Koiran ottamiseen pitäisi anoa lupa!

Meillä on ollut koira 9 vuotta. Otin kääpiöpinserimme Tysonin kun seurustelin exäni kanssa, mutta koira oli kuitenkin virallisesti minun. Erotessamme koira jäi siis minulle ja myös vastuu siitä. Vuodet sinkkuna ja koiran omistajana olivat haastavia, koska tein vuorotyötä ja koiran piti olla yksin kotona. Tunnen edelleen huonoa omaatuntoa noista ajoista, vaikka olinkin palkannut työkaverini tyttären lenkittämään koiraa päivinä, jolloin minulla oli yli 8-tunnin työvuoro. Yksin koiran pitäminen on haastavaa, usein miten mahdotonta.

Olen sitä mieltä, että aivan liian moni ottaa koiran vailla minkäänlaista ymmärrystä koiran tarpeista! Koiranpentu on tietysti ihana somekuvissa ja ajatus siitä, kun koiran kanssa lenkkeilee sunnuntaisin on houkutteleva. Mutta jokaisen vähänkin älykkään ihmisen tulisi ymmärtää, että todellisuus on aivan jotain muuta. Kun se ihana somekuvista tuttu pentu kasvaa, niin pahimmillaan se saattaa esimerkiksi tehdä asuntoon monen tonnin tuhot! Ennen koiran hankkimista pitäisi aivan ehdottomasti anoa ensin joku lupa, jossa on selvitetty seuraavat asiat

  • Ovatko olosuhteet ylipäätään sopivat koiran pitämiseksi?
  • Vastaavatko kyseiset olosuhteet kyseisen rodun vaatimuksia?
  • Miksi ja mihin tarkoitukseen koira hankitaan?
  • Kuka ja millä kokemuksella kouluttaa koiran (ja onko kokemusta kyseisestä rodusta)?
  • Mistä koira otetaan ja onko kasvattajalla minkäänlaista seulaa sille, kenelle pennun luovuttaa (ml.pentutehtailu)?
  • Kuinka henkilö on varautunut taloudellisesti koiran pitämiseen; Onko eläimen pitokustannukset laskettu ja onko siinä huomioitu myös mahdolliset eläinlääkärikulut ja vakuutukset (ts oma taloudellinen tilanne)?
  • Kuinka kauan koira joutuu olemaan päivisin yksin ja miten on varauduttu tilanteeseen, että koira ei totu yksin olemiseen?
  • Kuka koirasta pitää huolta mahdollisten reissujen tai vaikka oman sairastumisen ajan?

Luin juuri sattumalta fb:stä ihan parin päivän sisällä pari todella surullista päivitystä. Toisessa kaverini kertoi, kuinka hänen naapurinsa pitää saksanpaimenkoiraa kaikki päivät autotallissa huutamassa. Koiraa ei myöskään kunnolla lenkitetä. Tämä jos mikä saa mut raivon valtaan!!! Etenkin isoille ja vaativille roduille pitäisi olla EHDOTON seula siitä, kuka koira saa ottaa! Tiedän, että tämän valvominen on kuitenkin käytännössä mahdotonta. Etenkin monirotupentuja annetaan pois vain siksi, että niistä päästään eroon. Olen ristiriitaisissa tunnelmissa myös ulkomaisten pelastettujen tuontikoirien suhteen. Aika usein siinäkin touhussa vedotaan tunteisiin, vaikka koiran pitäminen on aivan yhtä vaativaa oli kyseessä sitten rotukoira kotimaasta tai monirotupiski Romaniasta. Näiden koirien tausta on myös usein täysi mysteeri.

Toinen päivitys oli kaverini, joka on tehnyt pitkän elämäntyön ison ja vaativan rodun kasvattamisessa. Hän saa jatkuvasti kyselyitä, jossa haetaan ”vahtikoiraa”, eikä anna näillä tiedoilla edes mahdollisuutta koiran potentiaaliselle ostajalle. Ja hyvä niin! Jos tällä idealla lähtee hakemaan itselleen koiraa, niin luultavasti pentu päätyy aivan väärään paikkaan.
Kun olin hätäkeskuksessa töissä, niin yksi kaikista yleisimmistä tehtävistä oli se, kun koira haukkuu päivät pitkät ja terrorisoi naapureita.

Meidän koira on nykyään vietellyt jo parisen vuotta eläkepäiviään toisten eläkeläisten luona maalla, eli vanhemmillani. Maalla koira saa olla vapaana, koska sillä ei ole metsästysviettiä. Samalla Tyson antaa vauhtia myös omille ikääntyville vanhemmilleni, koska heidän pitää tehdä päivässä ainaki ne pari pidempää lenkkiä koiran kanssa (joka toki saa juosta sielunsa kyllyydestä maalla muutenkin).
Toinen juttu on se, että koiran ei tarvitse olla yksin. Tein Tysonille vuosia sitten lupauksen, etten enää koskaan jätä sitä viittä kertaa viikossa kahdeksaksi tunniksi yksin, koska se on vaan väärin. Koiran elämäntehtävä ei ole mielestäni maata passiivisena päivät pitkät. Itsehän tätä ei pentuhuumassa vaan osannut ennakoida. On vaan NIIN paljon helpompi elää ilman koiraa kuin koiran kanssa ja tämän voi allekirjoittaa varmaan todella moni koiranomistaja. Omasta koirastani on tietysti tullut itselleni todella tärkeä ja rakas, mutta koiran ottamista voin suositella erittäin harvoille.

Millaisia ajatuksia tämä postaus herätti?
Minua myös kiinnostaa kuulla teiltä muut koiranomistajat, että olisitteko osanneet varautua kaikkeen mitä koiran omistaminen on tuonut eteen? Onko tullut ikäviä yllätyksiä? 

 

fityoutoo

16 vastausta artikkeliin “Koiran ottamiseen pitäisi anoa lupa!”

  1. kylla samaa mielta etenkin vanhusten kanssa. vanhuksille ehdoton ei koiranpennulle tai muutenkin elaimen hankkimiselle. ihan arsyttaa miksi ihmiset myy niita heille? tai muutenkin kenelle tahansa onko vain halu rahaan ja paasta koirasta eroon? rodullakin valia esim serkkuni otti chihuahuan vaikka oli 2v lapsi ei ehka ihan lapsiperheen koira. monet testaa koiranomistamista esim tuttavan tai kaverin koiralla ihan hyva juttu mielestani. kaikissa hankinnoissa perehtyminen tarkeaa. mita mielta katukoiran tai rescue koiran ottamisesta?

    • Joo on todella hyvä miettiä millainen rotu sopii lapsiperheeseen. Toki paljon lapsia pystyy totuttamaan koiraan ja toisinpäin. Molemmille tiukat rajat 🙂 . Ja jatkuvat valvonta kun lapset pieniä. Esim tollaiseen 2,5 veehen ei voi luottaa kyllä yhtään….

  2. Pakko kommentoida tähän, kun yksin nyt koirien (2-4kpl) kanssa elellyt kymmenisen vuotta. Oon paininut tuon koirien yksinolon kanssa aika paljon henkisesti, mutta päätynyt siihen tulokseen että toisaalta koirat tottuu monenlaiseen, myös ilman järjetöntä aktivointia. Vuorotyötä tekevälle ja yksin asuvalle toki rajoittavaa, kun tokihan kotiin on aina liidettävä ilman sen suurempia mutkia (esimerkiksi meillä yövuoro itsessään 10h), mutta koirat pärjää hyvinkin sen ajan, koska tulen kotiin ja käytän ne ulkosalla ja annan sapuskat, niin tyypit on valmiita meneen maate samantien. En koe siis, että ne ois kovin stressaantuneena asiasta. Tämä lähinnä siis pointtina, että yksinkin voi omistaa koiria. Ja pääsääntöisesti ihan hyvällä omallatunnolla. 🙂

    T. Se entinen naapurisi Tampereelta, joka näki ulkoilevan Tyson vauvan aikanaan ikkunastaan 🙂

    • Moikka 🙂 ! On varmaan myös eri asia onko koira ihan yksin vai onko sillä muita koiria seurana. Itsekin muistan, että ei töiden jälkeen sit enää voinu painella mihinkään omiin menoihin, vaan koiran kanssa lenkille. Ja eniten on tietty väliä mitä ne koirat tekee silloin kun itse ei oo töissä. Jos koirat on aktiivisia muuten niin nehän vaan pötköttelee sen ajan kun itse on poissa.

  3. Koira sitoo kyllä todella paljon mutta samalla se antaa ihan hurjasti! Itselläni on ollut koiria 8-vuotiaasta saakka ja elämä ilman koiraa on, noh, todella tylsää. Oma koirani kuoli vähän aikaa sitten 11-vuotiaana ja vaikka välillä ajattelin, että sitten kun siitä aika jättää niin teen kaikkia niitä reissuja ja juttuja joita en voinut tehdä koiran vuoksi niin kuinka kävi? Huomasin, että ne jutut eivät olleetkaan sellaisia joita juurikaan kaipaan tai edes haluan tehdä. Minä todella nautin siitä, että vapaa-aikani kului koirani kanssa. Lenkkeilimme ja harrastimme paljon. Toki tuntui pahalta jättää koira työpäivän ajaksi yksin mutta uskon, että annoin sille aktiivisen ja hyvän elämän tästä huolimatta. Minulla oli myös välillä mahdollisuus tehdä etätöitä ja vaikka kävimme lounasaikaan lenkillä niin muutoin koira nukkui koko työpäivän ajan vaikka olinkin sen kanssa.

    Koirani kuolemasta on jo monta kuukautta mutta kaipaan sitä ihan hirveästi edelleen. Se oli todella paras ystäväni ja äärettömän tärkeä. Lisäksi sillä oli suuri vaikutus hyvinvointiini, mehän lenkkeilimme monta tuntia päivässä ja harrastimme tokoa. Nyt en saa itseäni lenkille sillä koko ajatus tuntuu oudolta ilman koiraa. Kaipaan todella paljon meidän metsälenkkejämme ja sitä yhteyttä joka välillämme oli. Tulen varmasti ottamaan uuden koiran jossain vaiheessa. Vielä en siihen pysty koska vertaisin uutta koiraa koko ajan vanhaan ja se ei olisi reilua uudelle koiralle. Ehkä se mitä haluan tällä sekavalla kirjoituksella sanoa on, että koira sitoo todella paljon ja kaikki ihmiset eivät ole siihen valmiita. Mutta ne jotka tekevät työn koiran kouluttamiseen, aktivoimiseen ja sen tarpeiden täyttämiseen saavat palkinnoksi maailman ihanimman perheenjäsenen joka todella rikastaa omistajansa elämää.

    • Mutta just noin koiran omistamiseen pitäisikin suhtautua! Sen pitäisi olla osa perhettä, jonka kanssa vietetään aikaa ja panostetaan sen liikuntaan ja ruokavalioon. Koira on kyllä mahtava kaveri ja jos on aina ollu koira perheessä, niin vaikea sitä on olla ilmankaan <3 .

  4. Oon siinä mielessä onnekas, että voin ottaa koiran mukaan töihin 2-3 kertaa viikossa. Käytännössä silloin kun menen illalla salille tai nään kavereita tms. Jos koira on 8h + työmatkat yksin niin ei tulis mieleenkään jättää sitä yksin vielä illalla. Yleensä koira onkin nukkunut koko päivän ja on ihan täynnä energiaa, kun tuun töistä kotiin. Tehdään pitkä 1-1,5h kävelylenkki, jolloin tulee samalla itsellekin päivän liikunta-annos.

    Viikonloppuisin koira on yksin max pari tuntia/pvä ja samoin silloin kun otan sen töihin. Jos tällaista järjestelyä ei olisi, en olisi voinut ottaa koiraa. Tai yksi vaihtoehto sitten etätyöpäivät pari kertaa viikossa.

    Vähän säätämistähän tämä kaikki vaatii, mutta kaikki on todellakin sen arvoista. Sen jälkeen kun otin koiran, en oo tuntenut itseäni enää koskaan yksinäiseksi. Aina on joku seurana kotona 😊

    • Se että voi ottaa koiran mukaan töihin on kyllä huippu juttu! Toki harvalla se mahdollisuus on, mutta sulla on käyny tosi hyvä säkä sen suhteen. Ihana kun jaksatte tehdä noin pitkiä lenkkejä! Meidänkin ukkeli jaksaa vielä juosta pitkiä lenkkejä ja tykkään hirveesti ulkoilla sen kanssa!

  5. Meillä on koira nyt 6v ja ollaan päätetty että uutta koiraa ei oteta kun tästä aika jättää. Koira on todella ihana ja rakas meille, ja vielä rotua joka kaipaa syvästi ihmisen seuraa. Mutta.. joka päivä pitää suunnitella otetaanko koira mukaan töihin vai jääkö kotiin ja kuinka kauan se voi olla yksin. Pyrin pitämään yksinolon max.6-7h. Eihän ne ekat tunnit missään tunnu, koira nukkuu tyytyväisenä, mutta sitten se vaan odottaa ja odottaa koska ihmiset tulee kotiin.. ja on hysteerinen kun tulen sitten vihdoinkin. Tähän yksinoloon paras lääke olisi toinen koira. Mutta kahta koiraa on tosi paljon vaikeampi saada hoitoon kun reissujakin on. Meillä on vielä isoa rotua.
    Koirahoitolaan en enää vie. Se ei sovi tuollaiselle herkkisrodulle joka haluaisi vaan ihmisen lähelle olla yhtäkkiä lukittuna häkkiin..
    Eli todellakin pitää miettiä tarkkaan miten arki rullaa, ja mihin koira menee reissujen ajaksi!

    • Oikeesti noi pidemmät reissut on asia, joita monikaan ei mieti .Tai no miksei ihan vaikka viikonloppu reissutkin. Joku vakihoitopaikka koiralla olis melkein pakko olla, tai sit hyväksi todettu koirahoitoja (joka toki maksaa usemman kympin vuorokaudessa). Meillä on onneksi koira, joka menee melkein kellä vaan, siis oman luonteensa puolesta. Ainoa ongelma on pissailu, jota tekee vieraassa paikassa (välillä kotonakin yksin ollessaan).

  6. Tottakai se koira sitoo. Meillä on juuri hoitokoira syksyyn asti ja alkuun olikin aika outoa ja piti miettiä arki ihan eri tavalla. Mutta enää en voisi olla ilman koiraa. On se vaa niin ihanaa kun joku aina odottaa kotona, lähteä pitkälle lenkille ja touhuta kaikenlaista. Asutaan siis maalla niin koira voi olla aina irti pihalla ja lenkeillä. Odotetaan jos saataisiin oma koira syksyllä kun vuosi sitten kauan odotettu pentu jouduttiin lopettamaan tapaturman takia 🙁

    • Tollanen hoitokoira on muuten tosi hyvä idea ennenkuin hankkii oman koiran, jos on vaan mahdollisuus ottaa! Siinä voi sitten vähän testata miten se homma toimii ja onko itsellä oikeesti aikaa ja voimavaroja koiran pitämiseen.

  7. Kyllä on kaikki niin hirveän hankalaa nykyisin. On niitä koiria ollut ihmisillä ennenkin, itsellänikin. Kyllähän se tuo vastuuta, mutta eipä se sen ihmeellisempää ole kuin muukaan elämä. Normaalista koiranomistajasta on hiukkasen pitkä matka koirien sulkemiseen autotalliin ja lenkkeilyttämättä jättämiseen.

  8. Samaa mieltä! Koiran hankkiminen ja pennun kasvattaminen ovat todella haastavia, mutta samalla ihania, asioita. Helposti mielletään pentu söpöksi pehmoleluksi jota on kiva halia, ja kun me hankimme ensimmäisen koiramme ja ensimmäisen puolen tunnin sisällä kodissamme tuli lattialle kahdet pissat ja kakat, niin huomasi että todellisuus on ihan toista 😀 Tosin yksi asia pisti silmääni tekstissäsi, se että kuka kouluttaa koiran ja onko aikaisempaa kokemusta rodusta… ainahan jokaisella on joskus se ensimmäinen lemmikki, niin kuin meilläkin. Tosin itse juuri tämän takia käymme pentukoulussa ja aktiivisesti opettelemmekin neljän kuukauden vanhan lapukan kanssa temppuja ja taitoja, ja siinä mielessä myös siis hyväkin pointti, että kouluttaminen tulee ottaa vakavasti!

    Mutta todella hyvä kirjoitus ja todellakin, itse voin myöntää että vaikka kuinka yritimme valmistautua pennun tuloon lukemalla ja opiskelemalla ja hoitamalla toisia koiria, niin kyllä se todellisuus silti yllättää uuden koiranomistajan, kun saapuu kotiin ja näkee ne nahkakengät revittynä tai reppu avattuna ja tavarat levitettynä. Mutta päivääkään en vaihtaisi, meidän vauva on niin rakas❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 19
Tykkää jutusta