Loistava TV-vinkki kaikille laihdutuksesta kiinnostuneille!

Laihdutusohjelmia on tullut telkkarista jos jonkinlaisia. On suurinta pudottajaa, fitistä fätiksi ja takaisin, rakas pullukka, avioparit laihduttaa, siskokset laihduttaa, serkukset laihduttaa, koirat laihduttaa ja hullut, tyhmät ja vaaralliset dieetit. Itse en jaksa enää yhtään näitä sarjoja. Katsoin joskus aikanaan Juttaa ja Superdieettejä, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna sekin homma oli kaukana järkevästä!

Olin viime viikolla muutaman päivän sairaslomalla ja touhuamisen sijaan päätin ottaa ihan oikeasti rauhallisesti. Mitä silloin tehdään?? No, katsotaan esimerkiksi TV:tä! Mieheni ystävällisesti lähetti mulle jopa Netflixin tunnarit, mutta en ole ikinä katsonut kyseisen palvelun ohjelmia. Halusin katsoa mieluummin jotain edes hieman informatiivista, joten päädyin selailemaan Yle Areenaa. Tykkään paljon dokkareista ja asiaohjelmista, etenkin jos ne liittyvät omiin mielenkiinnon kohteisiin, eli terveyteen ja treeniin!

Katsottuani muutaman reissun takia missaamani jakson sarjasta Jenny+ silmiini osui ”suositellut” kohdasta sarja nimeltään ”Am I perfect?”. Ohjelmaa kuvattiin näin (suora lainaus Yle Areenan sivuilta):
”19-vuotias australialainen Maddy on kaikinpuolin tavallinen nuori nainen, joka kamppailee kovien ulkonäköpaineiden kanssa. Some, tv-ohjelmat ja mainokset muistuttavat jatkuvasti, miltä täydellinen nainen näyttää. Maddy päättää tehdä kymmenen viikon ajan kaikkensa, jotta pääsisi mahdollisimman lähelle ihannevartaloa. Tutuksi tulevat niin paleo- ja kaalikeittodieetti, armeijan bootcamp ja cross fit kuin suihkurusketus, brasilialainen vahaus ja tekoripsetkin. Lääkärit ja muut asiantuntijat valvovat kokeilua, joka vie kropan äärirajoille. Mutta tehoavatko hoidot? Maddy huomaa myös pohtivansa, tekeekö kauneus edes lopulta onnelliseksi.”

Aloitin ekasta jaksosta ja jäin heti koukkuun! Okei, sarjan päätähti Maddy on itseäni 15-vuotta nuorempi, mutta ohjelma on tehty todella aidosti ja samaistuttavasti! Jos ikinä olet suunnitellut laihduttavasti ”helposti ja nopeasti”, niin suosittelen lämpimästi tämän sarjan katsomista!
Henkinen muutos, mikä ennen itsensä hyväksyvästä nuoressa naisessa tapahtuu kaikkien näiden superälyttömien laihdutuskuurien aikana on aivan järkyttävä. Ja pahinta on se, että ainainen laihduttaminen pahimmillaan todellakin myrkyttää mielen ja vie itsetunnon pohjamutiin. Se, mikä sarjasta ehkä parhaiten tulee esille on se, että ihminen ikinä ei ole tyytyväinen, vaikka saavuttaisi mitä. Omaa rimaa hilaa koko ajan korkeammalle ja elämästä menee kaikki ilo, kun se keskittyy vain syömiseen ja treeniin. 

Ja kukapa meistä ei olisi kokeillut tiet mitä pikadieettejä, jotka tässäkin ohjelmassa tulevat tutuksi. Myönnän häpeillen, että ainakin pari sarjassa mainittua dieettiä oli omassakin menneisyydessa tullut kokeiltua. Ei tosin yhtä sinnikkäästi kuin sarjan päähenkilö, joka vie kyllä hämmästyttävän määrätietoisesti hommaa eteenpäin. Toki itsensä suoranainen kiduttaminen vaatii veronsa, mutta itse en olisi ikimaailmassa jaksanut jatkaa silkkaa hulluutta noin pitkään. Minusta tässä ohjelmassa väärin toteutetun painonpudotuksen varjopuolet on kuvattu erittäin hyvin ja todenmukaisesti.

Tässä siis lämmin suositus kaikille laihduttamisesta kiinnostuneille, ikuisille jojoilijoille, pikaratkaisuja etsiville tai muuten mielenkiintoista katsottavaa etsiville!

Kommentoikaa alas mitä tykkäsitte sarjasta ja meinaatteko katsoa / katsoitteko kaikki jaksot??

Ihanaa mennä maanantaina töihin!!!

 

Blogissa näkyvät kuvat A-lehdet / Johanna Myllymäki

Työ, työnhaku ja ylipäätään oman unelmaduunin löytäminen on ollut aika kovasti mun mielessä tänä syksynä. Olen aktiivisesti hakenut uutta työtä, mutta kuten teistä varmasti todella moni tietää, niin nykyään työn hakeminen käy melkein työstä; Viimeisen päälle hiotut työhakemukset ja CV (tietysti tyylikkäällä ja modernilla ulkoasulla), esittelyvideot, haastattelut, omien vahvuuksien jatkuva analysointi, LinkedInin päivittäminen ja ylipäätään kiinnostavien työpaikkojen skannaus on melko aikaavievää puuhaa! Huomasin aika nopeasti, että olen aika pihalla siitä, millainen prosessi on kyseessä. Olen hakenut viimeksi töitä vuonna 2011 ja silloin pääsin aika nopeasti töihin ja AIVAN tavallisella word-pohjaisella hakemuksella. Nykyään sellainen hakemus saisi rekrytoijalta 0,1s. katseluaikaa.

Mulla on sinänsä onnellinen tilanne, etten ole koskaan ollut työtön, enkä työttömäksi jää nytkään. Mulla on töitä joko nykyisessä työpaikassani kevääksi ja ainahan voin tiukan tilanteen tullessa hakea myös vanhaan työhöni hätäkeskuspäivystäjäksi (jossa on tällä hetkellä suuri työvoimapula). Olen sitäkin vaihtoehto käynyt mielessäni läpi, mutta en osaa vielä erottaa onko se vain joku ”epätoivon hetkellä saatu päähänpisto”, vai kiinnostaako työ minua oikeasti.
Työ liikunta-alalla ei ole täysin poissuljettu, mutta oon ohjannut jo niin pitkään, että en ehkä saa siitä enää samalla tavalla irti, mitä joskus. Muistan joskus ajatelleeni, että esimerkiksi ryhmäliikunnan ohjaaminen on vaan maailman parasta! Haluan silti ehdottomasti tehdä jatkossakin asiakaspalvelua tavalla tai toisella, koska olen siinä hyvä. Haluaisin myös lisää vastuuta ja haasteita työssäni.

Silti oon alkanut miettiä, että onkohan se ajatus ”unelmaduunista” vaan joku lottovoiton kaltainen haihatus, mikä meidän suomalaisten päähän on istutettu?

Mikä on se mahdollisuus, että löydän oikeasti duunin, joka on unelmieni täyttymys? Onko sellaista edes olemassa? Varsinkaan kun en oikeasti edes tiedä mitä haluaisin aivan tarkkaan tehdä. On niin paljon asioita joista pidän ja joissa olen ihan hyväkin. Esimerkiksi kaikenlainen organisointi, järjestely, koordinointi ja ”järjestyksen pitäminen kaaoksessa” on vahvuuksia. Mutta mikä sitten olisi se unelmaduuni, sitä en tiedä.
Vaikka mun nykyinen duuni ei ole mikään unelmaduuni varsinaisesti, niin se on kuitenkin ihan kivaa hommaa. Pitääkö työn tarjota haasteita ja suurta nautintoa? Entäs jos se on vaan ihan okei?

Oon miettinyt, että miksi lopulta olen tähän vallitsevaan tilanteeseen tyytymätön? Yhtä hyvin voisin jäädä nykyiseen duuniini, opiskella työn ohessa amk-opinnot loppuun ja joku kaunis päivä saada toivottavasti vakituisen paikan. Ja that’s it. Ei mitään suuria tunteita pelissä, mutta ainakin pysyvä työ! Ehkä maanantaisin ei aina jaksaisi mennä töihin, mutta ainakin toisinaan olisi ihan mukavaa. Haluaisin muuten tavata sen ihmisen, jonka mielestä on ihan huippua mennä joka maanantai töihin!

Onko sulla aina sunnuntaisin sellainen fiilis, että JES – ihan mahtavaa päästä huomenna duuniin?!
Oletko löytänyt unelmaduunisi?