Kasvaa se lapsi ilman hifistelyäkin!

Huomasin iltapäivälehden nettisivuilla jutun, jonka melko raflaava otsikko sai mielenkiinnon heräämään:

”Personal trainer -bloggaaja järkyttyi lapsiperheen ruokakärrystä: ”Kirjaimellisesti voin pahoin”

Lehtijutun perusteella ajattelin ensin, että en jaksa ärsyttää itseäni lukemalla blogipostausta, mutta lopulta klikkasin kuitenkin sisään. Tässä oli selvästi koitettu nyt herättää isosti keskustelua ja näppäimistöä oli hakattu ihan tunteella 😀 !
Blogitekstistä pystyi (ainakin mun mielestä) päättelemään, että kyseessä vielä melko tuore äiti. Tunnistin nimittäin itselläni olleen samanlaisia ajatuksia Benin ollessa pieni – olenhan itsekin samalla alalla ja ravintoasiat lähellä sydäntä! Mä en tahdo vähätellä missään nimessä tän bloggarin mielipiteitä, mutta haluan tuoda esille sen näkökannan, että joskus se omista aatteista kiinnipitäminen voi vaatia ihan kohtuuttomasti energiaa ja lopulta pienimmän pahan periaate on äitinä itselle kaikista stressittömin vaihtoehto. Vaikkei ehkä täydellisin.

Joskus ajattelen, että kunhan vaan söisi JOTAIN! Aina kun ei ihan pääse jyvälle että mikä kausi tässä on taas syömisen suhteen menossa.

Olen julkaissut blogissa hieman samantyyppisiä mielipiteitä kuin blogin kirjoittaja Laura ja ymmärrettävästi saanut niistä myös lokaa niskaani. Olen kyllä kirjoittajan kanssa monesta asiasta samaa mieltä, mutta myönnän, että tässä matkan varrella ja lasten kasvaessa mielipiteet ikäänkuin laimenee ja oon joutunut kyllä kerran jos toisenkin joustamaan niissä alkuaikojen suunnitelmissa! Tulipa tästä ”somekohusta” mieleeni ne ajat kun Ben aloitteli kiinteitä ja tietysti olin etukäteen päättänyt, miten ja millä aion lastani ruokkia. Minähän en mitään kaupan paskaa lapselleni tarjoa! Mun haaveet kaatui viimeistään siinä vaiheessa, kun koitin vääntää sauvasekoitin savuten niitä soseita Benille ja eihän ne uponneet lapselle sitten millään! Hänellä taisi olla tasan kaksi valmisruokavaihtoehtoa, joita hän suostui syömään. Eli se siitä yrityksestä luoda lapsen ravitsemukselle täydellinen alkutaival. Kokeilin bataatit, perunat, porkkanat, lantut… Ja niiden eri kombinaatiot. Lapsi sylki kaiken ulos ja viestitti katseellaan, että sun ruokas on ihan kamalaa. Meillä oli vielä 2v myöhemmin pienissä jääpalamuoteissa niitä kakanvärisiä soseita pakastin täynnä 😀 !
Sittemmin hänestä on kyllä tullut aivan kaikkiruokainen ja tällä tarkoitan siis kaikkea sushista aurajuustoon.

Mm. tällaisia useissa perheissä kiellettyjä ruokia meillä saa jopa lapset.

Oman lapsen ruokailuun voi vaikuttaa silloin kun lapsi on vielä pieni ja kotona, mutta homma vaikeutuu kun lapsi siirtyy hoitoon. PPH:lla ruoka oli vielä ihan peruskotiruokaa, mutta dagiksen ruokalista ei kyllä aiheuta itselläni vieläkään riemunkiljahduksia. Jos kuitenkin haluan pitää lapseni kunnallisessa hoidossa, niin ainoa vaihtoehto on vain antaa ruoasta palautetta. Tai laittaa lapselle omat eväät mukaan dagikseen? Kärrätä hänet joka aamu kaupungin toiselle puolelle ravintotietoiseen luomupäiväkotiin?? Kieltää häneltä hoidossa tarjotut välipalat ja kavereiden synttärikeksit? Tilanne on hieman toivoton.
Olen ajatellut, että panostan sitten parhaani mukaan ruokailuihin kotona ja tärkeintä on, että lapset saavat jotain syödäkseen.  Monelle päiväkotilapselle ja koululaiselle siellä tarjottu ruoka voi olla ainoa kunnollinen ateria koko päivänä!

Sokerin kanssa onkin sitten haastavampaa. Uskon itse siihen, että se mitä eniten kieltää, sitä eniten himoitsee. Ongelmaa ei ole, kun lapsi on ainoa ja vielä pieni. Mutta kun lapsi on toisten lasten seurassa niin vääjäämättä jossain vaiheessa sokerilta suojeleminen käy mahdottomaksi! Toisen lapsen suhteen peli on vielä enemmän ”menetetty”, koska yllättävän hyvin 1-vuotias ymmärtää, että isoveli syö herkkua, vaikka hän ei koskaan olisi saanut sitä vielä maistaa! Niinpä Ben syö karkkipäivänä (kyllä, meillä on pahamaineinen karkkipäivä!) sen tikkarinsa tai ennalta sovitut karkit pikkuveljen uniaikaan. En tiedä teistä, mutta meillä on kymmeniä, ellei satoja kertoja uhattu karkkipäivän peruuntumisella tiukoissa paikoissa!

Ainoa tilanne kun meillä on jouduttu puuttumaan sokerin ja herkkujen syöntiin on isovanhempien luona. Kyllähän ne mummut ja vaarit usein antas mielellään kaikenlaista herkkua lapselle ja siinä joudun joskus viheltämään pilliin! Ajattelen kuitenkin, että koitan olla tämän asian takia kiristämättä välejä. Käymme vanhemmillani noin pari kertaa puolen vuoden aikana, joten suurta vahinkoa muutamasta iltakaakosta ei aiheudu.
Anoppilassa 1v tietää tasan tarkkaan missä on keksihylly ja osaa sinne omatoimisesti parkkeerata itsensä! Toki hänen kanssa oon siinä mielessä tarkka, että keksi tai hieman jätskiä toisinaan on ihan ok, mutta karkeista koitan pitää hänet erossa! Limpparia meillä ei juoda ja pillimehu kuuluu erikoistilanteisiin, kuten matkoille tai saunaan ja tässä pysyn mielelläni tiukkana. Vettä ja maitoa juodaan muuten.

Autenttinen kuva tämän päivän ruokailusta: Äidiltä täydellinen logistinen moka! 1,5v 20 sekuntia valvomatta syömistilanteessa. Lopputulos on kumihanskat, rätti ja eikun hommiin!

Kai se niin menee, että vielä ekan lapsen ollessa pieni sitä jaksaa paremmin pitää ehdottomista periaatteistani kiinni. Toisen lapsen myötä olen ottanut ultraterveellisen ruokavalion sijaan tavoitteeksi pitää lapseni a) kylläisenä ja b) ruokkia heidät kunnollisella ruoalla, eikä esimerkiksi leivällä, vaikka se olisi usein väsyneenä niin sikahelppo ratkaisu. Koitan myös aina tarjota jotain kasviksia!
Usein kun olen yksin lasten kanssa, niin rima kuin huomaamattani hilautuu alas; Tänäänkin meillä syötiin nakkipastaa, eli pastaa, nakkeja ja raakaa porkkanaa 😀 . Itsehän olen elänyt lapsuuteni muistikuvieni mukaan Saarioisten maksalaatikolla ja lihaperunasoselaatikolla!

On tietysti vanhemman tehtävä tarjota lapselle parasta mahdollista ruokaa, mutta haluan myös opettaa lapsille, että herkuttelu on ok kohtuudella. Toivon, että lapset ei ainakaan muistelisi, että mutsi oli aina hullu nipottaja ruoan suhteen, joka toi kaverisynttäreillekin vihersmoothiet mukana.

Mitä mielipiteitä juttu teissä herätti…? Kuinka tarkkoja jaksatte olla lapsenne ruokavaliosta? Mielipiteitä kehiin!

Lue myös:

Miten kasvatan lapsestani kaikkiruokaisen?

Olenko nipottajamutsi?

 

Onko mitään keinoa laihtua nopeasti (kysyy ensi kesän morsian)?

Saan todella usein kysymyksen siitä, miten voi laihtua nopeasti ”muutaman kilon”? Usein se liittyy siihen, että on tulossa jokin tärkeä tilaisuus, jossa haluaa näyttää hyvältä ja ongelmakohta on usein keskivartalo. Ymmärrän tämän, koska olen ensi kesän morsian ja haluan itsekin näyttää häissäni hyvältä – mitäs sitä kieltämään! En itse ole ehkä laihdutuskuurin tarpeessa, mutta sitkeästi lantiolla istuvat muhkurat ja varsin armoton hääpukuni saa kyllä mut tekemään entistä tarkemmin valintoja lautasella. Olen mm. lopettanut salaatinkastikkeen käytön ja vähennän radikaalisti . Pieniä juttuja, mutta en halua stressata itseäni nyt millään isoilla muutoksilla.
Usein tähän kysymykseen liittyy se, että halutaan näkyviä muutoksia, ja tietysti nopeasti kiitos. Onko se mahdollista?

Jos tilanne on siis se, että ensi kesään mennessä pitäisi painoa saada pudotettua, niin tietysti tavoitteesta riippuen niin se on toki ihan mahdollista! MUTTA. Mitä pidemmällä aikavälillä muutoksia tekee ja mitä rauhallisemmin etenee, niin sitä vähemmän hommasta tulee paineita ja koko elämää ei tarvitse omistaa laihdutukselle. Tottakai olisi helpompaa, että omat elintavat pitäisi aina painon normaaleissa lukemissa, mutta ainahan se ei vaan mene niin. Mielestäni esim. häät ovat ihan hyvä porkkana muuttaa elintapoja ja sitä myöden myös muuttaa kehonkoostumusta! Ja koskaan ei ole liian myöhäistä huolehtia omasta terveydestään!

Tämä on juuri se tilanne, missä moni sitten sortuu niihin pussikeittoihin ja muihin älyttömyyksiin – se ei ole tervettä nähnytkään! Painon nopea pudottaminen ei koskaan kannata (ellei kyseessä ole hengenvaarallinen tilanne ja lääkäri valvoo laihduttamista)! 500g:n pudotusvauhti viikossa yleensä takaa, että lihasmassa säilyy mikäli ehtii ja jaksaa harrastaa liikuntaakin siinä ohessa. Liikkuminen ei ole toki pakollista, mutta se auttaa valtavasti projektissa sellaisinkin mekanismein, mitä ei ensin edes tule ajatelleeksi! Paras tapa liikkua on se mistä itse nauttii, mutta jos haluaa taata hyödyt niin kannattaa tehdä sekä lihaskuntotreeniä, että esimerkiksi reippaita kävelylenkkejä. Jos inhoaa yli kaiken liikuntaa, niin tilanne on tietysti vähän haastavampi. Mutta ei painonpudotus silloinkaan mahdotonta ole.

Sokeri ja vehnä. Tämä tulee nyt varmasti kaikille aivan totaalisenä yllätyksenä… Tai sitten ei!
Vannon ja vakuutan, että jos tästä päivästä eteenpäin lopetat pelkästään sokerin ja vehnän käytön vaikka 2kk:si, niin huomaat selviä muutoksia kropassasi!! Usein sokeri on piilossa, eikä sitä edes huomaa syövänsä; Valmiit marinadit, leivät, jugurtit, mehut, tuoreet ja kuivatut hedelmät – sokeria on monessa paikassa eri muodoissaan. Toki hedelmiä voi syödä kohtuudella, mutta usein makean syöminen houkuttelee syömään lisää makeaa. Hedelmät eivät korvaa vihanneksia, joita pitäisi syödä jokaisella aterialla!!! Se mikä on kuitenkin varmaa on se, että jos et muuta mitään ruokailutottumuksissa, niin mikään ei muutu. ”Syön vielä tänään jotain hyvää ja huomenna alkaa tiukka dieetti” kertoo yleensä siitä, että ei ole kuitenkaan valmis tekemään vielä mitään konkreettisia muutoksia. Asiat tapahtuu tässä ja nyt.

Esimerkkiannos: Makaronilaatikkoa 300g ja kasviksia 250g.

Summa summarum: Realistinen tavoite (esim. painonpudotus 2kg kuussa), sokeriton ja vehnätön ruokavalio X-aikaa (ei sen tarvitse noudattaa ikuisesti!!), reipas liikunta jos on mahdollisuus (vaikka edes kävely) ja riittävästi unta! Keho ei polta rasvaa univajeessa ja väsyneenä ei jaksa tehdä hyviä valintoja eikä lähteä liikkumaan. Näillä ohjeilla pääset jo pitkälle ja kannattaa pistää vaikka ihan paperille missä voi parantaa ja mitä hyvää parannuksista seuraa itselle.
Muista myös syödä tarpeeksi ja säännöllisesti, eli älä lankea syömättömyyden ansaan! Tällä tarkoitan sitä, että kahvi klo.8 ja leipä klo.18 ei ole oikea tie. Muistutan vielä siitä, että vaikka moni dieetti käskee unohtamaan kaikki hiilarit, niin se ei välttämättä ole paras ratkaisu: Ketoosidieetillä rasva kyllä palaa, mutta kun yht äkkiä ruokavalioon lisätään runsaasti hiilareita eikä ns. ajeta dieettiä alas pikku hiljaa, niin kroppa voi pöhöttyä nesteistä hetkessä.
Jos tunnet, että tällä hetkellä ei vaan löydä sitä motivaatiota mistään tai elää muuten vain tosi stressaavaa vaihetta, niin helpointa on vaan ostaa sopiva juhlamekko ja hankkia muotoilevat alusvaatteet 😀 ! Itse ajattelen, että mikään yksittäinen hetki ei ole sen arvoinen, että stressaan hulluna painosta ja kiukuttelen sitten läheisilleni kun vaa’an lukema ei aamulla ollut mieleeni.

Oon pahoillani, mutta en pystynyt kertomaan teille mitään ihmedieettiä tai sellaista vatsaliikettä, jolla saa litteän keskivartalon viikossa! Jos kuitenkin tykkäsit, niin paina <3 !