Koin valaistumisen!

Eilen meillä oli Eastbody Malmin asiakkaiden yhteiset kimppatreenit Niinan vetämänä! Niina on entinen SM-tason kolmiloikkaaja tai mikälie -hyppääjä, mutta kuitenkin tarakasta näkee että sillä on tehty loikka poikineen! Hätäpäissäni mä sitten menin vastaamaan myöntyvästi, kun Niina mut viime viikolla houkutteli treeniin.

IMG_2494

Jos puhutaan epämukavuusalueesta, niin kävin siellä eilen :D! Mulle todellinen epämukavuusalue ei tarkoita niitä salitreenissä ns.failureen asti vietyjä ”viimeisiä kovia toistoja sarjoissa”. Mä poistun epämukavuusalueelle täysin vasta sitten, kun ollaan mulle vieraassa lajissa, jossa tarvitaan voiman lisäksi liikkuvuutta (buu) ja nopeutta (tuplabuu). Tästä erinomaisena esimerkkinä toimii yleisurheilu, jonka lajiharjotteita pääsin eilen aika rankalla kädellä harjoittelemaan. Maksimisykkeen rikkominen ja 726kcal eivät voi olla väärässä :D!
Olin kuitenkin lupautunut, että ilmestyn paikalle ja olisi nolottanut ihan älyttömästi jos en olisi mennyt. Mulla on nykyään lähes kaikessa tekemisessä mukava vahvasti ”esimerkin näyttäjä”-aspekti, eli miten voin odottaa mun asiakkaita tulemaan sovittuihin treeneihin, jos en itsekkään niihin viitsi mennä! 

Mulla ei ole juurikaan kokemusta yleisurheilusta koska a) olen ollut aina hidas juoksija (ja mulla on ollut kouluaikoina aika huono juoksukunto, kylkeen pisti, oksetti yms yms) b) en ole mikään kimmoisa tyyppi, vaan enemmänkin persjalkainen keila ja c) inhoan hiekkaa yli kaiken kengissä ja lakanoissa, joten pituushyppy ei ole mun juttu.
Mulla oli kuitenkin haju siitä mitä nämä ”loikkatreenit” voisivat pitää sisällään ja vain tyhmä kehittää aina vain vahvuuksiaan, muttei koskaan heikkouksiaan! Olin ihan pommin varma, että olisin treenin jälkeen kohtuu romuna(siis hyvällä tavalla) ja sekin (jollain oudolla tavalla) hyvä lähteä kokeilemaan, miltä Niinan erikoinen maistuu! Kuten arvelinkin, niin ohjelmassa oli useita itselleni todella haastavia harjoitteita. Ihan jo pelkästään siistä syystä, että mulla on lonkissa niiiiiiin  huono liikkuvuus ja sitä useissa yu-harjoitteissa kehitetään. 
Loppuun täräytettiin vielä 400m ajalla ja mun aika oli jotain 1:25 pintaan. Siellä joku entinen aituri varmaan räkättää vahingonilosta, mutta believe me, mä tuskin olen ollut entisessä elämässäni Jamaikalainen pikajuoksija! Sitten ne jotka eivät halunneet juosta saivat tehdä kuntopiirin, mutta koska mulla oli vielä kuntoa ja nälkää jäljellä suoritin juoksun jälkeen muiden mukana vielä ”yleiskauhean” kuntopiirin, joka piti sisällään
– 60m täysillä
– 5*burbee ( sis. punnerrus)
– 10*punnerrus
– 5*burbee
– 10*syväkyykky
– 5*burbee
– 10*supermies
– 5*burbee 
– 20* situp
– 5*burbee
– sama alusta

IMG_2499

No mihin toi otsikko sitten viittaa? 
Kun mä lähdin jolkottelemaan tuolta treenistä kotiin, mä olin (tottakai) aivan poikki ja hiessä, mutta myös täynnä endorfiineja jotka ryöppysi mun kehossa! Tajusin yhtäkkiä, että olin nyt 100 kertaa paremmassa kunnossa kuin 10v sitten!!! Mun kunto on kehittynyt hurjasti ja sou not vaikka en koskaan saa unelmieni kroppaa! Jos jaksan väsymättä juosta 10km tai jaksan hyppiä, loikkia, ryömiä, pomppia ja spurttailla menemään tuolla aivan takapuoli tulessa – eikö se nyt kuitenkin ole vaan niin paljon hienompaa? Mulle tuli palava halu kokeilla jopa Coopperin testiä, joten voitte kuvitella kuinka sekaisin mä olen :D! Nautin sellaisesta missä olin joskus todella hidas ja kömpelö. Voin myös hyväksyä sen, että en osaa jotain ja teen jotain sellaista jopa mielelläni, missä olen surkea KOSKA HALUAN KEHITTYÄ!
Seuraavan kerran kun teidän kaveri pyytää teitä tekemään jotain, jota kuulostaa vaikealta, raskaalta tai tylsältä niin tehkää palvelus; Kokeilkaa kerran. Sen jälkeen kannatta miettiä, saatoinko sittenkin saada tästä kokemuksesta jotain? 
Sen verran pitäkää järki päässä, ettei ihan maratonia kannata kylmiltään heittää… 😉 

aloha

fityoutoo

5 vastausta artikkeliin “Koin valaistumisen!”

  1. Tuo on kyllä hassua, miten nyt vanhemapana on itelläkin tullut halu kokeilla asioita, missä ennen olin huono. Kävin tossa loppukeväästä juoksemas sen cooperin, jota en ikinä kouluaikoina päässyt juoksemaan ja 1500 metriäkin jäi joka kerta kesken kun astmakohtaus yllätti huonon kunnon takia kouluaikoina. Vitsi, miten siistiä huomata, että mä jaksan ja mähän oon nopee! Tulee vaan entisestään jano kehittää itseään noissa lajeissa ja nyt mietin, että haluaisin ruveta treenaamaan puolikastakin varten, vaikken ikään oo ollu mikään juoksija.

    Ja hei, musta toi 1:11 kuulostaa aika hyvältä ajalta 400 metrille oot saanu pinkoo 🙂

    • Joo ainoo vaan että joku huusi mulle väärän ajan ja mun aika olikin 1:25! Buu :D! Mä jo ehdin itsekkin tuuletella… no, antakaa mulle kesä ja mä pääsen tohon 1:11sta!!!

  2. Pitkään oon blogiasi seurannut, mutta jotenkin se kommentin jättäminen on jäänyt. Nyt kuitenkin PAKKO sanoa, että jos toi kroppa ei ole täydellinen juuri nyt, tuollaisena, niin mikä on? 😀 Nauti nyt hyvä nainen kuule siitä, että sä olet yhden lapsen pyöräyttänyt ja näytät nyt kuin suoraan jostain sporttilehden kannesta nykäistyltä. Sä oot upea ja kaunis!

    Oon saanut paljon susta inspiraatiota ja kahden lapsen jälkeen voin sanoa, että työ kannattaa ja on mahtavaa huomata, miten oma kroppa on paremmassa kunnossa kuin koskaan. Tästä kiitos liikunnalle (jooga ja juoksu) sekä terveellisille elämäntavoille. Liikaa ei saa pingottaa, koska muuten katoaa hommasta nautinto. Ihanaa kesää sulle ja koko perheelle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta