Kuinka karkkilakko on vaikuttanut raskauskilojen karistamiseen?

Sain tässä yksi päivä blogiini kysymyksen, että kuinka olen onnistunut pääsemään niin ”hyvään” kuntoon. Laitoin ton hyvän heittomerkkeihin, koska se ”hyvä kunto” on kaikille meille aika erilainen käsite ja esimerkiksi itse ajattelen, että haluan koko ajan mennä eteenpäin. Sanoisin mieluumimin, että ”ihan ok kunto”. En siis missään nimessä tarkoita, ettenkö olisi tyytyväinen itseeni ja vartalooni tällaisenakin, mutta ehkä jollain tavalla kuitenkin ajattelen, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen. Mua kiehtoo ajatus siitä, että voin olla fyysisesti elämäni kunnossa niin suorituskyvyllisesti kuin ulkonäöllisestikin vaikka nelikymppisenä! Koko ajan pienin askelin eteenpäin tinkimättä kuitenkaan ”elämän elämisestä”.
Koko ajan homma toki muuttuu hiukan haastavammaksi iän puolesta, mutta silti taistelen maan vetovoimaa vastaan ja näytän sille närhen munat! 😀 En liiku pelkästään näyttääkseni hyvälle, mutta kyllä ne tulokset senteissä motivoi elämään terveellisesti ja antaa sen viimeisen kimmokkeen lähteä salille. Lisäksi myös osaan arvostaa sitä, että mulla on terve ja toimiva kroppa kun sekään ei ole itsestäänselvyys. Olisi sääli antaa sen rapistua ja löystyä.

Kyllä, olen tossa oikeanpuoleisessa kuvassa aivan sairaan punainen naamasta :D ! Mulla on "hieman" vilkas verenkierto aina jumpan jälkeen kasvoissa....
Kyllä, olen tossa oikeanpuoleisessa kuvassa aivan sairaan punainen naamasta 😀 ! Mulla on ”hieman” vilkas verenkierto aina jumpan jälkeen kasvoissa….

8.11 tekemäni karkkilakkolupaus pitää edelleen, eli noin kolmisen viikkoa ja on vuosi täynnä! Tarkoitus oli jatkaa ensi vuoden lokakuuhun, mutta koska meillä on häät ensi vuoden elokuussa niin ehkä lopetan siihen. Tai kuka tietää.
Alunperin kai koko idea oli katsoa, että pystynkö tähän. Karkin tai makeansyönti sinällään ei ole mulle koskaan ollut mikään elämää suurempi juttu, mutta täytyy myöntää, että siitä tulee helposti ärsyttävä TAPA josta on vaikea päästä eroon. Ja kun se tapa jää päälle niin kroppakin alkaa vaatimaan mässyä enemmän ja enemmän. Vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna koko idea oli ehkä vähän huono (tai maailman huonoin jos hurrilta kysytään), niin ehkä se tuli siinä mielessä oikeaan kohtaan että sain jollain tavalla kierteen katkaistua…
Mä oon sitä mieltä, että jos omia syömiseen liittyviä ajatuksia ei opettele hallitsemaan, niin pelkkä lakkoilu ei auta! Se on ihan sama onko kyseessä karkkilakko, herkkulakko, roskaruokalakko vai joku maailman tiukin dieetti, niin se ei korjaa sitä syvimmällä olevaa ongelmaa. Itseltään voi kieltää mitä vain maailman tappiin asti, mutta se ei silti tarkoita, että esimerkiksi laihtuisi… Tai no voi laihtuakin – hetkellisesti ja sitten kaikki tuleekin joku kaunis päivä korkojen kera takaisin. Itse siis epäilen, että tällä karkkilakolla ei oikeasti ole ollut millään tavalla vaikutusta siihen, miten nopeasti ja kuinka paljon olen onnistutut kiloja raskauden jälkeen karistamaan!
Syy kuntoon pääsemisessä on oikeasti siinä, että osaan hallita omaa syömistäni enkä sorru ylilyönteihin. Olen myös lopettanut turhan analysoinnin, eli ruoka ei näyttele elämässäni liian suurta roolia silläkin uhalla, etten ole vuoden fitnessmalli.

Mutta mutta… Mulla ei periaatteessa ole mitään oikein ja järkevästi toteutettuja dieettejä vastaan. Mutta kyllä se elämäntyyli on se, jolla on suurin vaikutus! Ei pelkästään joku lappukädessä syöminen tee kenestäkään sporttista tai timmiä. Elämäntyyli heijastuu meistä myös ulospäin. Se on mulle tärkeä asia, jollekin toiselle taas sitten ei.

Yksi päivä mä totesin hurrille, että tämän lakon oikeastaan ainoa ns. hyvä puoli on se, että olen todistanut itselleni, että voin olla syömättä jotain tiettyä ruoka-aineryhmää vuoden 😀 . Hienoa Katri! Mutta mitäs sitten? Ei se silti kerro mitään mun itsehillinnästä tai varsinkaan siitä, kuinka terveellisesti syön. Sehän on aina jotenkin ”muka hienon kuuloista” jos joku ei syö sitä tätä ja tota ja kieltäytyy kun tarjotaan. Tulee tunne, että voi vitsi tolla tyypillä on muuten selkärankaa – hän KIELTÄYTYY!
Silti voin sanoa, että itseltään jonkun tietyn ruoka-aineen kieltäminen täysin on vain usein tosi tylsää. Onneksi vain muutaman kerran on tullut tunne, kun olen ajatellut että olisipa kiva hakee nyt Makuunista perjantai-illan pussi ja siinä katselen sitten kadena vierestä, kun Hurri vetää tuoretta lakritsia hampaat mustana. Haempa palasen raakasuklaata.
Toki on se nyt ehkä hieman terveellisempää syödä sitä raakasuklaata karkin korvikkeena, mutta isossa kuvassa se on mielestäni oikeesti ihan se ja sama otatko sitä superluomueko-raakasuklaata vai jotain muuta.. Ihan samalla tavalla ne verensokerit nousee kattoon ja tulee sieltä yhtä nopeasti alas 😀 .

Tässäkö syy lopettaa karkkilakko? Epäilen vahvasti, että toi Omas-suklaa vois olla jopa mun TOP5-karkeissa. Oletteko maistelleet??? Mielipiteitä??
Tässäkö syy lopettaa karkkilakko? Epäilen vahvasti, että toi Omas-suklaa vois olla jopa mun TOP5-karkeissa. Oletteko maistelleet??? Mielipiteitä??

Jos kärsit hirveästä makeansyönnin kierteestä, etkä pääse siitä mitenkään eroon niin voi olla, että X-aikaa kestävä lakko voi olla ihan jees. Mutta silloin suosittelen laittamaan pannaan KAIKEN makean. Jos epäilet, että kehosi huutaa sokeria vierotusoireilla uhaten, niin kannattaa pitää aika tiukkaa linjaa. Kaksi viikkoa kun jaksaa, niin sitten helpottaa.
En tiedä onko se nyt tän lakon tuotosta vai minkä, mutta mulla itsellä tekee nykyään ihan äärettömän harvoin oikeasti mieli makeaa. Yleensä se menee niin, että ”tilaisuus tekee varkaan” ja jos jossain on pullatarjoilu niin tulee syötyä. Olen kyllä koittanut rajoittaa herkuttelua viikolla minimiin mutta sekin aina vähän vaihtelee. Kaikista parasta on antamatta liikaa ajatustilaa päässä jollekin yksittäiselle ruoalle.

Onko sulla makeansyönti hallittua vai holtitonta??

 

fityoutoo

13 vastausta artikkeliin “Kuinka karkkilakko on vaikuttanut raskauskilojen karistamiseen?”

  1. Mä olen laihtunut kesäkuun alusta arviolta n. 6kg. Vaatteet on hieman löysät muttei sentään pyöri päällä, ja muutkin on huomanneet laihtumisen. Mulla oli stressaava elämäntilanne moneltakin kantilta keväällä ja silloin tuli vedettyä kaikenlaista naamaan (eipä, oli sitä ylimääräistä sitä ennenkin). Oon kyllä sitä mieltä että niin kauan kun ei oo ongelmaa päihteiden kanssa, niin ruuan mättäminen ahdistukseen ei oo kuitenkaan se pahin asia, vaikka en mitenkään puolla sitä – sekään ei ole terveelistä tai fiksua.

    Karkki ei oo ollu mulle koskaan ongelma – pystyn olemaan pitkiäkin aikoja ilman karkkia. Mun ongelma on aina ollut se, että mulle tulee ahmimiskohtauksia jolloin syön kaikkea. Oon nyt tosiaan kesäkuusta ottanut uuden asenteen ja syön aamiaiseksi kunnon vuoden ruokaa, ja kaksi normaaliateriaa – ja näiden ohessa syön siis salaattia reilun kilon päivässä. Annan itselleni luvan, jos on näiden jälkeen vielä mieli, syödä pussin popcornia tai jotain muuta.

    Olen todellakin saanut huomata, kuinka laihtuminen tapahtuu siellä keittiössä. Olen ollut superurheilullinen aina, mutta ruokavalion muokkaamisen myöt (johon ei kuulu sokeri normaalisti, ja kyässäkään en ota yhtä karkkia enempää) myötä lihaserottuvuutta on tullut eri tavalla eteen ja kyllähän se tuntuu kivalta että random kaduntallaajakin näkee minusta että harrastan muutakin kuin sohvalla makoomista :D. Vaikka se ei tärkeintä olekaan, vaan oma olo joka on aivan pirteä ja loistava 🙂
    Niin ja kukaan ei ikinä uskois mun painoa, olen 173cm/74kg. Sitä vaan, ettei siihen puntariin kannata liikaa tuijottaa kenenkään 🙂

    • Vaaka ei yleensä kerro muuta kuin vakavan yli- tai alipainon. Siinä välillä on paljon vaihtelua.
      Ilman ruokavalion siistimistä ei yleensä tuloksia tule, vaikka kuinka lisäisi liikuntaa. Sen takia pelkällä mutu-tuntumalla vetäminen ei yleensä tuo tuloksia… Eli jos haluaa nähdä peilukuvassa muutoksia, niin silloin joku suunnitelma on tarpeen. Ei tarvitse ollan mitään tarkkoja kalori- tai grammamääriä, mutta ainakin se mitä sä oot tehnyt, eli säännölliet kunnon ateriat. Niiden päälle harva jaksaakaan enää vetää mitään sokeriähkyä.
      Ruokavalion avulla tietysti myös treenitulokset paranee 🙂 ! Tsemppiä!

  2. Minä turvauduin nyt Cambridge diettiin jossa on valmentaja mukana. Kohta 4 viikkoa menty ja – 6 kg (lähtöpainoa on eniten ikinä….).
    Alkaa jo olossa tuntumaan ja vaatteissa, tämä on myös pieni testi koska olen ollut tällaisia aina vastaan ja todella skeptinen. Pystynkö pitämään painon kurissa vai tuleeko kaikki takaisin? Jaa a… se jää nähtäväksi. No jokatapauksessa, meillä oli viime la rapujuhlat joissa söin sitä mitä muutkin ja ihan hyvällä omallatunnolla joten tuli maistettua pari noita Omar uutuuksia ja on kyllä hyviä, olen kova toffee fani ja kyllähän ne upposi. 😉 Parempia mun mielestä kuin dumlet.

    • Siis eikä… Dumlet on ihan lempikarkkini ja pelkäsin jotain tämän suuntaista… Näinköhän joutuu jouluaattona pitämään lakottoman päivän 😀 !!!

  3. Omarsuklaat ja munkit on hyviä:,D ja lontoonraefazerinsuklaa ja ja.. voisin tällä hetkellä elää kahvilla, juustolla ja suklaalla.
    ennen kuopuksen syntymää 3kk minulla ei ollut mitään ongelmaa makean syömisen kanssa, mutta väsymyksessä ja aivokuolleena kehitin itselleni reippaan makeusriippuvuuden, joka ainakin tuntuu olossa jossei näy. Uskoisin, että karkkilakosta kiittääkin eniten iho ja hampaat, joka on tietty iso juttu terveydellisesti ja ulkonäöllisesti. Paras lakko minkä olen tehnyt, oli semmoinen että sain syödä vain juhlapäivinä, jonkun laittamina, ja ravintolassa jälkkäriä, enkä silloinkaan karkkia. Hyvin meni ja toimi ja vähän laihduin mutta sitten jotain tapahtui…

    • Mullakin suklaansyönti näkyy HETI naamassa. Jos ei normaalisti kärsi epäpuhtauksista ja finneistä, niin kyllä ärsyttää kun seuraavana päivänä suklaan syönnistä on kunnon kraaterit naamassa!
      Väsyneenä kaikki on vain NIIN paljon vaikeampaa… Mutta onneksi mahdollista. Lähetän ison henkisen energiapommin sinne!!!!

  4. Ei!!!! Noi omar suklaat oli ihan hirveä pettymys!! Ne maistui lähinnä jollekin viskisuklaalle!!!! Tuosta levystä en tiedä mutta noita konvehteja en suosittele!!!

    • Oliko tää sarkasmia 😀 ??
      Tuntuu absurdilta, että omar-karkkien ja suklaan yhdistelmä ei vois toimia……

    • Ei ollut sarkasmia!! Siis oikeesti 😀 olihan ne nyt ihan ok makuisia mutta mun mielestä tossa ei kyllä omar maistunut!! Ihmettelin itsekin miten voi maistua tuolta..

      Kyllä ne alas meni että ei siinä mutta:d

  5. Joskus ylä-aste iässä tuli syötyä karkkia lähes joka päivä, ei siis mitään överi määriä, mutta aina pari siellä sun täällä. Urheilin ja liikuin paljon joten painoa ei tullut herkutteluista huolimatta. Kuitenkin olin ja olen aina ollut jotenkin hyvin kriittinen itseeni ja lopulta omat kehonkuvaongelmat kasvoikin niin suuriksi että lukion kaksi viimeistä vuotta meni pahasti penkin alle ruokailujen suhteen. Lista ”kielletyistä ruoka-ainesta” oli loputon ja mitä enemmän sitä pystyi sanomaan ei ja kieltäytymään sitä parempi olo tuli..
    Onneksi nyt pari vuotta lukiosta valmistumisen jälkeen voi sanoa että paljon paljon paremmin luistaa nyt kuin tuon ei listan kanssa. Nykyään syön karkkia 2-4 kertaa kuukaudessa ja muuten pyrin syömään hyvin puhtaasti ja terveellisesti, kuitenkin sellasella semi rennolla otteella. Mulla on vain ongelmana se että sitten kun päätän pitää sen karkkipäivän niin saatan hyvinkin syödä 250-500g ihan karkki karkkia ja suklaata siihen päälle. Eli mun vatsa ei tunne kohtuuta. Olen yrittänyt olla etten ns. kiellä itseltäni mitään, mutta sitten noina karkki päivinä usein ”unohdan syödä sitä oikeaa ruokaa ja korvaan ruuan sinä päivänä suklaalla. Vaikka tuo ylenpalttinen syöminen ei kehossa yhden päivän mässäilyn jälkeen välttämättä näykkään niin olo on kyllä sitte taas sen mukanen että seuraavana päivänä ei välttämättä treenin niin kulje ja karkkia ei tarvi taas syödä kahteen viikkoon.
    Eli miten neuvoisit tälläsessä tilanteessa? Koittaisin vaan syödä vähemmän karkkia vai mielummin totaali lakko?
    Sipsit ei sit taas ole mulle ongelma,niitä olin syömättä vuoden eikä niitä oikeastaan tee mieli joskus jos niitä on tarjolla niin saatan niitä syödä, mutta yleensä en sillä syön sitte mielummin vaikka sitä suklaata, appelsiineja, banaania tai muita hedelmiä kun että ottaisin sipsiä.
    Ja herkuttelen kyllä ihan arkenakin hedelmillä ja proteiini patukoilla vaikka nekin on vähän niin kuin karkkia, mutta sitte ei kuitenkaan 😀

  6. Sattuipa sopivaan saumaan sun postaus! Painiskelen just nyt tämän asian kanssa. Normaalipainon sisällä omimpaan painoon, ja kyllä, myös paremman näköiseen kroppaan olisi matka, ehkä siis ne legendaariset viisi kiloa. Mun mielestä homma syömisten suhteen on ihan hyvin hallussa. Pystyn helposti olemaan herkuttelematta, mikä tahansa sokerinen tai rasvainen missä ja milloin tahansa ei ole ongelma. Mutta irtokarkit! Mun tekee jo nyt iltapäivällä ihan mielettömästi mieli ostaa tänään irtokarkkeja, napsia niitä sohvalla lempparisarjoja katsellen kunhan lapset nukkuu. Aina välillä vaan mietin voinko edes itse pitää itseäni vakavasti otettavana keventäjänä kun tämä himo iskee joka viikko! 😀 Ei siis joka päivä, mutta kuitenkin… Karkin määrä ei olekaan ihan vähäinen, puolikin kiloa saattaa mennä puoliskon kanssa puoliksi. Ehkä kuitenkin olen jonkinlaisessa koukussa, ja totaalilakkoa voisi kokeilla…mutta jos yhden illan mälläämisen jälkeen saan homman poikki ja lähden uuteen tsemppiin entistäkin tomerammin niin ei kai tuo nyt hirmu paha ole? Eihän?! 😀 Ennemminkin mulla ois parannettavaa treeniosastolla, suunniteltu 4 lenkkiä/jumppaa/salitreeniä jää valitettavan usein yhteen. Mä niin nään sen kombon kun voin hyvin liikkuessani riittävästi ja voin sit hyvällä omatunnolla sallia tuon yhden paheenikin, ehkä toisen tai kolmannenkin silloin tällöin, kuten nyt ihmiset tekee. Mutta missä toteutus?

  7. Postauksesi sattui juuri oikeaan saumaan! Nyt täytyy saada itseä niskasta kiinni ja lopettaa jälleen tuo karkin ahmiminen. Vajaa vuoden olin syömättä karkkia ja sit repsahedellut enemmän ja vähemmän. Tänään ahmittu suklaata kaksin käsin ja nyt saa riittää!!! Minulla toimii vain totaali lopetus / lakko!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta