Festarikesä korkattu!

Varoitus: Postaus sisältää kuvia, joissa minä, äiti-ihminen, nautin alkoholia. Ei siis kannata pahoittaa mieltänsä siitä, että myönnän julkisesti nauttivani joskus siiderin jos toisenkin, ja usein kolmannenkin.

Mun sisko on ihan mieletön tyyppi!! Ikää 47v ja ihan parasta bile- sekä festariseuraa!

No niin, kesän ekat festarit takana!

Oon NIIN fiiliksissä! Huh miten ihana viikonloppu takana. Olimme kotikaupungissani Joensuussa, jossa järjestettiin perjantaina ja lauantaina Osuuskaupparock. Joo tiedän, teistä varmasti moni on että ööö… Mikä??? No, Osuuskaupparock on vähän niinkuin Ilosaarirockin ”etkot” ja artistit enemmän suunnattu suurelle yleisölle (eli ei vaihtoehtomusaa). Olimme mukana vain lauantaina, mutta sitäkin innokkaammin! Päivän aloitti Juha Tapio, jonne ei ihan ehditty, koska meillä oli siinä pieni geokätkö-projekti ennen sitä (tän tarinan näätte mun Instastorystä, nimimerkki katrivee)…

Joskus käy niin, että maksaa kalliin festarilipun, mutta ei lopulta nää yhtään artistia. Tällä kertaa näimme ihan jokaisen esiintyjän, jonka halusimmekin nähdä, eli Happoradion (ah, rakastan <3), Teflarit, Neljä Ruusua ja Kaija Koo (joka btw on ihan mieletön nainen!!). Festarialue oli sopivan pieni, joten käytännössä istuskeltiin ihan teltan ulkopuolella esiintyjien välissä. Molemmat päivät oli loppuunmyyty, enkä ihmettele; Todella hyvät esiintyjät ottaen huomioon, että liput oli tosi kohtuullisen hintaiset (S-etukortilla 1pvä 41€ ja kaksi päivää 70€). Nykyään noi lippujen hinnat on lähteneet ihan lapasesta monen festarin suhteen. Meillä on tietysti se etu, että majoitus onnistuu aina vanhempieni luona heidän ”talviasunnossa” ja kämppä aivan keskustassa.

Ilmat sattui kyllä NIIN kohdalleen, ettei olis voinut parempaa toivoa! Festaritunnelma on niin ilmasta riippuvainen ja mä oon ainakin sen verran kermaper**, että en talsi enää kumppareissa mudassa. Mä en oo itseasiassa koskaan harrastanut oikein HC festarimeininkiä niin, että oltas nukuttu jossain teltassa ilman peseytymismahdollisuutta 😀 . Oletteko te?
Ihmettelen muuten, että nykyään tosi moni ikäiseni ei enää innostu festivaalitunnelmista samalla tavalla kuin itse. Äh en jaksa, ei oo aikaa, menee rahaa, oon liian vanha. Oon varmaan itse poikkeava tapaus, koska mä kyllä jaksan ihan samaan tahtiin kuin ennenkin, tai no – ainakin yhden päivän kunnolla. Kesä, ystävät ja musa, voiko olla parempaa comboa??

Kiitos järjestäjille ja kiitos myös mediakortista, jonka sain blogin kautta! Tullaan aivan varmasti ensi vuonna uudestaan, kun tämä ensimäinen kerta oli niin positiivinen kokemus. Juhlassa on myös sopivasti ”paikallisen meiningin” tuntua ja kyllähän sitä nostalginen olo tulee, kun talsii pitkin lapsuusmaisemia ja tälläkin reissulla tuli tavattua muutama ala-asteaikainen kaveri.

Onko joku teistä menossa tänä kesänä festareille?? Vieläkö jaksatte innostua??

Minkä harrastuksen unohtuminen sinua harmittaa?

Meillä kaikilla on varmasti harrastuksia, jotka jäävät iän, ajanpuutteen, olosuhteiden ja joskus kiinnostuksenkin takia. Moni harrastus voi olla vaikea pitää yllä, jollei niihin järjestä aikaa riittävän usein ja säännöllisesti. On myös usein tyhmää hillota nurkissa useiden satojen, tai jopa tuhansien arvosta entiseen harrastukseen liittyvää käyttämätöntä tavaraa. Oikeastaan ainoat tavarat, joita olen säästänyt vanhoista harrstukistani, ovat tanssikengät, sekä n.20 uintihattua 😀 . Mulla on myös muutama uikkari vielä jäljellä omilta uintiajoilta, jotka olen ajatellut säästää muistona rakkaasta harrastuksesta, vaikka niistä paistaa jo hanuri läpi…

Minulla on myös yksi harrastus, jota olen jäänyt kaipaamaan nuoruusvuosilta. Nimittäin ratsastus! Olen ollut joskus kovakin heppatyttö ja ratsastanut säännöllisesti vielä Joensuussa asuessani. Tampereelle muutettua harrastus jäi ja tänään palasin yli kymmenen vuoden jälkeen hevosen selkään! Löysin vanhempieni läheltä Liperistä todella kivan tallin, eli Teijan Maastotallin. Onhan Helsingissäkin talleja, mutta jo pelkästään niiden hintataso on niin infernaalinen, ettei ole tullut lähdettyä! Mä en oo oikeastaan koskaan nuorempanakaan ollut millään virallisilla ratsastustalleilla, vaan aina pienemmissä paikoissa. Vierastan vähän ajatusta, että maksan 90€ ympyrän kiertämisestä talilla, jossa hevonen tuodaan valmiina eteen.

Innostuin ratsastamisesta uudestaa, kun olin ystäväni Marin polttareissa pari viikkoa sitten ja pottareiden yhtenä ohjelmanumerona oli morsiamen ratsastustunti. Olen ihminen, joka aika nopeasti ryhtyy sanoista tekoihin ja päätin heti, että tällä Joensuun reissulla menen ratsastamaan! Onneksi sopiva talli löytyi läheltä ja pienen muistelun jälkeen se ratsastaminenkin alkoi sujumaan tosi kivasti! Teimme oppaani Mellan kanssa 1,5h maastolenkin ja oli todella avulias ja huippu tyyppi! Oli ihana kun sai kysellä tyhmiäkin, vaikka kai periaatteessa olisi pitänyt muistaa asiat. Siitä on vaan niin kauan, että nykyään ei kuulema juuri käytetä enää edes rullattavia pinteleitä!
Mun ratsuni Veppi ei kyllä paljon testannut mun ratsastuskykyjä, koska toimi kuin ajatus…

Mä päätin, että tästä lähtien käyn Teijalla ratsastamassa aina kun tulen porukoille! Täytyy hommata ehkä uudestaan ainakin oma kypärä ja kengät, kun ne tuli jätettyä silloin tyhmänä talille, jonne en koskaan sitten palannut. Nykyään tosin kypärätkin on vähän erilaisia kuin 15v sitten! Nyt jos jollain on Helsingissä kaupan joku tältä vuosituhannelta oleva kypärä (päänympärys 56cm) tai/ja saappaat niin saapi paiskata mailia osoitteeseen [email protected]!

Mikä harrastu sinulta on jäänyt unholaan, jonka haluaisit aloittaa tai olet aloittanut jälleen tauon jälkeen?