Mikä on mulle luksusta arjessa?

Luin tänään tämän Even postauksen ja sain siitä ajatuksen kirjoittaa asioista, joita pidän itse tietynlaisena luksuksena omassa arjessani. Kukapa ei ylellisyydesta ja luksuksesta pitäisi, etenkään jos niihin ei pääse kyllästymään!

Elän todella ns. tavallista perhe-elämää ja vaikka toki haaveilenkin välillä hienoista illallisista ja iltapukutilaisuuksista, niin silti nautin aivan tavallisista asioista enkä osaa edes kaivata muuta. Välillä on tietysti ihana hemmotella itseään ja mun mielestä se on myös todella tärkeää kun on pieniä lapsia ja toisinaan arki on kuluttavaa. Silloin aika pienet jutut voivat tuntua todelliselta luksukselta! Mä oon ehkä luonteeltani sellainen maanläheinen, etten esimerkiksi piittaa niin merkkilaukuista tai hienosta autosta. En silti sano, etteikö ne voisi tuoda jonkun toisen arkeen mielihyvää! Ja kyllä mäkin sitten toisaalta tykkään olla hienon auton kyydissä tai lentää bisneksessä. Todellakin muuten lentäisin aina bisneksessä jos olisi varaa (koska lentokoneessa on niin ahdistavaa aina).

Tässä asioita, jotka miellän omassa arjessani hieman erityisiksi ”herkuiksi.

Koska, koko postausidea sai alkunsa Even postauksesta, niin sanon taksilla ajaminen. Mä ajan todella harvoin taksilla ja ihan siitä syystä, etten raaski laittaa siihen hirveästi rahaa. Käytän omaa autoa ja julkisia lähes aina. Viimeksi tosin käytin taksia viime viikolla, kun mun piti päästä juna-asemalle ja kannettavaa oli paljon. Silloin tilaan kyllä ihan suosiolla mittarin!

Siivoojan palkkaaminen kotiin ei pitäisi olla mitenkään eriskummallista ja itseasiassa on hienoa tukea toista pienyrittäjää! Silti se tuntuu musta vähän luksusjutulta. Meillä oli nyt pitkä tauko kun siivoojamme ei käynyt, koska ajattelin säästää siihen menevän rahan. Meillä on kuitenkin 140 neliötä ja siivooja viipyy aina kerrallaan sen 4-5h. Silti on pakko sanoa, ettei tästä tuu mitään! Mä jaksan kyllä kerätä tavarat, imoroida ja pestä vessat (jotka pienten poikien talossa muistuttaa usein metron vessaa..). Mutta se, että alan luuttuamaan lattioita.. Tuntuu niin turhalta tuhlata omaa aikaa siihen.

Hierojalla käyminen on kans asia, joka on kyllä todellista arjen luksusta! Paljon liikkuvana se on silti asia, joka lisää ihan hirveästi omaa hyvinvointia ja taas nostan esille toisen pienyrittäjän tukemisen. Oon onnellinen, että oon löytänyt meidän läheltä niin hyvän hierojan Marko Arposen. Hän jos kuka saa jumit auki ja tuntuu, että käsittely on joka sentin arvoista!

 

Joku yksittäinen kosmetiikkatuote voi antaa itselleni todella ylellisen olon ja mä rakastan muutenkin mun purkkeja ja purnukoita. Usein ostan tosin ihan Lumenea ja jonkun verran saan toki blogin kauttakin. Sain kuitenkin mieheltäni pari vuotta sitten lahjaksi 70€:n primerin (jota olin toivonut) ja hittovie se olikin hyvä tuote (kyseessä oli Guerlainin L’Or Primer Base)! Haluaisin ostaa itselleni joululahjaksi Sisleyn primerin (Paris Double Tenseur Moisturizing Gel) jonka hintaa mä en voi edes kirjoittaa tähän…

Mitkä asiat teistä tuntuu arjessa luksukselta? Siis jopa niin ylelliseltä, että siitä jopa hieman nolottaa pitää??

 

 

 

Terveiset sille idiootille joka meinasi pilata mun loman!

Kotona ollaan! Pahoittelen, että blogi on ollut ihan kuollut viimeiset viisi päivää, mutta ehkä pieni tauko teki hyvää. Toivotaan että mulla edes muutama lukija on jäljellä 😀 . Lupaan olla aktiivinen jälleen!

Olin ystäväni kanssa minilomalla neljä päivää Portugalin Lissabonissa. Olin halunnut sinne jo pitkään, joten mieheni osti yllärinä  mulle matkan synttärilahjaksi keväällä. Hän tiesi, että ystäväni oli kysellyt mua matkaseuraksi ja tämä lahja oli kyllä ikimuistoinen ja ihana! Rakastan matkustelua ja joku Portugalissa on aina kiehtonut.

Matka oli todella onnistunut, muutamaa pientä takapakkia lukuunottamatta. Neljä päivää on myös hyvin lyhyt aika, joten koettiin ehkä pintaraapaisu kaupungista.
Meidän hotelli oli The Lift Boutique Hotel, joka sijaitsi aivan ydinkeskustassa ja todella hyvällä paikalla. Ostimme myös kahdeksi päiväksi liput turistibussiin ja hintaan kuului myös raitiovaunu. Olen monessa kaupungissa kokeillut tuota turistibussia ja se on etenkin lyhyellä lomalla tosi kätevä kun haluaa nähdä lyhyessä ajassa paljon hienoja paikkoja. Ehkä Lissabonissa nuo bussireitit oli vähän kökösti suunniteltu, koska bussit kiersivät aina samaa suuntaan ympäri ja reitit olivat tosi pitkiä. Harmillisesti meidän pakettiin ei kuulunutkaan punainen bussilinja, joka olisi varmaan mennyt sen kaikista mielenkiintoisimmat rundin!

Hotellihuoneemme oli tosi moderni ja iso. Siitä hotellille plussat!

Perjantaina kävimme Belemissä joka oli tosi kiva paikka. Kuten uskoa voi, niin turisteja oli PALJON. Keskityimme fiilistelemään enemmän tunnelmaa ja kävelimme rannassa. Kaikissa turistikohteissa kannatta muuten olla liikkeellä joko todella aikaisin tai todella myöhään, koska jonotusaika oli kaikkiin vähintään tunti ja usein jonotus tapahtui suorassa auringon paisteessa. Pastel de Belem leivoksia kyllä jonotettiin, koska oltiin niin paljon kuultu niistä hehkutusta. Ja hyviä ne olikin! Kannattaa ehdottomasti maistaa niitä oikeita ja aitoja, jos Belemiin eksyy.

Lauantaina mulle tuli heti aamupäivästä aika huono olo ja tämä tietysti droppasi tunnelmaa. On muuten tosi inhottavaa, kun on reissussa kaverin kanssa ja tulee kipeäksi. Mulle tuli tosi huono omatunto siitä, että pilaan kaverini loman vaikka tietysti ihan turhaan! Kiivettiin kuitenkin Castelo de São Jorge -linnoitukseen, ja koko matka oli kyllä yksi pakaratreenaajan unelma! Kiipeämistä oli nimittäin aika hemmetisti. Etenkin kun oma oloni ei ollut kehuttava, niin linnoituksella keskityin lähinnä istuskelemaan. Onneksi kuitenkin tuli käytyä, koska kyllä paikka oli näkemisen arvoinen ja näkymä aivan huikea! Huono olo taisi johtua elimistön suolojen puutteesta, koska tankkasin liikaa pelkkää vettä. Se meni onneksi ohi suolaisella ruoalla ja levolla.

Sunnuntaina tehtiin päiväretki Sintraan, josta Anna Abreukin on muistaakseni kotoisin. Sintra oli todella kaunis paikka ja vaikka ei käytykään ”Penassa” eli Pena Palacessa, niin kyllä Sintran pikkukadut ja koko fiilis oli kokemisen arvoinen. Meillä oli ensin ajatus kiivetä Penaan, mutta rapsakka 1h ylämäkitreeni tuntui vähän huonolta idealta, kun olin lauantaista vasta toipumassa. Näin jälkikäteen olisi vaan kannattanut ottaa bussi tai tuktukki ja mennä sillä, eikä edes miettiä patikointia!

Viimeinen ilta Lissabonissa huipentui sitten siihen, että mun läppäri koitettiin varastaa!
Olimme lähdössä hotellilta kohti bussipysäkkiä matkalaukkujen kanssa. Mulla on iso olkalaukku, jonka saa kiinni vedettävään matkalaukkuun. Käveltiin kaverin kanssa peräkkäin ja aivan huomaamatta meidän väliin tuli paikallinen miesjoukko. Kun käännyin katsomaan taakseni, niin yksi heistä oli avannut laukkuni ja oli työntämässä sinne juuri kätensä! Mulla oli puhelin ja rahat pienessä sivutaskussa, jonne voro tuskin olisi löytänyt tietänsä, mutta violetti macbook oli suojapussissaan siinä isossa lokerossa! Aloin tietysti huutaa kuin hyeena ja ukko luikki tiehensä. Hänen kaverit jäi siihen _muka_ huolestuneen oloisena kyselemään, että olenko kunnossa. Hehän olivat selkeästi kaikki tätä paskasakkia. Tämä oli taas hyvä osoitus siitä, että kaikissa isoissa turistikohteissa ei voi koskaan olla liian tarkka tavaroistaan!! He ovat todella ammattilaisia ja näköjään myös todella röyhkeitä sellaisia. No, sellaisen terveisen lähettäisin tolle munapäälle, että toivottavasti karma vielä iskee vastapalloon ja hän saa elinikäisen ripulin, eikä ole kiusaamassa turisteja.
No, onni oli kuitenkin matkassa. Olen superkiitollinen nopeista reflekseistäni!

Vaikka päälimmäinen tunne lentokentällä olikin sellainen, että nyt nopeasti täältä kotiin, niin kyllä tunne vaihtui aika nopeasti kuitenkin plussan puolelle! Portugal oli ihana paikka, sangria hyvää ja rakennukset kauniita. Ehkä vielä joskus uudestaan?

Onko teillä varastettu mitään ulkomailla? 

ps. Huomenna blogissa Lissabonin ostokset ja syömiset!