Remonttisuunnitelmia!

*Sisältää mainoslinkkejä

En ole paljon meidän kotia täällä blogissa esitellyt ja edellisestä postauksesta on jo aikaa. Ollaan asuttu tässä nykyisessä kodissa ihan pian kolme vuotta ja asunnon löytymisen vaikeudesta kirjoittelin tässä postauksessa.

Juttelin eilen bloggaajamme Umpun kanssa ja sanoin hänelle, että ihailen hänen draiviaan laittaa niin ahkerasti kotia:D Minusta tuntuu, että heillä on koko ajan menossa jokin uusi sisustus- tai remppaprojekti ja pinnat päivittyy. Mä rakastan kodin laittamista, mutta siihen ei ole ollut hirveästi ylimääräistä aikaa eikä rahaa viime aikoina. Nyt kaipaan kuitenkin uudistuksia, joten olemme päättäneet tehdä hieman remonttia. Tai no okei, minä päätin ja hurri huokaili 😀 . Hänen mielestään kaikki on aina ihan hyvin näinkin. Me naiset tunnetusti kaivataan vähän enemmän muutoksia. Eniten mua varmaan harmittaa se, että meidän kodissa on jotenkin tylsän näköistä…

Eka juttu minkä aion toteuttaa on eteisen maalaaminen ja valitsin lopulta harkinnan jälkeen väriksi nuden. Meillä on aika valkoista nykyään ja toki se lisää valoisuutta. Nyt tahdon kuitenkin jotain muutosta! Mietin pitkään vaalean harmaata, mutta nude kuintekin voitti. Nudejakin on tietysti monia erilaisia, joten pitää tutkailla mikä väreistä olisi vähemmän pinkkiin taittava (koska mies) ja enemmän sellainen hiekka. Meillä on keittiössä todella hallitseva laatta, johon olen suoraan sanottuna ehkä vähän kyllästynyt. Sen vaihtaminen olisi kuitenki turhan kallis projekti, joten siihen ei tässä vaiheessa vielä ryhdytä. Ja sitten kun vaihtaisi laatat, niin olisi kiva vaihtaa tasokin… Eli lottovoittoa odotellessa!

 

 

 

Toinen asia jonka aion hoitaa pois alta on meidän pikkueteisen ovien punaiset ”tehosteraidat”. Eivät ne mitenkään super häiritsevät ole, mutta nudejen seinien tultua kuvioihin saa punainen väri poistua. Kirkkaan punainen on sellainen väri sisustuksessa, jota en tunne omakseni! Toki pelkkä valkoinenkin on vähän blaah, eli kyllä sitä jotain väriä kodissa pitää mielestäni olla! Olen ajatellut vetää tuohon päälle ihan DC fixin, kun löydän jonkun sopivan värin. Tuo punainen on niin kirkas, että sen peittäminen voi olla pelkällä muovikalvolla hieman hankalaa. Vinkkejä vastaanotetaan!

Jos saisin sisustaa meillä täysin oman makuni mukaan, niin meillä olisi Hakolan kalusteen pinkki sohva ja seinällä joku aivan ihana paratiisitapetti! Myös sametti on uusin rakkauteni ja pidän pehmeistä materiaaleista. Esimerkiksi nykyinen mattomme on kyllä kaunis, muttei kovin kiva jalalle. Myös betonissa on jotain houkuttelevaa, koska rakastan ”kovan ja pehmeän yhdistelmää”.
Jossain vaiheessa tulemme myös valkolakkaamaan tuon vanhan sauvaparketin.

Tapetti / Harmaa matto* / Sininen Stockholm -sohva / Betonihylly / Pinkki Lazy Velvet -sohva / Sohvapöytä* / Meriheinäkori

Nykyisellään kotimme on aivan ihana näinkin, mutta jossain vaiheessa iski sisustuksen suhteen vähän turnausväsymys ja alakerran takkahuone olisi sitten seuraavana listalla. Asumme tässä asunnossa vuosia, joten siinäkin mielessä on tärkeää tehdä siitä sellainen, että se miellyttää silmää. Toki kaikkea ei voi saada ja budjetti on aika ratkaisevassa asiassa remonttiasioissa, mutta pientä pintaremonttia onneksi pystyy tekemään pienelläkin rahalla!

Kokosin tähän teille omia inspisjuttuja, jotka kuvaa hyvin mun sisustustyyliä. Kuten huomaatte niin kontrasti nykyiseen on kyllä hurja… Mutta pian vitivalkoinen saa poistua tieltä!

Roosan värinen sohvapenkki* / Sininen matto* / Kolibritapetti / Harmaa Stockholm -sohva / Roosan värinen Matto* / Harmaa matto

Onko väärin jos äiti huutaa?

Varmaan jokainen äiti tietää miltä tuntu kun hermo kiristyy ja lopulta napsahtaa sitten poikki. Oon nyt itse toista viikkoa lasten kanssa kotona kun heillä on loma hoidosta ja se kieltämättä on välillä raskasta. Nyt on ollut sadepäiviä ja ollaan oltu sisällä aika paljon (lue, liikaa). Meininki menee nopeasti neljän seinän sisällä rauhattomaksi ja ainakaan meidän lapset ei todellakaan leiki ”hiljaa omassa huoneessa”. Samalla mulla on tietysti yrityksen työt hoidettavana ja mun työpäivä alkaakin joka päivä klo.17 kun mies tulee kotiin. Olin koneella viime yönä vielä puolelta öin ja siitä johtuen aamulla äiti ei oo sit ihan pirteimmillään.

Esimerkiksi tällä varustuksella voi katsoa lastenohjelmia.

Yleensähän kaikissa lastenhoito-oppaissa neuvotaan, että kun lapsi tekee jotain tyhmää, niin hänen huomio pitäisi siirtää muualle johonkin järkevämpään ja hänelle pitäisi selittää ”lapsen tasoisesti” miksi vaikka se veljen portaista alas työntäminen on ikävää. Mä voin myöntää ihan avoimesti, etten useinkaan pysty noin aikuismaiseen käyttäytymiseen! Mä väittäisin, että mulla on vielä normaalia pidemmät hermot (kiitos hätäkeskusurani), mutta esimerkiksi inttäminen ja härnääminen ovat asioita joita en jaksa yhtään.

Kaikista typerintä on huutaa lapselle, että älkää huutako 😀 . Joskus tuntuu, että tää on kuin joku iso mölytoosa koko huusholli, kun yks rämistelee jollain lelulla ja toinen kiljuu kurkku suorana kun ei saa samaa lelua. Meillä on nyt vaihe, jossa 2,5 vuotias on keksinyt, että hän saa isoveljen antamaan hänelle tavaran ”sääli-itkulla”. Välillä oon sanonut Benille, että entäs jos vaan annat sen lelun, niin toi huuto loppuu. Eihän se oikein toki ole, mutta joskus ei vaan jaksa kuunnella sitä järkyttävää raivoamista.

Mä en tiedä miten rauhaisaa muilla on, mutta ainakin meillä on kaksi tosi aktiivista poikaa jotka ei oo paikoillaan sekuntiakaan, ellei ne nuku tai ellei edessä ole joku ruutu! Meillä jatkuvasti joku lelu kolisee, miekat viuhuu ja mopo rullaa sellasta vauhtia pitkin kämppää ettei tosikaan! Benillä on ”supersankarivaihe” päällä ja hän vetää hyppypotkuja pitkin kämppää ja hyppii voltteja sohvalle. Siis herramunjee mitä tapahtuu kun tää kaksikko saa skeitit, skuutit ja muut käyttöönsä!? Niillä on varmaan joku raaja koko ajan paketissa!

Mitä tulee tohon otsikkoon, niin mä ainakin inhoan huutamista, mutta miten musta tunuu, että se on välillä ainoa joka tehoaa? Usein mä kyllä pyydän sitten anteeksi sitä että äiti huusi ja kerron, ettei musta ole mukava huutaa. On kuitenkin varmasti aivan normaalia, että jokainen äiti huutaa joskus lapsillensa. Onneksi mun hermot ei oo ollu (vielä) niin riekaleina, että pillahtaisin itkuun! On sekin kyllä ollu väsyneenä TOSI lähellä. Mua vähän lohduttaa, että jopa mun maailman viilipytyin mieheni karjaisee välillä pojille, etenkin silloin kun he satuttavat toisiaan tai meitä. Joskus omaakin sitä huutamista on vaan mahdoton hillitä!

Miten se suhtaudutte lapsille huutamiseen? Pystyttekö olemaan huutamatta ikinä lapsille vai tuleeko kiljuttua jopa kurkku suorana?