Onko yli kolmekymppisen painonhallintapeli jo menetetty??

 

Huomasin, että ensi keskiviikkona alkaa Avalla Olet mitä syöt – sarja, jossa lääkäri Pippa Laukka laittaa ohjelman päähenkilöiden elintapoja uuteen uskoon. Aika mielenkiintoista nähdä, millainen ohjelma on, koska moni päähenkilöistä näytti aika nuorilta. Kuten olen kertonutkin blogissani, niin olen ollut itsekin nuorempana ylipainoinen. En paljon, mutta BMI:ni oli siellä ylipainon puolella. Omaa ylipainoani ei selittänyt mikään muu kuin se, että söin hyvin epäterveellisesti (olin pikaruokapaikassa töissä) ja liikuin minimaalisesti. Lisäksi biletin kuin viimeistä päivää ja alkoholi tuskin ainakaan paransi terveyttäni. Jos en jossain vaiheessa olisi ottanut itseäni niskasta kiinni, niin epäilen, että olisin nyt hyvin ylipainoinen. Söin usein vain kerran päivässä ja joskus saatoin syödä pelkkää patonkia ja irtokarkkia!
Nykyään ylipainolle etsitään usein liikaa syitä ulkopuolisista tekijöistä, mutta ainakin omalla kohdalla se oli ihan laiskuus ja herkuttelu. Aloin laihduttamaan 2009 eli vajaa kymmenen vuotta sitten. Noin kolme vuotta siinä opettelin uutta elämäntapaa. Siis kolme VUOTTA. Hyvä kun nykyään ihmiset jaksaa odottaa kolmea VIIKKOA!

Kuva blogin alkuajoilta vuodelta 2012
Ekaa kertaa raskaana viikolla 38 vuonna 2013. Paino nousi yli 25kg.
2014 painoin saman verran kuin nyt.

Oma laihdutusprojektini kesti useamman vuoden, siis lähinnä henkisesti. Välillä tuli takapakkejakin ja kokeilin varmasti kaikki maailman oikotiet onneen. No, sellaista ei ollut.
Kun paino putoaa tarpeeksi hitaasti, niin yleensä siihen uuteen elämäntapaan ehtii pääkin paremmin mukaan. En oikein osaa antaa yksittäistä syytä siihen, miksi painonhallinta on ollut viime vuosina niin vaivatonta, mutta suurin tekijä on varmasti ollut ruokavalio. Tietynlaisen rutiinin ylläpitäminen syömisessä on kaiken aa ja oo ja se sallii myös vähän huonommat kaudet, eikä mässäily jää päälle. Välillä muakin kiinnostaa enemmän, välillä vähemmän, mutta koskaan en voisi päästää elintapoja täysin retuperälle.
Liikunta on myös asia, josta joko tulee tai ei tule elämäntapa. Liikunta voi tuntua aluksi vastenmieliseltä, mutta siitäkin voi oppia pitämään. Uskokaa pois!

2015 K&T lehden kuvaukset
2015 raskaana toista kertaa viikolla 38, paino nousi ”enää” 20kg. 

 

2016

On aivan kamalaa, kun joku ikäiseni sanoo, että ”peli on jo menetetty, kun olen päästänyt itseni näin huonoon kuntoon!”. No ei todellakaan ole! Sehän kuulostaa siltä, että yli 35-vuotias on jo suunnilleen elämänsä ehtoopuolella!?
Kannattaa tehdä pieni ajatusmatka kymmenen vuoden päähän tästä ja miettiä mikä mahtaa olla tilanne silloin? Onko lähtötilanne silloin helpompi? Tuskin. Aivan varmasti sitten 10-vuoden päästä miettii, että miksi hitossa en aloittanut aiemmin. Vaikka aineenvaihdunta alkaisikin hieman hidastua, niin sekään ei vielä ole mikään viimeinen naula arkkuun. Itse näin työssäni ihmisiä, jotka olivat vielä 80-vuotiaina todella hyvässä fyysisessä kunnossa. Oma unelmani onkin olla oikea teräsmummo vanhana!

Kun kuvioon tulee lapsia ja elämässä on vähän liian monta liikkuvaa osaa, niin samassa omat arvotkin menee uusiksi. Oma hyvinvointi jää helposti taka-alalle ja painonhallinnan kokee niin vaikeaksi, että sen aloittamiseen on korkea kynnys. Alkaa ne puheet ”kyllä mä nuorempana jaksoin” ja ”silloin nuorena kun olin hoikka ja kaunis”. Etenkin jos ei silloin nuorempana ole joutunut koskaan miettimään painoaan, niin saattaa tulla tunne, että painonhallintapeli on totaalisesti menetetty.
Meillä naisilla oma kokemus kropastamme on myös suorassa yhteydessä hyvään itsetuntoon. Tämäkin on asia, josta ei ole oikein totuttu puhumaan kunnolla ääneen. Painonhallinta vaikuttaa niin paljon myös henkiseen hyvään oloon, parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen.

Tasan vuosi synnytyksestä
2017 
2018

Jos mulla meni painonpudotusurakassa kolme vuotta, niin anna itsellesi ainakin se kaksi vuotta aikaa äläkä etsi ainaisia pikavoittoja! Ikinä ei ole myöhäistä, vaikka oma pää sanoisikin toista. Pointti ei ole se laihaksi tuleminen (koska se ei tee ketään autuaaksi tai onnelliseksi), vaan tasapainoinen elämäntyyli, jossa kehon on hyvä olla. Panostaakaa omaan hyvinvointiinne elämäntilanteesta riippumatta.

Olisi kiva kuulla muiden yli 30-vuotiaiden mietteitä siitä, onko painonhallinta vaikeampaa kuin parikymppisenä? Tuntuuko sinusta, että peli on jo menetetty?

 

Elämäni tärkeimmät kaupungit, sekä niiden plussat ja miinukset!

Vietin koko viikonlopun Jyväskylässä, jossa olin Visit Jyväskylän kutsumana. Tarkoitus oli tutustua Jyväskylän ja sen lähialueen erilaisiin kohteisiin ja viettää aikaa ympäri suomea saapuneiden somevaikuttajien kanssa. En tiennyt Jyväskylästä oikeastaan mitään, eikä mulla asu siellä yhtään hyvää kaveria, jonka takia sinne tulisi lähdettyä. Olen aina kulkenut vain Jyväskylän läpi, kun Tampereelta ajettiin Jyväskylän kautta Kuopioon mun vanhaan opinahjooni luokkakavereiden kanssa joka viikko.

Eilen illalla yksin hotellihuoneessa Sokos Hotel Paviljongissa aloin oikein miettimään kaikkia niitä kaupunkeja, joissa olen asunut: Joensuuta, Tamperetta, Kuopiota ja Helsinkiä. Joensuu on mun synnyinkaupunki niinkuin moni teistä varmaan jo tietääkin. Sieltä muutin vuonna 2003 Tampereelle. Tampereella asuin vuoteen 2011 asti ja muutin sieltä miehen perässä Helsinkiin. Vähän pitkin hampain, mutta muutin kuitenkin. Usein Tampereella asuvat eivät halua muuttaa Helsinkiin (mun kokemuksen mukaan).

En tiedä voinko kutsua Kuopiota oikeasti vanhaksi kotikaupungiksi, koska asuin siellä koulun asuntolassa 1,5v, enkä tietenkään ollut kirjoilla Kuopiossa. Alueen nähtävyydet jäivät aika laihoiksi Petosta ja keskustan kuppiloita lukuunottamatta 😉 . Ehkä en siis sen enempää ala Kuopiota analysoimaan, koska kokemukseni siitä kaupungista on niin vähäinen. Kivalta sekin vaikutti!
Ajattelin koota tähän kuitenkin kaikkien muiden kotikaupunkieni plussia ja miinuksia – jos siellä lukijoissa on vaikka joku, joka on harkinnut maisemanvaihtoa!

 

Joensuu

+ Melko pieni kaupunki, lyhyet välimatkat. 20km poispäin keskustasta ja olet maaseudulla!
+ Kaunis kaupunki etenkin kesäisin, monia ihania paikkoja kuten Laulurinne, joen varsi, Ilosaari, Jokiasema ym.
+ Vaikka asuntojen hinnat on Joensuussakin nousseet, niin on ne silti aika kaukana vielä Helsingin hintatasosta
+ Keskustassa on kaikki palvelut, mitä ainakin itse tarvitsen. Tai sitten en ole vain älynnyt kaivata.
+ Superkivat liikuntapaikat ihan kävelymatkan päässä: Hyvä uimahalli, lenkkimaastot, hyviä saleja, ryhmäliikuntaa ym.
+ Joensuu on aikamoinen sporttikaupunki – etenkin jos tykkää koripallostä, säbästä tai pesäpallosta. Jokipojat pelaa Mestistä.
+ Joensuussa on Yliopisto, joka tuo kaupunkiin kivaa pöhinää.
+ ILOSAARIROCK. Pitääkö tätä sen enempää edes avata? No, suomen kirkkaasti paras festari, jolloin kaupunkin bilettää kolme päivää täysillä!
– On aika syrjässä kaikesta. Helsinkiin menee neljä tuntia junalla. Lentäen toki pääsee kolmessa vartissa.
– Jos on tottunut Helsingin palveluihin ja siihen, että sunnuntaisin on joku muukin kahvila auki kuin ABC, niin valmistaudu pettymään 😀 .
– Työmahdollisuudet on mitä on. Toki riippuu millä alalla olet.
– Suomessa jokainen kaupunkin on ”ihana kesäkaupunki”, mutta Joensuu ei todella ole kovin häävi talvikaupunki. Paitsi jos tykkää hyvin pysähtyneestä meiningistä.
– Ihmiset puhhuu aika erikoisesti ja sannoo mie ja sie. Ja onhan ne Joensuulaiset vähän sellasia junttejakkii välilä etennii jos on tottunu hesan meininkilöihin.

Tampere

+ Tampere on SUPER ihana paikka ja monesti äänestetty Suomen parhaaksi kaupungiksi, eikä suotta! Tampereella on loistava energia ja siinä on jollain tavalla ison kaupungin menoa, mutta etenkin näin landepaukulle sopivasti.
+ Tamperelaisilla on tosi vahva identiteetti ja tietysti murre. Ihmiset on jotenkin rentoja.. Vai vaan hitaita 😀 ???
+ Tää on toki makuasia, mutta mä rakastan Tamperelaisten tapaa kommunikoida. Mä voisin kuunnella Raimo Helmisen tai Bachelor Jonin puhetta ihan lakkaamatta.
+ Mulla Tampereella on paljon todella rakkaita ystäviä ja tietysti SISKO. Toisaalta mun mielestä on just ihanaa, että he asuu siellä, jotta mulla on aina paikka johon mennä!
+ Myös Mansessa on kohtuulliset välimatkat. Jos asut vaikka jossain ympäristökunnan puolella, niin pääset silti Tampereen keskustaan todella nopeasti (paitsi nyt kun keskustassa on kivat pikku työmaat…).
+ Tampereella on niin paljon kivoja paikkoja. Mulle ehkä tärkeimmät on Kauppi (mun työpaikka oli ennen siellä), Varalan Urheiluopiston alue (jossa olin myös töissä), Hakametsän alue (asuin ennen Jankassa, eli aika lähellä) ja Tammela. Oon asunut Tampereella Linnainmaalla, Kalevassa, Keskustorilla, Jankassa, Teistokontiellä ja Kalevan puistotiellä.
+ Tosi paljon kivoja tapahtumia, festareita (esim. Tammerfest ja Blockfest), kulttuuria, konsertteja ja sporttia. Ennen kuin muutat, valmistaudu vastaamaan kumpaa joukkuetta kannatat!
+ Helsinkiin pääsee tosi kätevästi junalla 1,5h tai motaria pitkin.
– Keskusta on kyllä nyt niin järkyttävässä kunnossa, ettei sinne tee mieli mennä! Voin uskoo, että jokainen Tamperelainen allekirjoittaa tämän! Sinne rakennetaan siis uudelle ratikalle linjoja ja kaikki tiet on revitty auki. Mä en oikein edes tajua, että tarvitaanko siellä nyt se ratikka ihan oikeasti??
– Tampereella on vielä Helsinkiin verrattuna ainakin omasta näkövinkkelistä vähemmän mahdollisuuksia, mutta riippuu paljon mitä tekee työkseen.

Helsinki

+ Pääkaupungin plussa: Kaikkea on ja paljon.
+ Hyvä julkinen liikenne, etenkin jos asuu lähellä junarataa tai sporakiskoja! Juna on ainoa kulkupeli, joka ei juutu ruuhkaan.
+ Kaikki on auki melkein koko ajan tai ainakin aamusta iltaan. Kaupat, kahvilat, harrastuspaikat ym.
+ Lentokenttä on lähellä, jos sellaista sattuu tarvitsemaan usein! Kätevää jos työmatkailee ulkomaille, kuten meillä mies.
+ Helsingissä on paljon nähtävää ihan jo pelkästään keskustan tuntumassa. Itse oon käynyt nolottavan vähän niissä. Voitteko kuvitella, oon asunut Helsingissä jo 6 vuotta, enkä ole koskaan käynyt esimerkiksi Suomenlinnassa!!
+ Helsingissä on tosi hyvät mahdollisuudet harrastaa lähes mitä vaan ja aina löytyy joku porukka tai seura.
+ Erilaisia asumisvaihtoehtoja on superpaljon: Haluaako asua ”hienostosti” Eirassa, hipsteristi Kalliossa, merellisesti Lauttasaaressa, Söpösti Käpylässä tai vaikka elää sitä ”surullisen kuuluisaa” lähiöelämää (joka nyt taitaa kuitenkin olla sitä ihan tavallista elämää lähes joka kaupunginosassa). Jokaiselle on jotakin!
+ Työmahdollisuuksia on kyllä tosi paljon enemmän ainakin itseni ja mieheni kohdalla enemmän täällä kuin muualla.
– Asunnot on superkalliita. 200 000€:lla saa koirankopin Jakomäestä.
– Ruuhkat voi olla aika mielenkiintoinen kokemus, jos on tottunut siihen, että ruuhka on kaksi autoa liikennevaloissa.
– Tästä voidaan varmaan olla montaa eri mieltä, mutta mun mielestä Helsingissä on jotenkin turvattomampaa ja siksi välillä vähän ahdistavaa.
– Sää. Talvella ei tuu oikein kunnon talvea, enemmän sataa räntää. Lisäksi usein on tosi tuulista.

 

Nyt olisi tosi hienoa kuulla missä kaupungissa asut nyt, miksi ja haluaisitko muuttaa muualle (ja jos kyllä niin minne)?