7 päivää, 700 vatsalihasliikettä – sixpack näkyviin viikossa???

*Postaus sisältää mainoslinkin

Kuvan toppi Nike TÄÄLTÄ* ja housut Rönisch

Joskus taannoin törmäsin netissä haasteeseen, jossa piti tehdä 100 vatsalihasliikettä seitsemän päivän ajan. Se kuulosti aika hullulta! Mitä järkeä on tehdä tuollainen määrä vatsalihasliikkeitä päivässä?? Tai siis paremminkin – mitä sillä voi saavuttaa???
Varmasti moni teistä on kokeillut näitä kaikenmaailman nettihaasteita, 30 päivän vatsalihaschallenge, 30 päivän leuanvetohaaste jne. Yleensä näissä haasteissa toistomäärät on aluksi tosi alhaiset ja tarkoitus on kasvattaa toistomäärää (ja voimaa) pikkuhiljaa. Tässähän on lähtökohtaisesti se ongelma, että samalla viivalla ovat ne, jotka jaksavat heti alussa tehdä vaikka 30 vatsarutistusta ja ne, jotka hädin tuskin saavat pään irti lattiasta. Silloin haaste saattaa edetä toiselle liian nopeasti ja toiselle olla käytännössä hyödytön ainakin ensimmäiset päivät.

Keskivartalon treenaaminen on kyllä todella perusteltua, joskin sitä kannattaa tehdä ihan säännöllisesti eikä vain yhden haasteen verran. Vatsalihasliikkeillä vahvistetaan tukilihaksistoa, saadaan se tuottamaan voimaa toivotusti sekä vahvalla corella on suora vaikutus ryhtiin! Tätä kautta voidaan saada apua esimerkiksi selkäkipuihin. Vatsalihasliikkeiden lisäksi on tärkeää tietysti treenata vastapainoksi myös muita ryhtiä ylläpitäviä lihaksia. Lisäksi kiinnitä aina huomiota oikeanlaiseen tekniikkaan, eikä lisäpainoja kannata ottaa ennen kuin suoriutuu liikkeistä tyylipuhtaasti oman kehon painolla!

Vatsalihakset kasvavat ja vahvistuvat siinä missä muutkin lihakset, mutta niiden näkyvyys on yleensä valitettavan heikko 🙂 . Keskivartalossa meillä yleensä on rasvakertymää kellä enemmän ja kellä vähemmän, mutta näkyvät vatsapalikat ovat jo luontaisesti hoikemmalla miessukupuolella heilläkin ison työn takana. Naisista nyt puhumattakaan! Suurimmalla osalla näkyvät vatsalihakset vaativat niin alhaisen rasvaprosentin, että se on terveydelle vaarallista. Fitnesskisaajien kuvia katsellessa tämä fakta valitettavan monella hämärtyy.

Vatsalihasliikkeillä ei voi polttaa vatsasta rasvaa. Sillä voi ”muotoilla” keskivartaloa ja kaikenlainen treeni nostaa sykettä ja auttaa rasvaa palamaan – siis koko kehosta tasaisesti. Veikkaan silti, että aika moni meistä haluaisi nimenomaan muutoksia juuri keskivartaloonsa!
En itse henk koht edes haluaisin vatsalihasten näkyvän (ja to be honest, tuskin edes koskaan saisin rakenteeni takia rasvaprosenttia niin alas ilman vippaskonsteja!) mutta etenkin alavatsassa sitkeään istuva rasva ärsyttää. Siksi olen valmis kokeilemaan tällaista hölmöä haastettakin, tosin erittäin laihoin odotuksin. En enää löydä sitä alkuperäistä haastetta, mutta siinä väitetiin lihaserottuvuuden parantuneen huomattavasti. Herääkin kysymys, että onkohan ruokavaliokin parantunut huomattavasti…?
Mutta eipä se ota jos ei annakaan! Seuraavan viikon aikana teen joka päivä 100 vatsalihasliikettä ja viikon päästä raportoin tulokset! Tuossa ekassa kuvassa on lähtötilanne.
Kuvasin vielä blogiin liikkeet, joita aion tehdä 5*20 sarjoissa (liikkeitä voi tehdä myös lyhyemmissä sarjoissa, jos ne tuntuvat haastavilta!).

1. Rutistus kohti taivasta (suora vatsalihas, etekin sen yläosa)

2. Jalkojen nosto kohti taivasti (suora ja syvä poikittainen vatsalihas)

3. Alavartalon kierto selinmakuulla (vinot vatsalihakset)

4. Russian twist (vinot vatsalihakset)

5. Lankkukierrot (vinot vatsalihakset ja syvä poikittainen vatsalihas)

 

No niin, onks teistä joku messissä??? Riskit on hyvin pienet, eli vaikka viikon jälkeen muutos ei olisi silmiinpistävä, niin ainakin vatsoja tulee tehtyä päivittäin! 😉

Voisitko treenata ”vain” kerran viikossa?

Tänään se koitti! Nimittäin paluu kuntosalille. Hävettää myöntää, mutta myönnän kuitenkin: En ole treenannut kolmeen viikkoon! 

Syitä tähän on ollut monia, isoimpana syynä varmaan motivaation puute, häiden järjestämisestä aiheutuva ylimääräinen homma ja lapset  (isompi on nyt melkein 2kk pois dagiksesta). Tiedän kyllä, että mitä pidemmäksi tauko venyy, niin sitä tahmeampaa aloitus on. Samalla kuitenkin uskoin, että varmaan jossain vaiheessa motivaatio taas herää! Siis viimeistään silloin kun en mahdu vaatteisiini 😀 …

Käväisin salin vaa’alla, joka näytti 63,3kg. Painoni ei ole vuoteen muuttunut miksikään, eikä siihen ole vaikuttanut treenaaminen, treenaamattomuus, syöminen tai syömättömyys! Sinänsä varmaan ihan hyvä, koska tämä nyt tuntuu olevan se paino jossa kroppani viihtyy parhaiten (+-2kg). Olen siis onnekas tämän asian suhteen, kiitos geenit.
No, mites voimatasot sitten? Tänään odotin salilla jotain ihan totaaliromahdusta painojen suhteen, mutta yllätyin positiivisesti! Ihan kuin kroppa olisi saanut tästä lepotauosta vaan enemmän virtaa?? Ihan ei jaksanut vetää niin täysillä kuin kolme viikkoa sitten, mutta kyllä kroppa jaksoi ihmeen hyvin, enkä ollut edes puolikuollut kotiin päästyä! En nyt tietenkään ihan ennätysrautoja kaivellut tankoihin, mutta en nyt treeniä ihan satujumpaksikaan kutsuisi!

Joskus mietin, että mitäs jos vain oikeasti liikkuisi silloin tällöin, siis tyyliin kerran viikossa, eikä ottaisi mitään ”stressiä” liikunnasta! Tunnen nimittäin monia, jotka treenaavat erittäin harvoin ja ovat silti ihan kivassa kunnossa! En tiedä olenko ollut sitten itse NIIN paljon paremmassa kunnossa vaikka oon jumpannut kuin viimeistä päivää…
Kaikkien treenioppaiden mukaan kaksi treeniä viikossa pitää kehitystä yllä ja kolme (+siitä ylöspäin) kehittää lisää. Yksi treeni tarjoaa ehkä mukavaa ajanvietettä, mutta silloin on turha odottaa esimerkiksi sarjapainoissa nousua. Mutta mitä väliä painoista, jos ilman treeniäkin pysyisi treenatun näköisenä? Vai pysyisikö…? 
Tottakai sitä alkaa nopeasti odottamaan kehitystä kun on päässyt treeneissä hyvään vauhtiin, mutta ainakin itse kyseenalaistan usein, että näkyykö se oikeasti edes missään että ravaan tuolla mäkeä kieli vyön alla!

Ehkä kuitenkin mulle itselle treenaamisessa se tärkein juttu on kuitenkin treenistä saatu hyvä fiilis ja etenkin tietoisuus siitä, että on pitänyt itsensä liikkeessä säännöllisesti! Varmaan moni teistä tietää sen patalaiskan olon joka tulee treenitauon seurauksena (joskus ihan aiheettakin). Koko kroppa tuntuu löysältä (vaikka ei sitä olisikaan) ja lihakset olemattomilta. Ainakin kun itse jaksan liikkua säännöllisesti, niin kropassa on ikäänkuin koko ajan hyvä draivi päällä ja olo tuntuu kaikinpuolin energisemmältä. Tavallaan tuntuu ”liikunnalliselta”. Tunnistatteko nää fiilikset?

Tulin siis siihen tulokseen, että vaikka treenaamattomuus ei näkyisikään vaa’assa, radikaalisti voimatasoissa tai lihasmassassakaan, niin kyllä se silti vaikuttaa eniten mieleen! Aion ja haluan edelleen liikkua säännöllisesti, mieluiten lähes päivittäin, tavalla tai toisella. On se sitten kuntosalia, mäkitreenejä, jumppaa, lenkkiä tai jotain muuta. Tällaista kolmen viikon taukoa en kyllä tarvitse (toivottavasti) taas pitkään aikaan! VAIKKA pysyisin ihan ok kunnossa liikkumattakin.

Tuntuuko teistä koskaan, että vähemmälläkin treenillä olisitte riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa? Voisitko kuvitella treenaavasi vaikka vain kerran viikossa?