Elämäni pullistui

Sain viime viikolla kuulla, että mulla on melko todennäköisesti välilevyn pullistuma. Pieni, mutta kuitenkin. Siihen viittaa tietyssä asennossa selässä oleva vihlova kipu, mutta selkää ei ole kuvattu (pitäiskö??). Mulla on ollut selän kanssa ongelmia tässä jo pari kuukautta, joka on mennyt välillä ohi kun selkää on manipuloitu eli rusauteltu. Olen rullaillut lähes joka päivä kotona ollessa, mutta sekään ei auta.

Mä ehdin olla liikunta-alalla lähes 10 vuotta, ennen kuin mulle tuli ensimmäinen urheilusta johtuva vamma. Silloin vasemman puoleisen takareiden kiinnityskohta repesi pakarasta kun venyttelin liian rankasti ohjattuani juuri kaksi jumppaa putkeen. Epäilen, että jalka on ”ei normaali” varmaan koko mun loppuelämän, koska se edelleen kiristää. Tänä keväänä/kesänä on sitten ollut sekä polvi omituinen, että tämä selkäongelma. Alkaa pahasti kuulostamaan siltä, että vanhuus ei tule yksin! Toisaalta osa porskuttaa menemään ilman krempan kremppaa vaikka elintavoissa ei olisi hurraamista. Ehkä mulla on ollut myös huonoa tuuria matkassa. Yksi syy voi olla myös se, että lopetin liikunnan ohjaajan työt. Liike kun on usein lääke.

Välilevyn pullistumat on todella yleisiä, eikä kaikki välttämättä saa koskaan edes tietää vaikka heillä olisi ollut pullistuma tai useampi! Lisäksi pullistuma voi vetäytyä itsekseen, tai siis fyssarin mukaan sille todennäköisesti käykin niin. Mulla kipu tulee, kun laitan leuan rintaan, eli kun rintaranka pyöristyy. Kun kokeilen tehdä vaikkapa suorin jaloin maastavedosta tuttua asentoa selkä suorana, niin kipu ei tunnu. Koetan kuitenkin nyt välttää kaikenlaista painetta selässä. Olo vähän sellainen, että mitäs tässä uskaltaisi tehdä ja kelle pitäisi soittaa. Nykyään on fyssareita, OMT fyssareita, naprapaatteja, osteopaatteja, jäsenkorjaajia ja mitä vielä?!

Kun ei oo ollut juurikaan loukkaantunut tai kärsinyt vammoista, niin helposti tulee helposti sellainen fiilis, että pääseekö näistä koskaan eroon ja alkaako tästä joku kierre? Vammojen kuntoutus on toisille arkipäivää, mutta itsestäni tuntuu, että peli on menetetty (vaikkei tietenkään ole). Tuntuu, että kroppani pettää minut, vaikka totuus taitaa olla, että minä teen sen kanssa jotain väärää. Polvikipu esimerkiksi taisi aiheutua liian pitkistä ja raskaista lenkeistä, joihin jalat eivät olleet valmiit ja sen seurauksena mulle on tullut ns. juoksijan polvi. Onneksi vaivaa on helpottanut paljon reisien ja etenkin sivukalvon rauhallinen rullaus.
Selän ongelmiin osasyy on varmasti lisääntynyt istuminen, vaikka en sitäkään tee mitenkään tuntitolkulla päivittäin.

Tässä sitä sitten ollaan ja ihmetellään miten selän kanssa elämä jatkuu. Otan teiltä erittäin mielelläni vastaan suosituksia hyvistä selän huoltokikoista, hoitajista ja ylipäätään kaikesta joka voi ennaltaehkäistä pullistuman pahenemista!