Kuinka päästä makeanhimosta eroon?

Oletko joskus ollut koukussa makeaan?

Candy_colors
Nyt sinun ei tee mieli karkkia. Eihän tee? Etkai juuri ajatellut karkkia?

Uskoisin, että aika moni vastaa kyllä. Joskus ihmisen makea-addiktio on niin paha, että herkuista luopumisen jälkeen kärsii jopa fyysisitä vieroitusoireista! Yleensä kaksi viikkoa onkin se aika, joka ainakin kannattaisi yrittää sinnitellä. Sen verran voi kestää addiktiosta eroon pääseminen! Makeasta pitäminen ei sinänsä ole mitenkään erikoista, onhan se meille täysin synnynnäistä. Muistan kun Beniltä leikattiin synnärillä kielijänne, niin lääkäri antoi pipetillä vauvan suuhun heti operaation jälkeen glukoosia(sokeria) ja itku loppui kuin seinään!
Väitän kuitenkin, että monelle herkkujen syöminen on enemmän tapa – johonkin tiettyyn hetkeen tai paikkaan sidottu tapa, josta on vaikea päästä eroon (=käyttäytymismallia on vaikea muuttaa siinä tilanteessa). Voin kertoa omasta kokemuksesta, että kukaan, joka ei ole kokeillut fitnessdieettiä, ei oikeasti tiedä mikä on totaalisen päänräjäyttävä makeanhimo! :D. Muistan elävästi, kun himoitsin omenaa niin paljon, että meinasi järki lähteä… Jokainen saa sitten päättää, kuinka fiksua(tai tarpeellista) tuollainen dieettaus on. Jokatapauksessa, sinä keväänä maistui karkki lievästi sanottuna pikkusen erilaiselta kielellä (mulla oli jopa yksi tankkauspäivä sinä keväänä). Joskus hurri kiusasi mua niin, että söi karkin ja hönki sitten muhun päin. Ei ollut todellakaan reilua!

Aika usein, kun näkee näitä ”kuinka päästä makeanhimosta eroon”-juttuja ehdotetaan esim. suklaan korvaamista porkkanalla! Kuinka kätevää! Nehän onkin ”almost the same”. Siis itse en ainakaan saa porkkanaa maistumaan kovalla yritykselläkään suklaalle. Tai rusinaa maistumaan suklaalle (paitsi suklaarusinaa, joka onkin tämän naisen herkkulistan kärkipäässä!). Ehkä tässä porkkana/suklaa-vastakkainasettelussa pyritään kuitenkin siihen, että monella se käsi käy siellä karkkikulhossa, vaikka aivoihin olisi tehty kuinka mittava lobotomia tahansa, eli se vaan tapahtuu! Jos on pakko napostella jotain, niin silloin kannattaa vetää ensin se vihannesvati ja katsoa sitten onko tilaa vielä fazerin siniselle. 
Itse olen nykyään aika paljon kaikkea totaalikieltäytymistä vastaan, koska olen sen todennut monen kohdalla (myös itseni kohdalla) vain jarruttavan elämänmuutosta. Moni kuitenkin on joko/tai ihminen ja jos yhtään tuntee itseään ja tietää, että mopo lähtee välittömästi käsistä, on parempi vain sanoa ei. Valitettavasti kohtuus on se sana, joka puuttuu monen sanavarastosta syömisestä puhuttaessa. Syödään heti, paljon ja nopeasti. Niin kauan, että on ähky, paha olo ja ahdistus.

SONY DSCMä luin joskus yhtä blogia, jossa kirjoittaja kertoi, että nykyään ei tee edes mieli mitään makeaa, kun ruokavalio on niin hyvä. Mä ajattelin, että paskanmarjat mitä tekopyhää kakkaa ja varmaan tuokin likka yön pimeinä tunteina kahmii kaksin käsin matador mixiä ikeniinsä. Sanottakoon tässä muuten, että oma henk koht ennätykseni on muuten 15 eskimopuikkoa lähes kertalaakista, joten voitte päätellä siitä miten hallittavissa oma syömiseni joskus oli (tästä on jo noin 7 vuotta…) :D.
Joudun kuitenkin tuottamaan teille ehkä pettymyksen; Tuon blogin kirjoittaja oli valitettavasti oikeassa. Olen itse päässyt makeanhimosta lähes kokonaan eroon ja jos se joskus tuleekin, niin läheskään aina en edes syö mitään makeaa. Pystyn hallitsemaan sitä ja omien mielitekojen hallinnassa se avain onkin! Vaikeaa, mutta niin totta.
Olen myös oppinut erottamaan ns. oikean makeanhimon siitä aivottomasta mättämisestä, eli jos jossain on tarjolla jotain hyvää, niin sitä ei ole aina pako ottaa! Ei ole pakko syödä vain seurana, muiden mukana, tai siksi että ”karkit ja elokuva nyt vain kuuluu yhteen”. Mieluummin syön silloin kun OIKEASTI himoitsen jotain. 

IMG_6021
Proteiineja, rasvaa ja hiilareita – kaikkia sopivasti. Ei vaivaa himot (ainakaan karkkihimot 😉

Varmaan aika moni, joka on kokeillut ties minkälaisia kitudieettejä voi allerkirjoittaa, että usein kieltäytyminen pitkässä juoksussa aiheuttaa vain järjettömiä ahmimiskohtauksia. Uskon itse myös siihen, että kun kroppa on balanssissa ja syön esimerkiksi hiilareita tasaisesti pitkin päivää (pl illalla), niin en ajaudu edes himoitsemaan pullia tai keksejä. Vanha sanonta ”kroppa ottaa sen mitä tarvitsee” kun yleensä pitää paikkansa. On kuitenkin ihan selvä, että joillekkin ainoa tie on totaalikieltäytyminen ja koska olemme niin erilaisia, niin jokaisen täytyy miettiä onko parempi vaihtoehto kohtuus vai täysi herkuttomuus. Älä kuitenkaan huijaa itseäsi; Jos tiedät että pelkkä keksi kerran pari viikossa ei riitä, niin jätä koko paketti ostamatta. Herkutellessa kannattaa tiedostaa a) oma kulutus (eikä todellakaan kannata liioitella sitä!) ja b) kuinka paljon oikeasti siinä muutamassa..tai siis kolmessa…no puolessa paketillisessa niitä suklaacookieita on oikeasti kaloreita. Ei taida yksi koiranpissatuslenkki aivan riittää :D. Katsoppas pakettiin ja saatat yllättyä!

halloweenMonella myös liikunta auttaa sokerihimoon. Tiedetään – kun naistenlehdessä paasataan, että lähde lenkille kun tekee mieli syödä litra kinuskikastiketta, niin tekisi mieli lähinnä nostaa keskari pystyyn. Aika harvoin kuitenkaan oikeasti kovan treenin jälkeen tekee mieli makeaa! Senkin takia urheilu sohvalla makaamisen sijasta on niin hyvä ratkaisu! Ja jos vielä hikoilunkin jälkeen tekee mieli sitä munkkipossua, niin ainakin kalorit on kulutettu jo etukäteen!

Myös kromi on sellainen hivenaine, jolla makeanhimoon luvataan olevan apua. Itse en ole kromia kokeillut, mutta mm. äitini käyttää sitä vakituisesti. Olen joskus lukenut, että kromin puutteella olisi selitetty makean himosta, mutta musta tuntuu että lähes jokaiseen naiseen taitaa se kromin puutos iskeä ainakin siihen aikaan kuusta… Tuskin siitä kromin nauttimisesta kuitenkaan mitään haittaakaan on (jos ei määrissä liioittele) ja esim Solgarilta löytyy laadukas kromivalmiste*! Eli ruokavalio kuntoon, liikunta osaksi arkea ja kromia lisäksi jos tarve vaatii. Jos jollain on joku kuningasneuvo makeanhimon hillitsemiseen, niin kertokoon välittömästi!

Ai niin se purkka. 😀

fityoutoo

21 vastausta artikkeliin “Kuinka päästä makeanhimosta eroon?”

  1. Syön harvoin makeaa, mutta jos joskus hirveä karkinhimo iskee, niin syön tikkarin! Saa makeanhimon tyydytettyä ja mausta voi nauttia kauan. Se kai näin äkkiseltään arvioituna vastaa jotain yhtä tai kahta karkkia, joten pidän aika pienenä pahana, jos vaikka kerran viikossa sellaisen nauttii. 🙂

    http://gooddaytoworkout.blogspot.fi/

    • Joo totta muuten! Ei se tikkari kyllä kenenkään projektia ojaan vie, mä melkein laitan pääni pantiksi :D!

  2. Heh, muistan kans kun luin jostain blogista juttua, että ei enää syö ollenkaan normaaleja herkkuja, koska saa niistä vaan huonon olon ja kaikenmaailman terveysherkut on paljon parempia muutenkin. Raakasuklaata ja rahkaa vaan niin hyvä tulee. Meinasin räjähtää totaalisesti ja käydä ampumassa kirjoittajan alas, että kusetat itseäsikin tuolla jutulla, ei kukaan jaksa olla loppuelämäänsä ilman karkkia! 😀 Nyt tekis mieli ampua itsenikin, kun sitä vain yhtäkkiä huomasi, että omatkin sokerihimot on hävinnyt ja jonkun aikaa on menty jo aika pienillä määrillä satunnaisesti herkkuja, kun niitä oikeesti tekee mieli. Miten tää tapahtui yhtäkkiä mulle, joka ennen odotti koko viikon, että perjantaina saa avata sen irtokarkkipussin? Hassua, että sokerinhimosta ihan oikeasti voikin päästä eroon ja tekee mieli enemmän vaikka sitä appelsiinia kuin karkkia 😀

    • Niin samaa mäkin olen miettinyt!?! En olisi joskus uskonut, että joskus minäkin voin pitää pakastimessa jäätelöä ilman että se on pakko syödä heti pois. Mutta kyllä edelleen pidän nykyään ihan perus suklaata parempana kuin raakasuklaa… Niin yltiöterveelliseksi ei ole kyllä mun makuaisti vielä ainakaan muuttunut!

  3. Tuo tikkari on hyvä, toinen on mehujäätelö, etenki kesällä. Jos on kuuma päivä ja kaupassa ollessa haluttas ostaa joku jäätelö, ni ostaa mehujäätelön, vaikka isonki, siinä on silti vähemmän kaloreita, ku suklaakuorrutteisessa kermajäätelössä.
    Ite oon menny reilun vuoden sillä mentaliteetilla, että kunhan viikolla syön puhtaasti, ei yksi herkkupäivä vkl tee mitään.Tämä siis niille, joilla se herkkupäivä ei jää päälle. Välissä oon ollu muutaman viikon täysin fitness dieettillä, mutta niihinki on kuulunu tankkauspäivät. Yli 20kg paino puonnu (rasvaa enemmänki, sillä lihasmassa on vaan kasvanu). Enkä nykyään enää yksinkertsesti pysty vetään puolen kilon makuunipussia, oon kokeillu.Parhaillaan (tai pahimillaan) en oo ehtiny ees kaikkia makuja maistaa, ku tulee jo huono olo.
    Ja jos haluaa herkutella ni se jätski, jos siitä tykkää, on aina parempi vaihtoehto, ku karkki tai suklaa. Etenki jos ei valkkaa aina sitä ben&jerrysiä, vaan ihan jotain ihan perusjäätelöä.

    • Ainoa vaan, et Ben&Jerry’s vaan on NIIN parasta jäätelöä :D. Mä tosin tuun siitä sokerihumalaan jo ihan pienestäkin annoksesta, joten sitä ei tule hirveän paljon kyllä kerralla syötyä. Mullakin on suunnilleen toi kerta viikkoon, riippuu tietysti millaisia tilanteita viikon aikana on, käydäänkö kylässä, anoppilassa tms missä sit saattaa olla jotain tarjoilua. Mutta kotiin kans ostetaan ehkä kerran viikossa jotain hyvää – tässä kuussa se on ollut jätskiä koska ollaan tammikuu karkkilakossa…

  4. Hyvä kirjoitus! Haha, repesin tossa porkkanan ja suklaan vertauksessa :D. Mie oon nyt ollu tarkalleen 24pvää ilman herkkuja, näin pitkää aikaa ilman mässyy oon viimeks ollu vuos sitten. Raskaana tottu herkuttelemaan monta kertaa viikossa ja alkuperäne ajatushan oli, että heti kun on muksu mahasta pihalla niin alkaa Parempi Elämä. Ja paskat. Tavasta oli tosi vaikee päästää irti. Nyt kun ei oo syöny herkeen herkkuja niin kropassakin on paljon parempi olo, vaikka nahkalöllö maha vielä onkin, mut siitäkin onneks lähteny jo senttejä alle kuukaudessa :).

    Miulla taas kävi niin, että parin ekan viikon aikana ei tehny mieli makeeta, mutta nyt mielessä on kummitellu karkkipussi. Ens kuussa en ole enää totaalikieltäytyjä ja toivon ettei lähde homma lapasesta tällä kertaa :).

    • Kaikki tsempit hei sinne! Arvostan sun yritystä! Olen nähnyt sen läheltä, miten vaikea on niistä herkuista päästä eroon. Varsinkin jos on tottunut joka päivä mässäilemään (joillakin se suklaapatukka on esim ihan perus eväs töissä!!)
      Toivotaan et lakon jälkeen voit pysyä kohtuudessa. Olis inhottavaa olla jossain ikuisessa lakossa, mutta kyllä se niin vaan on että joidenkin on vaikea sitä putkea katkaista kun se jää päälle…

  5. Tuo tikkarikeino on tosi hyvä. Salmiakkinen salmiakin himoon, Muumitikkari hedelmäkarkin himoon, ja Dumletikkari suklaan himoon. Tämä toimii kun karkkihyllyllä on sietämätön himo.
    Tämän yhden tikkarin jälkeen ei voi mätätä loppupussia.

    Täytyypä kokeilla tuota Solgarin kromia, mitä Omegatuotteita muuten suosittelet Solgarilta? Olen tykästynyt heidän tuotteisiin.

    • Solgarin tuotteista on tulossa piakkoin oma postaus, jossa esittelen heidän suosikkituotteet!
      Onkos dumle-tikkarit vielä niitä pitkulanmuotoisia suklaalla päällystettyjä? Muista lapsuudesta ne elävästi – se tikkari piti aina ekana repiä siitä tikusta (josta sai muuten ainakin siihen aikaan tikkuja huuliin!) ja sit sitä tahmeeta ja kankeeta tikkaria jauhettiin suussa :D!

  6. Itse olen huomannut, että makean-/mättöhimo kielii usein nälästä. Eli jo säännöllinen ateriarytmi/tasainen verensokeri voi auttaa paljon. Mielestäni joissakin ruoissa on myös jotain happoa? tms., joka aiheuttaa sen ettei niiden syönnin jälkeen niin makea himota, esim. Omena ja tuore ananas. Univaje on myös itselleni paha paikka (mulla pienet lapset), silloin keho huutaa nopeeta energiaa ja piristystä: sokerista, rasvasta, suolasta, kokista..Etsin/kehittelen myös suussa sulavan raakasuklaan reseptiä. Makeaan himoon voisi auttaa porkkanaa paremmin esim. Mangolassi. Mulla onkin tavoitteena listata näitä terveellisempiä korvikkeita. Lidlin kosteat kuivatut aprikoositkin ovat karkkia parempia.

    • Ne aprikoosit (ja aprikoosit yleensäkkin) on tosi hyviä! Kuivattujen hedelmienkin kanssa tosin kohtuus, mutta on toki karkkia parempi! Mutta olet aivan oikeassa, että useinhan se verensokerin heittely ajaa siihen herkutteluun. Esimerkiksi jos menee nälkäisenä kauppaan, niin kyllä sieltä saattaa helpommin lähteä se suklaapatukka mukaan kun esim omena.
      Tsemppiä lasten ja univajeen kanssa!!!

  7. Mun makeanhimoa ei ole kyllä vienyt mikään, ei terveellinen ruokavalio tai liikunta ainakaan. En ikinä syö makeaa nälkään, mutta jokin pieni jälkiruoka täytyy saada: vaikka oikea ruoka olisi kuinka hyvää, sen jälkeen jää inha fiilis suuhun, jos ei saa pientä makeaa jälkkäriä 😀 Kerran olin pari viikkoa sokerilakossa, eikä makeanhimo kadonnut minnekään, kasvoi vain. Sittemmin oon tullut siihen lopputulokseen, että jos syö muuten terveellisesti ja riittävästi sekä liikkuu paljon, niin ei herkku päivässä sitä kaada (ehkä ajattelisin toisin, jos olisi paino-ongelmia, mutta tällä hetkellä yritän pikemminkin lihottaa itseäni) 🙂

    • Ei todellakaan kaadu siihen. Ja tärkeintähän on ettei lähde lapasesta, eli pieni makea (esim pala suklaata, pari karkkia yms) riittää. Päivätasolla niillä ei ole vaikutusta, mutta toki jo kokonaisella pussilla on!

  8. Kolmannen kuvan kohdalla vasta sykähti! Nam!

    Ihmisen evoluution aikana ei ihan hirveesti oo ollu mahdollisuutta herkutella valkosella sokerilla kyllästetyillä tuotteilla, että siis miks joku ei vois elää koko elämäänsä ilman karkkia? Makeanhimolla on tehtävänsä, mut makeanhimo pitäis pystyä erottamaan sokerihimosta. Tähän peilaten mun mielestä sokerihimo on opittua ja voi siitä oppia poiskin.

    Mua itseäni ärsyttää just nuo ylläkuvatut asenteet, kun olen joutunut terveyssyistä vetämään nollatoleranssit valkoiselle sokerille, gluteenille jne ja sitten ihmiset friikkaa, että miten sä voit elää ilman karkkia? Etkö koskaan syö karkkia? Ilman leipää? Ota ny pulla! Eikö sunkin tee edes vähän mieli? Ja niin pois päin. Nykyään totean vaan, että ”läskiä ei pysty jännittämään”. Samapa tuo mitä ajattelevat, jos jo valmiiksi ovat meikäläisen tuominneet :D. Musta on hyvä, että täällä on ihmisiä, jotka ovat huomanneet kantapään kautta, että kyllä se vaan on mahdollista 🙂 Mut voin saman hengenvetoon todeta, että en olis oppinut elämään ilman sokeria, jollen olisi aikoinaan sairastunut ja joutunut totaalisen ruokavalioremontin eteen. Että sikäli nostan hattua niille, joille sokerista luopuminen on ollut tavallaan enemmän ”vapaaehtoista”.

    Syön hedelmiä jonkin verran, joskus voi mennä päiviä ilmankin, mutten todellakaan voi kuvitella miltä tuntuu, kun ei saa syödä edes sitä yhtä omenaa! No mutta en kisaile, enkä aiokaan kisailla, joten eipä tarvii sitä kokeakaan 😀

    • Mun oma ”överisalaatti”! Todella hyvää!!!
      Niin, kyllähän se niin on että kaikkeen tottuu, jopa jääpuikkoon takamuksessa!
      Viimeistään sitten kun on pakko (kuten totesitkin). Mullakin on hedelmien syönti nykyään jäänyt tosi vähälle, koska rahkaa menee niin harvoin enää (olen tietoisesti vähentänyt maitotuotteiden käyttöä). Mutta se on ihan totta että valkoinen sokeri kaikissa muodoissaan on ihmiskeholle täysin turhaa.

  9. Moi Katri! Kiitos huipusta blogista, joka viikko tulee vierailtua täällä useampaan otteeseen. 🙂 Hei kuule, tuli mieleen sun tatuointi vatsassa. Kuinka se kesti raskausajan? Muuttuiko?

    • Oi kiitos kehuista!

      Vähän siitä on värit lähtenyt, mutta muuten näyttäs olevan ihan paikoillaan :). Mulla on toi vatsan iho palautunut tosi hyvin joten se varmaan vaikutti ja mähän rasvasin tota ihoo kuin mielipuoli :D! Eli sitä kyllä suosittelen… Mulla oli Vichyn raskausarpivoidetta, sitä meni pari purkkia, sit laitoin ihan kookosöljyä ja the body shopin kaakaovoidetta. En tiedä oliko ne enemmän henkisenä apuna, mutta ei jäänyt mitään pysyviä jälkiä!

  10. Ei mulla vastausta ole, mutta sen voin omalta kohdaltani sanoa, että ”jos liikut, niin palkkari”. Eli, jos mä jätän palautusjuoman välistä treenin Jälkeen, niin siitä seuraa takapotkulla semmoinen perserkki-nälkä, että vohkin vaikka lasten namit kaapista. Tai lasagnet lautaselta. Hassua, koska mä en kuitenkaan harrasta liikuntaa kovin isoilla tehoilla.

    • Mulla on aika pitkälti sama. Ja oon nälkäisenä ja väsyneenä ehkä maailman karsein ämmä :D…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta