Kaksikymmentä tusinassa

Mä olin aivan häkeltynyt palautteesta, jota sain mun taannoisesta bikinikuva-postauksesta! Vaikka olen sinut itseni kanssa, niin tässä aika armottomassa fitnessblogi-skenessä, jossa superkireät vatsalihakset kerää eniten klikkejä miettii pakostikkin, että kehtaanko julkaista vaan näitä perusmamman biksukuvia. Ilmeisesti kehtaa!
Voin kertoa, että kyllä tässä blogitaipaleen aikana silti itsensä ja oman naaman tuijotteluun on kuitenkin aika hyvin turtunut ja olen itseni tällaisenä hyväksynyt! Meillä on Fitfashionilta tulossa iso mainoskampanja uutena vuotena, jossa olen itsekkin mukana. Varmaan muillakin kamppiksessa olevilla on sama jännitys siitä, miltä lopputulos näyttää. Onko naama kuvattu väärästä kulmasta (yleensä bloggareilla on se ihannekulma…) ja onko kuva juuri sellainen, mitä en olisi itse todellakaan valinnut? Eli mun mielessä esiinnousevat kysymykset;
1) Eihän pliis sivuprofiilia eihän?
2) Nostanko TAAS kuvassa toista kulmakarvaani typerästi (hurri mua kuvatessa aina huutaa ”se kulmakarva!!!”) tai
3) Onko naamani vihaisen näköinen. Nimittäin silloin kun yritän näyttää vakavalta/uhmakkaalta/voimakkaalta päädyn näyttämään vaan grumpy catilta.

fitfashion1 (1 of 1)

Mä olen aina ollut kiinnostunut ulkonäköasiosta ja omasta ulkonäöstäni. Ja myös muodista, meikeistä ja kaikkeen ulkonäköön liittyvästä. En todellakaan ollut lapsena mikään prinsessa ja mulla oli ihan kamala poikatukka, jonka takia (yllätys) näytinkin ihan pojalta! Onneksi ei pojankaan näköisenä oleminen traumatisoinut mua. Mä en muista, että olisin koskaan nuorena miettinyt, että olen tosi ruma tai tosi kaunis, vaikka en myöskään muista, että mua olisi sanottu kotona kauniiksi.
En tiedä vaikuttiko siihen tämän kaiken somen olemattomuus, kun kukaan ei halunnut naamalleen tykkäyksiä tai työntänyt sitä muuten ihmisten tietoisuuteen. Mutta ei kai mulla tosiaan ollut oikein mitään paineita ulkonäköni suhteen. Muistan vaan, että halusin aina laittaa huuliin meikkivoidetta, koska ne oli niin isot. Tooooosi tyylikästä 😀 ! Onneksi löysin valkoisen huuli”punan”, jota sotkin meikkivoiteen kanssa. Täältä voitte muuten lukea mun ei-niin-paloturvallisista Christina Aguilera housuista….

fitfashion6 (1 of 1)

 

Olen puhunut blogissani jo aikaisemminkin siitä, miten olen kuitenkin aina kokenut, että mun naama on kauniisti sanottuna persoonallinen. Olen mäkin suunnitellut ties mitä leikkauksia, enkä ihan vähiten tohon nenääni. Mun nenä on aika haastavan mallinen (olipa erikoinen adjektiivi kuvaamaan nenää…) ja AINA kun katson itsestäni otettuja kuvia, katson ekaksi miltä nenäni niissä näyttää. Luultavasti olen tehnyt kärpäsestä härkäsen, eikä kukaan muu kiinnitä samoihin epäkohtiin huomiota.
Kai nämä leikkaushöpötykset on olleet kuitenkin vain sellaisia hetkellisiä epätoivonhetkiä, joita on jokaisella naisella. Esitelkää mulle se nainen, joka ei koskaan ole ollut tyytymätön omaan ulkonäköönsä! Kaikkeahan sitä voi aina uhota, mutta aika pitkä matka on siihen, että alkaisi oikeasti nenärustoaan taltalla hajottamaan.

fitfashion5 (1 of 1)

Sen lisäksi olen oppinut myös arvostamaan sitä, että olen itseninäköinen, enkä haluaisi näyttää joltain muulta! Mä oon mä, tän näköisenä! Haluan löytää mun oman tyylini ja peilata ulospäin sitä luonnetta, joka mussa on sisällä ja tää naama on sopinut aika hyvin siihen tarkoitukseen 🙂 . On jotenkin ihanaa, kun ei tarvitse miettiä mitäkähän muut on mieltä ulkonäöstäni?. Myyköhän tämä naama nyt tarpeeksi?
Vaikka jollain tavalla toivon tämän blogin menestyvän, niin en mä tämänkään kohdalla silti mieti, että mikäköhän ”top 5 vinkit pepun kasvatukseen” keräisi eniten klikkejä.
Mun mielestä on älytöntä, että esim. yhdysvalloissa kaikki haluaa näyttää vaikkapa Kim Kardashianilta, vaikka aitoja voi olla vain yksi! Muut ovat vain kopioita.
Ihan niinkuin nykyään on joku ihannenaama ja nyt kaikki koittaa näyttää samalta. Mihin on kadonnut persoonallisuus??

fitfashion4 (1 of 1)

Mun mielestä on aivan ihanaa, että me ollaan niin erilaisia ja etenkin erinäköisiä! On isoa nenää, pientä nenää, isoa suuta, hassunmuotoista leukaa, korkeaa otsaa yms. Erikoiset ihmiset, persoonat ja naamat jää aina parhaiten mieleen!
Mä muistan hämärästi mun synnyinkaupungista siskokset, jotka oli jotenkin ”oudolla tavalla” kauniita (tosi persoonalliset piirteet). En tiedä mitä noille siskoksille kuuluu nykyään ja missä he asuvat, mutta jotenkin se parivaljakko jäi elävästi mun mieleen. Ajatelkaa, vielä näin 12-vuoden jälkeen mä muistan edelleen mulle melkein tuntemattomat ihmiset niiden vähän erikoisen naaman takia! Yleensä sellaiset ihmiset, jotka ihastuttavat mua omaperäisen ulkonäkönsä puolesta jäävätkin helposti mieleen.
Kun mä taas katson vaikkapa missikisoja, unohdan heti nimet ja naamat. Tuntuu, että lavalla on 10 samannäköistä ihmistä. Niitä, joita on 20 tusinassa.

Oletteko te sinut oman naamataulunne kanssa? Jos kyllä niin miksi ja jos ei niin miksi?

 

fityoutoo

16 vastausta artikkeliin “Kaksikymmentä tusinassa”

  1. Hyvä postaus. =) Mää oon ihan varma, että todellakin olet tehnyt nenäsi kanssa kärpäsestä härkäsen. Oon nähnyt sut ainakin siellä Asics-jutussa ja ihan normaali kaunis ihminen olet. Mutta niinhän se menee, että itte näkee ittensä eri tavalla kuin toiset ihmiset ja siks voi olla myös hieno nähdä mihin kuviin mainoskuvauksissa on päädytty. Siinä ehkä näkee sen miten joku toinen sut näkee kun ei oo sitä omaa tuttua bloggaajan kuvakulmaa. =)

  2. Sun nenähän on tosi upea! Sille ei kannata todellakaan tehdä yhtään mitään. Ja kauniit kasvot muutenkin, vaikea uskoa, että olisi huonoa kuvakulmaa :).

    Itse oon ihan sinut oman naamatauluni kanssa. Iho nyt voisi olla parempi, mutta en jaksa siitäkään kauheasti stressata.

  3. Moi Katri! Sun kirjoituksia on aina mukava lukea, oli aihe mikä tahansa 🙂 Hah, tunnistan itteni tuosta nenäkriisistä, annoit muuten hemmetin hyvän sanan käytettäväksi; haastavan mallinen 😀 Mun kohdalla, todellakin…

    Ensimmäinen trauma taisi jäädä yläasteelta kun yks jamppa oli kommentoinut nenääni. Toinen sattui pari vuotta sitten, ihan näin aikuisiällä (lähempänä 30 oon nyt), kun baarista lähdettäessä joku tosi känninen poikanen huusi ”tuolla tytöllä on iso nenä”. Tuntui silloin että kaipa se on niin kauhea kun viiden promillen humalassakin joku ottaa asiakseen kommentoida.

    Sittemmin olen ainakin h-tisti yrittänyt oppia ajattelemaan että olemme kaikki omannäköisiä persoonia, minäkin. Miksi kaikkien pitäisi olla samasta muotista? Aivan sama mitä/ketä media hehkuttaa. Olen minä ja mulla on oikeus olla tämän näköinen..miks mun pitäis maksaa tonneja siitä että ulkonäkö ei satu miellyttämään jotakuta? (joo arvaa kuin monta kertaa oon harkinnut leikkausta) Niin, naurettava ajatuskin…

    Itse ainakin näen ihmisissä aina ne hyvät/kauniit puolet enkä etsimällä etsi ”virheitä”. Me ollaan kaikki erilaisia ja oltaisiin ylpeitä siitä!

    p.s. Sinä oot kaunis ja sporttisen näköinen hot mama <3

    • Hei mullekkin on sanonutt baarissa kerrän nenästä! Ja meni vielä jotenkin niin, että ”hyvännäköinen nainen muuten mutta iso nenä”. Eipä sillä, että mä ihan hirveästi menetin, kun tuo itse ihanuus ei jäänyt mua jalliittaan :D…

  4. Mä pidän sua tosi kauniina/näyttävänä/hyvännäköisenä naisena. En oikein tiedä mitä adjektiivia käyttäisin niin laitoin nuo kaikki kolme. Se mikä susta tekee sellaisen on itsesikin esille ottama PERSOONALLISUUS. Nuorempana en osannut arvostaa omaa persoonallisuuttani, mutta aikuisena osaan. Eniten mun silmään iskee hieman persoonallisen näköiset naiset eikä ne mitkä ovat yleisten normien mukaan perinteisesti kauniita. Toki heitäkin pidän kauniina mutta se on ennalta-arvattavaa ja ”tylsää”. Nykyään monet haluaa näyttää ihan samoilta ja varsinkin Hollywoodissa leikellään ihmisiä samaan muottiin, en ymmärrä miksi kaikki haluavat näyttää samanlaisilta…

    Mä oon saanut palautetta omasta ulkonäöstäni kaikilta elämäni kumppaneilta aina siihen malliin että he ovat viehättyneet erityisesti ulkonäkööni ja siihen että olen erilaisella tavalla kaunis, persoonallinen. Kun olen katsellut kuvia heidän eksistään tai nykyisistään (siis entisten kumppaneiden) olen löytänyt tietyn ”kaavan” vaikkemme muuten toisiamme muistuttaisikaan. Esim. lapsenomaisia piirteitä pyöreissä silmissä, korkeassa pyöreässä otsassa, leveässä nenäluussa, pienessä leuassa jne. Se on tehnyt meistä persoonallisia.

    Mutta niin, en tiedä mitä romaania tässä nyt kirjoittelen ja jorisen kohta ihan aiheen vierestä 😀 Oot upee nainen, tiedä se!

    • En mäkään osannut arvostaa, vaan halusin tietysti näyttää mieluummin massalta. Ja kiitos ihanasta kommentista, kyllä tänne saa näpytellä vaikka romaanin!! 🙂

  5. Mä oon niin ”katri fani” 😀 oon ennenkin sanonut,että näytät jessica simpsonilta mun mielestä, mutta toki sussa on ne omat piirteet jotka tekee susta just sut 🙂
    Sä oot aivan super upea ja nimenomaan persoonallisen näkönen eli erotut massasta positiivisesti.
    Mulla on myös itellä aika erikoiset kasvot ja joskus joku onkin sanonut,että näytän oudolta! No outo tai ei ainakin persoonallinen 🙂

    • Hei mahtavaa kiitos! Mä näytän edelleenkin oikein mielelläni Jessicalta, koska hän on HOT! Mut outo on parempi kuitenkin kuin tylsä, eiks niin ;)!

  6. Ihanaa, kohtalotoveri: mulla on sama juttu ton kulmakarvan kanssa! Ja sivuprofiilin. Ja nenän! Mutta kai se on vaan opittava niiden kanssa myös valokuvissa elämään, kun ei voi muuttaakaan. Paitsi sitä kulmakarvan kohotusta…

  7. Oot kyllä upea pakkaus. Mulle tulee susta mieleen Jutta G. Ei ehkä ulkonäkö, mutta itsevarmuus, aitous ja positiivisyys..
    Mikä ihana verho kuvissa näkyy??

  8. Hei sä oot upean näköinen nainen, enkä olis sun nenää huomannut, ellet olis itse ottanut puheeksi 🙂 Mulla itselläni on ”kyömynenä” ja kyllähän siitä sai kehitettyä nuorempana kriisin jos toisenkin. Mutta onneksi ikä on tuonut itsevarmuutta, tällä hetkellä oon täysin tyytyväinen kasvoihini tällaisina. Kriiseily onkin sittemmin siirtynyt vatsamakkaroihin, mut niille on onneks jotain tehtävissä ihan kotikonstein 🙂

    • Puolet mun kommentista katosi 🙁 eli optikkokin ihan määritteli mun nenän haastavaksi kun kävin ostamassa uusia laseja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta