Kaksi viivaa

Varoitan heti kättelyssä; Postaus sisältää runsaasti raskautta koskevaa materiaalia :D! Tämä siis tiedoksi kaikille hienhajuisille sikaniskoille, tai muuten vaan täysin mammajuttuihin kyllästyneille.

Aloitetaanpa niista kahdesta legendaarisesta viivasta.
Raskaaksi tuleminen oli outoa. Joku asia, joka on ollut itselle ennen tooooodella kaukainen, onkin yht äkkiä ihan iholla. Tieto tuli täysin puskista ja tein romanttisesti testin ystäväni WC:ssä. Liioittelen, jos väitän että elämä meni silmieni ohi kuin elokuva, mutta vähintään 10 eri tunnetilaa kävin läpi ensimäisen 10 sekunnin aikana. Olin ihan shokissa, siis täysin! Tämä ei ole se tarina, kun maataan tyyny pepun alla ja jalat ilmassa ovulaatiotikku kädessä… Ei todellakaan!
Paniikkipuhelu! Äkkiä! Mutta kenelle???

Tilanne on monipiippuinen. Pidän itseäni jo aika vanhana (nyt suuttui ainakin jo pari mun yli kolmekymppistä lukijaa ;D), enkä ole ajatellut puskea yhtään imeväistä enää kolmenviiden jälkeen. Moni omistautuu perheelle, antaa sille koko elämänsä, mutta en koe että lapset ovat ainoa sisältö elämässä. Voin toki olla väärässä. En ole koskaan tuntenut olevani pullantuoksuinen kotiäiti, mutta äitiyttä on monenlaista ja koen että itse voin olla omanlaiseni hyvä äiti. Olen aina halunnut lapsia, mutta en koskaan ole halunnut olla ensisijaisesti vain äiti. En voisi esimerkiksi kuvitella olevani kotiäitinä, vaan tunnen, että minua tarvitaan myös kodin ulkopuolella. Teen työtä, joka on intohimoni, enkä voisi koskaan omistautua pelkille kakkavaipoille. 
Arvostan silti kotiin jääviä naisia ja miehiä todella korkealle. Jokainen tekee sellaisen valinnan, kun parhaaksi näkee.

Minulla ei ole raskaudesta kovin vahvoja tunteita. Ei mieletöntä iloa, ei mieletöntä kauhua, pelkoa, ahdistusta eikä innostusta. Homma on tyyliin ihan ok, ihan mukavaa ja tää meni niinkuin varmaan oli jossain käsikirjoitettu. Olen päässyt niin helpolla, että pelkään, että lopussa minua odottaa iso tuskainen pommi! Elän kuitenkin päivän kerrallaan, koska asiat eivät murehtimalla tunnetusti miksikään muutu. Olen elänyt hyvin normaalia elämää muutenkin. Moni sanoo, ettei muuta mitään ja lopulta lakkaa hengittämästä, ettei vauvalle käy mitenkään.
Jotkut pitävät varmaan kaltaisiani odottajia edesvastuuttomina. Olen kuitenkin kaikenlaista kontrollointia vastaan ja minun filosofiani mukaan kaikesta voi saada vähintään syövän, jos oikein aletaan kaivelemaan. Kaikessa on sitä tätä ja tota, joka voi jollain tavalla vahingoittaa sikiötä. Äitini sanoi, että minun ollessani 80-luvun alussa itse vauva, ei ihmisillä ollut liikaa tietoa vaaroista ja surutta vedettiin odotusaikanakin kampaajalla  vetyperoksidit päähän – ja siis juureen asti! Ihme siis että olen ylipäätään elossa :D.
Ainoastaan kännien veto ja röökin polttaminen raskaana ollessa ällöttää itseäni henk. kohtaisesti! Ymmärrän, että heroiinikoukusta poispääseminen voi olla hankalaa, mutta se ettei voi lopettaa polttamista raskauden aikana on vaan silkkaa tyhmyyttä! Tekee oikein pahaa aina kun näkee jonkun maha pystyssä ja nortti suussa. Sama pätee kaikkiin niihin, jotka polttaa lastensa lähellä!

On päivä päivältä hienompaa ajatella, että tammikuussa elämä tulee kokemaan aikamoisen mullistuksen ja sitten täällä onkin karvaisten lastemme lisäksi yksi kakkakone. Siihen asti otetaan iisisti ja elellään niinkuin ennenkin. Eiköhän se pikku svenssoni tule ihan kivasti siinä mukana <3.

20+6 ja mars treeneihin!

fityoutoo

4 vastausta artikkeliin “Kaksi viivaa”

  1. Hyvä äiti voi olla monella tavalla ja mielestäni se ei tarkoita sitä että ollaan kolme vuotta kotona ja nuttura kireällä leivotaan pullaa. Se että on oikeasti läsnä silloin kun on lapsen kanssa on mielestäni kaikkein tärkeintä, ja sellainen läsnäolo on helppoa kun huolehtii myös omasta hyvinvoinnistaan. Kuulostipa kliseiseltä.. 😀 Aina löytyy arvostelijoita, mutta onneksi löytyy myös niitä jotka ymmärtävät ja tukevat. Oli tosi kiva tavata sut Expossa, oot juuri niin ihanan pirteä mitä lukemani perusteella kuvittelinkin. T: Emilia (30v, äiti ja silti haaveena fitnesslavat)Ai niin, ja teit vaikutuksen myös siihen pienen ujoon poikaan joka piilotteli selkäni takana. Hän jaksoi kysellä kauan, että kuka toi kiva täti (sori.. :D) oli..

  2. Raskaana olevanakin voi näyttää hyvältä, I see! Huippu blogi,gillar det asså verkligen! Lisää ruoka-aiheisia postauksia, kiitos! Ja ihan treenaamisen fiilistelyä. 🙂

  3. Emilia, oli todella kiva, että tulit moikkaamaan! Mua inspiroi kaikki te pienten lapsosten äipät, jotka pidätte itseänne hyvässä kunnossa! Tuskin tässä vaiheessa vielä mitään vaikeuksia on, mutta katsotaan millainen homma mulla on ensi vuonna edessä :).Sulla oli ihana ja SULOINEN poika, ehkä mä esittelen sitten ens vuoden expossa sulle meidän vauvelin!Ja ps. Onneks mun tukka ei mene nutturalle :D…

  4. Kiitos myös anonyymi kommentista! Ruoka-aiheisia postauksia varmasti tulossa ja reeniäkin, jahka tää ylityöllistetty mammukka pääsis joskus salille hittovie! 🙂 Keep on reading ja tsemiä treeneihin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta