Jumppaohjaajan tähtihetket!

jumppaohjaaja1Olen ohjannut erilaisia ryhmäliikuntatunteja vuodesta 2007 ja ainakin kahdessakymmenessä eri paikassa. Olen ohjannut Tampereella ja Helsingissä, kuntokeskuksissa, firmoissa ja seuroissa. Miehiä ja naisia, eri ikäisiä ja tasoisia jumppareita. Ohjaaminen on yksi parhaista asioista, jota voi tehdä housut jalassa 😀 ! Tykkään musiikista ja ihmisten innostamisesta ja motivoimisesta.
Mutta kun ohjauksia on jo tämän verran takana, niin niihin tunteihin mahtuu kaikenlaisia tilanteita. On unohduksia, revähdyksiä, on naurettu, on kuunneltu erilaisia asiakaspalautteita ja jopa elvytetty kesken tunnin!

Aino kirjoitti joskus blogissaan oman ohjaajauransa tähtihetkiä ja koska mulle sattui muutama päivä sitten eräs tilanne, jossa oli todelliset ”katastrofin ainekset” , niin siitä inspiroituneena ajattelin jakaa niitä hauskoja ja noloimpia tilanteita myös teille! Kaikkea ei tietenkään muista, mutta joitakin hetkiä ei voi unohtaa vaikka kuinka haluaisi….

Yksi kaksi, kuuluuko pieru?

Tämä on juuri se tapaus, joka mulle kävi ihan muutama päivä sitten. Tunti oli juuri alkamassa ja mulla oli perinteinen ”onko mulla vessahätä, ei oo, on, onko sittenkään” -tilanne. Sitten juuri pari minuuttia ennen tunnin alkua päätän vielä rynnätä pissalle ja huikkaan jumppareille, että ”täytän vielä vesipullon” ja painelen asiakkaiden vessaan (ohjaajien vessaan oli ainakin 20m pidempi matka…). Vedän vessassa housut nilkkoihin kuten yleensä on tapana ja vasta sitten tajuan, että mun mikki on AUKI! En tiedä onko mikin kantama vessaan tarpeeksi pitkä, mutta en toisaalta edes halua tietää….
Luojan kiitos mitään….no ääniä, ei ehtinyt vielä tulemaan 😀 !

Kuulostaa tutulta…

Joskus jos tunti on tosi myöhään, tai tunteja jo monta takana niin oma ajatus saattaa hieman pätkiä. Mulla ei sinänsä ole enää mitään mokailemisen pelkoa, koska olen tullut tulokseen, että mokaa mieluummin avoimesti kun alkaa selitellä jotain huonoja tekosyitä omalle toiminnalleen. Tässä jokunen viikko sitten oli tosiaan aika pitkä päivä takana ja mä laitoin ihan pokkana saman biisin kaks kertaa peräkkäin! Eikä kukaan edes huomauttanut mitään!? Aloin kuuntelemaan, että mites tää kulostaakaan näin tutulta…
No ehkä siksi, että sama kappale oli juurikin soinut 2min sitten!!!

Musta sielu

Tää tapaus on syöpynyt mun mieleeni ikuisiksi ajoiksi.
Vedin kerran eräälle tosi kivalle miesten ryhmälle tuntia ja meillä oli tapana rupatella ennen tunnin alkua heidän kanssaan niitä näitä. Mä sitten kommentoin johonkin juttuun naurahtaen, että ”mun sielu on musta”. Sitten tajusin, että yksi jumppareistahan on tummaihoinen, enkä tiedä mikä muhun meni, mutta aloin ihan paniikissa jotenkin selittää, että ”siis ei mun sielu oo SILLEEN musta, vaan siis tarkoitin ihan kuvannoillisesti…”. Hävetti niin paljon, että teki mieli vajota 5m maan alle….

Haistakaa…

Usein ohjaajat laskevat esimerkiksi ennen jonkun askelsarjan vaihtumista neljä, kolme, kaksi yksi… Joskus itse näytän myös sormilla ikäänkuin ”tehostaakseni”. Muistan joskus vetäneeni jotain lihaskuntotuntia, jolla kyykättiin ja aloin laskemaan kuinka monta kyykkyä jäljellä. Laskin ”kolme, kaksi ja yksi” ja pystyyn jäänyt sormi olikin keskisormi – eli näytin kivasti kaikille jumppareille keskaria! 😀

Arvon ladyt!

Muutaman kerran on käynyt niin, että jollain tunnilla on tyyliin yksi tai kaksi miestä ja loput naisia. Silloin oon saattanut huutaa ”nyt naiset täysillä” tai ”eiköhän mimmit oteta loppukiri”. Varmaan ihan kivalta tuntuu siitä yhdestä miesasiakkaasta… jumppaohjaaja2

ÄLÄ laula ääneen!

Ääneen laulaminen on monen ohjaajan helmasynti ja oikeesti asiakkaan näkökulmasta megaraskasta. Vaikka kuinka musiikki tempaa mukaansa, niin kukaan tuskin haluaa kuulla kappaleista ohjaajan omia karaoketulkintoja.
Joskus kuitenkin ihan sponttaanisti saattaa lausua tai laulaa jonkun ”osuvan” kohdan biisistä… Kuten silloin, kun mullla oli pumpissa yhtenä kappaleena Loppuviikko niminen suomiräp-biisi. On tyylikästä karjasta jumppaohjaajana mikkiin, että ”taidanpa ottaa kahvin sijasta KALJAA!”. No, onneks tää voi olla jonkun mielestä ihan hauskaakin…

Tässä nyt ne kaikkein mieleenpainuvimmat!
Lisäksi tähän olisi voinut laittaa vielä ne kerrat, kun mulla on mukana kaksi saman jalan kenkää. Tai ne kerrat, kun housut tippuu jalasta ja kun kyykkään kasvot asiakkaisiin päin, niin mun alushousut näkyy takana olevasta peilistä. Tai ne kerrat, kun otan liian isot painot ja hävettää. Tai ne kerrat, kun koen totaalisen black outin ja marssimme minuutin kesken kaiken kun en vaan saa päähäni mihin suuntaan jalkojen piti seuraavaksi lähteä…..

Onko teillä ollut ohjaajina tai asiakkaina jotain ikimuistoisia hetkiä ryhmäliikuntatunnilla?

 

fityoutoo

5 vastausta artikkeliin “Jumppaohjaajan tähtihetket!”

  1. Ihana postaus! Kaikillehan noita sattuu, myös niille jumppaohjaajille 😅
    Mutta nöin jumppatunneillankäyneenä niin ei ne jää kyllä mieleen, jos joku on jotain joskus mokaillut, pääasia että pystyy itse tuon huumorilla paikkaamaan niin ei niitä kukaan sen jälkeen enää muista 😊

  2. Noi mikrofonikämmit on kyllä niin legendaarisia 😄 Mää kerroin kerran sakastiss kaksimielistä vitsiä kun joku häävieraista ryntäsi sanomaan että mikki on auki ja koko kirkko kuulee 😄

  3. Ihan parhaita ja nauroin kyllä ääneen. Mun mielestä pienet mokat vaan on hauskoja.

    Varmaan yksi parhaimmista hetkistä oli joogatunnilla illalla toisen tunnin jälkeen. Moni meistä jäi tosiaan heti toisen tunnin perään joogatunnille ja onnistuttiin sitten saamaan aiemmalta tunnilla olleet herrasmiehet jäämään kanssa, kokeilemaan. Tuntia oli mennyt joku 20min ja yhtäkkiä toinen miehistä toteaa ääneen ”Ei herranjumala, tää ei oo yhtään helppoa. Pahempi ku combat tunnit.” Tässä vaiheessa kaikkia muita alkaa hymyilyttään. Menee hetki ja asento vaihtuu ja mies nro 2. ”Sori leidit, tää laittaa ilman kiertämään.” Hän päästää ilmoille oikein kunnon pierun. Kellään ei enää pokka pidä ja kukaan pysy asennossa, koska kaikki nauroi niin lujaa ja pyyhki kyyneliä silmiltä. Lopputunti menikin kikatellen ja oli enemmänkin naurujoogaa. 😀

    Toinen on myöskin jooga tunnilta, mutta tapahtui itselle. Tunnilla oli paljon alas-ylös-alas-ylös liikettä ja mä itsepintaisesti päätin että menen muiden mukana. Mulla on matala verenpaine ja välillä juurikin nuo liikkeet alkaa huippaamaan. Muutaman kerran horjuin, mutta ihan hyvin menee. Tunnin loputtua ohjaaja tulee kysymään onko kaikki ok, olin ihan että juu ja selitin. Tähän ohjaaja toteaa että juu mä katsoinkin että pitääkö mun tulla ottaan koppia välillä. Sitten neuvoi parhaimmat asennot missä voi alkaa helpottaan ja millä korvata jos alkaa tunnilla huippaan. 🙂

  4. Mikkiunohdus on tosiaan legendaarinen, itsekin sortunut siihen. Omat mokat ohjaajauraltani v.2005 asti ohjannut: 1. Työväenopiston jumpalle otin extempore Markku Aron ”Jestas Sentään” biisin tuntematta sitä ja kappas vaan kun laulettiin ”jestas sentään mitkä rinnat” 2. Housut ollut väärinpäin 3. Pierassut kesken venyttelyosuuden täydessä hiljaisuudessa 4. Saanut kauhean kirkumispaniikkikohtauksen kun ampiainen alkoi pörräämään ympärilläni puistojumpassa(pelkään siis ampiaisia kuollakseni!) 5. Ohjannut ”väärän tunnin” työväenopisto taas sijaistus(oli monta sillä viikolla ja muisti pätki)ohjasin tanssillisen hikijumpan ja jälkeenpäin pari jumppaajaa kysyi ”eikös tämän pitänyt olla rapakuntojumppa?”
    Lisää kommelluksia ja tarinoita kehiin kiva lukea! Ja hauskat kuvat =) Koitan tulla sun tunneille piakkoin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.