Hääpäivitys: Puku, valokuvaaja ja bändi hoidossa!

Vielä tammikuun alussa tuntui, että koko hääasia on vielä jossain kaukaisuudessa. Mulla ei ollut oikein motivaatiotakaan hääjärjestelyille, koska aloin empiä alkuperäistä hääpaikkaamme ja koko homma meni ihan säädöksi. Sitten löytyi kuitenkin uusi, unelmiemme hääpaikka ja heille oli tullut heinäkuun viimeiselle viikonlopulle peruutus!! Eli meidän häitä voidaan juhlia silloin!

Laitoin todellakin hösseliksi järjestelyiden kanssa, koska jotenkin ennustin ajan kuluvan loppujen lopuksi aika nopsaan. Meni n.5vkoa ja olin löytänyt puvulleni ompelijan, häihimme kuvaajan ja hääbändin! Nuo kolme asiaa ovat itselleni ehkä ne tärkeimmät ruoan lisäksi, mutta se tulee paikanpäältä. Mulla oli myös noiden kaikkien kohdalla kovimmat vaatimukset; Hääpuku… No koska hääpuku nyt vaan ON tärkeä asia. Sen varmaan allekirjoittaa lähes jokainen morsian!
Kuvaajan kädenjäljestä sen sijaan jää ikuinen muisto häistä ja bändi on mielestäni se, joka vaikuttaa ehkä eniten juhlatunnelmaan. Meidän juhlista ei todellakaan ole tulossa mikään körttiläisten kahvihetki vaan toivon mukaan kunnon bileet, jossa viihdytään aamuun asti!!

Pukuni valmistaa Ateljee Aaria Helsingissä. Teetätän puvun, koska en löytänyt oikein mieleistäni pukua valmiina. Tai siis löysin, mutta teetettynä puku tuli aika paljon edullisemmaksi! Luulisi, että hinta olisi paljon kalliimpi, mutta näin aina ole! Ateljee Aarian Terhi on aivan todella mukava tyyppi ja meidän oli helppo sopia kaikista yksityiskohdista. Luotan kyllä hänen visioon monessa jutussa ja toisaalta tiedän kyllä täysin mitä halusin. Homma on siinä vaiheessa, että isommat koepalat kankaista on tilattu, jotta päätöstä ei tarvitse tehdä pienien tilkkujen perusteella. Huhtikuussa otetaan tarkat mitat ja sitten alkaa puvun valmistus, joka on kesäkuussa valmis.

Hääkuvaajana meillä on Oona Linna, jonka portfolioon rakastuin välittömästi! Meille tulee myös näillä näkymin erikseen potrettikuvaus, jossa kuvaajana on Jussi Rekiaro, koska halusin tavallaan molempien ajatuksen ja kädenjäljet hääkuviin. Jos teillä on häät suunnitteilla, niin käykää ihmeessä katsomassa molempien portfoliot! Parhaimmat kuvaajat varataan nopeasti ja kuvat ovat lähes ainoa pysyvä muisto häistä.
Oon kuullut aika kauheita tarinoita siitä, kuinka hääkuvat ovat olleet pettymys, joten tässä me emme halua tehdä kompromissia. Myös videokuvaus olisi ollut ihana, mutta ei oikein mahtunut enää budjettiin.
Mieheni antoi mulle aika vapaat kädet kuvaajan ja bändin suhteen, koska hän kuulemma pääsee helpommalla ja luottaa mun arvostelukykyyn 😀 .

Bändin hankkiminen ei ollutkaan aivan yksinkertainen juttu, koska seilasin pitkään kahden vaihtoehdon välillä; Bändi vai DJ? Vai riittääkö sittenkin pelkkä Spotify?? Tulin kuitenkin tulokseen, että elävä musiikki on kuitenkin oma ohjelmanumeronsa ja tykkään tanssia!
Mutta mistä löytää bändi, joilla on hyvä meininki ja joka saa vieraiden tanssijalkaan kunnolla vipinää??
Kiitos viimevuoden hääryhmän, silmiini osui ylistyssanat bändistä nimeltään InstaGlamour!
Mä ajatelin, että no tän on pakko olla joku enne 😀 ! Bloggaajana ja somen käyttäjänä nimi kolahti heti (vaikkei se miltään osin viittaakaan Instagramiin…). Menin heidän sivuilleen, kuuntelin, vaikutuin ja laitoin pojille viestiä.

Meillä on InstaGlamourin kanssa pieni blogiyhteistyö, joten kirjoittelen vielä blogissani tarkemmin mitä asioita kannattaa ottaa huomioon hääbändin valinnassa. Voin samalla kertoa millaista ohjelmaa muuten ollaan suunniteltu ja jos teitä kiinnostaa häiden suunnittelussa joku niin laittakaa kommenttiboxiin!
Nyt vaan odottelemaan toukokuuta, että päästään käymään hääpaikalla! <3

 

Nää yöt ei anna armoo.

En tiedä tarkottiko Kaija Koo aivan tätä mun tilannetta tolla biisillä 😀 … Mutta nää meidän perheen yöt ei todellakaan anna armoo!!!

Kun mä kirjoitin marraskuussa blogissa postauksen ”Jaksa vielä muutama tunti” ja kerroin olevani niin epätoivoinen, että itkettää, niin postausta luettiin päivässä tuhansia kertoja. Blogissani monen muun (mielestäni kivan) postauksen kohdalla ei todellakaan käy näin. Kai se vaan kertoo siitä, että ahdinko kiinnostaa aiheena lukijoita ja varmasti moni voi myös samaistua tilanteeseen. Vaikka tämä ei ole perheblogi, niin tiedän, että siellä on muitakin, joiden yöt eivät ole paljon helpompia. Siksi kirjoitan taas. Sä et ole ainoa, muista se!

Nyt Theo on tosiaan lopettanut päivisin itkemisen. Ihan mahtavaa, oikeesti, MAHTAVAA! Päivisin on PALJON kivempaa.
Kyseessä oli siis selvästi joku vaihe, jolloin hän takertui/itsenäistyi/irtaantui/haki turvaa/yms. Ota noista nyt joku tolkku. Nyt sen päivät läpeensä kiljuvan mukulan tilalla on perustyytyväinen pikkumies, joka oppi juuri kävelemään, nauttii isoveljen härnäämisestä (jo yllättävän taitavasti ollakseen vasta reilun 1v!), sekä rakastaa asioiden repimistä hyllyistä ja pikkuautoilla ajelua. Yötkin menee suht koht jees, eli hän herää ehkä kerran tai kahdesti vaatimaan tutin etsintäpartiota paikalle.

Mutta niiden parin kerran rinnalle lisätään vielä pari kertaa lisää heräilyä á la isoveli. Esittelin vilaukselta blogissa ”Ryhmä Hau -yöhaasten”, jonka oli siis tarkoitus saada tämä vanhempi perillinen nukkumaan koko yö omassa sängyssä (6* kokonainen yö omassa sängyssä = uusi lelu). Homma saatiin kunnialla läpi, uusi Ryhmä Hau -figuuri hankittiin ja ehdittiin jo hurrin kanssa tuuletella! Oliko tämä näin helppoa?? No, sitä iloa kesti ehkä viikon. Nyt öisin on taas sellainen ralli, ettei tosikaan! ”En halua nukkua, en jaksa nukkua, onko pakko nukkua, mua pelottaa nukkua, äiti ootko täällä, äiti tule mun huoneeseen.” Ihanan hellyyttävää ja söpöä. Paitsi silloin yöllä, kun herää neljännen kerran täydestä unesta ja toivoo, että voisi nukkua lukitussa, äänieristetyssä laatikossa.

Tiedän kyllä, että tilanne vois olla aina pahempikin. 3-4 kertaa herätys yössä on vielä toisille ihan perussettiä. Mulle se on silti välillä tosi paljon ja tuntuu, että aamulla en pääse mitenkään käyntiin. Nyt vanhempi on kaiken lisäksi alkanut herätä kuudelta ja herättää elämöinnillään tietysti myös vauvan. Pelastan tilannetta aamuisin tukeutumalla kahvinkeittimeen sekä kouralliseen vitamiineja.
Ja koska olen edelleen onnistunut aika surkeasti mun aikomuksessa olla joka ilta sängyssä klo.22, niin usein yöunet jää kuuteen tuntiin höystettynä muutamalla herätyksellä (joista vähintään yhdessä herään ihan täysin, eli joudun nousemaan ylös sängystä ja piristyn liikaa). Jos tiedän, että heti aamulla on töitä, niin saatan oikeesti olla sängyssä jo klo.23. Mutta jokainen pienen lapsen äiti tai isä tietää, miten ihanaa on olla hiljaisessa talossa ja tehdä oikeesti ihan mitä vaan ilman, että kukaan keskeyttää.

Ärsyttävintä väsymyksessä on ehkä se, että pinna on niin lyhyt. Ja vaikka sen tiedostaa, niin silti itseään on vähän vaikeaa välillä hillitä. Kun tähän tilanteeseen yhdistetään se, että meillä käytännössä ”räjähtelee” joku paikka jatkuvasti – siis aina siellä missä lapset milloinkin ovat, niin on vaikea pysyä tyynenä ja ”järkevänä aikuisena”. Inhoan huutamista ja kiljumista, mutta myönnän että välillä äksyiltyä ihan pikkuasiasta.

Voin myöntää aivan suoraan, että meidän pelastus on kyllä tässä vauvavuoden aikana ollut se, että esikoinen on ollut koko ajan hoidossa! Mulle on siis aivan turha laitella jotain linkkejä niihin paasauksiin, kun joku psykologi kertoo lapsen psyykkeen tuhoutuvan ulkopuolisessa hoidossa.
Kun katson aikaa taaksepäin niin ainakin meidän kohdalla laadukas päivähoito on varmasti ollut hyväksi sekä lapselle, että myös muulle perheelle. En voi muuta kuin kehua meidän pojan dagista, jossa on pienet ryhmät ja ammattitaitoiset hoitajat, jotka ymmärtää lapsia ja myös heidän vanhempiaan. Kaikki arvostus ja kunnioitus heille!
Jos Nina ja Mette luette tämän, niin olette aivan uskomattoman upeita tyyppejä!

Toinen juttu on se, että luultavasti lapsi on saanut dagiksessa paljon enemmän mitä hän olisi saanut kotihoidossa ja uskallan tän avoimesti myöntää. On pelailua (dagis on liikuntaan painottunut), jumppaa, tanssia, askartelua lähes päivittäin sekä tietysti rakkaat kaverit. Varmasti tämäkin riippuu ihan sen päivähoidon tasosta missä lapsi ja minkäikäisenä lapsi aloittaa. Ja ihan varmasti siellä on myös äitejä, joilla on voimavaroja ja energiaa järjestää lapsilleen kotona jos jonkinlaista puuhaa! Usein musta tuntuu, että päivisin aikani menee lapsen ja kodin hoitamiseen, ennemmin kuin mukavaan yhdessäoloon. En halua uskoa, että kysymys on siitä, että ”viitsii” hoitaa omaa lastansa. Kyllähän se lapsi pärjää vaikka sillä, että joka päivä ruudussa pyörii lastenohjelmat ja lounaaksi lämmitetään valmisruoka.

Aikamoinen supermutsi saa olla, että jaksaa vauvan kanssa järkätä isommalle/isommille aktiviteettejä, etenkin väsyneenä. Kyllä nää yöheräilyt ainakin takaa sen, että päivällä on saavutus kun saa pidettyä kaaoksen edes jotenkin kasassa! ’
Ja hei, tänään ajoissa nukkumaan, haastan teidät KAIKKI!

PS. Suosittelen katsomaan tämän mielenkiintoisen Prisma Studion jakson liittyen väsymykseen!