Haluaisitko hiukan jeesata…? Tässä yksi vinkki siihen!

*Hyvässä mukana EasyFit Rekola

Millä tavoin te autatte muita? Mun mielestä tää on ihan hyvä ajatus, jota kannattaa herätellä silloin tällöin.  Siis enkä nyt tarkoita että jeesaa kaveria muutossa (toki sekin on tosi ihana ajatus!) vaan niin, että auttaa jotain tuntematonta tavalla tai toisella.
Jos itse joutuisin vaikka onnettomuuteen, niin mulle on ihan sama kuka tulee tilannetta selvittämään. Kunhan vaan joku tulee paikalle ja puuttuu tilanteeseen! Ehkä hieman sama juttu pätee elämässä muutenkin.

 

Miten kuvat liittyvät juttuun? Jatka lukemista!

Oon aina ajatellut, että itsessäni on aika vahvasti sisäänrakennettuna halu auttaa ja olla jotenkin ”hyödyksi” jos niin voi sanoa.  En toki tarkoita, että mä kaikki päivät pyörin jossain vapaaehtoistoiminnassa tai lahjoita puolet rahoistani johonkin Itä-meri hankkeeseen. Vaan sitä, että usein (ehkä vähän liikaakin) murehdin jonkun yksittäisen, tuntemattoman ihmisen tilannetta ja mietin mitä voisin itse tehdä. Toisaalta inhoan sitä, että kalastellaan ihmisten huomio jollain hukkuneiden lasten kuvilla ja herätetään ihmisissä syyllisyys, joka saa heidät omatunnon tuskissa sitten lahjoittamaan. Toki kai sitä herättelyäkin tarvitaan, mutta senkin voi tehdä monella eri tavalla!

Itse oon kiinnostunut enemmän tekemään jotain konkreettista ja mieluiten lähellä. Toki se rahankin lahjoittaminen on helppo tapa, mutta itse ainakin mietin, että kuinka moni prosentti niistä lahjoituksista menee oikeasti kohteeseen ja kuinka monella prosentilla johtoryhmä pitää kosteita saunailtoja?

Siksi oonkin kokenut, että mulle itselle sopivin tapa on auttaa täällä kotimaassa sellaisia ihmisiä, joilla syystä tai toisesta vaikea elämäntilanne. Oon koittanut aina muistuttaa itseäni, että se tilanne voi tulla periaatteessa milloin tahansa omalle kohdalle; Työttyömyys tai vakava sairaus voi yllättää ja viedä taloudellisen tilanteen ihan katastrofiin! Mulla on itsellänikin ollut joskus aika vaikea jakso elämässä ja oon monesti miettinyt, että ilman vanhempieni tukea olisin ollut taloudellisessa suossa! Sen toivottomuuden kokeneena pystyn ymmärtämään, miksi nykyään on niin helppo tukeutua pikavippeihin ja muihin pikalainoihin. Niistä seuraa usein jo niin isoja taloudellsia ongelmia (esim luottotietojen menetys) että seurauksista kärsii vielä kymmeniä vuosia eteenpäin. Oon todella onnellinen, että silloin 10v sitten pikavippejä ei vielä ollut saatavilla.

Tutustuin noin vuosi sitten facebookissa Apua vähävaraisille pääkaupunkseudulla -ryhmään, jossa voi helposti auttaa mm. ruokalahjoituksilla, tavaroilla, lahjakortein tms ihan tavallisia perheitä! Avun tarvitsijoihin ollaan itse yhteydessä ja heidän kanssa sovitaan mitä haluaa antaa ja miten se apu toimitetaan. Kyseessä on siis kertaluontoinen lahjoitus yllättävässä kriisitilanteessa, jolla toivottavasti selviää pahimman yli. Ylläpito antaa myös infopaketin pyydettäessä. Itse oon mm. Tehnyt ruokaa ja vienyt sitä suoraan kotiovelle, käynyt kaupassa, antanut odottavalle äidille vauvanhoitoon tavaraa – eli siis todella konkreettista jeesiä! Ollaan myös naapuruston kanssa kerätty kimpassa lahjakortti isommalle perheelle. Oon myös pitkään miettinyt, että kuinka voisin käyttää blogia ja kohtuullisen isoa näkyvyyttä hyväkseni hyvän asian puolesta ja sitten löytyikin oikea tapa auttaa.

Toiminnallinen puoli

 

Ryhmäliikuntasali

Olin yhteydessä EasyFit Rekolaan ja ehdotin heille blogiyhteistyötä:  Heille saisivat näkyvyyttä blogissani ja korvauksena siitä he tarjoavat treeniaikaa salilla sellaiselle henkilölle, jolla ei taloudellisen tilanteen vuoksi olisi siihen muuten mahdollisuutta. He olivat tosi mielellään mukana ja tarjosivat puolen vuoden salikortin! Eikö olekin ihan superhieno ele EasyFit Rekolan henkilökunnalta?
Itse ainkin tulin niin iloiseksi ja tiedän myös, että tää lämmittää myös kuntosalikortin saajan mieltä! Käytiin viime viikolla Jonnan kanssa ottamassa salilta molemmille kuvia ja treenaamassa. Varustelutaso oli ihan 5/5 ; Löytyi laitteita ja hyvä toiminnallinen puoli. Lisäksi oli aerobisia laitteita, ryhmäliikuntatila, siistit pukuhuoneet ja ilmainen parkkipaikka. Voin siis suositella salia lämpimästi!
Itsellä kun liikunta ja kuntosali on niin iso osa elämää, niin tuntuu hyvältä, että ainakin yksi ihminen voi nyt jatkaa rakasta harrastustaan ja saa siitä toivottavasti voimaa arjen haasteisiin. Jos tää oli teidän mielestä hieno ele EasyFit Rekolan puolelta, niin käyttehän osoittamassa sen tykkäämällä heidän FB-sivuista TÄÄLLÄ 🙂 !

Mä haastan teidät kaikki pääkaupunkiseutulaiset blogilukijat liittymään tuohon Apua vähävaraisille PK-seudulla ryhmään (joka tosin uudelta nimeltään on Apuna Ry avustus) ja toki näitä samanlaisia ryhmiä voi olla muissakin kaupungeissa. Moni on sanonut että ”joo oon ajatellut monesti” eli nyt rohkeasti niitä tekoja pelkkien ajatusten sijaan 🙂 !
Onko teistä joku auttanut tuon tai jonkun muun ryhmän kautta? Vai minkä tavan olette kokeneet käteväksi?

Jaksaisitko opiskella vielä uuden ammatin?

Tapasin töissä keväällä erään työkaverini ekaa kertaa. Alettiin siinä puhua liikunta-alasta ja ylipäätään siitä, mitä ollaan tehty ”entisessä elämässä”. Hän alkoi droppailemaan ammatteja sitä tahtia, että mä hengästyin pelkästä kuuntelemisesta!
Siis miten joku on voinut ehtiä ton kaiken????
Enkä siis tarkoita, että on ensin PT ja siitä opiskelee hierojaksi ja sitten fyssariksi, vaan että ensin on tyyliin poliisi, sitten haluaakin lentoemännäksi, sitten ajattelee opiskella fyssariksi ja lopulta vielä eksyy johonkin ihan eri alan firmaan myyjäksi.

Mä oon viime aikoina pyöritellyt kovasti mielessä ajatusta opiskella vielä joku uusi ammatti. Toinen puoli musta haluaa sitä ja toinen haraa vastaan. Olen ollut liikunta-alalla nyt täysipäiväisesti vuodesta 2011 (toki ä-lomat välissä) ja jollain tasolla mun sielu halajaa uusia haasteita. Tällä alalla harva on muusta kuin kutsumuksesta, koska työ on yleensä fyysisesti rankkaa, eikä palkka ole kummoinen. Oikeastaan ainoa väylä saada hyvät tulot on perustaa menestyvä yritys ja jokainen yrittäjä tietää mitä se tarkoittaa… Pitkää päivää ja pirullisesti vastuuta! Yrittäjyys ei myöskään koskaan ole ollut mikään suuri unelmani, vaikka se tällä alalla pieni välttämättömyys usein onkin.

En toki tarkoita, että tässä jotain 8000€:n kk-palkkoja ollaan tavoittelemassa! Mulle riittää ihan sellainen ok-toimeentulo, niinkuin varmaan useimmille meistä. Kuitenkin esimerkiksi kaupungilla työskennellessä palkka on tosi huono, reilusti alle 2000€. Jotkut eivät toki mieti ensimmäisenä, että kuinka paljon työstään tienaa, mutta ainakin näin PK-seudulla asustellessa menot on aika kovat jo pelkässä asumisessa. Lisäksi haaveilen elämästä, jossa voin myös kantaa taloudellisesti korteni kekoon enkä vain ”elele siivellä”.

Ainoa asia, joka uuden alan opiskelussa onkin se MUTTA on juuri se, että jos lähden tästä aivan alusta kouluttamaan itseäni uuteen ammattiin, niin se voi kestää pahimmillaan 4-vuotta ja opiskelu se vasta onkin kituuttelua! Toki joskus opiskelun ohessa voi myös työskennellä, mutta en tiedä vetäisinkö itseni ihan piippuun kun lapsetkin on tässä kuviossa kuitenkin läsnä. Minullahan on n.1,5-vuotta käytynä liikunnanohjaaja AMK opintoja ja olisi ehkä tyhmää olla suorittamatta opintoja loppuun. Itseäni vähän kaduttaa näin jälkikäteen, etten hakenut muulle linjalle, koska toi liikunnanohjaajalinja on oikeesti… No, sanotaanko vaikka näin, että ei sillä kuuhun mennä! Liikunta-alalla sillä koulutuksella on 90% paikkoihin ylikoulutettu. Toki voi sitten päästä esim hallinnollisiin tehtäviin joka tarkoittaa parempaa palkkaa. Onko teissä lukijoissa muuten liikunnanohjaaja AMK:n käyneitä ja miten olette hyödyntäneet koulutusta??

Itsehän olen alkuperäiseltä koulutukselta hätäkeskuspäivystäjä ja olin virassa Tampereella asuessa 4-vuotta. Tuo koulutus on erikoisalan koulutus, eikä sillä käytännössä voi tehdä mitään muuta työtä. Hätäkeskuspäivystäjän työ on todella rankkaa kolmivuorotyötä (työvuorot 12-13h), enkä nää itseäni ainakaan tällä hetkellä tekemässä sitä. Se mikä työssä herättää lämpimiä muistoja on kuitenkin se palkkaus, joka on ihan mukava!
Mutta tosiaan siitä koulutuksesta ei taida olla tässä elämäntilanteessa juurikaan hyötyä. En muuten tiedä olenko kertonut, että olen myös 2 kertaa hakenut Tampereella sairaanhoitajaksi joskus aikoinaan, eli aikalailla erilaista voisi olla elämäni nyt jos olisin silloin kouluun päässyt!

Lähtisittekö itse vielä opiskelemaan täysin uutta ammattia tai oletteko peräti tehneetkin niin? Mistä syystä? Nyt runsaasti kommentteja kehiin!

Ps. Kiitos kuville ihanalle Emmalle!

Lue myös:

Missä ammatissa EN voisi toimia?