Onko ihan okei, että isä harrastaa enemmän kuin äiti?

Aika usein perheenäitien keskusteluissa puhutaan kiireestä ja siitä ”ettei ehdi oikeesti mitään!”. Omat harrastukset jää, vaikka tekisi mieli harrastaa. Rakas laji on laitettu tauolle ja ”sitten joskus taas”. Kaikki aika menee töiden lisäksi kodinhoitoon, lasten kuskaamiseen harrastuksiin, kaupassa käyntiin ja ruoan laittamiseen. Moni tietäisi saavansa esimerkiksi liikunnasta lisää energiaa, mutta ei vain ole aikaa, eikä oikein intoakaan, kun muu elämä vie kaikki mehut. Kuulostaako tutulta?

Viime päivinä on puhuttu paljon tasa-arvosta ja miten se toteutuu esimerkiksi työelämässä. Mielestäni perheissä tasa-arvo on vähintään yhtä tärkeä asia! Äitien jaksaminen on ollut paljon blogeissakin esillä. Seurasin suurella mielenkiinnolla erästä keskustelua siitä, milloin äidit ehtivät harrastaa tai ehtivätkö ylipäätään? Mun mielestä oli todella surullista huomata, että isän harrastukset ovat monessa kodissa paljon tärkeämpiä, kuin äidin. Isillä on puulaakin jääkiekkotreenejä, sulkisvuoroa, koko viikonlopun kestäviä pelireissuja jne. Yleensä on vielä ihan automaatio, että koko perhe mukautuu miehen harrastuksiin.

Mutta milloin se äiti pääsee sinne viikonlopun kestävälle pelireissulle?

Mun mielestä on hyvin huomattavissa se asia, että naiset vaatii moneen asiaan tasa-arvoa, mutta kuitenkin aika moni äiti pitää omia toiveitaan tai tarpeitaan silti paljon vähempiarvoisina, kuin miehen omaa aikaa. Varmasti on niitäkin isejä, jotka patistavat lastensa äitejä omiin juttuihin tai vaikkapa tapaamaan myös omia kavereita. Oikeasti, iso respect niille isille! Mutta epäilen, että suurin osa isistä on kuitenkin niitä, jotka mielellään pitävät kiinni saavutetuista eduista, eivätkä ole iloiten luopumasta yhdestäkään omasta treenikerrasta sen takia, että perheen toinenkin aikuinen voisi hetkeksi irtautua kodin pyörittämisestä. Koska isähän ei osaa laittaa ruokaa, syöttää lasta, korjata likaisia  vaatteita pyykkikoriin tai laittaa lapsia nukkumaan (tämä oli siis sarkasmia).

Toisaalta, mä ymmärrän hyvin tätä kuviota. Usein on vaan niin paljon helpompi sietää vallitsevaa tilannetta, kuin alkaa taistelemaan jostain omasta ajasta. Tunnin kotoa irtautuminen vaatii pahimmillaan sen, että äiti valmistelee kaiken niin, että isä pääsee omasta lastenhoitovuorostaan mahdollisimman vähällä! Ja isien on siellä turha pyörittää silmiä, koska tämä on aivan yleistä kun keskustelee äitien kanssa. Ihan samalla tavalla kuin se, että jos isä jää lasten kanssa vaikka viikonlopuksi yksin, niin äiti pesee vaatteet valmiiksi, valitsee ne valmiiksi, ruoka on valmiina jääkaapissa ja suunnilleen tekeminenkin keksitty valmiiksi isälle ja lapsille. Eikä se ole isän vika. Kyllä minäkin mielelläni suostuisin sellaiseen järjestelyyn!

Mä en oikeasti jaksa uskoa siihen, että pidemmän päälle kukaan voi nauttia siitä, ettei ole mitään omaa (paitsi oma työ korkeintaan). Vaikka kuinka väittää, että ”en minä tarvitse omia harrastuksia” tai ”kyllä niitä ystäviä ehtii tavata sitten kun lapset on isoja”, niin lisääkö tällä ajattelulla omaa hyvinvointia? Kukaanhan ei ole pelkästään äiti. On usein myös ystävä, puoliso, sisko ja paljon muutakin.
Jos esimerkiksi ajattelee, että huolehtii itsestäni ja omasta kunnostani sitten kymmenen vuoden päästä, niin mitä tässä välissä tapahtuu ja voiko silti olla terve, hyväkuntoinen ja elämäänsä tyytyväinen ihminen? Se kai kuitenkin meidän kaikkien tavoite on, eikö?

Suosittelen pysähtymään ja miettimään oikein perusteellisesti sitä, onko vallitsevaan elämäntilanteeseen tyytyväinen? Kokeeko, että parisuhteessa ”nallekarkit on tasan”, eli molemmat saavat hengähtää tasapuolisesti ja jos ei, niin onko itse antanut tilanteen luisua siihen pisteeseen? Oma henkinen jaksaminen ja hyvinvointi on meillä äideille tärkeään myös perheen takia ja valitettavasti välillä me äidit aliarvioimme itsemme ja omat tarpeemme . Nyt onkin siis hyvä aika tehdä uudenvuodenlupaus ja laittaa itsensä etusijalle ja itselleen mahdollisuus omille harrastuksille. 

Jakautuuko teidän perheessä vapaa-aika tasapuolisesti? Millä lailla olette sopineet molempien harrastuksista?

10-vuotta sitten vs. tänään

On sunnuntai aamu. Tai no, oikeastaan on jo melkein keskipäivä, kun herään Tampereen Jankassa olevasta kaksiostani. Eilen meni taas myöhään ja tulin kotiin 04.10 bussilla. Niinkuin aika lailla joka viikonloppu.
Tällaisina aamuina on aina samanlainen, vähän turhautunut ja yksinäinen olo. Illalla on lähtö taas opiskelupaikkakunnalle Kuopioon, jonne pääsen opiskelukaverini kyydissä. En jaksaisi lähteä, mutta onneksi opiskelua on enää tosi vähän jäljellä ja kohta alkavat näyttökokeet. Viikolla yleensä on ihan kivaa olla koululla, vaikka lähteminen tuntuukin aika kurjalta.
Kaivan kaapista paahtoleipää, voita ja marmeladia. Laitan tekstarin kaverilleni, joka lähti eilen Onnelasta jonkun tumman kundin kanssa jatkoille. Heillä ei ole kuulemma yhteistä tulevaisuutta. Itse en varmaan löydä ikinä ketään, jonka kanssa juttu kestää paria vuotta kauemmin!

Pyydän kavereita käymään, koska en halua olla yksin kotona. Olen eronnut aika juuri ja sinkkuna sunnuntait ovat jotenkin tosi tylsiä. Olin ihan romuna eron jälkeen, mutta onneksi mulla on niin ihanat opiskelukaverit Kuopiossa, joille olen vollottanut pää punaisena.
Tekee mieli jotain hyvää ja haluaisin pyytää kaveria viemään mut mäkkiin. Sunnuntaisin en saa oikein mitään aikaiseksi, en edes käveltyä sinne mäkkäriin, vaikka sinne on vain kaksi bussipysäkin väliä.
Pitäisi varmaan lähteä liikkumaan, mutta tuskinpa saan itseäni houkuteltua mihinkään. Viikolla sentään käyn salilla, koska kämppikseni kanssa sinne on helpompi lähteä. Kotona ollessa jään helpommin vain katselemaan telkkaria. Kuten tänäänkin. Sunnuntai-päivän TV-tarjonta tulee hyvin tutuksi.

 

……………………………………………………………………………………….

 

On sunnuntai aamu. Herään ensimmäisen kerran kuuden maissa. Pienempi poika on kuumeessa ja hän pyytää juomista toistelemalla ”mamma-pappa-mamma-pappa”. Löydän parisängystä yhteensä 8 jalkaa, vaikka sinne jäi illalla vain 4. Mieheni nukkuu pää väärään suuntaan ja tämäkin on aika normaali näky aamuisin. Onneksi menin nukkumaan illalla jo klo.23, joten sain nukkua melko hyvät yöunet. Tein illalla mulle ja miehelle riiripaperirullia ja katsoimme nauhalta miljonäärin. Siitä on nykyään tullut traditio ja on ihanaa tehdä jotain ihan vain kaksin. Arkista, mutta tärkeää.

Nousen itse sängystä vasta kahdeksan jälkeen. Ehdotan neljä veelle, että lähtisimme Liikuntamyllyyn lasten liikuntatapahtumaan ja hän innostuu. Kivaa, ajattelen!
Kaikki menee valmistautumisessa hyvin siihen asti, kunnes mistään ei löydy sopivaa pitkähihaista paitaa. Ehdotan hänelle noin kymmentä erilaista lyhythihaista mallia ja kaivan epätoivon hetkellä jopa pienten vaatteiden laatikosta yhden paidan, jonka survoin sinne eilen. Ainoat kelpaavat paidat ovat kuitenkin joko kuivumassa (eli kosteita), tai likapyykkikorissa ja siitä pidän kiinni, ettei valmiiksi likaisia vaatteita pueta enää päälle. 4-vuotias on myös vahvasti sitä mieltä, että juuri tänä armon päivänä hän ei voi pukea t-paidan päälle esimerkiksi hupparia.

 

Lapsi ilmoittaa paitagaten jälkeen, ettei sitten lähde minnekään, jos märkää tai likaista paitaa ei voi laittaa päälle. Hieno juttu, en olis halunnutkaan! Parempi vain luovuttaa. Taannun hetkeksi ekaluokkalaisen tasolle ja ääneni on kimeä. ”Kerrankin kun äiti koittaa järjestää sulle jotain mukavaa tekemistä vain äidin kanssa. Siellä olis saanut roikkua renkaillakin! Mutta mä en voi nyt tässä muuttua pitkähihaiseksi paidaksi!”

Loikin yläkertaan keittämään kahvia ja ajattelen, että mitäpä tuosta. Kahvia, AAAH. Se on näiden vaihtelevien aamujen pelastus! Lämmitetty punainen maito ja Kulta Katriinan luomukahvi. Joskus jos oikein revittelen, niin laitan vielä joukkoon vaniljasokeria. Elämäni on kyllä täynnä vaaraa ja jännitystä hehe.
Syön aamupalaksi siivun ruis- ja siivun juuresleipää. Laitan päälle sulatejuustoa ja koen melkein huono omaatuntoa näin huonosta aamupalasta. Tällaista ei kehtaisi kertoa edes blogissa! Tänä aamuna en vaan jaksa oikein tsempata puuron kanssa! Ihan sama!
Lopulta lähdetään koko perhe pyöräilemään ja käydään ulkoliikuntapaikalla vähän treenaamassa. Tai no, lapset juo pillimehua ja syö keksiä ja me miehen kanssa vedetään leukoja. Kotona päätän tehdä kasvislasagnea.