Kuinka tsempata ystävää, joka on jatkuvasti kipeä?

Nyt kirjoitan aiheesta, joka on varmasti monelle tuttu, mutta tavallaan aika vaikea ja herkkä aihe. Eli kuinka voisi tukea ja tsempata ystävää, joka syystä tai toisesta on koko ajan kipeä tai loukkaantuneena? Itsekin olen joskus joutunut tässä tilanteessa ystävän asemassa ja tuntuu hölmöltä, kun ei keksi mitään järkevää sanottavaa. No onpa harmi? Ikävä kuulla?  Oon pahoillani?
En voi edes kuvitella miten turhauttavaa on, kun ongelmat seuraavat toisiaan. Aina voi toki elää vielä paremmin ja terveellisemmin, mutta väittäisin, että on ihmisiä jotka todella pitävät terveydestään huolta niin hyvin, kuin sen hetkisillä voimavaroillaan voivat. Ja silti aina tulee jotain. Tuntuu ihan kamalan epäreilulta.

Asioita ajattelee usein omasta näkövinkkelistä ja kun itse olen liikunnallinen ja elän todella menevää elämää, niin tällaisen tilanne ajaisi varmasti tosi pahaan turhautumiseen. Etenkin siinä tapauksessa, että itse tekisin kaikkeni ennaltaehkäistäkseni terveyden reistailua. Kysehän voi olla ihan pelkästä flunssakierteestä, josta varmaan useimmilla onkin kokemusta. Muutama viikko menee terveenä ja sitten taas kuume nousee, tai iskee vähintään joku angiina. Ymmärrän täysin, että tällaisessa tilanteessa masentuminen ei ole varmasti kaukana, kun makoilu on suunnilleen ainoa vaihtoehto.

Toki joskus loukkaantumiset voi olla seurausta liiasta rasittumisesta ja alituinen sairastelu tulee todella stressaavan elämäntilanteen bonuksena. Ystävän tehtävä ei ole kuitenkaan mielestäni toimia minään ”totuuden torvena” saati alkaa moralisoimaan tilanteessa. Vaikka olisi hyväkin ystävä, niin toisen kenkiin ei silti koskaan voi 100% asettua, eikä kokea tilannetta samoin kuin toinen ihminen. Jos näkee esimerkiksi että kaveri elää liian kuluttavaa elämää joka aiheuttaa flunssakierteen toisensa perään, niin toki asian voi ottaa puheeksi, mutta se täytyy tehdä todella hienovaraisesti! Asiat näyttäytyvät usein ulkopuolisille paljon mustavalkoisempina ja ratkaisut helpompina, kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Kun itselle on tullut lapsia, niin olen tajunnut, että moni asia ei tapahdu ”noin vain”. Voimia asioiden muuttamiseen ei aina ole, vaikka tietäisi, että se on ainoa vaihtoehto.

Mielestäni tässäkin asiassa ystävän tärkein tehtävä, eli kuunteleminen on paras ratkaisu. Kukaan tuskin haluaa osakseen voivottelua ja jatkuvaa sääliä (”no voi ei taasko, onpa ihan kamalaa…”). Olen myös huomannut, että sellaiselle kaverille joka on ollut pitkään kipeänä ei välttämättä kannata alkaa luettelemaan miten huipusti itsellä menee ja miten on juostu siellä ja täällä. Voin väittää, että ainakin itseäni tuollainen hehkutus saattaisi hieman ärsyttää. Voin toki olla väärässäkin. Tärkeintä on tietysti se, että ei vaikealla hetkelläkään jätä soittamatta tai käymättä.♡

Oletko itse joutunut vastaavaan tilanteeseen? Millaisia tunteita se herätti?

Apua, miksi olen joka ilta puolikuollut??

Moni on jo palaillut lomalta töihin tai ainakin palailee kohtapuoliin. Arki tuo elämään aikataulut ja rutiinit, joka tietysti on ihan hyväkin asia.

Sain tosi hyvän kysymyksen tässä taannoin instagramiin (katrivee): Kuinka voisi ennaltaehkäistä iltaisin iskevää väsymystä, jota lääkitsee herkuttelemalla? Tiedättekö kun kello on siinä kuusi tai seitsemän ja on vihdoin saanut raahattua itsensä himaan ja mahdollisesti syötettyä vielä päälle lapset/koirat/aviomiehen/marsun. Sitten pitäisi riittää virtaa ”koska on on koko ilta vielä aikaa”. Mutta entäs jos ei ole? Entäs jos on jo kuuden aikaan valmis painamaan pään tyynyyn ja nukahtamaan? Tai jos energiaa on korkeintaan sohvalla töllön tuijottamiseen.

Iltaväsyyn voi tietysti olla kamalasti eri syitä, mutta ainakin itse alkaisin tarkastella kriittisesti omia elintapoja vähän isommassa mittakaavassa. Usein ”kaikki vaikuttaa kaikkeen” ja ihan eka juttu mihin kannattaa kiinnittää huomiota on yleisesti levon määrä. Kuulostaa tietty itsestään selvältä, mutta tässä asiassa varmasti monella teistäkin on petraamista!
Itse nukun mielellään sen 8h ja 7h on aivan minimi, etten ole seuraavana päivänä aivan raato! Useimmille tuo määrä on optimaalinen ja muistan lukeneeni tutkimuksen, jossa vain n.5% väestöstä selviää 6h tai sen alle olevilla yöunilla ilman negatiivisia vaikutuksia kehon toimintaan. Liian lyhyet yöunet vaikuttavat ruokavalioon, painonhallintaan ja treenistä palautumiseen.

 

Oon jankannut tästä varmasti sata kertaa, mutta ajoissa nukkumaan meneminen on oman hyvinvoinnin kannalta yksi suurimmista positiivisista muutoksista joita voit tehdä! Ihminen hyvin harvoin on tosi tuottava ja ympäristölleen hyödyllinen klo.21-24 välissä, ellei sitten ole todellinen illanvirkku! Ainakin mä itse huomasin, että mä harvoin tein mitään todella järkevää tuohon aikaan ja siirsin nukkumaanmenoa vain omaa laiskuuttani.

Kiinnitätkö muuten huomiota siihen miten syöt klo.16 jälkeen? Hiilihydraatilla on usein unettava vaikutus etenkin kun sen yhdistää rasvaan (esim pitsa, kermaperunat, pasta, ranskalaiset ym). Jos iltaisin on vaikeuksia saada unta, niin yksi hyvä vinkki on syödä vaikka puuroa ennen nukkumaanmeno. Tämä toimii sitten myös toisinpäin, eli jos EI halua olla illalla väsynyt, niin hyvin hiilaripitoinen ateria ei ole välttämättä paras ratkaisu. Etenkin nälkäisenä mopo karkaa helposti käsistä ja sitä ruokaa voi tulla ahmittua kaksin käsin. Pahimmassa tapauksessa keho oikein vaatii vielä iltaisin makeaa ja väsyneenä oma harkintakyky on luokkaa ”nälkäinen labradorinnoutaja”… Eli kohtuudessa on vaikea pysyä!

 

 

Ei siis kannata hoitaa illan kaatoväsymystä pelkästään pannullisella kahvia ja makealla. Toki meitä kaikki välillä väsyttää, mutta jos IHAN joka ilta on valmista kauraa ennen kuin pikkukakkonen loppuu, niin luultavasti tilanne vaatii isompia korjausliikkeitä. Itse olen myös huomannut, että usein vaikka olisin kuinka poikki tahansa, niin kun saan vaan itseni potkittua sinne lenkille tai salille, niin piristyn ja jumppa kulkee tosi hyvin! Sillon auttaa jos on treenikaveri tsemppaamassa ja tai valmiiksi sovittu treffit lenkkipolulle! Mutta se treenaaminen ei toki auta, jos oikeasti vain nukkuu liian vähän.

Minkä sinä olet huomannut vaikuttavan eniten illan olotilaan? Mikä on sinulla auttanut tehokkaimmin iltaväsymykseen?