Kiitos ”hyvästä” vinkistä.

”Oo sinäkin hiljaa kun et mittään mistään tiiä!”

Tuo lause on yhdestä kotimaisesta suosikkileffastani, eli Kummelin Jackpotista.
Ja tuohon lauseeseen sisältyy kyllä todellinen viisaus; Jos asiasta ei tiedä, niin silloin kannattaa pitää suunsa kiinni. Eikö? 😀

Viikonlopun aikana todistin useammankin kerran taas sen, miten joltain ihmisiltä puuttuu kokonaan tilannetaju ja hienotunteisuus! Mua harmittaa aina, kun joku ihminen kaipaa apua johonkin oikeaan ongelmaan tai elämäntilanne on vaikea, niin eikös joku besserwisser satu paikalle kertomaan, miten hänellä ei muuten ole koskaan ollut tuon asian kanssa ongelmaa! Yleensä saat kuulla myös kattavan selostuksen siitä miten olis kannattanut jaadajaadajaa, kun ”muistatko sen yhden entisen työkaverin kaiman niin se on NIIN kaunis ja viisas ja laihtui etikkaa juomalla 30-kiloa ja sen lapsi ei koskaan ole herättänyt öisin… Että ihan tiedoksesti vaan”. Siinä sitten alkaa ehkä pohtia, että koittaako sanoja epäsuorasti kertoa, että olet onneton luuseri??
Luin esimerkiksi fb:stä erään tuttuni päivityksen, jossa hän sai aivan hirvittävät sivuvaikutukset aknelääkekuurista… Niin eikös siihen joku kommentoimaan, että ”kannattaa kokeilla terveellistä ruokavaliota aknen hoitoon”. Kiitos hei tästä, avuliasta!
Epäilmättä tämäkin tyyppi oli joku a) ruokavaliohörhö tai b) hänellä ei ole minkään valtakunnan kokemusta edes koko sairaudesta! Voin kuvitella (ja tiedän) miten ikävä olo tulee, kun on itse epätoivoinen iho-ongelmien kanssa ja joku antaa ”mukahauskan” neuvon tai ehdottaa veden juomista. Sen verran ehkä kannattaa haistella tilannetta, että mieluummin yksinkertainen sana ”tsemppiä” voisi olla paljon parempi. Juu, kyllä terveellinen ruokavalio voi auttaa, mutta sitähän tässä ei kysytty.

Reaktioni tänä viikonloppuna toistettuna useamman kerran.
Reaktioni tänä viikonloppuna toistettuna useamman kerran.

Kuten sanoin, niin tiedän itsekin hyvin miltä tuntuu kun muut antavat neuvoja ongelmaan, josta heillä ei ole itsellään mitään kokemusta. On mullekin ehdotettu, että mun kannattaisi teettää joku testi, jossa lähetetään pas….anteeksi ulostetta MINIGRIP-PUSSISSA ja sen peruteella selvitetään syy atopiaani!! Kyllä, luit aivan oikein. Miksen tätä aiemmin itse tajunnut?
Ja vieläkin taistelen ihoni kanssa. Varmaan johtuu siitä, että minigrip-pussi ei koskaan lähtenyt postissa eteenpäin….

Eikä siinä mitään, tällaiset heitot voi olla vielä pistettäväksi kettuilun tai vitsin piikkiin ja sanoja vähän koittaa keventää tunnelmaa – eli ei halua loukata. Mutta sitten kun aletaan besserwisseröimään ja vitsailemaan henkilökohtaisesti kipeistä asioista, niin mun mittari nousee välittömästi punaiselle! Tätä tuntuu tapahtuvan etenkin naisvaltaisilla työpaikoilla, äitien kesken ja tahdittomien sukulaisten toimesta. Se kommentti ei vielä satuta niin paljon, jos se tulee joltain anonyymiltä tohon kommenttiboxiin, mutta oikeassa elämässä se ärsyttää potenssiin sata.
Kyllä se sinunkin parisuhde pelastuu ihan sillä, että vietätte vaan niitä romanttisia viikonloppuja hotellissa ainakin joka toinen viikko….. Niin kuin mekin tehdään!
Ja jos menee oikein pahaksi tilanne, niin kokeile kuitenkin maidonta ja gluteenitonta ruokavaliota.

Vaikka itse olen terveysalalla ja varmasti pystyn antamaan neuvoja esimerkiksi painonpudottamiseen liittyen, niin koitan aina olla hienotunteinen. En missään nimessä ala arvioimaan seurassa kenenkään ruokavaliovalintoja tai liikuntatottumuksia, koska asia ei mulle mitenkään kuulu. Mutta toki annan mielipiteeni, jos kysyjä sitä on vailla.
Se minkä olen myös ymmärtänyt on se, että toisen elämään on hirveän vaikea ottaa kantaa oli aihe mikä tahansa! Me koetaan asiat eri tavalla ja paljon on sellaista, joka ei näy päälle päin. Jonkun valinnat voi tuntua erikoisilta, mutta sillekin voi olla looginen selitys. Myös vertailu on turhaa, vaikka varmaan teidänkin lähipiiristä saattaa löytyä esimerksi se ihana sukulaismummo, jonka mielestä joku toinen on aina tehnyt parempia valintoja elämässään. On kuitenkin ihan varma, että kukaan ihminen ei ole 100% aina onnellinen ja kaikki kokevat vastoinkäymisiä ennemmin tai myöhemmin.

 
Itse olen muuttunut paljonkin armollisemmaksi mielipiteissäni ja kyllä, ehkä olisin voinut olla joskus täällä blogissakin hienotunteisempi. Toki puhun aina asioista ns yleisellä tasolla, enkä jostain ihmisestä henkilökohtaisesti.
Tää on kuitenkin asia, jossa voi itsekin parantaa.

Tuleeko teille vastaavia tilanteita mieleen, jossa kommentti on mennyt tunteisiin??

 

fityoutoo

7 vastausta artikkeliin “Kiitos ”hyvästä” vinkistä.”

  1. Viimeeksi juuri tänään puhuin ystäväni kanssa kommentoinnista, jota on käyty minulle läheisen henkilön ylipainosta. ”Kyllä hänen kannattaisi liikkua enemmän ja syödä terveellisesti niin se painokin tippuisi!” Ylipainon ja turpeuden taustalla on kuitenkin vahvat mielenterveyslääkkeet, ei ruokailutottumukset tai laiskuus. Jos lääkkeet jättää pois, paino kyllä hyvinkin pian ”normalisoituu”, mutta sitten ollaankin suljetulla osastolla sen hoikan varren kanssa. Älä siis kommentoi, jos et tiedä taustoja/asiasta sen enempää.

    • Ylipaino on asia, josta mun mielestä pitää pystyä puhumaan julkisesti – siis yleisellä tasolla, mutta tarttumatta kenenkään henk koht tilanteeseen ja ottamatta siihen kantaa.

    • Kyllä, yleisellä tasolla toki. Ja täytyykin puhua. Ohjeiden ja neuvojen tuputtaminen vuodesta toiseen suoraan ylipainoiselle henkilölle, joka kertoo liikkuvansa ja syövänsä terveellisesti, perusolettamuksena että et varmana liiku tai syö kun et laihdu (samalla tietäen kuitenkin lääkityksestä) saa miullakin käden samalla tavalla naamalle ku siun kuvassa.

  2. Tämä nyt sattuikin loistavaksi postaukseksi kiittää sua ihanasta ylläripaketista 🙂 Oli aivan ihana ja piristi kivasti mun viikkoa, rakastuin siihen labelloon ihan kympillä <3 isot kiitokset ja paljon tsemppiä!

  3. Tuosta akne-ruokavalio-kommentista…. (ja tarkoitukseni ei ole kettuilla eikä pahoittaa kenenkään mieltä!)

    Olen kärsinyt jonkinasteisesta aknesta siitä saakka kun murrosikä = hormonitoiminta alkoi. Minulla on aina ollut näppyläinen ja rasvainen iho. Aikuisiässä hormonitoiminnan heittelyt tekivät erityisesti tuhoja. Jokaisessa raskaudessa sain hormoniaknen, eli isoja ihonalaisia paiseita leukaan ja poskille. Se yleensä hieman hellitti raskauden edetessä, mutta viimeisimmän raskauden jälkeen vaiva jostain syystä palasi tasaisin väliajoin. Lähes 20 vuoden aikana tuli kokeiltua kaikki mahdolliset lääkkeet,voiteet ja pesuaineet mitä akneen on kehitetty. Osa toi hetkellisen avun, mutta akne aina palasi.

    Toissakesänä kasvoni olivat todella tulehtuneet. Nukkuminen oli vaikeaa, koska pään painaminen tyynyyn kävi niin kipeää paiseiden takia. En tiedä mistä sain kipinän koettaa jättää gluteenin pois ruokavaliosta. Taisin bongata ihan netistä jonkun jutun, jossa kerrottiin ruokavalion vaikutuksista akneen. Aloin gluteenittomalle ruokavaliolle, ihan vain kokeilumielessä, ja -uskokaa tai älkää- jo parissa viikossa ihoni rauhoittui. Vanhat paiseet ja finnit kuivuivat kokoon ja katosivat, ja samanlaisia kivuliaita patteja ei enää tullut. Ei edes ennen kuukautisia. Olen ollut gluteenittomalla ruokavaliolla nyt 15kk. Ihoni on hyvässä kunnossa. Toki arpia on akne jättänyt ja huokoset ovat isot, mutta isoja finnejä ja paiseita minulla ei enää ole. Toisinaan saan muutamia finnejä, ja niidenkin syyn olen onnistunut jäljittämään: sokeri. En yleensä syö/juo mitään kovin sokeripitoista (suklaata, pullaa, jäätelöä, mehua), mutta jos joskus esim. muutamana päivänä tulee herkuteltua (esim. joku tuo lahjaksi suklaalevyn), se näkyy naamassani.

    Selitys tähän on se, että valkoinen vilja ja sokeri vaikuttaa HORMONITOIMINTAAN. Kannattaa lukea aiheesta. En tarkoita, että kaikkien akne paranisi näin. Mutta mitä menettää jos sitä kokeilee? (Ja jos on jo kokeillut eikä toiminut, niin ok. Mutta jos ei ole vielä edes kokeillut?)

  4. Juu, on noita tilanteita ollut ainakin koiramaailmassa ihan yllin kyllin. Viimeksi, kun surin mun koirani kärsivän äänikammoistaan niin paljon, että olen tosissani pohtinut koiran lopettamista, niin enkös saanut sellaisia kommentteja, että ei sen vuoksi tarvi koiraa lopettaa, kun ei meilläkään tarvi. On ihan pikkuisen eri asia kärsiikö koira paukkuarkuuden vuoksi uutenavuotena vai kärsiikö se siitä koko metsästyskauden elokuusta helmikuuhun ja vähän muulloinkin, koska pelkää muitakin ääniä kuin vain laukauksia. Oli kyllä vähällä, etten tokaissut just tuota ”ole hiljaa, kun et mistään mitään tiedä”. Olisi pitänyt!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta