Kannattaako urheilla hyvinvalvotun yön jälkeen?

Voihan madafakin darra mikä päivä ollut!

Tämän kuvakollaasin nimi olkoon "Väsymyksen neljät kasvot" :D ...
Tämän kuvakollaasin nimi olkoon ”Väsymyksen neljät kasvot” 😀 …

Tai siltä mun kropassa tuntuu tällä hetkellä. Eikä alkoholilla ole edes osuutta asiaan!
Viime yö oli kyllä ihan katastrofi ja oikeastaan toissayökin. Nyt on kovat toiveet ensi yölle, että saadaan kaikki nukkua! Ollaan täällä mun vanhempien luona maalla ja jostain syystä lapset on kauhean rauhattomia yöaikaan. Kotona he nukkuu todella hyvin ja sikeästi!
Seurauksena siitä olen ollut pari päivää ihan sika väsynyt ja se vaikuttaa myös niin, ettei liikunta oikein kiinnosta, vaikka tossa on upeat ulkoilumaastot oven edessä. Eikä yhtään auta se fakta, etten saa IKINÄ mentyä ajoissa nukkumaan! Hittovie!!
Oon tehnyt tänään koko päivän lähtöä ulos, mutta tuloksetta. Ei vaan saanut lenkkareita jalkaan! Täällä vanhempieni luona maaseudulla lunta on todella paljon, mutta tosta pihasta lähtee jäälle hyvä kävelyura. Kahvakuulakin tuolla makuuhuoneessa odottaa innokasta heiluttelijaa. Toissapäivänä tein kyllä hyvän treenin – ensin 40min ulkona reipasta kävelyä umpihangessa ja sitten vielä 20min kahvakuulaa sisällä.

Tänään olisikin tehnyt oikein hyvää vaikka sauvakävelylenkki, kun eilinen päivä meni vain kaupungilla kierrellessä. Tänään olo on ollut kuin viimeisen päälle krapulassa; Sumuinen, päätä särkee ja kaikki **tuttaa normaalia herkemmin 😀 . Koitin vähän katsella meidän tuleviin häihin juhlapaikkaa päivällä netistä ja ajatus koko häistä alkoi ahdistamaan, kun kaikki tuntuu niin työläältä. Tulin lopputulokseen, että hääjuhla on ihan sama järjestää vaikka Malmin Eke’sissä ja jatkot Lucky Ladyssa! Ties vaikka sattus olemaan just Tukiainen keikalla jos hyvä tuuri käy. Aivotkin tuntuu käyvän niin hitaalla, että tätä tekstiä olen vääntänyt nyt kolmatta tuntia (nukkuen tosin pienet päikkärit välissä).
Monella teistä on varmaan samanlaisia fiiliksiä väsyneenä, eli pään hitautta, ärsytystä ja kropan tahmeutta. Itseäni eniten tympii pääkipu, joka ei tunnu hellittävän vaikka koitan koko ajan hörppiä vettäkin (ettei ainakaan siis johdu nestevajeesta, joka mulla kostautuu pääkipuna).

Miten on, vääntäydyttekö te liikkumaan univelkaisena? Mun mielestä on tärkeintä, että jos takana on yksi tai useampi hyvinvalvottu yö, niin ei ainakaan ota liikunnasta stressiä! Jos väsyttää niin väsyttää ja siihen auttaa vain lepo – liikunta voi toki piristää, mutta ei auta univajeeseen. Itse haukottelen parhaillaan melkein non stoppina!
Liikkumattomuudesta ja treenien skippaamisesta on kuitenkin helppo potea huonoa omaatuntia. Etenkin kun on tottunut liikkumaan lähes päivittäin tavalla tai toisella, niin helposti sitä miettii, että laiskuuttako vain. En ole kokenut voimakasta, pitkäaikaista väsymystä oikein koskaan elämäni aikana, joten en voi edes kuvitella, millaisen olon se aiheuttaa! Varmasti ihan karsean! Sellaisessa tilassa urheilu, tai ainakaan rankka sellainen ei ole missään nimessä suositeltavaa eikä kehitystä voi yliväsyneenä edes tulla. Väsyneenä kroppa on ikäänkuin selviintymismoodissa ja urheilu on aina sekin stressi kropalle. Jotta kroppa voi kehittyä ja palautua kunnolla liikunnasta on ravinnon lisäksi uni mielettömän tärkeää! Ja jos kärsit monen yön univajeesta, niin keskity mieluummin lempeään kehonhuoltoon, rauhalliseen joogaan tai kevyeen kävelyyn. Ja nuku kun on siihen mahdollisuus!

Ja vaikka ei tuntisi huonosti nukuttujen öiden jälkeen niin suurta väsymystä, niin kannattaa muistaa, että myös hermosto tarvitsee lepoa. Ja hermot 😀 . Ainakin mun. Nyt.

Mikä teille on aiheuttanut/aiheuttaa univelkaa? Onko olo ollut ihan siedettävää vai tyyppiä ”nukahdan kesken lauseen”…?

 

fityoutoo

19 vastausta artikkeliin “Kannattaako urheilla hyvinvalvotun yön jälkeen?”

  1. Nyt on taas meneillään kausi, kun ei uni vain tule ja yöllä sitten heräilee vähän väliä. Sikeistä unista ei voi todellakaan puhua. Kai se on jonkinlainen stressi, uudet tapahtumat, ihmissuhteet jne.. Yöt ovat yhtä pyörimistä. Jospa kohta tulisi taas edes pieni jakso jolloin saisi nukuttua koko yön.
    En mielellään treenaa huonosti nukuttujen öiden jälkeen, olen vain todennut ettei kropassa ole silloin voimaa tehdä ainakaan lihaskuntoharjoitteita. Ehkä sitten ennemmin jokin kevyt kävelylenkki.

    • Mulla kanssa stressi aiheuttaa sen, etten saa unta. Ja saatan herätä yht äkkiä miettimään jotain juttua, joka on vaikka jäänyt tekemättä. Se on ärsyttävää.

  2. Vuorotyöläisenä olen huomannut ja hyväksynyt asian, että ei ole järkeä treenata yövuorojen aikana, en jaksaisikaan. Eikä heti niiden jälkeen. Vaikka palaan heti takas normi nukkumisrytmiin olen valmis kovaan treeniin vasta 2 yötä kotona nukuttua. Nyt tosin kävin etsimässä sopivia painoja uuteen treeniin jo 1 kotona nukutun yön jälkeen. Ja treenin jälkeen toki päikkärit.
    En osaa kuvitellakaan näin lapsettomana mitä se lasten kanssa valvominen tekis! Sanoinkin joskus että jos mulle syntyis lapsi, sille pitäs syntyä hoitajakin, että mä saisin nukkua 😂

    • Tiedän tunteen, itsekin kolmivuorotyötä neljä vuotta tehneenä… Yövuoron jälkeinen päivä oli mulla vaikein. Olo oli ihan fyysisesti huono ja päivä meni jokseenkin förbi…
      Onneks siinä vaiheessa kun palaa työelämään, niin lapset saattaa jo nukkua hieman paremmin. Toki eipä tämäkään aina päde…

  3. Mulla on vähän erilainen luonnollinen päivärytmi kuin muilla. Eli jos saisin elää ihan vapaasti ilman velvotteita, niin nukahtaisin varmaa noin klo 2-3 yöllä ja nukkuisin 9-10h yössä. Lomien ym aikana rytmi kääntyy luonnollisesti noin. Nykyisessä työpaikassani joudun heräämään joko 5.15 tai 5.45, joka on siis ihan luonnotonta mulle. Nukun yleensä 5-6h yössä, koska en yksinkertaisesti saa unta tarpeeksi aikaisin. Käytän ihoni takia allergialääkettä, joka väsyttää ja ilman sitä en varmaa nukkuisi koskaa yli 5h työpäivinä. Näin olen elänyt siis siitä asti kun aloitin työelämässä eli kohta 10v, kouluaikoina muistelen nukkuneeni vähän paremmin, silloinkaan en kyllä tarpeeksi. Harrastin 10v pitkän matkan juoksua ja silloin jaksoi ihan hyvin niillä 5h unilla. Nyt kuitenkin vähän vanhempana on univaje alkanut painaa. Kuitenkin jos skippaisin univajeen takia treenejä, niin en treenaisi kuin viikonloppuisin, koska muuten mulla on univajetta aina. Joskus kuitenkin jos olen nukkunut 4h tai vähemmän, saatan jättää treenit väliin, koska silloin sykkeet tosi korkeella ja muutenkin vähän heikko olo. Mut 5h tai yli alkaa olee jo ihan normaali ja tuo on siis noin puolet mun todellisesti unen tarpeesta!

    • Hui, aika vähän unta tosiaan tulee! Mutta toki unen tarve on myös yksilöllinen ja mäkin tunnen muutamia, jotka on todellisia yökukkujia. Itse en saa pidettyä itseeni hereillä kuin maksimissaan puoleen yöhön…
      Ootko koskaan tehnyt firstbeat mittausta? Sillä mitataan palautumista arjesta, työstä ja urheilusta sykevälivaihtelun avulla. Suosittelen kovasti, etenkin jos on vähääkään viitteitä siitä, että kroppa ei pääse kunnolla palautumaan. Kertoo myös hyvin unen laadusta (jotkut ei palaudu edes nukkuessa).

    • Jep! Olenkin viimeisen parin vuoden aikana todennut, että pakko alkaa järjestää elämää niin, että työ ja muut aikataulut sopii paremmin tähän mun luonnolliseen rytmiin, mutta tällaiset asiat edistyy valitettavan hitaasti. 🙂 En oo koskaan tehnyt tuota mittausta, mutta kiinnostuin. Voisinkin etsiä Helsingistä jonkun paikan missä noita tehtäisiin, kiitos vinkistä!:) Ja mulla tosiaan ongelmia palautumisen kanssa paljonkin, esim viikonlopun aikana en todellakaan ehdi palautua työviikosta :/

  4. Lapseni on 3v ja ollut alusta lähtien huono nukkuja. Minä aloitin stressaavan työni 3kk lapsen syntymän jälkeen (asun ulkomailla); pitkiä päiviä ja matkustamista, mieheni on kotona lapsen kanssa. Olen yrittänyt urheilla koko ajan säännöllisesti väsymyksestä huolimatta mutta kyllä on välillä ollut aikamoista taistelua. Joskus on sänky voittanut ja aamujuoksu on jäänyt väliin. Olisipa ihanaa saada nukuttua edes yksi yö putkeen ilman herätystä….. Tsemppiä sinne!

    • Eikun tsemppiä SINNE! Kommentin lukiessa alko ihan hävettämään oma avautuminen. Vaikka toki kaikki on niin subjektiivista ja omia kokemuksia voi olla vaikea vertailla. Ilmeisesti ulkomailla palataan aika nopeasti lapsen synnyttyä työelämään? Varmaan todella haastava kombinaatio. Toivon sinne parempia öitä pitkiä hermoja!

  5. ihana tuo kuvakollaasi, näköjään haukotus tarttuu kuvankin välityksellä, piti ihan testata toisenkin kerran 😀

    • Haha. Oli niin tärähtänyt olo, että ajattelin, että tästä saa blogiin varmaan loistavaa kuvamatskua 😀 . Ei voi ainakaan kukaan sanoo, että olisin aina meikattu ja laitettu…….

  6. Noh… Mulla on kokemusta, ehkä vähän liikaakin :-(( Siis kun monta vuotta meni niin, että herätyksiä tuli sairaiden lasten takia 10-40 yössä, ja toki halusin urheilla sen, minkä jaksoin. Sanotaan näin, että äärirajoilla käytiin. Mutta koen, että henkisesti se oli se, mitä mä tarvitsin, se, että pääsi kotoa johonkin yksin tekemään jotain fyysistä. Toki en silloin tehnyt mitään enkkatreeniä, mutta välillä kuintekin rankanpuoleista. Mun ohje on, että liikkumaan kannattaa aina lähteä, kun siltä vähänkään tuntuu, mutta se keveys pitää pitää siinä mukana, ettei vahingoita itseään.

  7. Hei

    Ihan huikeat kuvat. Saisin varmaan samanlaiset itsestäni kun jouduin herätä miehen herättskelloon liian varhain:/. :). Se tämänhetkinen tilanne.

    Tilanteet vaihtelee.

    7v sitten tein päivätöitä, illaksi salille ohjaamaan tunteja (ti, To)(solariumissa päikyt, sairasta, iknow), yöksi baariin töihin(ke, pe,la) ja aamulla jatkettiin… Tein näin joka toinen vko. Joka toinen jätin baarityöt väliin. Olin väsynyt, mutta pidin joka työstä.

    5v sitte oli tapahtunut jotain mullistavaa ja olohuoneeseen oli ilmestynyt dialyysikone 7kk ikäiselle tyttärelle, jonka omaishoitaja olin (olen).
    Öisin kone hälytti ja tyttö oksensi (vrk n 15-25krt) ja paljon muuta. En nukkunut vuoteen ja silti kuvissa näytän onnelliselta ja levolliselta, koska tyttö oli kotona – ei sairaalassa! Eilen neiti teki munuaisiirron vuosipäivän kunniaksi (4v siirrosta) täytekakun ihan itse:)

    4v sitten opettelin valvomaan yöt kun poikani aloittivat teini -iän tuomat yöreissut, hrrrrr, hirveää:). Onneksi niistäkin selvitty.

    2v sitten alkoi kilpirauhasoireet, piti hereillä levottomien jalkojen kanssa öisin. Hirweetä!

    Aika normiarkea nykyään ja pienetkin muutokset yössä saa koko kropan ja mielen sekaisin.
    Aina yhtä kauheaa oli syy mikä tahansa. :).

    Onnellisena kuitenkin aamulla kun kaikki kotona, suht terveinä ja väsymys harmittaa :):).

    Rakastan blogiasi. Kiitos

    Mira

    • Sulla on ollut kyllä rankkoja kokemuksia. En voi edes kuvitella… Toivottavasti sun tyttö on paremmassa kunnossa. Ja toivottavasti kilppariin löytyy lääketasapaino tai saat muuten siihen helpotusta. Se voi olla tosi haastava etenkin alkuvaiheessa, olen asiakkaiden kautta päässyt tutustumaan sairauteen. Ihana kuitenkin, että ajattelet näin positiivisesti, tuli sun kommentista hyvä mieli! <3

  8. Kiitos, että tuot esiin myös tätä näkökulmaa, että väsyneenä ja univeloissa ei välttämättä edes kannata lähteä urheilemaan! Itselläni on puolivuotias lapsi, joka on ollut alusta asti melko vähäuninen ja se on verottanut omaa jaksamista… Olen kuitenkin potenut jatkuvaa huono omaatuntoa siitä, etten jaksa enää liikkua entiseen tahtiin… Välillä olen pakottanut itseni kuntosalille ja siitä on vaan tullut entistä väsyneempi olo ja tuntuu, ettei keho toimi ollenkaan. Joskus on toki kyse ihan vaan laiskuudestakin ja silloin kyllä liikunta piristää. Onneksi nyt viime aikoina lapsi on alkanut nukkua vähän pitempiäkin pätkiä öisin, joten toivo elää 🙂

    • Ei kannata väkisin vääntää, treeniä ei voi ”pakottaa perille”! Toivotaan, että teidän yöt helpottuis! Tsemppiä kovasti!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta