Katse ensi vuoteen!

Huolimatta siitä, että matkustin perjantaina Turkuun maailmanloppu ei sitten tullutkaan :D. Meillä oli aivan ihana päivä mun parin vanhan luokkakaverin kanssa ja saatiin ihan antaumuksella jutella vauvajuttuja ja juoruilla ilman yhdenkään miespuolisen silmänpyörittelyä! Mahtava päivä!

Eilenaamuna olo oli kuitenkin vähän tukkoinen ja nenäliinoja menee. Olen tosin jo viikon verran ollut ihmeellisessä puolinuhassa, mutta ota tästä nyt selvä onko tämä flunssaa vai sitä normaalia raskausajan limakalvojen temppuilua. Jokatapauksessa aamulla puin päälle kaikista isoimmat toppavermeet mitä tästä taloudesta löytyy ja suunnattiin hurrin ja karvakorvien kanssa pienelle happihypylle ja 45min jaksoi mennä aika kivasti ennen kuin yllätys, piti päästä vessaan! 
Illalla käytiin sitten juhlistamassa ystävieni luona joulun tuloa ja porukka oli niin hirrveen tyylikkäänä! Tässä siis sama pariskunta aamulla ja illalla, ei mitään eroa :D….

Ykköset päälle ja aamukävelylle!
Kakkoset päälle ja juhlimaan!


Koska joulupuu on rakennettu ja joulu on jo ovella, niin eilen heräsin todellisuuteen, että eipä ole tätäkään vuotta enää kuin viimeiset hitaat jäljellä! Mulla on ollut tämä mennyt vuosi aikalailla huippu, koska keväällä toteutin yhden suurimmista unelmistani eli ensimäisen kisadieettini (ja sen myötä tietysti pääsin kisoihin) ja sitten tapahtui heti perään tämä onnellinen perhetapahtuma. 



Niin ja Balillakin kävästiin! Ei siis todellakaan voi valittaa, etteikö vuodessa olisi ollut ”vauhtia ja vaarallisia tilanteita”, mutta ehkä kropalleni olisin suonut hieman  enemmän väliä yhdestä mullistuksesta toiseen. No, hyvinhän se on silti jaksellut ja uskon ja tiedänkin, että siihen vaikuttaa myös oma tapani kohdella sitä.
Kuten sanoin jo aiemmin, niin en ole äärimmäisyyksien ihminen. Se pätee niin liikuntaankin kuin syömiseenkin ja olen yrittänyt elää mahdollisimman stressivapaata elämää. Ainahan voi pyrkiä täydellisyyteen, mutta itse kyllä tunnen löytäneeni aika hyvän kultaisen keskitien ja sama tunne mulla on myös monista niistä ihmisistä, jotka ovat seuranneet mun esimerkkiä!

Olette varmastoi huomanneet, että esimerkiksi punttisaiheisia postauksia ei juurikaan ole näkynyt… Syksy oli töiden osalta aika rankka (huomasin sen näin jälkeenpäin) ja jopa 7h viikossa ryhmäliikuntaa raskaana on kyllä mielestäni aika riittävä määrä yhdelle viikolle. Nyt onneksi aikaa on enemmän kun jumpat ovat tauolla, joten tulette tulevaisuudessa lukemaan taas enemmän siitä bodailupuolesta… Kuntosaliharjoittelu on kuitenkin se, mihin mä uskon ja se saa aikaan JUURI niitä tuloksia, joita odotan todellakin ensi vuonna omassa kropassani tapahtuvan! Jos siis olet itsekin aikeissa pudottaa painoa, mutta et ole kolistellut vielä painoja, niin ihmettelen! Juuri eilen bileissä minulta kysyttiin, että eikö naisten pitäisi nimenomaan tehdä treeniä sillä kuuluisalla ”rasvanpolttosykkeellä”… Itse uskon kuitenkin kahteen asiaan; Nimittäin voimaharjoittelun suotuisiin vaikutuksiin nimenomaan painonhallinnan näkökulmasta sekä myös tarpeeksi intensiiviseen sykettä nostavaan treeniin, olipa kyse sitten vaikka intervalliharjoittelusta tai ihan vaan sauvakävelystä! Itselläni ei ole ainakaan aikaa lähteä sykemittari kädessä matelemaan tuonne pihalle ja lisäksi sykkeiden tarpeeksi matalalla pitäminen on haastavaa ja treeniä on tehtävä piiiiiiiiitkään. 

Kun kyykyt käy tökkimään niin palautan tämän kuvan mieleen…

Ensi vuonna saatte siis seurata millaista kehitystä näillä edelläkuvatuilla metodeilla saadaan aikaan. Sen rinnalla hyvä ja täysipainoinen ruokavalio, tottakai, mutta ei nipotusta! 
Tämähän alkaa kuulostaa ihan uudenvuodenlupaukselta :D…

fityoutoo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta