No ei taida minusta edelleenkään kasvissyöjää tulla…

Muistatteko vielä kun kokeilin kuukauden vegaaniruokavaliota, jonka te lukijat äänestitte kolmen eri ”suuntauksen” joukosta…? Kokeilu oli mielenkiintoinen, mutta yllättävän haastava. Lisäksi sain hmm.. hyvin mielenkiintoisia kommentteja koskien ruokavaliokokeiluani, joista kaikki eivät olleet kovin rohkaisevia! Silti oli varmasti hyödyllistä itselleni välillä ajatella sieltä laatikon ulkopuolelta asioita.

Ajatus kasvisruokavalion noudattamisesta on kuitenkin kytenyt mulla päässä, vaikka en ole siitä sen enempää kirjoitellut. Kuten olen useaan otteeseen sanonut, niin rakastan kasviksia ja hyvin tehtyä kasvisruokaa. Olen myös perillä eettisestä puolesta, vaikka toki siihen voisi varmasti aina kiinnittää enemmän huomiota. Haluan kuitenkin, ettei ruokavalio aiheuta liikaa vaivaa ja pohtimista arjessa, koska syöminen on parhaiten hallussa itsellä silloin, kun se ei stressaa ja on suht helppo toteuttaa. Ymmärrän kyllä, ettei kasvissyöjänä oleminen vaadi esimerkiksi  välttämättä omien ruokien valmistamista mutta se on ihan selvä homma ettei mieheni halua siirtyä kasvisruokaan, enkä halua myöskään lapsille tarjota pelkkää kasvisruokaa. Tässä jo pelkästään yksi logistinen ongelma 🙂 .

Nykyään kun olen töissä ja haen usein ruokaa läheisestä työpaikkaruokalasta, niin olen voinut lisätä viikottaiseen ruokailuihin yhä useammin kasvisruokavaihtoehtoja. Myös kasviproteiinit on aika kivasti huomioitu, eli yleensä aina on tarjolla salaattia, jossa on erilaisia herneitä, linssejä tai papuja. Vaikka liikun töiden puolesta paljon, niin en voi silti syödä pelkästään porkkanaraastetta ja spagettia. Eli kyllä siellä jotain vähän täyttävämpää täytyy olla lautasella! Intouduin myös kokeilemaan taas uudestaan soijasuikaleita keskiviikkona salaattia valitessa, mutta ne jäivät kyllä syömättä, koska jokin niissä totuttelusta huolimatta etoo. Quornia en ole vielä testannut.

En tiedä luitteko entisen missin Lotta Näkyvän IG-päivityksen tässä joitakin viikkoja sitten, jossa hän oli siirtynyt 9kk vege-kokeilun jälkeen sekasyöjäksi. Hänen vatsansa ei millään tottunut ruokavalioon, tai siis lähinnä kasviproteiinin lähteisiin. Ymmärrän kyllä täysin hänen tuskansa! Vaikka mullekin sanottiin vegekokeilun aikana, että ”vatsa kyllä tottuu”, niin mun vatsa ei kyllä vaan tunnu tottuvan! En muista milloin viimeksi olisin kärsinyt näin järkyttävistä vatsakivuista ja suolisto-ongelmista kuin mitä olen viime aikoina kärsinyt. Oon myös koittanut ottaa esim. linssejä tai papuja vain ihan muutaman ruokalusikallisen, mutta mun vatsa reagoi niihin todella voimakkaasti – joka kerta! Tähän mennessä kokeilun perusteella soijapapu on pahin ja härkis tulee hyvänä kakkosena. Härkisrouhetta jugurtin päällä pystyn syömään ilman pahempia ongelmia, mutta härkistä lämpimässä ruoassa taas en. Tai siis pystyn, mutta voin varautua karmeaan kaasunmuodostukseen!!!

Mä jatkan siis edelleen eläinproteiinin käyttöä, mutta ei senkään kanssa tarvitse liioitella. Punaista lihaa syön kerran tai kaksi viikossa. Heraproteiinia (Foodin, maustamaton) käytän ihan päivittäin aamupuuron joukossa ja joskus välipalalla. Nyt sain kaverilta testiin kasvisprodejauheen, mutta en ole vielä maistellut ja pelottaa miten vatsa reagoi (sisältää mm.herne- ja soijaproteiinia).
Mulle on kuitenkin tärkeintä, että vatsan toiminta ei häiritse jokapäiväistä elämää eikä mun tarvitse kärsiä hirveästi turvotuksesta päivittäin.

Mun ratkaisu edelleen on siis monipuolinen sekaruokavalio, eli kasvisruokailija musta tuskin tulee, ellen koe tulevaisuudessa jotain uutta heräämistä. Oma olo kertoo parhaiten sen, mikä itselle ja omalle vatsalle sopii. Mun selkeä kokemus on, ettei punainen liha tai sen paremmin pavut ja linssit oikein ole mulle paras valinta!

Onko teidän vatsa oireillut kasvisproteiinin lähteistä? Kuinka usein tulee käytettyä linssejä, papuja tai herneitä?

Helsinkiläisnainen ihmeissään: Mihin katosi 3186kcal???

Siis voiko hyvinvointiblogissa puhua herkuista?????

VOI. Tai siis nyt on pakko! Ja voita tähänkin sisältyy!

On harvoja herkkuja, jotka täytyy siis totaalisesti piilottaa minulta. Meillä on pakkasessa vaikka kuinka paljon jäätelöä, mutta en ole niin jäden perään. Jääkaapissa taitaa olla maitosuklaata. Häistäkin on jäljellä vielä hieman karkkibuffan karkkeja (kiitos Cloetta!!!), mutta siellä on enää lähinnä tummanruskeita Pollyjä ja vadelmakarkkeja, eli kaikki MUN mielestä parhaat on syöty.
Eli herkut eivät siis ole mulle ongelma…?

On ihan muutamia sellaisia herkkuja, joille olen aivan älyttömän perso! Siis niin perso, että syömistä on aivan mahdotonta lopettaa!

Olin viime viikolla Akvamariinin bloggajapäivässä ja saimme kotiin viemisiksi Meiran tuotteita ja kassista löytyi mm.mantelijauhepussi. No, mä satun rakastamaan mantelijauhetta tai siis oikeammin kaikkea siitä leivottua! Oon napannut joskus mukaani jostain Kinuskikissan laku-macaronreseptin, johon kuuluu aika syntisen hyvä, Kick-patukoista valmistuva täyte. LIIAN. HYVÄ. Muutenkin macaronien tekeminen on jotenkin ihanan terapeuttista, joten tämä on siis hyvin kokonaisvaltainen elämys minulle.

No, mä sitten viikonloppuna ajattelin ”vähän” herkutella ja näpertelin siinä sitten pellillisen lakumacaroneja (ja tietysti väitin pojalle, että ”nää on aikuisten herkkua” ja ”yleensä lapset ei niin välitä näistä”….). Ekana iltana meni ehkä 6-8, joka nyt ei sinänsä ole vielä ihan hirveästi. Sehän on vain muutama hassu keksi. Siis aika pieni keksi. Ja hei ne on gluteenittomiakin (okei, hyvin huono yritys…)!

Mun jalo ajatus oli jättää loput macaronsit seuraavaan herkkupäivään, mutta mun mieli on vaan niin heikko! En mä kestä sitä ajatusta, että ne odottaa syömistään kaapin ylähyllyllä!!! Tänään meni sitten kaksi viimeistä – ja ihme että näinkin kauan kesti! Ja jumankauta ne on taivaallisen makuisia. Kohtahan se taas onkin lauantai, että voi leipoa seuraavan satsin 😀 .
Mä kuitenkin tunnen itseni, että en vaan voi jättää sitä syömistä muutamaan, vaan ne hallitsee mun ajatuksia niin kauan, että joka ikinen on mun vatsassa.

Älkää antako vaatimattoman ulkonäön hämätä: Normaalisti macaronseihin lisätään väriaineitta kuorien taikinaan, mutta nyt ei ollut kaapissa eikä maku sitä edes kaipaa…

Laskeskelin tossa aivan huvissani, että paljonko kaloreita sisältää pellillinen macaronseja…. Ja meinasin pudota persiilleni! Siis yksi pikku macaron pitää sisällään n.100kcal:n edestä energiaa?!?! Miten se voi olla edes mahdollista? Olin siis ahtanut viidessä päivässä itseeni yli 3000kcal:n edestä mantelijauhetta, tomusokeria, valkuaista ja lakutäytettä? Kyllä. Menetin siis täydellisesti juuri uskottavuuteni terveellisen ruokavalion lähettiläänä. Tämä ei ollut edes kohtuullista herkuttelua, vaan täysin hallitsematonta sellaista.
Tässä sitä huomaa, miten sitä vaan jättää ajattelematta, miten paljon sitä tulikaan taas tungettua sokeria kitaansa yhdeltä istumalta. Mutta kyllä oli sen arvoista. Taidan kuitenkin odottaa ainakin joulukuuhun, kun sallin itselleni taas macaron-terapiaa.

Kertokaa nyt, että teilläkin on joku sellainen ruoka, jonka syömistä te ette vaan voi lopettaa?? Enkä sitten halua kuulla mitään kommentteja porkkanoista tai goji-marjoista! 😀