Kova luu!

Huh huh…Eka päivä onnellisesti takana. Tänään kevyt 10h hommia ja huomaa jaloissa ja äänessä että on painettu meneen! Aamu alkoi puolentunnin lenkillä ja saan onneksi apua koirakuumeen vieroitusoireisiin Annan koirasta! Pikkusen rauhallisempi tahti tahtoo vaan olla tällä rouvalla ja voin kuvitella, että se on parin viikon päästä ihan onnellinen kun lähden takaisin kotiin, lopullisesti! Ei ole se hullu akka joka aamu repimässä sängystä ylös lenkille…
Ihan kivaa myös taluttaa vaihteeksi sellaista koiraa, joka ei revi kättä irti lapoja myöten joka ikinen kerta kun näkee jotain kiinnostavaa, kuten toisen koiran, ihmisen, auton, polkupyörän, puun…

Kivan pikku lisän päivittäiseen liikuntapottiin tuo myös pyöräily pyynikille ja takaisin…Menomatkalla on lopussa sellanen ylämäki, että reidet huutaa hoosiannaa!! Tänään meni vielä vähän tiukille aikataulu niin piti sotkee oikein antaumuksella ja pienelle lisähapelle olis kyllä ollut käyttöä!
Heti aamusta pääsinkin sitten melomaan auringon porottaessa kajakilla ja aiaiai että oli kivaa! Terkut vaan kaikille konttorirotille , onko paperit jo mapeissa ;)?!
Koko reissun kohokohta oli tietysti se, kun pääsin kastamaan talviturkin! Pitihän sitä kokeilla, miltä niistä kuudesluokkalaisista huomenna tuntuu, kun ne kaatuilee niillä paateillaan kuin keilat siellä järvessä :D. Oli muuten aika he-le-ve-tin kylmää!! Ei paljon tehny mieli jäädä kylpemään kovin pitkäksi aikaa, vaan lähinnä halusin vaan mahdollisimman nopeasti kammeta itseni takaisin sinne kajakkiin. Onneksi sitten pudotin vielä kaupanpäälle housuni järveen, se nyt olis ollu ihan liikaa, että olis saanut sentään kuivat vaatteet päälle!
Täytyy muuten myöntää että ensinnäkin toi melontatekniikka ei ollu ihan hallussa vaikka kauheen helpoltahan se näyttää… No, vaikka sitä melaa veivas vaikka ja kuinka, niin ei mua kyllä vielä olympiajoukkueeseen valita :D. Joko tuuli paino mua rantaan tai sit siinä melassa oli joku vika! Niin sen täytyy olla. Hiton sekundamelat. Oli takuulla liian käyrä!

Loppupäivä mentiinkin sitten kuudesluokkalaisten kanssa ja muutaman kerran piti ääntä siinä sivussa korottaa. Aika nopeasti ne pahimmatkn raggarit ymmärsi, että nyt on vastassa kova luu… Viimeistään ne taisi pelästyä, kun mä näytin niille palaa :D. Don’t mess with me boys… Or you’re going to hit it hard!! Päästiin siinä sitten kyllä hyvin yhteisymmärrykseen, että kannattaako sillä mailalla takoa kaverilta pää irti vai ei!
Suoraansanottuna en haaveile työstä lasten kanssa. Lapset on ihan ok, mutta en nauti samalla tavalla heidän ohjaamisestaan, kuin aikuisten. Kiltit lapset on tietysti aina kivoja :). Plus ne korsolaiset ysiluokkalaiset viime vuonna, jotka käytti runsaasti v-alkuisia kuvaamaan mitä tahansa tunnetilaa ja muutama tyttö veti porot sieraimiin kun fresbeegolfväylien välissä saanu käydä facessa. Oli siinä naurussa pitelemistä! Luojan kiitos olen itse elänyt niin kivikaudella tuon ikäisenä, että hyvin pärjäsi ilman facea, meseä, youtubea, twitteriä ja blondibellan blogia muutaman tunnin! Puhelinkin oli niin kauheen kokonen halko, että sen piilottaminen A-kupin liiveihin oppitunnin ajaksi olis ollu suorastaan mahdotonta!! 😀

Kun seiskan jälkeen pääsin vihdoin ja viimein kotimatkalle, niin aikamoinen väsymys oli vallitseva olotila koko kropassa. Lähes koko päivä ulkona toi vielä oman lisänsä touhuun. Nälkä olikin taas koko päivän melkoinen, mutta päädyin lounaalla ja päivällisellä isoihin salaattiannoksiin, raejuustoon ja vähän lihakastiketta lisäksi. Päivällä piti vielä käydä kahvilasta rahka ja banaani, ettei veto lopu. Huomenna ei onneksi ole ihan niin pitkä päivä ja aion kovasti ehtiä salille. Katsotaan kuinka piipussa tää neiti on huomisen jälkeen.
Nyt vaan kroppa lataukseen ja koppaan maate.
Ps. Sori mutta tällä viikolla tulee blogiin kuvia nihkeästi..joudun päivittämään iPadilla tätä blogia ja pelkästään tää kirjoittaminen tällä kosketusnäppäimistöllä ja ennustavalla tekstinsyötöllä on yhtä juhlaa….

fityoutoo

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta