Kolme piirrettä, joita haluaisin kehittää itsessäni

 

Kuva Elise Kulmala

Mä uskon siihen, että ihminen voi muuttua JOS haluaa. Toki me olemme jokainen oma persoonamme, eikä todella tempperamenttisesta ihmisestä saa välttämättä viilipyttyä edes vuosien treenillä. Silti erilaisia taitoja voi harjoitella ja oikeasti välillä mennä ”itseensä”. Esimerkiksi erittäin hallitsevat persoonat ja päällepäsmärit voivat varmasti opetella asettumaan enemmän muiden asemaan ja kuuntelemaan paremmin mitä toisilla on sanottavana.
On sitten eri asia haluaako muuttaa itsessään mitään, eli onko toisinsanoen muiden tehtävä sopeutua omaan luonteeseen :D. Mulla on kaksi, tai oikeastaan kolme ihan merkittävää jaksoa elämässä, jolloin olen joutunut kasvamaan ihmisenä; Ensimäinen oli aikuistuminen ja olen kyllä erittäin paljon muuttunut kymmenessä vuodessa! Elin vielä parinkympin hujakoilla aikamoista prinsessavaihetta.
Toinen on mun entinen työ, jossa kasvatin lehmän hermot ja kolmas on parisuhteet, jotka onnistuu ainoastaan, jos on valmis tekemään kompromisseja. Hurrikin on sanonut, että en ole läheskään niin räjähdysherkkä kuin suhteen alussa. Edelleen on kuitenki jotain asioita, joissa haluaisin vielä kehittyä noin niinkuin henkisellä puolella.

1. Pitkäjänteisyys ja keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan
Tämän luonteenpiirteen takia musta ei varmaan tullut juristia tai lääkäriä hahhaha. Mä kypsyn nopeesti samaan hommaan ja sen takia hyppelen asiasta toiseen välillä todella epäloogisesti. Raivostuttavaa! En vaan ole sellainen, että okei, nyt mä aloitan tämän homman X ja vaikka siihen menisi koko päivä, niin saan sen tehtyä! Olen siivoojanakin sellainen, että aloitan aivan liian yksityiskohtaisista asioista, enkä keskity välttämättä suuriin linjoihin. Kun isot hommat on pois alta, olisi järkevää keskittyä vasta siihen pieneen piiperrykseen. Tämän seurauksena saatan vaan aiheuttaa lisää sotkua, kun viikkosiivouksen lomassa päätänkin järjestellä vaatekaapin uudestaan! Loppujenlopuksi siivous jää huomiselle, koska kaikki energia menee pikkuhousujen taitteluun…
Tämä kohta mua erityisesti korpeaa siksi, että ajankäytöllisesti tyylini on surkea ja saisin varmasti vielä tehokkaammin juttuja valmiiksi, kun etenisin järjestelmällisesti asiasta a asiaan b.

2. Asioihin ryhtyminen
Olen todellinen visionääri ja mulla raksuttaa päässä jos jonkinmoista ideaa ja ajatusta! Jos mulla olis kunnon toimistotiimi palkattuna, niin kuka tietää, ehkä suurin osa niistä mun visioista toteutuisi (siis ennen ensi vuotta 😀 )! Nyt mä kuitenkin usein vaan jään niitä hautomaan ja odotan sitä täydellistä päivää alkaa tuumasta toimeen! Vähän niinkuin elämänmuutosprojektit… Luuletteko, että kesän jälkeen on yhtään otollisempi aika???
Mä koitan kyllä delegoida osan hommistani alan ammattilaisille, esimerkiksi kirjanpito on asia johon en puutu enkä tartu. Siihen on oma ammattilainen. Sekin olisi varmaan loppupeleissä aika yksinkertainen homma, kun siihen paneutuisi. Mutta voi olla, että mulla sitä aikaa ei tule ikinä.
Tähän kategoriaan menee myös esimerkiksi opiskelukirjat, joita mä tilailen aina silloin tällöin. Ajattelin jossain vaiheessa, että varaan jokaiselta viikolta 5h niiden pänttäämiseen, mutta toistaseksi tää on ollut ainoastaan erittäin timanttinen idea vailla toteutusta! Joskus joku pikku juttukin voi tuntua siltä, että en vaan saa aikaiseksi ottaa sitä ensimäistä askelta. Aaaaarhg!
Luojan kiitos on äitiysloma tulossa syksyllä, nimittäin viime kerralla mut valtas sellainen vimma hoitaa kaikki roikkumaan jääneet projektit ja loppujen lopuksi meillä ollut edes yhtä rikkinäistä sukkaa vaille korjausta!!!

3. Negatiivisten ennakko-oletusten tekemättä jättäminen
Negatiivinen olettaminen ja skeptisyys on monen suomalaisen ominaispiirre! Seura todellakin tekee kaltaisekseen ja tämä on kyllä monella ihan opittua. Huomaan myös itse perineeni tämän ominaisuuden. Oletteko huomanneet, että meidän on vaikea ajatella toisten pyrkimyksistä ja etenkin vähän hulluista unelmista positiivisesti? Vaikka et sanoisi sitä ääneen, niin saatat ajatella hiljaa mielessäs, että ”no näinköhän toi onnistuu, aika epätodennäköistä”. Mä haluaisin ainakin olla ihmisenä kannustava ja nähdä asioissa ja ihmisissä potentiaalia, mutta joskus huomaan itsekin ajatuksissani vähättelevää asennetta. Otetaan esimerkki; Näin ltalehdessä jutun Martinasta, joka juoksi myös lauantaina HCR:n. Hänen aikatavoitteensa oli 1:30 ja jos yhtään ymmärrän juoksusta, niin tuo tavoite on ihan törkeen kova (muutama todella kovakuntoinen juoksijakaverini juoksu 1:45 pintaan ja heillä on monia kisoja jo takana). Tuolla ajalla olisi ollut muuten 15 parhaan joukossa ja osallistujia taisi olla naisista joku 8000??
Mä heti ajattelin nähtyäni jutun, että olikohan ihan järkeä valita noin hurja tavoite ja oliskohan oikeasti päässyt tuohon tavoitteeseen kun ei ole kilpajuoksija?
Sitten taas toisaalta. Mitä väliä? Hemmetin hienoa, että jollain on munaa laittaa se rima korkealle. Että joko ollaan voittajia isolla V:llä tai sitten kaadutaan niin että rysähtää!

Löysittekö itseänne näistä kohdista? Mitä piirteitä itse haluaisitte kehittää itsessänne?

PS. Ensi viikon kimppatreeniin vielä 1. ryhmään(aloittelijat) kaksi paikkaa ja 2. ryhmään(kovaa treenaavat) yksi paikka jäljellä, lisää infoa täältä! Ilmoittautuminen osoitteeseen [email protected]

4A5A3804n

fityoutoo

Yksi vastaus artikkeliin “Kolme piirrettä, joita haluaisin kehittää itsessäni”

  1. Mä sorrun olemaan vain liian laiska. Kun vaan ei huvita alkaa tekemään jotakin asiaa, mikä toisaalta pitäisi tehdä, mutta ei saa sitä motivaatiota tarpeeksi kasattua siihen. Toisaalta tiedän, että joskus kun jotain satun päättämään tai päätän johonkin ryhtyä, niin silloin yleensä teen asian kunnolla ja loppuun asti. Ehkä se ongelma onkin juuri se, asian aloittaminen. Eli mielellään lykkää aina asioita hieman eteenpäin. Joten joo toi kohta kaksi on myös sellainen juttu, mihin haluaisin myös itse muutosta. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta