Millaisen kuvan annat itsestäsi somessa?

Mä oon tullut siihen tulokseen, että ihmisten kanssa somesta puhuttaessa, esille tulee kaksi selkeää ryhmää.

Toiset eivät halua, että heistä löytyy esimerkiksi googlettamalla mitään tietoa, eivätkä he ole aktiivisia somessa. Heillä saattaa olla facebook -tili, koska he haluavat ehkä seurata muita ihmisiä ja jotta heidät voidaan kutsua esimerkiksi tapahtumiin. Heitä ahdistaa ajatus, että joku vieras ihminen saa tietää heistä asioita.

Sitten on se toinen ryhmä, joka tykkää jakaa päivityksiä facessa, kuvia instagramissa ja mahdollisesti muuallakin somessa. Heitä ei haittaa, jos he päätyvät kaverinsa facekuvaa ja he antavat kenen tahansa seurata instagram-tiliään. Heistä on mukava saada kommentteja ja tykkäyksiä ja he ovat kiinnostuneet paljon myös muista sometileistä.

Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen, kuinka yllättävää. Aloitin bloggamisen vuonna 2011 ja some on tullut sen rinnalle ja on nykyään työni. Ihmiset luulevat silti, että jaan jotenkin paljon itsestäni täällä netissä, mutta itse en koe niin. Jaan juuri sen verran kuin haluan ja moni asia jää ulkopuolelle.
En nää somea uhkana ehkä siksi, että en ole koskaan ollut ihminen, joka haluaa olla näkymätön tai piilossa muilta. Haluan näyttäytyä seuraajilleni aitona ja samaistuttavana. Minusta mediassa pitää olla vaikuttajia ja saan itsekin erilaisista ihmisistä valtavasti voimaa, motivaatiota ja tsemppiä oman arkeeni. Se on somen paras puoli! Tiedän, että minusta on ollut keskusteluita Jodelissa ja vauvafoorumeilla, mutta en välitä niistä juurikaan. Toki jos joku sanoo jotain todella ikävää, niin eihän se kivaa ole. Mutta toisaalta ymmärrän, että se varjopuoli tässä hommassa kuitenkin on.
Minusta on myös hienoa, että oman someni kautta yritykseni Match by K saa hienosti julkisuutta ja minun on varmasti paljon helpompaa saada sitä ihmisten tietouteen kuin jos olisin vaikka itse täysin näkymätön sosiaalisessa mediassa.

Silti mun mielestä on erittäin tärkeää, millaisen kuvan antaa itsestään muille netissä. En tarkoita, että ihmisen pitäisi esittää jotain roolia, mutta toki jotain rajaa kyllä kannattaa vetää. Mulle some on työväline, mutta kaikki työnantajat eivät innostu kyseenalaisista kuvista avoimella IG-tilillä ja toki meillä bloggaajillakin on meidän työnantajan puolelta ohjeistus julkaistavasta matskusta (eli hyvän maun mukaista). Nykyään on varmaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että työnantaja googlettaa työnhakijat. Joskus mietin myös ihan rehellisesti, antaako vaikka kamalalla rallienglannilla kirjoitetut päivitykset ihmisestä kovin fiksua kuvaa? Tai esimerkiksi hyvin rasistisen matskun jakaminen…?
Olen ainakin itse huomannut tekeväni johtopäätöksiä ehkä liiankin helposti joskus sen perusteella, millaisen kuvan ihminen somessa itsestään antaa. Ihan samalla tavalla tiedän, että mun asiakkailla on minusta tietty kuva jo usein ennen kuin tapaan heidät. Kaikkia ei toki voi, eikä tarvitse miellyttää. Se on mahdotonta!

Paras puoli sosiaalisessa mediassa on se, että jos jonkun lärvä alkaa ärsyttää, niin unfollow on napin painalluksen päässä!

Kumpaan ryhmään sinä tunnet kuuluvasi: Siihen joka haluaa olla esillä vai siihen joka on mieluummin piilossa?

Juhannusahdistus!!!

Se on täällä. Jälleen kerran. Nimittäin juhannusahdistus.

Sanoin mun siskolle, että jos ensi vuonna haluan jälleen kerran olla mökillä juhannuksena, niin hän voi takoa nyrkillä mielihyvin muutaman kerran järkeä mun päähän! Kuten perinteisiin kuuluu, niin juhannuksen sää on tänäkin vuonna vähäluminen, mutta vettä tulee sitäkin enemmän. Itä-Suomessa asteita on ruhtinaalliset +14. Onnea teille, jotka olette tajunneet viettää jussin ulkomailla!

En tajua miksi juhannuksen viettoon asettaa niin paljon paineita? Eihän juhannuksena voi olla kotona! Mutta miksi ihmeessä ei voisi? Tai voisihan sitä lähteä käymään ihan päiväseltään jonkun kaveripariskunnan luona ja olla sisätiloissa, jos sade ja tuuli vihmoo. Kotona voisi katsella lasten kanssa leffaa ja paistaa lettuja.
Lasten kanssa pitäisi aina kaikki mietti heidän viihtymisen näkökulmasta. Jos on vain aikuisten kesken mökillä, niin siellähän voi vaikka maata koko päivän sängyssä ja lukea kirjaa tai katsoa Netflixiä. Lapset tylsistyy nopeasti ja homma menee helposti niin, että aikuisen täytyy olla ohjelmatoimisto ja viihdyttäjä. Meidän lapset on niin pieniä vielä, että he tarvitsee aikuisen siihen viereen koko ajan, eivätkä viihdy ulkona huonolla ilmalla ellei ole jotain TODELLA houkuttelevaa tekemistä.

En tiedä miksi tämä juhannus herättää minussa niin paljon jo etukäteen ahdistusta. Tai siis tiedän. Ensin matkustamme 400km yötä vasten autolla ja sitten koitamme keksiä lapsille mukavaa tekemistä neljä päivää pienessä mökissä. Tunteet kuumentuvat helposti, kun neljä aikuista ja kaksi lasta sullotaan sisätiloihin moneksi päiväksi. Kuulen n.15min välein lauseen ”voi että kun on huono sää” ja vannon, että ensi vuonna olemme jossain hyvin kaukana tähän aikaan!

Koitan kovasti nyt tällä viikolla tehdä oman asenteeni kanssa töitä: Juhannuksena VOI olla ihan kiva sää. Ei säätiedotuksiin voi luottaa 100%. Voimme olla ulkona aina kun ei sada. Voimme katsoa leffoja läppäriltä. Torstaina voidaan viettää kaupunkipäivä, koska kaikki paikat eivät ole vielä kiinni. Ja jos homma menee oikein piinalliseksi, niin meillä on auto jossa on kääntyvät pyörät. Neljä päivää on sitäpaitsi aika lyhyt aika ihmiselämässä. Sen nyt istuu vaikka muurahaispesässä!

Vai istuuko…?

No, ensi vuonna ollaan viisaampia ja ollaan välittämättä kaikista niistä perusolettamuksista, mitä juhannukseen liittyy. Ei, meidän EI tarvitse mennä mökille ja jos minä saan päättää niin ollaan ulkomailla! Lapset saa uida ja leikkiä ulkona. Itse voi nauttia auringosta ja siitä, että juhannus on tänä vuonna ihanan helppo ja stressitön. Ah, kuulostaa täydelliseltä. 

Mitä suunitelmia teillä on juhannuksen varalle?