Katri, nyt lopetat heti paikalla!

Kuten olette huomanneet, niin viime viikot ovat menneet vähän harvakseltaan bloggaillen. Ei olla päästy oikein mihinkään rytmiin vielä, kun Ben ehti olla vasta viikon hoidossa, sitten oltiin pari päivää reissussa ja loppuviikko sairaana… Ja äitihän joustaa, niinkuin äidin vatsakin! Onneksi mulla on niin ihanan ymmärtäväisiä asiakkaita ja taas olen 5 päivää pojan kanssa kaksin, kun mies on työmatkalla. Viime viikot eivät ole olleet siis aivan kaikista helpoimpia ja jostain syystä vauvan liikkeet tekevät välillä aika kipeää. Onneksi mulla on tiistaina lääkäri, koska mietin voisiko lapsivettä olla vähän; Vatsa on edelleen pieni (parin päivän päästä rv27) ja liikkeet tuntuvat todella epämielyttäviltä välillä, koska onhan lapsi jo aika iso!

heii (1 of 1)

Joku kommentoi mulle, että on huomannut olevansa koko ajan raskaana surullinen tai allapäin. Mielialavaihtelut toki kuuluvat ihan olennaisena osana raskaushormonihuuruiseen odottavan äidin arkeen, mutta itse en ole kokenut mitään kovin pahoja masiskohtauksia! Oikeastaan vasta viime viikkoina olen huomannut, että iloinen ja pirteä Katri on välillä vaikea kaivaa esille, vaikka kuinka yrittää! Eihän sitä kukaan joka hetki jaksa olla pelkkää päivänpaistetta, mutta mulla kaksi ihan selvää alakulon laukaisijaa on a) väsymys ja b) liikkumattomuus, jonka aiheuttaa väsymys. Liike on lääke ja etenkin hyvä psyykelääke! Kävin metsässä viime viikonloppuna keräämässä yli 20 litraa äidin kanssa mustikkaa ja vaikka selkä oli aika kovilla keruuhommassa, niin kyllä teki hyvää liikkua raikkaassa ulkoilmassa hyttysten syöttinä 😀 !

kaverikuva (1 of 1)

Kun liikunta jää taka-alalle elämässä niin huomaan myös usein sen aiheuttavan hetkellisiä huonon itsetunnnon kohtauksia! Kun liikkuu ja treenaa säännöllisesti, niin olo on pakostikin kiinteämpi. Sitten kun liikkuu vähemmän, niin jokainen ruumiinosa hampaat poislukien tuntuu roikkuvan löysänä!
Ärsyttää ihan itseänikin, että puhun välillä itsestäni aika rumasti, haukkuen itseäni lölleröksi, valtamerilaivaksi ja milloin miksikin miehelle ja kavereilleni. Kun itselleen puhuu noin ikävään sävyyn, niin sitä pikkuhiljaa alkaa näkemään itsensä entistä negatiivisemmin, kun omista puheista tulee päässä tosi. En tosiaan ole ollut niin reipas ja aktiivinen, mitä olisin halunnut olla, mutta toisaalta kasvatan koko ajan sisälläni toista ihmistä; Saan olla kiitollinen, että ylipäätään voin liikkua jalkojeni varassa eteenpäin (moni voi olla jo vuodepotilaana tässä vaiheessa raskautta!) ja voin tehdä työtäni liikunta-alalla vielä aika hyvin. Minun pitäisi siis olla kiitollinen kropalleni, eikä pelkästään puristella sisäreisiläskejä naama vääränä peilin edessä!
Vaikka tällä hetkellä stressi koittaa iskeä väkisin, niin on niin paljon asioita joista olla onnellinen; Tämä kesä on ollu erilainen kuin ennen, koska nyt meillä on jo ”iso” puhuva minimies, joka on aikamoinen yhdenmiehen show ja hänen touhujaan seuraillessa en voi olla kuin kiitollinen siitä, mitä hän elämäämme päivittäin tuo! Hän on erittäin tyytyväinen ja (ainakin toistaiseksi) todella kiltti lapsi.

pusu (1 of 1)

Hieman on vielä kuitenkin tekemistä sen kanssa, millaisia paineita asetan itselleni. Miksi itsestään on helpompi pitää silloin, kun ne kaikista pienimmät housut menevät jalkaan? Miksi en yhtä hyvin voi rakastaa kroppaani nyt, kun stringit eivät oikein tunnu enää mukavalta päällä ja mieluummin puen hameen alle törkeän näköiset ”pyöräilyshortsit”, jotta sisäreiden eivät hikoa ja hankaa yhteen…? Miksi masennun siitä, että kaikki kivoimmat treenitopit rullautuvat navan korkeudelle, koska niitä ei – yllätys yllätys ole tarkoitettu raskausvatsan kanssa pidettäväksi!? Tällä hetkellä lihaksen muokkaus ei enää ole ihan ykköstavoite, vaan ykköstavoite on kasvattaa tämä ihminen mun vatsassa siihen kuntoon, että hän on valmis saapumaan maailmaan.
Tuon asian kun aina jaksaisi muistaa siinä sisäreisien puristelun lomassa. Pohdin paljon myös sitä, millaiset paineet media asettaa raskaana oleville naisille ja siitä kirjoittelen joskus erikseen.

elokuu (1 of 1)

PS. Kiitos mun luottokampaajalle Reijalle Hiushuone Dandysta, että hän huolehti mun hirveän juurikasvun taas piiloon 🙂 . You’re the BEST!
Haaveilen, että saisin nyt oikeasti vielä aikaiseksi ottaa ne ripset takaisin. Suosituksia hyvästä ripsilaittajasta Helsingissä (keskusta tai Pohjois-Helsinki) otetaan vastaan ja jos joku on kokeillut volyymiripsiä, niin niistäkin kuulen mielelläni kokemuksia!

fityoutoo

7 vastausta artikkeliin “Katri, nyt lopetat heti paikalla!”

  1. Heippa,¨

    olin toinen niistä NRJ workout lipun voittajista. Pohdin vaan, että ootkohan laittanut sähköpostia liittyen niihin, kun en ole mitään saanut? Tosin nyt on vasta maanantai että saatan itsekin hätäillä 🙂

  2. Mä liputan ehdottomasti volyymiripsien puolesta! Ne on keveämmän ja luonnollisemman tuntuiset kuin perinteiset pidennykset, ja ripsistä saa halutessaan todella ”ripsivärimäiset” tai super näyttävät. Aivan mielettömän upeeta työtä tekee Mervi Jaala, joka pitää vastaanottoaan Ruoholahdessa Kampaamo Hiusmaailmassa https://www.facebook.com/MervinKynnet?fref=ts

    • Hei kiva kuulla kokemuksia! Kiitos myös vinkistä tekijän suhteen, olisipa hän hieman lähellä… Olisi ihana löytää joku edes vähän meiltä päin (tunnen itseni, välimatka vaikuttaa innokkuuteen mennä huoltoon..).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta