Kohta kaksi vuotta kotona

…Ja siltä alkaa pikkuhiljaa tuntua!

Tänään on taas uuden aikakauden alku. Theo aloitti nimittäin tänään päiväkodin, tarkemmin sanottuna yksityisen pienpäiväkodin. Tämä on pehmeä lasku siihen, kun hän joku päivä aloittaa sitten saman kunnallisen hoidon kun hänen veljensä. Ensi kuussa olisi tullut täyteen kaksi vuotta kotona olemista, poisluettuna viime kevät kun työskentelin maanantaista keskiviikkoon, tosin en silloinkaan täysiä tunteja. Kevät oli lievästi sanottuna säätöä, koska meillä ei ollut vielä mitään vakituista hoitopaikkaa, mutta thank god tukiverkosto on! Tosin päätin jo aikaa sitten, että en halua ”velvoittaa” kummankaan isovanhempia hoitamaan poikia täyspäiväisesti. Ehkä jos he vaatimalla vaatisivat, mutta heillä on kuitenkin oma elämä ja aika paljon omia menoja  ja harrastuksia.

Ihmettelin, että jaksoin näinkin kauan kotiäitiyttä, vaikka se näin ääneen sanottuna kuulostaakin ehkä vähän kamalalta…? Nykyäänhän on vaikeaa onnistua äitiydessä, eli ei oo hyvä olla kotona, eikä töissä 😀 . Olisi erinomaista olla töissä käyvä äiti, joka kuitenkin hoitaa lapsensa kotona. Hmm.
Theo täyttää kuitenkin vuoden lopussa kaksi ja on mielestäni jo hyvin kehittynyt ja tosi seurallinen lapsi. Nyt voin hyvillä mielin jättää hänet hoitoon ja samalla mullakin jo mieli tekee päästä töihin. Tämä on vain ja ainoastaan oma mielipide, joten turha pillastua, mutta kotona ollessa sitä jollain tasulla vähän ”taantuu”. Toki aika on lapsen kannalta tärkeää, vaikka eihän kaikilla olosuhteet salli näinkään pitkää kotonaoloa. Varmaan mukavin ratkaisu olisi olla vain osa-aikaisesti töissä, eli tehdä vaikka kolme päivää viikosta töitä. Harmi vaan, että monessa työpaikassa se on mahdottomuus.

Tuolla taantumisella tarkoitan siis sitä, että itselleni sosiaaliset suhteet ja työkaverit ovat aina olleet tosi tärkeä asia ja aika yksin sitä kotiäitinä on! En ole harrastanut perhekerhoja, koska ne on täällä meillä niin hiton aikaisin, että ei sinne ehdi erkkikään. Mulla on tasan yksi ”mammakaveri”, jonka kanssa voidaan nähdä päivisin. T:n kanssa emme ole juuri käyneet missään lounailla tai verkostoitumassa, koska hän on niin eläväinen tapaus, että hän ravintolassa verkostoituu hyvin nopeasti vieressä istuvan pöydän alle tai karkaa ovesta ulos. Mihinkään vauvakahviloihin mua ei saa kirveelläkään, koska kuulen huutoa kotonakin tarpeeksi 😀 …
Oon miettinyt näin ”jälkikäteen” että olisihan sitä voinut ehkä enemmänkin liikkua lapsen kanssa, mutta aina mukavuuden halu sisälläni on voittanut. Ei kakkavaippoja ruuhkabussissa, ei raivareita ostoskeskuksissa eikä 10€:n hintaista hotkittua lounasta. Ollaan kyllä oltu jonkun verran maalla mun vanhemmilla poikien kanssa, kuten viime viikolla.

Lapsen kasvussa se aika välillä yhden ja kahden vuoden on vanhemmille usein raskainta aikaa, vaikka se ulkopuolisille (kuten isovanhemmille) näyttäytyy juuri mahtavimpana aikana kun lapsi oppii koko ajan uutta! Meillä on mennyt kyllä onneksi aika hyvin lukuunottamatta kesällä yhtä irronnutta sormenpäätä ja lukuisia läheltä piti -tilanteita. Onhan siinä hoitoonkin viemisessä oma hommansa, etenkin nyt kun viedään kahteen paikkaan. Silti otan tän uuden elämänvaiheen avosylin vastaan! Mies lähtee parin viikon päästä ensin viikoksi kertausharjoituksiin ja sitä seuraavalla viikolla työmatkalle. Normaalitilanteessa olisin ollut edellisen viikon ihan stressissä miten jaksan, mutta ajatus tuntuu todella paljon helpommalta!

Sen verran oon kyllä miettinyt, että jos tulevassa työpaikassani joku tekee jotain näistä seuraavista, niin otan HETI loparit:

  • Ränklää ovenkahvaa ja napsuttelee valokatkaisijaa kun olen pissalla.
  • Hakkaa jollain kovalla muoviesineellä taukoamatta pöytään tai lattiaan
  • Pyyhkii räkänsä mun vaatteisiin TAI
  • Aiheuttaa välitöntä vaaraa itsellleen ja muille löytäessään sakset

Millaisia ajatuksia töihinpaluu herätti teissä kotiäitiyden jälkeen? Kauhua, helpotusta vai ahdistusta?

INSTAGRAM: katrivee
Snapchat: katrivee
sähköposti: [email protected]
Muista: <3

fityoutoo

6 vastausta artikkeliin “Kohta kaksi vuotta kotona”

    • Kiitos 🙂 ! Saa udella! Oon vielä mun vanhassa duunissa liikunnanohjaajana, mutta verkot on vetämässä muutamaankin paikkaan – katsotaan nappaako! 😉

  1. Niinkuin itse sanoitkin, kotona taantuu jos ”antaa taantua” 🙂 Itse olen ollut aktiivinen koko kotonaoloajan (yli 2Vuotta), onnekas siinä että ympärilläni on ollut paljon ystäviä lastensa kanssa kotona myös ja heistä seuraa. Itse käyn tylsyyden tulessa erilaisissa kahviloissa ja kissanristiäisissä, pidän itseni liikkeellä koska nautin myös sen tuomasta sosiaalisesta puolesta. Tylsiä kotipäiviä on myös, mutta nekin ovat ok, tietäen että töissä ehdin vielä olla loppuelämäni 🙂 Itse en tunne että olisin taantunut, vaan pidemmällä paussilla työelämästä hyvällä omallatunnolla 😀 työelämä varmasti vie taas mennessään kun hoitovapaat loppuvat ja työn aika on. Iloa töihin sinulle, uusi aika varmasti piristää!

    • Olen miettinyt itsekin, että olisiko pitänyt mennä enemmän. Meillä on aina ollut aika hitaat aamut, eli kumpikaan lapsista ei herää ennen kahdeksaa. Tuntuu, että aina kun lähtee pidemmälle pitäisi lähteä hirmu aikaisin, jotta ehdin hakemaan sitten isomman dagiksesta. Voi olla, että jos asuttas jollain pienemmällä paikkakunnalla, kuten vaikka kotikaupungissani Joensuunssa, niin varmaan oltais mentykin enemmän!

  2. Mä niin komppaan sua. Itse olin kuopuksesta (kyllä, toinen lapsemme todella tulee olemaan kuopus) kaksi vuotta kotona ja koin aivan mahtavana töihin paluun! En olisi jaksanut yhtään enempää. Kotona se elämänpiiri on niin pieni ja muutenkin, en ole mikään kotihengetär tai supermutsi. Rakastan lapsiani, mutta suoraan sanottuna mulle sopii ihan hyvin, että he ovat päiväkodissa hyvässä hoidossa arkisin sen 7 tuntia ja voin keskittyä töihin ja aikuisten asioihin sen aikaa. Lounaankin voi syödä rauhassa ja ihan keskustella kokonaisilla lauseilla.😃

    • Mun mielestä pitäisi muistaa, että meitä äitejä on niin erillaisia – jotkut nauttii kotona, ja jotkut töissä. Toki paljon vaikuttaa myös se kuinka viihtyy kotona, onko sosiaalisia suhteita, onko lapsi sairas, itse uupunut yms. Ja tietysti myös se onko työpaikka johon palaa mieluinen 🙂 .

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 23
Tykkää jutusta