Terveiset sille idiootille joka meinasi pilata mun loman!

Kotona ollaan! Pahoittelen, että blogi on ollut ihan kuollut viimeiset viisi päivää, mutta ehkä pieni tauko teki hyvää. Toivotaan että mulla edes muutama lukija on jäljellä 😀 . Lupaan olla aktiivinen jälleen!

Olin ystäväni kanssa minilomalla neljä päivää Portugalin Lissabonissa. Olin halunnut sinne jo pitkään, joten mieheni osti yllärinä  mulle matkan synttärilahjaksi keväällä. Hän tiesi, että ystäväni oli kysellyt mua matkaseuraksi ja tämä lahja oli kyllä ikimuistoinen ja ihana! Rakastan matkustelua ja joku Portugalissa on aina kiehtonut.

Matka oli todella onnistunut, muutamaa pientä takapakkia lukuunottamatta. Neljä päivää on myös hyvin lyhyt aika, joten koettiin ehkä pintaraapaisu kaupungista.
Meidän hotelli oli The Lift Boutique Hotel, joka sijaitsi aivan ydinkeskustassa ja todella hyvällä paikalla. Ostimme myös kahdeksi päiväksi liput turistibussiin ja hintaan kuului myös raitiovaunu. Olen monessa kaupungissa kokeillut tuota turistibussia ja se on etenkin lyhyellä lomalla tosi kätevä kun haluaa nähdä lyhyessä ajassa paljon hienoja paikkoja. Ehkä Lissabonissa nuo bussireitit oli vähän kökösti suunniteltu, koska bussit kiersivät aina samaa suuntaan ympäri ja reitit olivat tosi pitkiä. Harmillisesti meidän pakettiin ei kuulunutkaan punainen bussilinja, joka olisi varmaan mennyt sen kaikista mielenkiintoisimmat rundin!

Hotellihuoneemme oli tosi moderni ja iso. Siitä hotellille plussat!

Perjantaina kävimme Belemissä joka oli tosi kiva paikka. Kuten uskoa voi, niin turisteja oli PALJON. Keskityimme fiilistelemään enemmän tunnelmaa ja kävelimme rannassa. Kaikissa turistikohteissa kannatta muuten olla liikkeellä joko todella aikaisin tai todella myöhään, koska jonotusaika oli kaikkiin vähintään tunti ja usein jonotus tapahtui suorassa auringon paisteessa. Pastel de Belem leivoksia kyllä jonotettiin, koska oltiin niin paljon kuultu niistä hehkutusta. Ja hyviä ne olikin! Kannattaa ehdottomasti maistaa niitä oikeita ja aitoja, jos Belemiin eksyy.

Lauantaina mulle tuli heti aamupäivästä aika huono olo ja tämä tietysti droppasi tunnelmaa. On muuten tosi inhottavaa, kun on reissussa kaverin kanssa ja tulee kipeäksi. Mulle tuli tosi huono omatunto siitä, että pilaan kaverini loman vaikka tietysti ihan turhaan! Kiivettiin kuitenkin Castelo de São Jorge -linnoitukseen, ja koko matka oli kyllä yksi pakaratreenaajan unelma! Kiipeämistä oli nimittäin aika hemmetisti. Etenkin kun oma oloni ei ollut kehuttava, niin linnoituksella keskityin lähinnä istuskelemaan. Onneksi kuitenkin tuli käytyä, koska kyllä paikka oli näkemisen arvoinen ja näkymä aivan huikea! Huono olo taisi johtua elimistön suolojen puutteesta, koska tankkasin liikaa pelkkää vettä. Se meni onneksi ohi suolaisella ruoalla ja levolla.

Sunnuntaina tehtiin päiväretki Sintraan, josta Anna Abreukin on muistaakseni kotoisin. Sintra oli todella kaunis paikka ja vaikka ei käytykään ”Penassa” eli Pena Palacessa, niin kyllä Sintran pikkukadut ja koko fiilis oli kokemisen arvoinen. Meillä oli ensin ajatus kiivetä Penaan, mutta rapsakka 1h ylämäkitreeni tuntui vähän huonolta idealta, kun olin lauantaista vasta toipumassa. Näin jälkikäteen olisi vaan kannattanut ottaa bussi tai tuktukki ja mennä sillä, eikä edes miettiä patikointia!

Viimeinen ilta Lissabonissa huipentui sitten siihen, että mun läppäri koitettiin varastaa!
Olimme lähdössä hotellilta kohti bussipysäkkiä matkalaukkujen kanssa. Mulla on iso olkalaukku, jonka saa kiinni vedettävään matkalaukkuun. Käveltiin kaverin kanssa peräkkäin ja aivan huomaamatta meidän väliin tuli paikallinen miesjoukko. Kun käännyin katsomaan taakseni, niin yksi heistä oli avannut laukkuni ja oli työntämässä sinne juuri kätensä! Mulla oli puhelin ja rahat pienessä sivutaskussa, jonne voro tuskin olisi löytänyt tietänsä, mutta violetti macbook oli suojapussissaan siinä isossa lokerossa! Aloin tietysti huutaa kuin hyeena ja ukko luikki tiehensä. Hänen kaverit jäi siihen _muka_ huolestuneen oloisena kyselemään, että olenko kunnossa. Hehän olivat selkeästi kaikki tätä paskasakkia. Tämä oli taas hyvä osoitus siitä, että kaikissa isoissa turistikohteissa ei voi koskaan olla liian tarkka tavaroistaan!! He ovat todella ammattilaisia ja näköjään myös todella röyhkeitä sellaisia. No, sellaisen terveisen lähettäisin tolle munapäälle, että toivottavasti karma vielä iskee vastapalloon ja hän saa elinikäisen ripulin, eikä ole kiusaamassa turisteja.
No, onni oli kuitenkin matkassa. Olen superkiitollinen nopeista reflekseistäni!

Vaikka päälimmäinen tunne lentokentällä olikin sellainen, että nyt nopeasti täältä kotiin, niin kyllä tunne vaihtui aika nopeasti kuitenkin plussan puolelle! Portugal oli ihana paikka, sangria hyvää ja rakennukset kauniita. Ehkä vielä joskus uudestaan?

Onko teillä varastettu mitään ulkomailla? 

ps. Huomenna blogissa Lissabonin ostokset ja syömiset!

Varo mitä toivot!

Olet varmaan joskus kuullut sanonnan ”Varo mitä toivot, koska se voi toteutua!”.

Mä oon osoittanut itselleni viimeisen vuoden aikana, että asia todellakin ON näin! Siksi haluan nyt jakaa tämän kokemuksen teidän kanssa. Mä en koskaan olisi voinut uskoa, millainen voima omilla ajatuksilla on kun haluaa jotain todella paljon!

Vielä viime vuoden syksyllä mulla ei ollut tarkkaa visiota siitä mitä tekisin työkseni tänä vuonna. Tiesin tavallaan mitä halusin: Halusin työn, jossa voin vaikuttaa työaikoihin itse. Halusin työn, jossa en joutuisi joka päivä tuhlaamaan työmatkoihin yli tuntia. Halusin työn, jossa voin suoraan omalla panoksellani vaikuttaa menestykseeni ja käyttää kykyjäni. Yksi tosi tärkeä kriteeri oli myös ihmisten auttaminen ja ylipäätään ihmisten kohtaaminen. Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä oli se, että halusin työn, jossa voin tienata mukavan toimeentulon. Olin todella väsynyt siihen, että lainan lyhennyksen ja laskujen jälkeen käteen ei jäänyt juuri mitään. Mielestäni elämässä pitää olla mahdollisuus myös matkustella ja välillä hemmotella itseään (ei aina tietenkään, vaan joskus).

Aloin tehdä mielikuvaharjoituksia, joissa kuvittelen itseni siihen tilanteeseen, kun mulla on jo tuollainen työ. En tietenkään tiennyt, mikä se työ on. Mutta kuvittelin sen tunteen… Laitoin silmät kiinni vaikka junassa istuessa ja menin sisään siihen oloon, joka mulla on kun teen sitä unelmieni työtä. Saatoin tuntea konkreettisesti, miten tyytyväinen olin sillä hetkellä.
Ja kappas vain! Nyt, juurikin tällä hetkellä istun kotitoimistossani, tehden juuri sitä työtä mistä unelmoin. En missään nimessä sano, että tämä olisi (tai on edelleenkään) helppoa, koska mikään asia ei tule vain unelmoimalla. Mutta kun itse uskoo johonkin, niin on valmis näkemään myös vaivaa sen eteen!

Toinen hyvä esimerkki on iho-ongelmat, jotka ovat olleet tänä vuonna aivan helvetilliset. Vielä alkukesästä mun kaula, silmäluomet, käsivarret, kainalot, vatsa ja polvitaipeet olivat aivan ihottuman peittämät. Jokainen atoopikko tietää, että kortisoni, takrilomuusi tai mikä tahansa muu rasva ei oikeasti paranna tai lopeta sairautta, vaan hillitsee (hetken) oireita. Aloin taas tekemään ”ajatustreeniä” jossa kuvittelen itseni tilanteeseen, jossa ihoni on parantunut.

En toki tiennyt miten kaikki muuttuisi, mutta halusin uskoa muutokseen (jopa näin 34-vuoden sairastamisen jälkeen)! Tästä sain voimaa ja tsemppiä niin, että aloin muuttaa ruokavaliota maidottomaan ja gluteenittomaan suunteen. Aiemmin en jaksanut pitää kiinni muutoksesta kuin viikon tai kaksi ja kaikki tuntui niin työläältä. No, ilmankos se muutos oli vaikeaa, kun omat ajatukset muistuttivat jatkuvasti ”Tuskin tämä auttaa, liian iso muutos, liian iso uhraus, jään niin paljosta paitsi…”. En voi liikaa sitä alleviivata, miten tärkeää on itse uskoa siihen, että asiat voivat muuttua ja ne muuttuu!
Ja pikku hiljaa, ehkä kuukauden jälkeen iho alkoi rauhoittua. Se on toki vielä kuiva ja pahimmilla kohdilla kestää viikkoja parantua. Mutta ihoni ei ole ollut ehkä vuosiin näin hyvä.

Muistakaa, että muutos lähtee siitä, että uskoo itseensä. Omien unelmien ääneen sanominen (ja jatkuva toistelu) on todella tehokas keino saada ne toteutumaan. Äläkä lannistu jos alussa olosi on vähän tyhmä tai koko homma tuntuu turhalta, koska ennen pitkää sinnikkyytesi palkitaan!