Vauvakuumeen nousu… Ja tuho!!!

Enpä ole hirveästi blogia tällä viikolla aukaissut. Olen tainnut kotoakin poistua yksinäni tasan kaksi kertaa, eli meillä on nautittu oikein rautaisannos kolmilapsisen perheen arkea!!!
Multa onkin kysytty tällä viikolla varmaan 20 kertaa, että kärsinkö vauvakuumeesta ja haluaisinko vielä kolmannen lapsen. Kysymyksen on aiheuttanut tietysti se, että ihmiset tietävät meillä on tällä viikolla Pelastakaa Lasten lomakotilapsi kylässä.

Vastaus näihin uteluihin tulee tässä: Ei ole vauvakuumetta enkä halua kolmatta lasta. Kahdessa on todellakin riittävästi hommaa.

Voin myöntää avoimesti, että tämä lomakotiviikko on ollut varmasti koko perheelle rankka – henkisesti ja etenkin fyysisesti! Tottakai viikko on ollut myös antoisa ja ihana on ollut tutustua tuohon pieneen ihmiseen ja hänellä on varmaan ikuisesti paikka sydämessäni. Uskon myös,  että tämä viikko on ollut myös hänelle antoisa ja ollaan tehty kaikkea ”tavallisen” mukavaa: Puistoiltu, pyöräilty ja tehty muutamia minireissuja. Mm. tänään käytiin mun anopin ystävällä, jolla oli lemmikkinä pari minishettistä! Voitte uskoa, että lapset oli ihan pähkinöinä!

Mutta silti, kolme lasta EI ole sama kuin kaksi – nyt jos koskaan sen ymmärrän! Kun työmäärä kasvaa arjessa yht äkkiä 50% entisestä, niin se ei voi olla tuntumatta! Kolmen pienen lapsen hoitaminen on etenkin fyysisesti aika uuvuttavaa, koska käytännössä joku vaatii jotain koko ajan, paitsi tietysti silloin kun he nukkuvat. Ja se, että kaikki nukkuvat on jo omanlaisensa prosessi 😀 . Toki tiesimme jo ennen lomakotilapsen tuloa, että viikko tulee olemaan haastava ja siihen henkisesti asennoiduttiin. Kaikkea ei voi kuitenkaan etukäteen kuvitella ja viikon rankkuus pääsi vähän yllättämään. Öisin on ollut 3-4 herätystä, koska meidän omat pojat on olleet öisin aika rauhattomia (lomalapsi on nukkunut todella hyvin!).

Ennen kuin joku kommentoi, että ”se on eri asia kun on oma” niin kyllä, varmasti on. Mutta kyllä kolmen pienen, jatkuvaa huolta vaativan lapsen hoitaminen on kokopäivähomma ja meillä on esimerkiksi siisteystaso hieman pudonnut entisestä 😀 . Lähteminen, ruokailut ja illat on ihan oma lukunsa! Tällä viikolla tosin huomasin ennakointikyvyssäni kehitystä, joten kai se tästä olisi jonkun verran ajan saatossa helpottanut. Meillähän ei tähän mennessä ollut mm. jatkuvia riitoja samasta lelusta/haarukasta/tyynystä/vanhemmasta, toisen tökkimistä ja fyysistä härnäämistä, ”sä et saa katsoo mua” -peliä, samojen one-linereiden jatkuvaa hokemista, samojen laulujen laulamista yms. Siis kaikkea sitä, mitä jo puhuvat ja ymmärtävät lapset voivat yhdessä keksiä aikansa kuluksi!

Jos joku nyt miettii lomakodiksi ryhtymistä, niin nyt voin kertoa täysin 100% rehellisen mielipiteeni:
Suosittelen tätä erittäin lämpimästi, koska kokemus on todellakin ainutkertainen. Mutta jos perheessäsi on pieni/pieniä lapsia, niin kannattaa harkita tarkkaan ihan niitä omia voimavaroja. Tämä viikko oli siinä mielessä helppo, että meillä oli kaksi aikuista tässä lähes koko ajan, eikä ylimääräisiä lemmikkejä tai muita huolehdittavia. On myös todella tärkeää, että molemmat vanhemmista ovat tässä täysillä mukana ja haluavat olla osana toimintaa. Viikko voi kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta en olisi varmaan yksinään jaksanut tätä mitenkään!
Lomakotiin tulevan lapsen ikä myös ratkaisee paljon siitä, mitä lapsen kanssa voi ja kannattaa tehdä. Isompi lapsi nauttii aivan erilaisista jutuista, leipomisesta, leffasta, tai vaikka lautapeleistä. Pienen lapsen mukana tulee fyysinen hoito ja silloin aktiviteettien suhteen pitää miettiä, miten menee päiväunet, ruokailut, matkustamiset yms. Toisaalta jos omat lapset ovat jo isompia, niin silloin pienemmän hoito voi olla ihan nautinnollista.
Jos toiminta kiinnostaa, niin kannattaa vierailla Pelastakaa Lasten sivuilla. Valitettavasti tänäkin kesänä moni lapsi jäi ilman lomakotia, koska halukkaita on enemmän kuin perheitä.

Ensi viikolla jaksan taas keskittyä blogiin vähän enemmän, mutta nyt koen parhaimmaksi mennä nukkumaan.

Olisi kiva kuulla teiltä kolmen lapsen äidit tai isät, että miten kolmas lapsi muutti arkea ja oonko tää vain jotain mun omaa hallusinaatiota (ja okei, vahvasti myös mun miehen 😀 ) että kolmas lapsi lisää työmäärää yllättävän paljon??

En voisi onnellisempi olla!

*Sisältää mainoslinkin

Tänään oli aivan mielettömän onnellinen päivä! 

Käytiin tänään miehen, kaasojen ja seremoniamestarin kanssa katsomassa EKAA kertaa hääpaikkaamme (siis oltiin varattu se vain kuvien perusteella) ja olen edelleen positiivisessa shokissa! Paikka oli täydellinen, juuri sellainen mistä oltiin unelmoitu ja sellainen jossa juuri meidän näköiset rennot juhlat voivat tapahtua. Kaikki tuntuu nyt niin todelliselta. Mulla oli myös puvun ensimäinen sovitus tiistaina Ateljee Aariassa ja se oli jo pieniä viimeistelyjä vaille valmis. Täydellinen sekin. Puvun kuvaa en valitettavasti voi teille näyttää, mutta se on tyylikäs, mutta rento ja käytännöllinen. Se päällä voi hengittää, syödä ja tanssia (aamuun asti).

Nää hetket elämässä on kyllä niin timanttia!!! Kaikki tää järjestely tuntuu samalla niin kutkuttavalta ja samalla epätodelliselta. Vielä tammikuussa tuntui, että häät ovat tosi kaukainen juttu. ”Eihän tässä oo mitään kiirettä, vielä puoli vuotta.”
Kolmen päivän päästä häihin on enää kaksi kuukautta. Mulla on todella hyvä ”taustatiimi” ja lähes kaikki onkin jo hoidossa!

Farkkuhaalari TÄÄLTÄ*!

Elämä on ihanaa, kun on jotain mitä suunnitella ja odottaa! Alan varmaan heinäkuun jälkeen järjestellä jotain omia 35-vuotisjuhliani 😀 . No joo, niihin varmaan pysty ihan tähän tyyliin panostamaan heh heh.
Kyllä tässä ollaan sillä ajatuksella, että naimisiin mennään vain kerran elämässä ja onneksi oon löytänyt rinnalleni ihmisen, joka tuntuu ei melkein, vaan täydellisen oikealta! Toivon niin kovasti, että kaikki saisivat kokea samanlaisen rakkauden tunteen kuin mitä itse saan. Okei, nyt alan pillittää. Apua.

Täällä siis kirjoittelee nyt yksi onnenhuuruinen tuleva morsian. 

Jos hääjärjestelyt kiinnostaa, niin niitä voi seurailla enemmän hääblogistani #Grunerit2017.

Olisi kiva kuulla, että mitä te odotatte tältä kesältä eniten? Onko teillä tulossa tärkeitä päiviä, jopa häitä…? Lapsia? Matkoja? Jotain sellaista, joka saa vatsanpohjassa ihanan kihelmöinnin aikaiseksi ja jotain mitä ei jaksaisi millään odottaa!