Jotain tapahtuu?

Aamulla näkyi peilistä jotain sellaista, jota ei ole ihan hetkeen sitten näkynytkään..Nimittäin vatsalihakset!! Tuntuu aivan uskomattoman kummalliselta, että juuri se osa-alue, joka on aiemmin aiheuttanut ahdistusta, näyttääkin jo dieetin tässä vaiheessa edistyneen ihan mukavasti!! Siitä kun hyppäsin vielä vaa’alle, joka näytti kilon vähemmän kuin alkuviikosta, niin nyt ei saa kyllä edes naapuri jäärä meikeläisen käyrää nousuun :D! Jes!

Läskihän on siis hyvin ihmeellinen asia. Se, minne sitä eniten kertyy on aivan jokaisen omista geeneistä ja elämäntavoista kiinni. Läskiä on myös eri tyyppejä! No joo, rasvaa kaikki tyyni, mutta itse olen siitä tyytyväinen (ja myös valmentajani tämän totesi), että oma laardini ei ole ”pullamössö” tyyppiä. Rasvakerros on siis tiukkaa (poistumisnopeudesta päätellen myös pultattu kiinni!) eikä sellaista hyllyvää löllöä. Tässä on se etu, että ihon kunto on hyvä ja se on kimmoisa, eikä venynyt, kuten sen pullamössön seurauksena usein käy. Ja kuten huomaatte, näin kun alkaa näitä läskiasioita miettiä oikein ajan kanssa, niin voi löytää omistakin läskeistä jotain positiivista! Eli nyt sitten peilin eteen ja omat läskianalyysit kehiin :D.
Koulussa tuli puheeksi inttiajat… Ei siis ole mikään salaisuus, että olen käynyt intin, tosin melkein voi jo sanoa että tämä kaikki tapahtui vuonna nakki ja miekka! Menin inttiin heti lukion jälkeen ja painoin noihin aikoihin reilut 70kg… Intin lopussa paino taisi olla jo 75kg, koska ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kovasti kyllä liikuinkin noihin aikoihin, mutta lihomisen laki on armoton. Jos syöt helvetisti, niin sitten pitäs niitä lenkkareitakin juoksuttaa urakalla. Oikeastaan inttiaikojen jälkeen heräsin todellisuuteen painon suhteen. En kuitenkaan ollut noihin aikoihin kovin valvetunut ruokavalioasioissa ja olin myös sen lisäksi koko ajan totaalisen persaukinen pienen palkkani ansiosta. Naapurin lidlistä kannoinkin sitten lähes päivittäin kalapuikkoja ja maksalaatikkoa, jotka kuuluivat olennaisena osana sen aikaseen ruokaympyrääni. Pakko muuten myöntää, että yksi suurimmista herkuistani on pohjaanpalanut maksalaatikko voilla ja ketsupilla!! 😀 Tämän sanottuani menetinkin varmaan kerrasta kaiken uskottavuuteni ruokanatsina..haha. Valitettavasti vaan viimeisimmästä herkkuelämyksestä taitaa olla jo vuosia aikaa. Nykyään kun en valmisruokia enkä eineksiä syö, mutta ehkäpä projektin jälkeen joku ilta hemmottelen itseäni taas saarioisten rusinallisella. Siis kai te oikeasti tiesitte, että maksalaatikko on todella epäterveellistä??

Tämä fitnesshomma onkin sitten muhinut päässä jo vuosia..Aika oli vaan jotenkin nyt ihan perfect! Myös ruoka-asiat ovat kiinnostaneet minua kovasti viime vuodet ja koko ajan kiinnostun lisää! Tämä kisaprojektin suhteen olen huomannut, että esimerkiksi entisessä vuorotyössäni tämä kaikki olisi ollut ehkä 100 kertaa raskaampaa…ellei jopa mahdotonta. Jos ette sitä tienneet, niin viimeistään nyt kerron, että harva sinne lavalle voi hypätä ilman mitään valmistautumista. Se että on laiha, ei riitä!
Tiedän kyllä, että moni kehari- ja fitnesskilpailija tekee vuorotyötä ja onnistuu kaiken tämän yhditämisessä hyvin. Aina on niitä ihmisiä, jotka onnistuvat vaikka kymmenen liikkuvan osan kanssa helposti. Hoituu työt, dieetit, lapset, parisuhde, kaikki siinä sivussa ja aikaa jää vielä muuhunkin. Mutta itse en siihen pystyisi! Tällä viikolla on menty ajoittain jo jaksamisen rajoilla ja paremmat ja huonommat päivät vuorottelevat. Nälkä alkaa olla nyt aika 24/7 ilmiö ja usein olen nälkäinen jopa heti syötyäni. Sen lisäksi treeneihin menee tälläkin viikolla 10h salilla ja 6h aamulenkeillä ja siihen päälle tietysti venyttelyt ja muu kehonhuolto. Tänään jään lisäksi salin jälkeen harjoittelemaan noilla stripparikengillä kävelyä.
Jaloissa siis tuntuu…ja päässäkin välillä. Mutta tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka. Ei voi elää niin, että toivoisi joka aamu päivän vaan loppuvan nopeasti.
Tähän loppuun voisin postata todellisen fitnessidolini, eli Ruotsalaisen Linda Fodorin treenivideon. Nainen ei ainakaan toistaiseksi enää kilpaile, mutta on koko maailmasta omassa top kolmosessani. Ei liikaa silaria ja ihanan luonnollinen ulkonäkö ja mikä fysiikka!! Tähän pyritään!

fityoutoo

5 vastausta artikkeliin “Jotain tapahtuu?”

  1. Jos jollakin on muuten hyviä vinkkejä siihen, miten vois estää jalan valumisen alaspäin korkkarissa, niin antaa kuulua. Jalkani tuppaa valumaan kisakengässä alaspäin, koska korko on aika korkea. Onko suutarilla jotain pohjaan pistettävää tarraa?

  2. Eikös ihan tavallisissa kaupoissa ole pohjallisosastolla sellaisia pohjaan kiinnitettäviä juttuja juuri tuohon :)Haluaisin Katri kysyä, kuinka henkisesti jaksat tätä kisakautta dieetteineen ja treeneineen? Oletko jo ennakkoon varautunut huonoihin päiviin ja millä lailla?

  3. No täytyy myöntää, että oikeastaan vasta tämä viikko on ollut vasta raskaampi…noin niinkun pään sisällä. Johtuen myös ”planeettojen asennosta” eli muista niin iloisista naisten olotiloista. Myös koulussa olisi aika paljon hommaa ja tällä hetkellä teen vaan kaiken pakollisen, koska pelkästään jo sinne raahautuminen tuntuu vievän energiaa.Nälkä on sit toinen joka kiristää. Aika usein huomaan laskeskelevani kellosta aikaa seuraavaan ruokaan. Siihen ei voi kyllä varautua mitenkään, mutta luojan kiitos mulla on nämä kalorivaihtelupäivät, eli taas tämän ”kituutuspäivän” jälkeen tulee korkeakaloripäivä. Henkinen pelastus :).Koska tämä on vasta eka kisa, niin mielenkiinnolla odottelen mitä loppuaika tuo tullessaan. Vielä olis 9vkoa jäljellä. Kerron sitten miten meni…

  4. Compeedilta löytyy sellaisia läpinäkyviä ohuita ”silikonityynyjä” päkiän alle, sellasen kanssa ei jalka luista yhtään mihkään kengässä – suosittelen! (kokemusta on ja paljon noista:-)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta