Kun katson ympärilleni, niin joka paikassa tursuaa!

Kesä tuli ja vaatteet väheni. Yksi asia johon en voi olla kiinnittämättä huomiota on se, että joka paikasta tursua rehellinen läski! Menitpä turuille, torille, uimarannalle, supermarkettiin tai oikeastaan mihin vain. Joka paikassa on ihmisiä pelastusrenkaat päällä omasta takaa ja kaljakeissit jo valmiiksi kyljissä. En ole käynyt Amerikassa, mutta jotenkin musta tuntuu, että kovaa vauhtia ollaan menossa samaan suuntaan. Esimerkiksi käydessäni tänään Ikeassa, oli selkeästi enemmistö ihmisistä ylipainoisia ja muutenkin pelottavan huonokuntoisen näköisiä! Ja ravintolassa asia konkretisoituu, kun lautaselle lapataan oikein kunnon annos ranskalaisia ja toki me kakut otetaan kun on niin halpaa. Normaalipainoisia ihmisiä ja etenkin normaalipainoisia naisia on yhä harvemmassa. Normaalipainoisia ihmisiä ei enää kohta nää missään!
Surullisinta on tietysti se, että näitä mm. kakkostyypin diabetekseen johtavia elintapoja opetetaan lapsillekin ja eipä ole nykyään mikään harvinaisuus tavata lihava taapero.
On suorastaan irvokas näky, kun 2-vuotias jo vetää ranskalaisia. Mä säälin niitä lapsia.

obiesity

Kysymys kuuluukin; Missä vaiheessa ihmiset ovat lopettaneet välittämästä omasta terveydestään? Missä vaiheessa on tullut tämä trendi, että normaalipainoisia ei vaan enää ole?
En ole itsekään missään huippusheipissä enkä ihan hetkeen tule varmasti olemaankaan. Itselleni vaatteet ovat kuitenkin tärkein mittari, eli haluan yksinkertaisesti mahtua omiin, normaalikokoisiin vaatteisiin. Siinä vaiheessa kun joka vuosi vaatekoko kasvaa isommaksi ja lopulta on XL saati XXL pitäisi jonkun varoituskellon soida! Hyvin harva on oikeasti normaalipainoinen, mutta XL kokoinen, etenkään nainen. Silloin on itseään ihan turha huijata, että olen raskasrakenteinen tai meillä on suvussa isot luut (btw, kukaan ei ole sen isoluisempi kuin toinenkaan). Näin ainakin anatomian ja fysiologian luennolla väitettiin ja tuskinpa lehtori jauhoi ihan puuta heinää.

Mun mielestä erilaisuus on hienoa, mutta millä tavalla sairaus(=lihavuus) pitäisi hyväksyä yleisesti? Suomessa ei voi muka puhua ääneen tästä ongelmasta, joka hyppää silmille menit minne vain. Ihmisiä pitäisi herätellä ja kunnolla ajattelemaan ja myöntämään tosiasiat; Miten elintapani vaikuttavat minuun ja läheisiini? Millaiset sairaudet ja terveydelliset riskit liittyvät ylipainoon? Millainen urakka on päästä kuntoon muutamasta ylikilosta versus reilusta, kymmenien kilojen ylipainosta – etenkin aikuisiällä?
Mietin, kuinka pystyisin olemaan esimerkiksi julkisessa terveydenhuollossa töissä… En varmaan pystyisi. Vaikka eihän siinä mitään, viimeksi minua hoiti itseäni reilusti ylipainoinen terveysalan ammattilainen. Ei varmaan aivan pokalla naamalla voi ko. henkilö kertoa potilaalle ylipainon vaaroista.

Medical_complications_of_obesity

Suuri ongelma lienee sekin, että lapset oppivat pienestä pitäen hemmetin laiskoiksi ja mukavuudenhaluisiksi! Näen ihan viikoittain tuolla Malmin ostarilla asioidessa, miten viisivuotiaitakin työnnetään vielä vaunuissa ja tuskinpa sitä lasta edes kiinnostaa kävellä, kun saa ilmaisen kyydin joka paikkaan. Suut vaan täyteen keksiä ja karkkia. Oi ja voi.
On tietysti niitäkin ääripään vanhempia, jotka laittaa heti kolmevuotiaansa viiteen eri harrastukseen ja lapsi treenaa jotain telinevoimistelua jo taaperona tunteja päivässä, mutta taitaapa ne vanhemmat olla pieni vähemmistö verrattuna näihin laiskiaisvanhempiin. Ihan samalla tavalla, kuin ne, joilla menee terveys ja liikunta överiksi. Onneksi ainakin täällä meilläpäin näkyy ihailtavan paljon myös pihoilla tramppoja, lapsia potkulautojen ja pyörien kanssa ja uiminen on kesällä ilmainen harrastus (siis jos lapsen annetaan oppia liikkumaan siellä vedessä, eikä niin että on käsikellukkeet, selkäkellukkeet, kelluttava uimapuku ja vielä joku kelluva dinosaurus alla….).

No, ettei tämä ole aivan täysin ”katkeran ämmän avautumispostaus” (heh), niin vielä tähän loppuun ihmettelen, mihin kohtuus on kadonnut? Kukaan ei liho perustervellisellä ruokavaliolla ja liikkumalla riittävästi, jos on terve muutoin. Liian usein itsestään huoltapitävä saa maanikon leiman, joka on itsekäs ja haluaa vain esittää muille kuinka täydellinen ihminen on. Tällainen ajatusmalli on niin surullinen!! Olen sanonut saman aikaisemminkin blogissa, että älkää hyvät ihmiset ajako autoilla niille saleille, vaan menkää vaikka pyörillä! Ottakaa aterioilla lautaselle puolet salaattia ja sitten puolet sitä makaronilaatikkoa vaikka kuinka haluaisitte tehdä sen lootan valkoiseen pastaan ja sikanautaan. Älkää syökö joka päivä makeita jälkiruokia ja etenkin näin kesällä ei ole joka pakko ottaa ”paria”, vaan vichyynkin tottuu jos haluaa. Vetoan myös kaikkiin koiranomistajiin; Antakaa niille koirille edes kerran päivässä pitkä kävelylenkki, eikä niin, että se koira vaan pyörii ympyrää läheisessä koirapuistossa. Kävelykin on liikuntaa ja hyvää liikuntaa onkin! 10 000 askelta päivässä ei ole mikään vitsi, vaan tämä sohvaperuna kansa jaksaa hädin tuskin taapertaa kotoa parkkipaikalle.
Peskää mattoja, ikkunoita, mummon ikkunoita, auto käsin, maalatkaa ja pelatkaa lasten kanssa sulkkista ja X-hippaa. Tehkää kesällä muutakin, kuin istuko Ikeassa ne euron ranskalaiset nenän edessä.

Mun mielestä on joka kerta aivan hemmetin hienoa, kun mä nään ison tai huonokuntoisen ihmisen salilla tai lenkkipolulla! Tekisi mieli mennä sanomaan, että ihan loistavaa, että olet täällä muuttamassa sun elämää ainakin tän treenin verran parempaan suuntaan. Jostain on vaan pakko aloittaa, eikä se aloittaminen ole helppoa.

Time to start that diet

Harmi vaan, että eipä tämä postaus luultavasti tavoita oikeasti niitä ihmisiä, jotka sen pitäisi.

fityoutoo

130 vastausta artikkeliin “Kun katson ympärilleni, niin joka paikassa tursuaa!”

  1. Oot Katri niin oikeassa ja mä niin sun kanssa samaa mieltä! Huh, hyvä kun joku uskaltaa sanoa asiasta ääneen ja suoraan. Itse aina mietin ylipainoa ajatellessa niitä terveysriskejä jotka voi olla sulla jo, vaikket olisi edes ylipainoinen! Olen myös sitä mieltä että jokainen saa olla sellainen kun on ja sen kokoinen kun on hyvä, mutta terveys pitäis muistaa. Lisäksi se että ne lapset ei voi vaikuttaa siihen mitä vanhemmat ostavat kaupasta ruuaksi ja kärsivät siinä ohella. Kiitos ja aamen 🙂 ja tässä ohella myös onnellista masun kasvatusta 😉 ja ihanaa kesää!

    • Oi kiitos Maija! 🙂 Ihana kun kommentoit! Ja onhan tämä aihe josta moni ei uskalla kirjoittaa… Mutta toisaalta asia, josta pitää voida mun mielestä keskustella!

  2. Just näin! Mä luulen että paljonkin on kiinni siitä että meidän ravintosuositukset on niin pielessä. Just tää mitä kirjoitit terveydenhuollosta, sama pätee myös sairaanhoitoon.

    • Ennemminkin näkisin, että kyse on siitä ettei ravitsemussuosituksia noudateta. Hyvin harva lihoo suositusten mukaisilla ruokailutottumuksilla. Toki sitten on näitä, jotka ”noudattavat suosituksia” vetäen einesaterioita, oivariinia ja vaaleaa leipää sokerijogurttien kera. Kohtuudella kaikkea on hyvä ohjenuora, mutta jos arkiruokavalio näyttää tuolta niin ei kyllä olla lähelläkään suositeltavaa.

      Katrille vielä: Olen niin samaa mieltä kanssasi tuosta lasten paapomisesta. Miten lapset oppivat liikkumaan jos ei heitä siihen opeteta? Liikehallinnan ja liikuntataitojen pohja luodaan lapsuudessa.

      ~Hilla

    • Samaa mieltä Hillan kanssa. Vika ei ole suosituksissa, joita noudattamaa kukaan ei onnistu itseään ylipainoiseksi lihottamaan. Vika on siinä, ettei suosituksia noudateta. Joko niistä ei edes välitetä tai sitten kuvitellaan, että noudatetaan suosituksia, mutta todellisuudessa ei olla edes selvillä, mitä suosituksissa lukee. Kovin usein kuulee varsinkin blogimaailmassa heittoja siitä, miten suositukset ovat ihan pielessä, mutta sitten, kun alkaa keskustella asiata tarkemmin, käykin ilmi, ettei suosituksia edes tunneta, vaan perustetaan mielipide toisten blogikirjoituksiin, yleiseen keskusteluun jne.. Ja kun asiaa aletaan vielä tarkemmin ruotia, havaitaan, että ne suositukset ovatkin hyvin tarkkaan sen mukaisia, miten tämän suosituksia moittineen mielestä pitäisikin syödä.

      Mutta tosi hyvä kirjoitus kyllä Katrilta ja täyttä asiaa. Minulle on periaatteessa aikuisen ihmisen kohdalla ihan sama, miten he kehoaan kohtelevat. Mutta pahaa tekee katsoa, miten lapsille jo pienestä pitäen iskostetaan epäterveelliset elämäntavat. Se lapsi kun ei voi itse asiaan vaikuttaa, kun ei paremmasta tiedä.

    • Itseasiassa mun mielestä yleisissä suosituksissa on perää. Niitä ei vain osata tai haluta tulkita oikein. Olen varmaan siinä mielessä ”vanhanaikainen” pt, että luotan ihan perinteiseen lautasmalliin. Jo sen noudattamisella päästäisiin pitkälle, ennen kuin mennään yhtään radikaalimpiin muutoksiin.
      On hyvin vaikea tehdä sellaisia yleispäteviä ohjeita, jotka toimisivat ihan kaikille. Aina löytyy se porukka, jonka mielestä leipä pitäisi kieltää lailla ja toinen puoli, joiden mielestä punainen liha pitäisi kieltää. Mielestäni perusrunko on ihan toimiva, samoin kutein yleiset liikuntasuosituksetkin.

    • Kannattaa tutustua viimevuonna laadittuihin uusiin ravitsemussuosituksiin, luulen että kommenttisi perustuu vanhentuneeseen tietoon.

  3. Juuri eilen näin kaupassa todella lihavan pienen tytön, ja ihan oikeasti kävi sääliksi! Mietin vain, että miten vanhemmat saattavat tehdä niin. Kakkostyypin diabetekset ei ole varmasti kaukana ja muutenkin lapsien fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Saati sitten, kuinka vaikea niitä opittuja tapoja on myöhemmin muuttaa, jos koko nuoruuden on syönyt ranskanleipää ja kaakaota.. 🙁 mutta hyvä teksti!

    -H

    • Pikaruokaravintoloissa näkee nykyään todella paljon ihan pieniäkin lapsia, jopa sylivauvoja. Eli amerikan malliin ollaan menossa. Toki kaikilla lapsilla ylipainoa ei selitä kehno ruokavalio, onhan muitakin syitä. Mutta oliko niin, että joka viiden ala-asteikäinen on jo ylipainoinen (ellen aivan väärin muista).

    • Ja veikkaan että lapsen vanhemmat oli samaa kokoluokkaa ja kärry täynnä eineksiä. Viimeeksi eilen katsoin kaupassa järkyttyneenä todella lihavan perheen ostoskärryjä, joiden sisältö koostui lähinnä eineksista, valkoisesta ranskanpatongista, runsassuolaisesta punaisesta florasta ja punaisesta maidosta. Monesti ylipainoa vielä oikeutetaan tyyliin ”ku mulla on tää kilpirauhasongelma ja kun mun on niin vaikea liikkua ni en mää voikaan laihtua”. Herätys ihmiset, armahtakaa ees ne lapsenne, jos omalla terveydellä ei ole mitään merkitystä.

  4. Oon lomailemassa miesystävän kanssa Turkissa parhaillaan. Täällä ei ole ihan yhtä paljoa lihavia kuin suomessa, mutta en sanoisi että kansa ob hyvässä kunnossa ollenkaan. Tässä oarib viikon aikana kun olen jutellut paikallisten kanssa, olen hämmentynyt ruokailutottumuksista; 4-5tunnin välein syöminen kuulostaa kuulemma oudolle. Toki ymmärrän että ramadan on käynnissä, joka taas osaltaan kuulostaa itselle lähes kidutukselta kun syöminen ja juominen on kielletty 04-20.30 välillä. Ilmastossa jossa lämpötilat huitelevat lähempänä 40c ramadanin aikaan..

    Mutta siis: ramadanin ulkopuolellakin monella on tapana syödä todella epäsäännöllisesti ja taipuen hyvin iltapainotteiseksi. Kuntosaleja en ole tässä miljoonakaupungisa vielä nähnyt. Syomalaiset näyttäävät silmääni monesti läskeistään huolimatta terveemmiltä kuin turkilaiset, joilla ei lihasta löydy etsimälläkään.

    Hyvä kirjoitus muuten, laittaa miettimään tuo ulkonäkö asia aina kun reissaa. Ja muutenkin toki.

    • Haha, tähän on pakko tulla kommentoimaan oma kokemukseni viime kesältä: olin Saksassa kansainvälisellä kielikurssilla ja ryhmässäni oli kaksi egyptiläistä tyttöä. Oppituntimme alkoivat aamuisin yhdeksältä ja itse olin siis syönyt aamupalan asunnolla noin puoli kahdeksan maissa, joten kun opetuksemme loppui klo 12, olin todellakin jo nälkäinen ja olin aina ensimmäisten joukossa ryntäämässä ruokalaan syömään (yritin myös välttää valtavat jonot, siksi kiirehdin sinne). Näille kahdelle egyptiläiselle tytölle oli maailman suurin ihme että kuinka voin syödä siihen aikaan lihaa (!!!) ja muutenkin lämpimän aterian. He jankkasivat todella monena päivänä tästä ”Miten voi olla mahdollista, miten voi olla jo nälkä tuohon aikaan blaablaablaa” ja lopulta ärsyynnyin ja oikein provosoiden ja liioitellen kerroin että Suomessa syödään lounas klo 11 ja päivällinen klo 16-17 (ja joissain perheissähän noin syödäänkin!) ja voi herranen aika että se oli heille aivan uskomatonta.. he sitten kertoivat omista ruokailutottumuksistaan: aamulla kahvi ja joku croissantti tai pulla, makea kuitenkin. Sitten ollaankin syömättä johonkin neljään asti (wtf??), jolloin syödään ”lounas” ja ”päivällinen” syödään sitten joskus puolenyön maissa. Itselle taas tämä oli aivan käsittämätöntä, mutta toisaalta kylläpä niistä tytöistä näki ettei päiväsaikaan energiaa oikein ollut, kerran nimittäin kävelimme ehkä 2km matkan eläintarhaan ja koko ajan piti pitää taukoja ja lompsittiin älyttömän hitaasti kun toinen tytöistä meinasi pyörtyä 😀 että joo, on vähän erilaiset nämä ruokailusysteemit noissa etelänmaissa!

    • Katsoin joskus dokkarin Kuwaitista, joka on maailman viidenneksi lihavin maa. Siinä puhuttiin myös sen alueen ruokakulttuurista ja juurikin samoista asioista. Okei, Turkki nyt ei ole ihan vieressä, mutta varmaankin kulttuuri voi olla samantyyppinen esim ateriarytmin suhteen. Luulisin. Kuwaitissa ongelma on ratkaistu lihavuusleikkauksilla, jotka ovat ihan arkipäivää korkean elintason takia.

    • Egyptiläiset yleensä lopettavat työpäivänsä myöhään illalla, jolloin he sitten syövät päivällisen ja kerääntyvät yhteen perheenä.

  5. Todella hyvä kirjoitus, olen samaa mieltä!Nyt myös somessa on paljon ”real women” tyyppisiä kampanjoita, joissa pyöreät / lihavat naiset hehkuttavat kokoaan ja haluavat tuoda itsensä esikuvaksi laihojen mallien tilalle. Harmi vaan että usein heistäkin moni on ylipainoinen. Mielestäni sekään ei ole hyvää mainosta tai esimerkkiä vaikkapa nuorille naisille, että koon 52 malli hehkuttaa onneaan ja kehoittaa olemaan ylpeä ”kurveista” (tää on ollut ihan oikea juttu, mut en löydä linkkiä). 20-30kg ylipainoa ei mielestäni voida lukea naisellisiksi kurveiksi vaan teveysriskiksi. Ei tartte olla fitnessmuija jonka suonet ja sikspäkki on pinkeenä mut edes normaalipainoinen.

    • Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu.. Juuri kun ollaan päästy anorektisen laihoista malleista eroon kauneuskäsitteenä. No nyt on taas joku lihas on uusi laiha juttu kovasti tulossa. En nyt yhtään epäile etteikö voisi olla aivan hyvin onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä koossa 52, koska joillekin oma koko on täysin toissijainen asia vaikka siihen liittyisikin terveysriskejä.

  6. Huomattavan ylipainoisten määrä on lisääntynyt, mutta itse kyllä katukuvassa näen enemmän normaalipainoisia tai sanottaisiinko terveennäköisiä (bmi 28 voi olla terveennäköinen) kuin todella lihavia. Ehkä se riippuu siis asuinpaikasta tai millä silmin katsoo? Olen ehkä niin bodylove-ihminen, ettei pieni pulleus ja jenkkakahvat häiritse tai aiheuta inhoa tai sääliä, koska silloin minun pitäisi sääliä myös itseäni, enkä halua tuhlata kesääni tai elämääni siihen.

    Normaalipainon määritelmäkin on mielestäni hieman hämärä. Tai terveyden mittari. BMIn mukainen lievä lihavuus ylittyy jo sillä, jos kropasta löytyy paljon lihasta sen rasvan lisäksi. Itsekin yllätyin positiivisesti, että vaikka paino on kutakuinkin 10kiloa normipainon rajan yläpuolella niin sitä sisäelinrasvaa ei löydy sen enempää kuin silloin ”normaalinakaan”. Siitä voin kiittää liikuntaharrastusta ja kohtuuhyviä ruokatottumuksia (parantaakin voisin). Eli samaa mieltä: Liikkua pitää hyvin oman kunnon mukaan ja ruuan laatuun voi panostaa. IMO sen huomion pitää tosin olla mieluummin elämäntapojen terveellisyydessä kuin vaakalukemassa ja painoindekseissä. Ne eivät ole hyvän olon mittoja.

    http://hikikinkku.fitfashion.fi

    • Mutta nyt mun mielestä sekoittuu kaksi ihan eri asiaa; Kyllä monella täysin terveellä ja normaalipainoisella on vähän jenkkakahvaa ja persettä ja sehän on täysin normaali asia. Siitä ei ollutkaan tässä postauksessa kyse. Lihavat ihmiset eivät aiheuta itsessäni kuin korkeintaan yleisenä ongelmana ihmetystä, toki lihavat lapset ovat sitten asia erikseen. Toki heidänkään tilannetta ei voi aina tietää…

      Painoindeksi on huono mittari. Tai sanotaan, että sitä ei voi pelkästään tuijottaa. Esim viskeraalinen rasva on todella paljon tärkeämpi tieto, koska sillä on suurin vaikutus terveyteen.

  7. Välillä tuntuu että normaalipainoinenkin on muiden mielestä liian laiha! Tarvitsisi olla joku ”oikea” perustelu, miks ei syö joka päivä työpaikalla pullaa tms. Aina ollaan tyrkyttämässä herkkuja koska, ”oot niin hoikka”. En vaan ole ylipainoinen. Herkut on nammmmm ja niitä kyllä uppoo, mutta ei joka päivä.

    • Kohtuus, se kuuluisa kohtuus. Mutta kyllä itse tiedän ton ongelman, joka esim rehottaa monilla työpaikoilla joissa on kahvipullakulttuuri.

  8. Mutta lievästi ylipainoinen voi elää terveellisesti, olla terve ja voida hyvin, huomautuksena. 🙂 Kun taas normaalipainoinen, hoikka tai laiha voi elää yhtä roskaisesti kuin ylipainoinenkin. Ei paino aina ole mittarina, vaan se elämäntapa. Joku voi olla erittäin hoikka ja syödä enimmäkseen karkkia ja sipsua, pizzaa ja olutta! Tärkeintä on voida hyvin henkisesti ja fyysisesti, olla energinen katsomatta ulkomuotoa. Toki ulkomuoto kertoo jotain ihmisen terveydestä (vakava ylipaino/alipaino) ja ääripäitä on hyvä välttää! 🙂

    • Kyllä, olet ihan oikeassa. Toi on mun mielestä niin itsestään selvä asia, etten sitä maininnut postauksessa sen takia. On kuitenkin vähemmistö ihmisiä, jotka voivat noudattaa todella epäterveellisiä elintapoja vuodesta toiseen niin, ettei se näy missään. Geenit toki vaikuttaa paljon.

  9. Peukku hyvästä kirjoituksesta! Lihavia ihmisiä on todella paljon, ja jotenkin itsekin kiinnitän heihin huomiota erityisesti kassajonoissa, ravintoloissa tai muuten vain ruuan äärellä. Mieleen tulee aina ajatus, että ”voi kun tietäisit miten helposti saisit kiloja pudotettua pienellä muutoksella”. Jotkut lihavat sanovat olevansa tyytyväisiä itseensä kiloistaan huolimatta, mutta uskallan väittää, että he kaikki valehtelevat! Ihan saletisti se lihavuus harmittaa kaupan sovituskopissa, lentokoneessa, uimahllissa tai jossakin muussa tilanteessa.
    Niin kuin kirjoitit, myös minä ilahdun, kun näen lihavan ihmisen treenaavan tosissaan!

    Musta tuntuu, ettei ihmiset ymmärä ravinnosta tuon taivaallista. Kuvitellaan, että vain roskaruoka on epäterveellistä, ja sitten puputetaan sitä leipää, muroja, jugurtteja ja kotiruokaa naamaan käsittämättömiä määriä, koska ne on terveellisiä. Ihmisten kulutus on syypää siihen, että kauppojen hyllyt on täynnä paskaa! En tarkoita, että kaikkien pitäisi syödä puhtaasti ja nipottaen, mutta kyllä pieni ravintovalistus vois tehdä ihmeitä tällekin kansalle 😀

    Lomaa ja lomaherkkuja odotellessa ; )
    Hyvää kesää ja odotusta!

    • NIin no sen ymmärrän, etteivät kaikki välitä kiloistaan tai siitä, aiheutuuko niistä terveysongelmia vai ei. Mutta jos ongelma oikeasti vielä tästä pahenee, niin se tulee yhteiskunnalle aika kalliiksi, vähän niinkuin alkoholiin liittyvät ongelmat.
      Toki on tosi hienoa, että ihmisen itsetunto on kunnossa, enkä toki väitä, että kenenkään pitäisi tuntea olevansa yhtään sen huonompi kuin muutkaan vaikka olisi iso.

  10. Pakko sanoa että minua surettaa aina kun ylipainoisista puhutaan tähän malliin tuomitsevasti ja vieläpä kuin jostain oksettavista eläimistä. Ihmisiä he ovat siitä huolimatta mikä heidän terveyden tilansa on ja miten he ovat siihen tilaan päätyneet. Tämä asia kirpaisi minua syvältä, sillä vaikka itseomaan rasvaprosenti 16%, omaan myös vaaralisen ylipainoisen äidin, isän, mummon ja vaarin. En kokenut koskaan kärsiväni näistä keskustelussa maintuista ”vanhemmilta oppimistani elämän tavoista”, mutta siitä kärsin, että kun vanhempani olivat ylipainoisia ja minä hiukan lapsen pyöreä 8 vuotias juoksin terveyden hoitajan painokontrollissa, kuuntelin muiden ihmisten kauhustelua siitä, miten minusta tulee lihava aikuinen jos et nyt tee jotain, miten syön väärin ja huonosti. Tuntui että jokaista suu palaani tarkkailtiin. Sairastuin anoreksiaan yläasteella ja vasta nyt olen alkanut kyseenalaistaa ”ylipainoani”. Olin varmaan sitten liian herkkä lapsi kaikille näille”auttaville toimenpiteille”. Katson kateellisena ikäisiäni tyttöjä jotka uskaltavat olla onnellisia muutamalla lisäkilolla varustettuina ja syömään ilman tunne myrskyjä ja taistelua. Kai halusin vain sanoa että näillä hyvää tarkoittavilla aikeilla voi olla arvaamattomia vaikutuksia ja sen että varsinkin ylipainoiset lapset kaipaavat tukea ja ymmärrystä eivät tuomitsemista ja miksi eivät myös ylipainoiset aikuisetkin.

    • No mielestäni puhuin ongelmasta yleisesti, mutta harmi, että sulle tuli tällainen fiilis postauksesta. Minullakin on ylipainoisia läheisiä ja kyllä mua hittovie mietityttää, että milloin he oikein tajuavat ongelman vakavuuden? Esimerkiksi toivoisin kovasti, että lapseni voisi nauttia isovanhemmistaan ja lapsenlapsistaan. Eli kyllä ongelma vaikuttaa myös heidän lähipiiriinsä aika vahvasti.
      Ylipainoiset lapset tietysti kaipaavat tukea, se on selvä, mutta kyllä jotkut vanhemmat ovat vain välinpitämättömiä asian suhteen. Eivät kaikki, mutta osa.

  11. Aika kovaa tekstiä. Olen pahoillani, mutta tällä kertaa en pitänyt kirjoituksestasi ja sen rajusti syyllistävästä sävystä. Olen aika järkyttynyt, sillä olen nauttinut kirjoitustesi positiivisesta, tervehenkisestä ja kannustavasta tarjonnasta.

    Jos liikkuvat ja normaalipainoiset ihmiset tuomitaan maanisiksi ja itsekkääksi, niin kyllä ylipainoinenkin tuomitaan laiskaksi ja mukavuudenhaluiseksi. On helppoa huudella tilanteita ja ihmisiä tuntematta ulkopuolelta, että syö niitä kasviksia senkin läski. Liiku, niin laihdut. Pilaat lastesi elämän, terveyden ja tulevaisuuden. Elämä ei kuitenkaan aina ole täydellistä.

    Olen itse liikkuvainen ihminen, yritän syödä terveellisesti ja liikkua vähintään suositusten mukaisesti. Minulla on liikunnallisia tavoitteita, joiden mukaan treenaan. Juoksen, käyn salilla, kävelen ja pyöräilen. Siitä huolimatta että olen normaalipainoinen, minulla on taipumusta kerryttää rasvaa keskivartaloni alueelle, kuten äidilläni, tädilläni ja mummollanikin ja olen aika avuton asian suhteen. Minulla on ne jenkkakahvat ja pullottava vatsa. Taistelen sitä vastaan päivittäin, ja pelkään lopulta häviäväni taistelun. Teen kaiken mitä käsketään, eikä mikään tunnu auttavan. Yritän todella kovasti, mutta tällä hetkellä mikään ei tunnu auttavan.

    Minulla on myös lapsia. Toinen liikkuu kokoajan ja syö kuin hevonen, eikä hänellä ole painon suhteen ongelmia. Toinen ei ole taipuvainen liikkumaan oma-aloitteisesti, ei pidä kasviksista ja olen seurannut hänen keskivartalonsa pyöristymistä huolissani. Hän viihtyy huoneessaan, lukemassa ja taiteilemassa. Kannustan molempia liikkumaan, vien liikuntaharrastuksiin jotka kiinnostavat, tarjoan terveellistä ruokaa. Yritän kasvattaa lapsiani normaalin, tasapainoisen elämän malliin, johon kuuluu sekä liikunta, ravinto että lepo. Lapseni ovat kuitenkin jo sen verran isoja että lipeävät karkkipäivistä, heillä on keinonsa. En kuitenkaan halua sanoa kehittyvälle lapselleni että olet lihava, syyllistää ja nalkuttaa, tai viedä luontaista liikkumisen iloa repimällä lastani lenkille väkisin tai teettämällä rankkaa treeniä. Sillä hän kyllä pitää liikkumisesta, ja todennäköisesti hän pitää ryhmäliikunnasta sitten kun hän on siinä iässä että salille pääsee. Jatkan yrittämistä kaikessa hiljaisuudessa, vien liikunnan äärelle ja tarjoan sitä tavallista, terveellistä kotiruokaa salaatteineen. Työni on hiljaista ja hellävaraista.

    Tekstisi perusteella tunnen epäonnistuneeni naisena, äitinä ja ihmisenä pelkän ulkokuoren perusteella. Halusit varmasti tekstilläsi herätellä ihmisiä ajattelemaan asioita, mutta tuomitseminen ja syyllistäminen on harvoin saanut ihmisissä positiivisia muutoksia aikaan. Sen sijaan se vetää enemmän epätoivoisten ilmiöiden äärelle, aterioiden väliin jättämiseen, pikadieetteihin ja muihin vippaskonsteihin, sillä eihän kukaan halua tuntea olevansa epäonnistunut.

    • Itse ymmärsin tekstin toisella tavalla. En ollenkaan kokenut sitä hyökkäyksenä lihavia kohtaan, vaan yleisenä ihmettelynä ihmisten elintapoja / valintoja kohtaan. Pyöreä/ lihava voi tietenkin olla myös urheilullinen, mutta nykyään moni esimerkiksi tekee istumatyötä ja illat selaa kotona nettiä, sen sijaan että touhuaisi kasvimaalla, ulkoilisi lastensa kanssa tai kävisi vaikka sauvakävelemässä.

    • No ei sun tarvitse olla pahoillasi, koska mun tarkoitus ei olekaan kirjoittaa vain kaikkia miellyttäviä testejä, vaan omia ajatuksiani.

      Tässä tekstissä puhutaan ongelmasta yleisesti – ei jonkun yksittäisen ihmisen jenkkakahvoista ja mistä ne ovat tulleet. Jokainen tietää, elääkö terveellisesti vai ei ja myös sen, onko oma ylipaino tullut syömällä vai jollain muulla. Ei ollut tarkoitus, että nyt hieman pyöreät naiset joutuvat todistelemaan, että kyllä mä oikeasti liikun vaikka mulla on läskiä siellä tai täällä.
      Mun mielestä on hienoa, että kannustat lapsiasi liikkumaan ja annat heille terveen esimerkin. Mitä muutakaan voit tehdä. Itse olin parikymppisenä lihava ja sain kuulla siitä kotona. Onneksi jossain kohtaa aikuistuessa tajusin muuttaa itse asioiden suuntaa.

      Turha siis kokea jonkun yksittäisen bloggarin tekstistä noin kovaa syyllisyyttä, jos kuitenkin tiedät, että elät normaalia terveellistä elämää.

  12. Lihavuus ei ole synonyymi huonokuntoiselle..Esimerkiksi tanssipiireistä löytyy monta todella kovaa hyvää tanssijaa, jotka ovat selkeästi ylipainoisia. Siellä ne nauttii lavalla ja vetää täysiä ; tähän ei moni hyväkuntoinen laiheliini pysty. Lihavuus ei myöskään automaattisesti tarkoita että elämänlaatu olisi jollain tapaa huonompi kuin meillä normaalipainoisilla. Kaikkia se liikkuminen ei yksinkertaisesti kiinnosta, vaan nautintona voi olla jokin muu kiva harrastus..Lapsien sen sijaan pitää antaa olla lapsia eikä ottaa painetta pillimehuista, jugurteista tai ranuista. Meidän perhe veti ysärilaman aikaan JOKA päivä ranskalaisia ja nakkeja kun muuhun ei ollut varaa, ja silti koko meidän lapsikatras oli hoikkarakenteisia – ja on edelleen. Ja itse parin lapsen äitinä voin sanoa että ostan mieluummin sika-nautaa kuin puolet kalliimpaa naudan 10 %. Kirjoituksesi oli hyvä ja siinä oli todellisia pointteja, mutta tosiasia on että…lihavat pääsee pulkalla kovempaa 😉

    • Ensimäisestä lauseesta olen samaa mieltä, mutta loppukommenttia en ihan käsittänyt. Kyllä mä otan todellakin painetta ranuista ja pillimehuista, sehän on mun TEHTÄVÄ vanhempana ja aikuisena. Lapseni terveys on minusta kiinni, joten ehkä hällä väliä asenne ei tässä kohtaa ihan toimi.

    • Just tollasen asenteen takia ne lapset on lihavia! Jos lasten ”kuuluu saada” ranuja, pillimehua ja sokerijogurttia niin eihän sille mikään muu kelpaakaan kohta, tääkin on nähty. Just tällänen asenne on mun mielestä huolestuttavaa ja miten moni puolustelee sitä lasten sokerin syömistä. Meillä on syöty kotona paljon roskaruokaa ja aina oli pullaa tai muuta kaapissa. Meistäkään ei tullut lihavia lapsia, mutta sairaita kyllä. Yläasteiässä mulla on ollut mm. hemoglobiinit ja muut arvot päin peppua ja pikkusiskoni on kärsinyt suurista syömishäiriöistä, joiden takia melkein joutui sairaalaan. Meillä se siis kääntyi päinvastoin ja esimerkki sai toimimaan niin, ettei enää ruokaa syödä ollenkaan, kun inhottaa katsoa, miten oma vanhempi lihoo ja lihoo sillä ruualla eikä välitä omasta hyvinvoinnistaan. Siskoni, joka asuu vielä kotona, on joskus itkien sanonut miten pelkää äitimme kuolevan joskus syömisen takia. Valitettavasti toisen puolesta ei voi valita, vaikka kuinka haluaisi, mutta omalle lapselleen voi terveen mallin opettaa..

    • Eve erittäin hyvä huomio! Oma ruokavalionikin oli aika kehno ja siksi lukiossa olin jo ylipainoinen. Asuin siis tuolloin vielä kotona ja siihen samaan työskentelin vielä pikaruokaravintolassa.

    • Mutta eipä se kehonkoostumus kerro silti sitä ollaanko sairaita vai ei.

      Mullakin oli koko peruskoulun ajan hemoglobiinit päin persettä, mutta niin päin, että välillä käytiin anemian puolella. Olin aika huono syömään..

      Aika mielenkiintoinen postaus ja kommenttiloota tämä. Itsehän pohdin tuossa joku viikko sitten, että ehkä mieluummin olen liikuntaa harrastava läski kuin vaan pelkkä läski.

    • Just tuollaisten asenteiden takia lapsilla on myös hirveästi reikiä!!! ”KYllä jos meidän Vili-Petteri haluaa karkkia ja mehua niin kyllä se saa!” Sitten ne kärsivät ja itkevät meidän hammastyöntekijöiden hoitotuolissa ja siinäkään ei mikään onnistu kun eivät ole oppineet sietämään pettymyksiä ja vanhemmat ovat aina antaneet kaiken periksi.
      Eli ylipainon lisäksi myös hampaat kärsivät herkuttelusta.

  13. Asiaa! Tosi hieman kyseenalaista ”yliapainoisen terveydenhuollon ammattilaisen” käsitettä.. en ihan allekirjoita väitetä, ettei ylipainoisesta hoitajasta tai lääkäristä olisi ohjaamaan elintapamuutoksissa. Toki uskottavuus voi kärsiä, mutta itse ajattelen asiaa enemmin niin että hän ammattilaisena tietää tutkittuja faktoja, ei hän itseään ”mainosta”. Tämä on mielestäni hieman eri asia kuin esim. PT:n suhteen. Ihmisiä kuitenkin kaikki kiloinemme olemme – kuka suuremmassa määrin, kuka pienemmässä.
    Mutta: todellakin samaa mieltä ylipainon kertymisestä. Tämän näkee ihan oikeasti päivittäin omassa arjessa, työssä, joka puolella.
    Suuri syy on mielestäni jonkun jo edellä mainitsema ruokavaliosuositusten noudattamatta jättäminen – olisipa ruokavalio edes ”jotain sinne suuntaan”, mutta monella ikävä kyllä ei.. Toisena asiana näkisin inaktiivisuuden – istutaan joka paikassa, ei liikuteta evääkään ellei pakko. Liikunta on asia erikseen, mutta se ei riitä yksinomaan, jos muun ajan on täysin paikoillaan eikä harrasta sitä kuuluisaa hyötyliikuntaa.
    Että näin.

    • Niin, onhan sitä huonokuntoisia personal trainereitakin. Toki lääkäri, sh tms on alan ammattilainen. Mutta silloinhan pitäisi sitä suuremmalla syyllä tiedostaa faktat??

  14. Mo nyt on kyllä pakko provosoitua, herranen aika sentään! Kuka sinä olet muut ihmiset tuomitsemaan? Miten sinä sitten olet heitä niin paljon parempi ihminen? Kuinka pieni sun elämä oikeesti on että tällaset asiat kuin _jonkun tuntemattoman paino_ häiritsee noin kovasti?

    Ja ei, en ole ylipainoinen. Itseasiassa olen alipainoinen. Minulla on ongelmani. Alipainoni ei ole sinun ongelmasi, vaikka toki hoitoani verorahoilla rahoitetaan.

    Miettisit ennen ku kirjotat. Perkele ku en ois halunnu provosoituu.

    • Kyllä, nimenomaan sanoinkin postauksessa että olen parempi ihminen.

      Kannattaa btw miettiä tätä ongelmaa vähän suuremmassa perspektiivistä. Ihan noin niinkuin vaikka pelkästään yhteiskunnallisena ongelmana. Ennenpitkää se koskettaa suakin, halusit tai et.

    • No mä en kyllä pysty provosoitumaan tästä tekstistä mitenkään. Ihan selkeästihän Katri ilmaisee huolensa ihmisten terveydestä ja ylipainon tuomista vaaroista. Itse työskentelen terveydenhuollossa ja näen todella paljon ylipainoisia sairaita ihmisiä päivittäin. Huolestuttavaa on, että yhä useampi nuori ja lapsi on jo ylipainoinen.

      Ei, kaikki ylipainoiset eivät ole sairaita eikä vastaavasti normaalipainoiset terveitä. Mutta kun mietitään paljonko ylipainoisia ihmisiä jo on ja kuinka paljon yleisempää sairaudet heillä on, niin voitaneen vetää jokin johtopäätös tulevaisuudesta? Yhteiskunnan varoja menee yhä enemmän ja enemmän näiden sairauksien hoitoon. Loppujen lopuksi se olisi jokaiselta ylipainoiselta aika pieni vaiva pudottaa painoa! Varsinkin sairaiden elämänlaatu paranisi saletisti, kasvava sukupolvi saisi hyvän esimerkin terveellistä elämäntavoista ja yhteiskunnan varoja säästyisi käytettäväksi muuhun hyödylliseen.

      Ajatuksia herättävä postaus!

    • Jonna täysin samaa mieltä sun kanssa! Näiltä ongelmilta ei vaan voi sulkea silmiä ja ihmiset, jotka asian kanssa työskentelevät tietävät viimeistään totuuden.

      Minullakin on läheisiä, joiden kanssa aihe on erittäin ajankohtianen. Tuntuu vaan, että muiden huoli asiasta on kuin puhallus vastatuuleen.

  15. Ehkä vähän hassua, mutta itse olen havahtunut samaan, tosian vasta nyt kun itse olen muuttanut elämäni suuntaa terveellisemmäksi. Silloin, kun vedin itsekkin iltapalaksi karkkia, en kiinnittänyt niinkään huomiota muiden elämätapoihin, riittihän omissakin hävettävää, mutta nyt tosiaan tuntuu, että melkein jo enemmistö, varsinkin naisista, on ylipainoisia.

    Hätkähdyttävintä on nähdä oman ikäisiä naisia, joilla on ylipainoa ainakin 30 kiloa ja joilla tuo ylipaino vaikuttaa jo esimerkiksi liikkumiseen. Ja toisaalta taas, se jos mikä on boostannut omaa motivaatiotani elämäntaparemontissa, minä olin menossa tuohon samaan suuntaan, mutta Hell no! 😀

  16. Luin blogikirjoituksesi ja hämmästyin: ajatteletko todellakin näin tuomitsevasti ihmisistä, joilla on ylipainoa? Kirjoituksestasi tuli sellainen fiilis, että hyväksyt ylipainoiset ihmiset vain silloin, kun he ovat punttisalilla/jumpassa yrittämässä päästä eroon pursuavasta läskistä. Jos olisin ylipainoinen, en uskaltaisi/haluaisi tämän kirjoituksen perusteella valita sinua personal trainerikseni. Uskon että ylipainoon pystytään parhaiten vaikuttamaan innostamalla ihmisiä liikunnan ja terveellisen ruokailun pariin – ei syyllistämällä ja katsomalla heitä inhoten.

    • Kuten sanoinkin, niin tästä aiheesta ei voi tietenkään kirjoittaa olematta leimautumatta läskivihaajaksi….
      Eiköhän tässä ole kysymys ihan koko suomen yhteisestä ongelmasta, eikä minun henkilökohtaisesta ongelmasta. Sun mielestä on siis aivan ok, että porukka vain lihoo ja laiskistuu – eikö se huolestuta itseäsi yhtään?
      Fakta on se, että olemme liian mukavuudenhaluisia ja ruokavalioasiat ovat retuperällä. Toisille siitä tulee ongelma, toisille ei.

      Mulla on kaikenlaisia ja kaikenkokoisia asiakkaita, myös erittäin ylipainoisia. Kaikilla on kuitenkin sama päämäärä, muuttaa elintapojaan paremmiksi ja parantaa elämänlaatuaan. Olisi kuule aika nurinkurista, jos olisin pt enkä pitäisi ylipainoisista :D. Tosin hehän tulevat kanssani jumppaamaan/punttisalille…

  17. No hei vaan!

    Just eikä melkein nappi kirjoitus. Jotenkin miä ymmärsin tän sun kirjoituksen sillai ”yleisilmauksena” . Kun verrataan aikaa taaksepäin, vaikka ihan vaan 15-20 vuotta. Lapset/nuoret lähti koulun jälkeen fillarilla kaverille, leikkikentälle, urheilukentälle, metsään tms, leikkimään, pelaamaan ja olemaan kavereitten kanssa, nyt sometetaan. Koulussa syötiin (ei ollu vaihtoehtoa) lämmin ruoka ja illalla oli kotona normi kotiruokaa, nyt vedetään suklaapatukkaa ja energiajuomaa ja käydään mopoilla mäkkärissä. Herkkuja ja pikaruokaa on NIIIN helposti ja halvalla saatavalla että kynnys sen ostamiseen on matala. Istumatyö on yleistynyt ja niin myös tuki- ja liikuntaelinsairaudet plus se tilastollinen ylipaino lisääntynyt. Ja summasummarum tästä liirumlaarumista, jotenkin sain mielestäni kiinni Katrin pointin. Jos diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet yms lisääntyy, hoidettavien määrä kasvaa joka vaikuttaa siinä vaiheessa meistä jokaiseen.
    Ja ihan rauha vaan, ei syyllistämistä vaan mietintä tulevaisuudesta.

    • Hyvä että joku ymmärsi :D! Muistan myös omasta lapsuudesta, että ei me oltu sisällä juuri ollenkaan, etenkään näin kesällä. Ei yksinkertaisesti ollut mitään, mitä sisällä olisi voinut tehdä, mutta pihalla pyöräiltiin, käytiin uimassa, pelattii pesistä ym. Munkin vanhemmat oli todella paljon töissä, eikä meillä ollut oikein ketään koskaan kotona. Onneksi olin tosi aktiivinen ihan ilman patistamistakin.. Nykyään harmittaa, kun jo viisivuotiaat istuu somessa ja aika menee kännyköitä näprätessä!

  18. Hei! Minua jäi vaivaamaan kovasti se, kun tekstissäsi sanoit, että säälit lasta jolle annetaan ranskalaisia syötäväksi 2-vuotiaana. Haluaisinkin kysyä vinkkiä sinulta tilanteeseen, jossa koko perhe on esim. ostoksilla aamupäivällä lounaaseen saakka… Koska lapsi kuitenkin nukahtaa paluumatkalla autoon, tarvitsee hän lounaan ennen kotiin menoa. Mitä te syötte / minne menette syömään? Onko teillä mukana riisi ja kanat + salaatit kipossa valmiina ja lämmitätte ne jossain? Vai etsittekö jostain jonkun salaattibaarin, josta saa vain terveellistä ruokaa (vinkkejä mistä saa terveellistä, lapselle maistuvaa ruokaa)? Syöttekö vasta kotona ja lapsi nukahtaa päiväunille nälkäisenä?

    Meidän molemmat lapset ovat saaneet ranskalaisia jo 2-vuotiaana syystä, että niitä on helposti saatavilla. Jokaisessa ravintolassa lasten listalla on ranskalaisia. Pääasiallisesti ruokavaliomme on terveellinen, eikä kukaan perheestämme ole ylipainoinen. Joskus olen lapsilleni ottanut mukaan evästä ja lämmittänyt mikrossa, mutta hankalaa se on (lähinnä ruuan säilyminen ilman jääkaappia), eikä lapset halua syödä omia eväitä kun vanhemmat syö ravintolaruokaa. Toki, jos kauppakeskuksissa yms. olisi enemmän tarjolla ravintoloita, joissa lapsille tarjottaisiin kunnollista, terveellistä ruokaa, käyttäisimme ilomielin niitä! Mutta mielelläni otan nyt vastaan vinkkejä muilta, että missä lasten kanssa voi terveellisesti ruokailla.. Toivon kuitenkin, että lapsiani ei kukaan säälisi vain ja ainoastaan siitä syystä, että he ovat saaneet joskus ranskalaisia syötäväksi. Jotkut lapset kun ei saa ollenkaan ruokaa..

    • Melkein kaikkialla ranskalaiset saa vaihdettua esim salaattiin/porkkanoihin myös lasten ateroissa pikaruokaloissa. Ja kunnon ravintoloissa lapsen lautaselle voi pyytää esim pelkkää kurkkua tms mistä lapsi nyt tykkäis.

    • No itse voin sanoa, että lapseni on nyt 2,5v ja hän on ehkä hmm..kerran (niin että olen nähnyt) syönyt ranskalaisia. Syömme välillä ns. pikaruokaa, mutta se on aina esim. thaimaalaista (meillä on tosi laadukas thaimaalainen lähellä), subia (jolloin poika syö lasten subin kokojyväleipään kinkkukasvistäytteellä) tai sit meillä on täällä lähellä China Man niminen kiinalainen, jossa on todella hyvää ruokaa myös (esim saa aina täysjyväriisin ja kana/lihaa on kunnolla annoksissa). En tilaa koskaan oikein lapselle lastenlistalta ruokaa, koska jos menemme ravintolaankin, niin tilaan hänelle aikuisten ruokaa, josta mieheni syö loput tai sitten annamme omasta annoksestamme hänelle. Hän ei siis syö mitään nakki+ranskishässäköitä, koska on ihan älytöntä, että me miehen kanssa syötäs jotain terveellistä ja lapsi söis ravintoarvollisesti surkeaa ruokaa!
      Meillä on aina eväät mukana; laukussa kulkee aina smoothie, banaani, riisikakkuja, omenaa tai sit haetaan kaupasta vaikka riisipiirakka.

      Toki lapsi saa näin kesäisin jädeä ja aina anoppilassa pullaa, piirakka tms. Mutta itse koitan tarjota hänelle ihan normaalia perusruokaa, jossa on ravintoarvot edes sinnepäin.
      Meidän pojan kanssa on myös oltava aika tarkkana ruoka-ajoista, koska hän syö tosi paljon ja tulee helposti kiukkuiseksi nälkäisenä. 🙂

    • Monesta ravintolasta saa myös tilattua aikuisten annoksen pienempänä versiona lapselle, jolloin lapsikin saa oikeaa ruokaa eikä pelkkiä ranskiksia 🙂

    • Aivan totta Johanna! Meidän poika syö pihviä siinä missä me aikuisetkin ja yleensä aikuisten annokset ovat 100krt maistuvampia!

  19. Musta on hienoa, että tartuit aiheeseen mihin ei poliittisesti korrektisti saisi tarttua. Mielensäpahoittajia löytyy kaikkialta, mut munkin mielestä ihmisten ylipainon lisääntyminen on suuri ongelma. Se tulee jossain vaiheessa räjähtämään käsiin länsimaissa. Kun tarjontaa on ylimäärin, kohtuus häviää. Tykkään aina tutkailla kaupassa ihmisten ostoskorien sisältöä ja surku meinaa iskeä, kun huomaa kuinka huono monen ruokavalio on. Ok, kyllä itselläkin pari viikoa sitten liukuhihnalle pääty ainoastaan tuotteita missä oli kaikissa joko liikaa rasvaa tai sokeria 🙂 Kohtuus on hävinny porukalta ja sanoisin myös että ihan perusruuankin laittaminen koetaan liian aikaavieväksi arjessa.

    Toisaalta, olen nyt viime aikoina törmännyt paljonkin normaalipainoisiin/treenaaviin, jotka skippaavat täysin hyötyliikunnan. Muutama kerros hurautetaan hissillä ja parin kilometrin matka autolla. Jos liikunta ei liity omaan salilhjelmaan, sitä ei tehdä. Mun mielestä hissi pitäisi sallia ainoastaan sairaille tai liikuntaesteisille sekä työntekijöiden pitäisi seisoa osa päivästä(jos esim. Sähköpöytä). Saataisiin vähän ravisteltua ihmisiä herättelemään sitä kroppaa.

    • Hyötyliikunnan väheneminen tulee tulevaisuudessa olemaan myös iso syy ongelmiin. Kuten sanoit, niin mihinkään ei tarvitse enää kävellä ja liikkumaankin mennään autolla. Ymmärrän lapset ja vanhukset ja toki sairaat ihmiset. He tarvitsevat helpotuksia. Mutta jos valittavana on jossain portaat ja liukuportaat, niin poruka mieluummin jonottaa liukuportaisiin…

  20. Tää sama on hämmentänyt muakin. Otin puolikkaalle treenaamisen aikaan pidemmän pätkän, että kieltäydyin ihan kaikista kakuista ja pullista ja suklaista, mitä töissä tms tuli vastaan ja häkellyin siitä, miten paljon kyselyjä siitä, että miksi en syönyt ja mitä minulle merkitsee se, etten syö. En ollut aiemmin edes tajunnut – efektio on sama myös kun on baarissa tai viettämässä iltaa eikä juo alkoholia – heti kysellään onko raskaana vai mikä muu perustavan laatuinen vika ihmisessä on. Lopulta päädyin kysyessä kääntämään asian niin, että mitä minun herkuttomuuteni heille merkitsi kun tuntui että isompi juttu se heille oli kun mulle – olisin tietty voinu selittää, että haluan pudottaa mahdollisimman paljon terveesti, että juoksu on kevyempää.

    • Mulla on samanlaisia kokemuksia ja toki myös asiakkaat kertoo näitä tarinoita. Asia usein jopa ärsyttää muita. Itseasiassa sain tästä lähiakoina kuulla itsekin….
      Mulla on myös kaveri joka ei juo (ilman mitään ihmeellistä syytä) ja aina hän saa olla asiaa selittelemässä. Muut ovat pettyneitä, jos lähdetään viettämään iltaa ja sitten on se yksi joka ei juokaan.

  21. Moikka!
    Upeaa pohdintaa ja erittäin realistista! Ihminen saa olla sen kokoinen kun haluaa, mutta sitten pitää minusta kantaa seuraukset samalla ylpeydellä – alkoholisteiltahan vaaditaan samaa yleisessä keskustelussa….
    Ylipaino on yksi merkittävimmistä riskitekijöistä kansansairauksissamme, esim DM2 tai sepelvaltimotauti. Toki ”normaalipainoiset” sairastuvat samoihin sairauksiin ja usein näidenkin sairastumisten takana on epäterveelliset elämäntavat. Jos noudatettaisiin paljon parjattua ruokaympyrää, monen elämänlaatu paranisi huimasti. Hifistelyt voidaan jättää niille, ketkä siitä innostuvat.

    Tässä muutamia esimerkkejä mun työelämästä: Ylipaino rasittaa niveliä ym ja proteesien määrä kasvaa. leikkauksista kuntoudutaan huonosti, kun samaa rataa jatketaan, mistä proteesin tarve on tullutkin… Selkäkipua halutaa tutkia ja halutaan saada kipua helpottavat lääkkeet, mutta, ei haluta muuttaa omassa elämässä mitään, mikä voisi helpottaa kipua – ei haluta luopua ylipainosta. Tulppariski kasvaa, kun ylipainoiselta menee nilkkamurtuman takia jalka kipsiin ja liikkuminen on liian raskasta sauvojen ja ylipainon kanssa. Ylipainoinen kaatuu ja ei pääse ilman apua ylös – soitetaan ambulanssi. 30 v (ja jo nuoremmilla) tai nuoremmalla verenpainelääkkeet ja/tai DM2 lääkkeet. Ihoinfektiot, kun iho ei pääse ahtaissa paikoissa hengittämään. Rasvamaksa parikymppisillä. Nukuttaminen on riski, koska ylipaino hankaloittaa hengitysputken asettamista ja koneesta vierottamista. Keuhkokuumeessakin terve ylipainoinen voi olla todella haasteellinen hoitaa, kun ylipaino estää kunnollisen hengitystyön. Tarvitaan 4 hoitajaa nostamaan työikäistä ihmistä sängyssä, koska ylipaino. Tai kaksi auttamaan vaikka istumaan tai pyörätuoliin. Röntgenkuvaa on vaikea ottaa, koska kohdistus ylipainon takia hankalaa. Tipanlaitto hätätilanteessa vaikeaa, kun ylipaino piilottaa suonet syvälle. Et saa mitattua verenpainetta kuin reisimansetilla olkavarresta. Painantaelvytys on hankalaa, kun et polviltasi yllä painamaan rintakehää kunnolla. Kolarissa tukikaulurin asettaminen ei onnistu, koska ylipaino.

    Mä pystyisin jatkamaan tätä loputtomiin. Riskejä on enemmän kuin hyötyjä ylipainosta ja siksi olisi mukavaa, että ihmiset ymmärtäisivät sen. Ymmärretäähän me mitä tupakka, huumeet ja alkoholi tekee – miksi ei ymmärretä, mitä ylipaino tekee? Niinkuin blogin kirjoittaja kirjoitti – iso lasku odottaa meitä kaikkia! Tupakointia ja alkoholin nauttimista kitketään ja paheksutaan oikein urakalla ja sanotaan, että alkoholistien ja tupakoitsijoiden pitäisi itse kantaa seuraukset – miksi ei ylipainoisten?

    • En voi sanoo tähän muuta, kuin että olen kanssasi 100% samaa mieltä ja ymmärsit täydellisesti koko jutun pointin. Toivottavasti kaikki lukevat sun kommenttisi!

    • Tuli tästä mieleen (perheelläni on hautausalan yritys) että lihavuus on ongelma muille ihmisille itse lihavan henkilön kuollessa. Isoja arkkuja on vaikea saada ja ovat tietenkin kalliimpia. Lisäksi isoa ihmistä on vaikea ja raskas siirtää(harvoin saadaan siirtotilanteeseen montaa henkilöä avuksi). Itse hautaustilanteessa iso paino on haasteellista kantajille jotka ovat yleensä sukulaisia. Moni ei varmaankaan ole hoksannut ajatella tätä… lihavuuteen on monia syitä enkä halua syyllistää ketäön mutta tässä kuitenkin yksi lisäjuttu aiheeseen.

    • Nyt vasta kommenttisi luettuani tajusin, että nuo juurihan on sitä munkin arkipäivää töissä. Se alkaa vaan olla jo niin kammottavan yleistä, että siihen on tavallaan tottunut, että nuo tilanteet on arkipäivää. Monesti potilaat myös valittaa että paarit/sänky on liian kapea tai liian kova…välillä teksisi mieli sanoa että ei siinä sängyssä ole mitään vikaa…

  22. Heippa!

    Pakko minunkin on työntää lusikkani tähän soppaan, kun kommentitkin jaksoin syynätä loppuun saakka läpi. 😀

    Odotin aikamoista p*skamyrskyä tästä sun blogitekstistä, ja itse asiassa yllätyin, että täällä oli näinkin paljon sun kanssa samaa mieltä olevia kirjoittajia. Sitten taas toisaalta on myös niitä toisen ääripään edustajia, edellistä kommentoijaa lainaten mielensäpahoittajia, mikä on myös (minun mielestäni) ihan ymmärrettävää. Itse en oikein tiedä kummalle kannalle kallistuisin, kun tuntuu, etten voi ihan kokonaan olla sun kanssa yhtä mieltä, mutta en myöskään väittää hirveästi vastaan.

    Oot ihan oikeassa siinä, että Suomessa tuntuu yleistyvän hirveä mukavuudenhaluisuus ja jossakin määrin laiskuuskin – mikä on osin opittua, joten vanhemmat, herätys! Musta on myös hienoa, että uskallat tarttua tällaisiin tabuaiheisiin silläkin uhalla, että sut leimataan pinnalliseksi ja suvaitsemattomaksi fitnessbloggariksi. Ehkä se tekee sitten minustakin pinnallisen, mutta minä(kään) en vaan tajua sitä, että miten ihmeessä sairaalloisesta ylipainosta voidaan puhua ”kurveina” – varsinkin, jos se alkaa näkyä muina terveysongelmina diabeteksesta nivelten poksahtamiseen.

    MUTTA. Tuo lihavuuden suora rinnastaminen sairauteen on aika törkeä yleistys, näin suoraan sanoakseni. Toki todella suuren ylipainon takana voi usein ollakin esim. BED tai jokin muu syömishäiriö, eli sikäli olet oikeilla jäljillä. Mutta ymmärrän hyvin, että sun kirjoituksesta ja varsinkin noista sanoista joku herkempi ja kenties vain lievästi ylipainoinen voi ottaa itseensä. On myös mahdollista, että ylipainoinenkin ihminen viihtyy kropassaan ihan yhtä hyvin ellei jopa paremmin kuin timmiksi treenattu kilpaurheilija, ja silloin – ja mikäli tän henkilön terveydentila on hyvä – mun mielestä ylipaino on ihan ok. Terveellisiin elämäntapoihin on hyvä totta kai kannustaa, mutta omasta lähipiiristäni tiedän porukkaa, jotka syövät terveellisesti ja liikkuvat paljon, ollen silti jonkin verran BMI:n ylärajoilla, ja siltikin oikein hehkuvat ja ovat todella hyvässä kunnossa.

    Siltikin kiitos sulle tästä kirjoituksesta! On tosi hyvä, että ylipainostakin aletaan uskaltaa puhua kiertelemättä ja kaartelematta ja ilman silkkihansikkaita. Vähän vähemmän yleistyksiä toki voisit esittää, mutta muuten, pinnallisen stigman saamisen uhallakin, on hienoa, että otit asian esille! 🙂

    • Kiitos kommentista ja ymmärrän kyllä, etten tuonut postauksessa ehkä tarpeeksi selvästi esille, mitä tarkoitan.

      Tässä on mielestäni hyvä lainaus Duodecim-lehdestä (lääkärilehti)
      ”Onko lihavuus sairaus?
      Käsitykset lihavuuden syistä ja siitä, onko kyseessä sairaus, vaikuttavat käsityksiin lihavuuden hoidoista. Lihavuuden sairausluonnetta voidaan tarkastella eri tavoin. Käsiteanalyysillä voidaan tutkia ”sairauden” ominaispiirteitä. Terveydenhuollon menetelmien arvioinnin kannalta tärkeämpää on kysymys, mitä seuraa, jos pidämme lihavuutta sairautena (medikalisaatio) ja hoidamme sitä leikkauksilla. Medikalisaatio sinänsä on neutraali asia, jonka arvo riippuu hoitokeinoista. Jos ongelmaan kehitetään terveydenhuollossa uusi, vaikuttava hoito, voi aiemmin haitallinen medikalisointi muuttua yhtäkkiä oikeutetuksi.

      Kysymykset voi yksinkertaistaa esimerkiksi seuraavasti: Onko lihavuus yksilön valinnoista seuraava ominaisuus, josta yksilö on vastuussa? Jos on, niin pitäisikö tämän vaikuttaa lihavuuden hoitojen tarjontaan ja rahoitukseen? Mitä lihavuuden sairausluonteen korostamisesta seuraa?

      Kysymysten taustalla on sellainen oikeudenmukaisuusajattelu, jonka mukaan ihmisen omista valinnoista (elintavoista) seuraavaa (terveyden) eriarvoisuutta pidetään vähemmän ongelmallisena kuin sattumasta tai yhteiskunnallisista epäkohdista johtuvaa, jota yhteiskunnan tulisi pyrkiä korjaamaan. Pitäisikö siis kirurgisesti ja julkisin varoin hoitaa ongelmaa, joka periaatteessa ratkeaisi, jos yksilö söisi vähemmän ja liikkuisi enemmän? Kysymykset ovat tärkeitä myös lihavien ihmisarvon kunnioituksen ja yhteiskunnallisen kohtelun kannalta.”

      Eli siihen ei ole mitään virallista kantaa, onko lihavuus sairaus, mutta ainakin omasta mielestäni sairaalloinen ylipaino on jo sairaudeksi luokilteltava. Vaikka ylipainoinen ihminen ei kärsisi sairauksista ja olisi muutenkin täysin ok kilojensa kanssa, niin merkittävä ylipaino on silti tietoinen riski. Kukaan tuskin tavoittelee tällaista tilannetta. On myös tietysti eri asia olla hieman pyöreä kuin reilusti ylipainoinen. Esim vyötärynympäryksen ylittäessä 80cm naisilla on terveysriski jo olemassa.

  23. Kirjaimellisesti olen viime päivinä pohtinut ja päivitellyt täsmälleen samaa aihetta! Tuntuu, että nykyään on joko tosi fittejä, tai ”fättejä” ihmisiä, eikä normaalipainoisia häissä lähes ollenkaan! Itse olen 1-tyypin diabeetikko 10-vuotiaasta asti, ja nykyään 2-tyypin diabeetikoita alkaa olla enemmän kuin meitä ykkösiä. Diabeteslääkärille/-hoitajalle ei meinaa saada aikoja, kun kakkoset tukkivat varauslistat (suora lainaus lääkäriltäni).

    • Niin, tuossakin pointti jota ei ehkä tajua kun näitä asioita ajattelee tunteella. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

    • Tyypin 1 diabetesta sairastaa noin 50 000, 2 tyyppiä on diagnosoitu ~250 000 henkilölle ja arviolta lähes toinen mokoma sairastaa sitä tietämättään.

      Tyyppi 1 on siis autoimmuunisairaus, jonka puhkeamiseen ei ainakaan vielä nykytietämyksen mukaan voi vaikuttaa. Kakkonen taas puolestaan on elintasosairaus, jonka merkittävimpiä riskitekijöitä ovat ylipaino ja liikkumattomuus, jotka lisäävät myös verenpaine- ja kolesterolilääkityksen tarvetta jolloin ylipaino lisää huomattattavasti terveydenhuollonkustannuksia, joita me kaikki maksamme verojen kautta.

      Alan ihmisenä toki tiedän, että aina syy ei ole elintavoissa, mutta niinkin yksinkertaisella tavalla kuin elintapojen muuttamisella moni voisi saada ”terveen paperit” ja luopua lääkityksestä. En toki väitä, että elintapoja olisi helppo muuttaa radikaalisti, mutta tiedän, että jokainen pystyy halutessaan tekemään pieniä muutoksia, jotka ovat hyväksi omalle terveydelleen.

  24. Ylipaino/lihavuus on monisyinen asia. Voipi olla että jokaisella ihmisellä ei tuo terveellinen ruokaympyrä pyöri siellä päässä ihan jatkuvalla syötöllä. Ehkä sekin asia opitaan kotona. Se että pienestä pitäen perheissä puhuttaisiin avoimesti miksi syödä terveellisesti ja miksi ei kannata vetää övereitä Yksi iso asia on myös tunnesyöminen. Useat ihmiset voivat henkisesti huonosti ja hakevat lohtua ruoasta/syömisestä. Tälläinen tunnesyöminen siirretään aika helposti lapsiin. Oioi onko pahamieli-> ota tikkari. Tai syödään kun ei ole muutakaan tekemistä. Tietenkin myös liikuntatottumukset kulkevat käsikädessä ruokailutottumusten kanssa Asiat opitaan kotona vanhemmilta

    • No ei varmasti pyöri ja paljon on myös silkkaa tietämättömyyttä. Onhan siitä tehty tutkimuksiakin, että missä päin valtakuntaa kiinnostaa eniten ruokavalioasiat ja missä siitä ei olla taasen kiinnostuneita.
      Vaikka kotoa saisi vinksallaan olevan esimerkin terveellisesti syömisestä, niin jos kiinnostusta riittää niin tapojaan voi kyllä muuttaa aikauisiälläkin ja näin ollen sitten opettaa omille lapsilleen vähän parempia esimerkkejä. Samalla tavalla se toimii toisinkin päin, eli vaikka olisi kuinka terveelliset tavat lapsuudenkodissa, niin silti homma saattaa lähteä ihan väärään suuntaan aikuisiällä.

  25. Tämä oli hyvä kirjoitus ja en tätä kyllä ottanut mitenkään syyllistävänä tai tuomitsevana ylipainoisia kohtaan. Jännä on se, että alkoholi-, huume- ja lääkeriippuvaisista saa puhua julkisesti ilman, että ketään pahoittaa mieltään. Mutta auta armias kun puheeksi otetaan oikeasti meidän yhteiskuntaa vaivaava sairaus eli lihavuus niin kyllä ihmiset sitten pahoittaa mielensä.

    Olen itse ollut jenkeissä ja tutustunut kyseiseen kulttuuriin ja kauhistelenkin sitä, miten nopeasti me ollaan Suomessa menossa siihen suuntaan. Toki tilanne ei ole niin hälyttävä. Kaikki pakkauskoot ovat valtavia! Haluat ostaa sipsiä niin heti täytyy ostaa 350g MEGApussi tai vaihtoehtoisesti joku minipussi, mistä saat kourallisen. Pikaruokaloissa ja ravintoloissa suositaan paikkoja, mistä saa isoimmat burgerit yms. Yök. Kohta täälläkin saa lainattua ruokakaupan ulkopuolelta sähkökäyttöisen mopon kun ei jaksa läskien takia kävellä enään edes ruokakaupan läpi. Ja kyllä, tämä on yleistä Jenkeissä.
    Kun menee esimerkiksi Etelä-Eurooppaan niin siellä pakkauskoot ovat jo maltillisempia, enkä Kreikassa nähnyt varmaan yhtään lihavaa paikallista.
    Toivon, että tähän ongelmaan oikeasti tullaan puuttumaan. Ja että ihmiset saisivat kunnon ohjausta ja opastusta terveellisiin elämäntapoihin. Se, että elää terveellisesti ei kuitenkaan tarkoita omia kanoja ja parsoja muovikipoissa. Mutta siinä parsojen ja megahamppareiden välissä menee sellainen kultainen keskitie. Mulle on ainakin opetettu, että kaikkea voi syödä kohtuudella.

    • Mä kuule juuri tänään meidän supermarketissa vieraillessa kauhistelin, miten karkkihyllyt kasvavat kasvamistaan! Se on viiden vuoden sisään jo kaksikertaistunut ja työntyy jo käytävillekin! Onneksi myös vastaavasti hevi-osasto on todella iso ja kattava ja sipsiosastolla (ainakin toistaiseksi) joutuu jo taapertamaan aikamoisen matkan. Tosin ovat nekin hyllyt pitkiä ja korkeita.

  26. Loistava kirjoitus tärkeästä aiheesta.

    Tämä on aihe, josta voisi kirjoittaa sivukaupalla, mutta yritän nyt lyhyesti avata omia näkemyksiäni aiheesta. 🙂

    Ylipaino on niin laaja-alainen terveydellinen riski, että väkisinkin ihmetyttää miten kevyesti jotkut ihmiset siihen suhtautuvat. Yksi konkreettinen ja silmiinpistävä haitta on erilaiset jalkojen nivelten vaivat. Hyvin monella ylipainoisella näkee aika raakaa ylipronaatiota ja polvien sisään päin törröttämistä pelkässä kävelyssäkin. Tämä asentovirhe yhdistettynä muutenkin suurempaan nivelten kuormitukseen, niin ei vie kovinkaan kauaa kun alkaa tulemaan pahoja kulumia niveliin. Vapaa liikkuminen ulkona on kuitenkin sellainen asia, josta en itse luopuisi mistään hinnasta.

    Seuraan Facebookissa ruoanlaittoaiheisia ryhmiä ja niissä on päässyt näkemään monien aika surulliset ruokailutottumukset. Halvat einesateriat, huonolaatuiset makkarat ja nakit, kasvisten puute, liika sokeri sekä höttöhiilari ovat liian yleisiä. Tuntuu myös, että em. ”kunnon arkiruoka” on joillekin jonkinlainen ylpeyden ja rehvastelun aihe, kun tehdään aivan päinvastoin kuin ravitsemussuositukset ovat. Hyvä ruoka voi olla terveellistä, vaikka sen ei aina tarvitsekaan olla, kunhan muistaa kohtuuden herkuttelussakin.

    • Hyvä kommentti! Kyllä itse pidän liikuntakykyä elintärkeänä asiana. Mieheni mummi on 85-vuotias ja menee vielä täysillä, käy reippailla kävelylenkeillä, uimassa, metsässä kävelemässä epätasaisessa maastossa ym. Ja hyötyliikkuu minkä ehtii! Hän joskus mulle sanoi, kun hänen kuntoaan kehuin, että ”heti jos mää lihon kilon, niin mää laihdutan sen pois!”. Mitäs tohon nyt enää on sanomista :D. Mummo onkin kovassa kunnossa ja pääkin pelaa!

  27. Tää oli hyvä aihe ottaa puheeksi. Olen sitä mieltä, että tietyt sairaudet ja lääkitykset, jotka aiheuttavat muutosta mm. aineenvaihdunnassa ovat asia erikseen, kun puhutaan ylipainoisista ihmisistä. MUTTA ei kaikkien ihmisten ylipainoa voi niilläkään selittää vaan kyllä siinä on aika paljon sitä omaa halua pysyä terveenä ja normaalipainoisena. Olin lapsena ylipainoinen kategoriassa ”koska geenit” mutta päätin pudottaa painon teini-iässä normaalipainoiseen ja nyt olen siinä pysynyt viimeiset 10 vuotta. Nyt kun olen raskaana niin on tuntunut pahalta kun paino nousee taas vaikka se onkin maltillista. Järkytyin kuitenkin siitä, että mä kuulun nykyään ”hoikkiin odottajiin” vaikka paino on ollut enemmän sielä normaalipainoisen ylärajalla. Ei myöskään ihme, että nykyään normi vauva painaa sen 3,5-4kg, kun vielä 20 vuotta sitten paino oli ok jos se oli 2,5-3kg.

    • Mä en tiennytkään tuota, että syntyvien lasten paino on noussut! Tosin kun meidän isovanhemmat olivat nuoria, niin ylipainoa ei varmaan juuri tunnettu. Oma mummoni lähti navetasta synnyttämään ja taisi palata sinne seuraavana päivänä.

      Kyllä muakin raskausaikana painonnnousu ahdistaa, mutta onneksi viime lääkärissä lääkäri oli kans sitä mieltä, että ihan on maltillista. 3kg oli tullut ekaan neuvolakäyntiin verrattuna. Koitetaan siis olla ressaamatta, keho muuttuu – haluttiin tai ei. Riittää, kun itse tietää että elää perus terveellisesti eikä pahemmin sikaile :).

  28. Hei!

    Tämä on aihe, joka herättää paljon tunteita ja kirvoittaa kommentteja. Kirjoitus oli mielestäni rohkea ja suora. Näen, että puhuit ongelmasta yleisellä tasolla ja totuushan on, että ylipaino on yleistyvä ongelma, puhutaan siitä suoraan tai ei. Ihmisiä ei tietenkään tule tuomita tai valikoida ulkonäön perusteella tai pinnallisin perustein – kauneus on katoavaista. Normaalipainon tavoitteleminen ei olekaan ainoastaan pinnallinen ulkonäköseikka, vaan terveysvalinta, satsaus omaan hyvinvointiin. Ylipainoisen ihmisen ei tarvitse olla epäonnistunut, elämäänsä tyytymätön, masentunut, laiska tai mitä tahansa väitetäänkään, mutta kyllä terveellinen, sopivasti liikunnallinen ja aktiivinen elämäntapa antaa pidempikestoista energiaa, iloa ja elinvoimaa. Ei kaikkien tarvitse olla timmejä ja tikissä tai törsätä kaiken maailman superfoodeihin tai muutenkaan ratsastaa trendien aallonharjoilla, mutta mielestäni jo pienillä arkisilla valinnoilla, pikkuruisilla uhrauksilla ja päätöksillä voi tehdä suuria muutoksia. Niin kuin monesti tullut jo esille: kohtuus kaikessa. Jokaisen kannattaisi vilkaista sinne peiliin, ennen kuin lähtee etsimään syyllisiä omaan rapakuntoonsa tai epäterveellisiin elämäntapoihin. Sieltä peilistä vilkuileva tyyppi on myös ainoa, joka voi halutessaan tehdä asiaan muutoksen. Huomaan myös, että esim. ruokavalio on asia, josta puhutaan nykypäivänä enemmän ja johon tosissaan kiinnitetään huomiota. Hyvä, että asiasta puhutaan ja tietoa tulee tiskiin, vääränlaisia luuloja oikaistaan ja ennen ihan normiruokana pidettyä mättöä aletaan kyseenalaistamaan ja ehkäpä ihmiset alkavat pikkuhiljaa saamaan lisää tietoa ja kimmokkeita muutaa elämäntapojaan.

    • ”Normaalipainon tavoitteleminen ei olekaan ainoastaan pinnallinen ulkonäköseikka, vaan terveysvalinta, satsaus omaan hyvinvointiin. Ylipainoisen ihmisen ei tarvitse olla epäonnistunut, elämäänsä tyytymätön, masentunut, laiska tai mitä tahansa väitetäänkään, mutta kyllä terveellinen, sopivasti liikunnallinen ja aktiivinen elämäntapa antaa pidempikestoista energiaa, iloa ja elinvoimaa.”
      Aamen. Sä osasit kyllä kiteyttää ajatukseni 100%. Kiitos siitä :).

  29. Voi apua. Tää kirjoitus kosketti mua tosi paljon, just eikä melkein täyttä asiaa. Tästä pitäisi puhua mediassa suoraan kovin sanoin ja ISOON ÄÄNEEN. Jos tästä tekstistä joku loukkaantuu, pitää lukea uudestaan ja ajatuksella. Ongelma on todellakin yhteiskunnallinen.

    Olen itse perusterveydenhuollossa töissä ja kohtaan sairaita ihmisiä päivittäin. Niiiiiiiin monesti ongelmana ovat huonoista elintavoista, fyysisen aktiivisuuden puutteesta ja ns. laiskuudesta välittää omasta itsestä johtuva lihavuus ja tätä kautta terveysongelmat. Siinä vaiheessa kun on onnistunut hankkimaan itselleen kakkostyypin diabeteksen, sydänongelmia sekä muuta mukavaa, voi elintapojen muuttaminen olla hankalaa. Tulee välillä fiilis että hei, oisko tätä asiaa kannattanut miettiä vähän aikaisemmin…? Mikseivät hälytyskellot soi? Ihmisen kohtaan ja tuen aina yksilönä enkä soimaa siksi, että maito on jo maassa. Tukea annetaan ja mahdollisuuksia on, mutta niin moni ei sitä halua ottaa vastaan. Täh?

    Toivoisin, että nykypäivän vanhemmat ja varsinkin nuoret olisivat vanhempaa polvea fiksumpia, satsaisivat fyysiseen aktiivisuuteen ja terveellisiin elämäntapoihin.

    Lisää tätä, pidä metakkaaa jatkossakin!

    • Jes Aikku, loistava kommentti ja varmasi terveysalalla kans työskentelevänä osaat suhtautua asiaan muutenkin kuin tunteella. Tuntuu hyvältä, että mun pointti on tavoitettu!

  30. Hei, asia on minusta tärkeä ja ymmärrän pointtisi hyvin, sillä lähipiirissäni mietitään samoja asioita, mutta minusta tekstisi on osittain hyvin harmilliseen sävyyn kirjoitettu.

    Merkittävä/huomattava/sairaalloinen lihavuus on vaarallista ja huolestuttavaa, kuten myös jokapäiväiset huonot ruokailutottumukset ja lasten yleistyvä lihavuus. Keskivertosuomalainen on isompi kuin ennen, joka huolestuttaa. Ehkä olisi kannattanut määritellä tekstissä selvemmin, mitä tarkoitat sanoilla ”ylipaino” ja ”ylipainoinen”? On iso ero viiden ja viidenkymmenen kilon ylipainolla, mutta molemmathan sitä ovat – ylipainoa. Varmasti sinulle itsestäänselvyys, mutta tämä ehkä provosoi lukijoita, kun tekstistä voi saada myös käsityksen, että jokainen mahamakkara on sinusta sairasta ja huolestuttavaa?

    Itse en lähtisi noin raa’asti yleistämään, että säälisin jokaista lasta, joka jotain ”roskaruokaherkkua” kuten ranskalaisia saa. Lähinnä toivon, että tapa ei ole jokapäiväinen. Kuitenkaan koskaan ei voi tuntemattomista tietää, millainen tilanne perheellä on ja onko kyseessä kertaluontoinen tapahtuma vai jatkuvaa. Lapsen lihavuuskaan (jos ei merkittävä liikalihavuus, jota lienee muuten vaikea saavuttaa) ei tarkoita, että se on aina pikaruualla, karkilla ja limsalla hankittua. Itse olin pienenä aina se selvästi pyörein, mahakas ja sukulaisten silmätikku jälkiruokien osalta, vaikka liikuin ja minua kiinnostivat pienestä pitäen makeita enemmän ne tavalliset pääruuat, äidin pataruuat ja erityisesti liha ja kala 🙂 Toki silloinkin on jotain jossain vinksallaan, vaikka lihottaja olisikin sokeria terveellisempi. Olen itse sitä mieltä, että ylimääräisiä sokeri/roskaruokaherkkuja ei lapselle pitäisi antaa lainkaan, ennen kun hän niitä omatoimisesti osaa pyytää. Sittenkin vain tietyissä tilanteissa ja harkiten. Omille lapsilleni olen tiukkana, mutta toisten sääliminen kerran nähtyä vaikuttaa aika rajulta ja tuomitsevalta. Eri asia sitten, jos on jatkuvaa. Ohjaan urheiluseurassa kolmea 3-7v lasten ryhmää (treenit ryhmillä 2krt/vko), ja on ilo huomata, että joka vuosi on täytynyt laajentaa ryhmäkokoja ja jopa perustaa uusia, kun halukkaita on niin paljon 🙂 Kaikenkaikkiaan taitaa olla tällä hetkellä 11 alle kouluikäisten ryhmää, joissa 15-30 lasta. Eikä kyse kuitenkaan ole mistään huomattavan isosta seurasta 🙂

    Parikymppisenä lihoin urheiluvamman, sairauden ja leikkauksen takia äkillisesti yli 10kg, joka tässä lyhyessä varressa teki minusta mahakkaan, jenkkakahvaisen, löysän ja kaikinpuolin turvonneen. Näytin ja olin ikääni sekä pituuteeni nähden ylipainoinen. Paluu urheiluharrastuksiin oli vaikea, kun läskiä tursui vähän joka suunnasta, kunto oli romahtanut eikä keho koskaan ollut vielä kokenut vastaavaa painomäärää. Siinä ensimmäisiä yrityskertoja läähättäessä jos joku olisi minulle puhtaasti ulkonäköni ja huonon kuntoni perusteella tullut kertomaan, kuinka on ylpeä kun edes sen treenin verran teen jotain hyvää elämälleni, olisin surutta iskenyt puhujalta hampaat suusta. Tuntemattomille heidän painostaan – isosta tai pienestä sellaisesta – oma-alotteisesti mainitseminen ei ole minusta ikinä sopivaa. Et voi tietää tilannetta.

    Tulipas pitkä kommentti, huh. Tarkoituksena oli tuoda ilmi, että asia on minustakin tärkeä, mutta ihan kaikkeen en samaistu. Mikäli halusit tekstillä kannustaa toisia muutokseen, etkä vain purkaa omia ajatuksia, niin olisin toivonut vielä asiallisempaa otetta tekstiin, vaikka tämä toki oma blogisi on, eikä mikään tiedeartikkelisivusto. Tämän perusteella en itse valitsisi sinua, jos olisin ylipainoinen ja haluaisin palkata pt:n. Vaikutat kyllä muuten asiasi osaavalta ja iloiselta ihmiseltä! Huonoista ruokailutottumuksista valitettavasti on puhuttava muita paheita varovaisemmin. Alkoholin, tupakan ja muut päihteet voi poistaa elämästä kokonaan, mutta jokaisen on pakko syödä ja nykymaailman ruokabisnes valitettavasti tuputtaa meille isolta osin suoraan sanoen pelkkää paskaa.

    Hyvää kesää sinulle!

    • Niin, mä sanoinkin että ”tekisi mieli mennä sanomaan”, mutta en tietenkään mene, koska se ei ole poliittisesti korrektia.

      Mutta tosiaan tuota ranskis kommenttia en todellakaan vedä takaisin. Olen ehkä tässä asiassa ehdoton, mutta jokainen tietty syöttää lapsensa niinkuin parhaimmaksi näkee. Olen varmaan jotenkin vinksallaan, mutta me ollaan kerran käyty perheenä mäkkärissä ja silloin mua hävetti olla siellä lapsen kanssa.
      Toki on totta, että lapsen, kuten aikuisenkin lihavuus voi johtua jostain muusta kuin huonoista elintavoista, mutta eiköhän tuo ryhmä ole kuitenkin vähemmistö.

      Tässä postauksessa en puuttunut ulkonäköseikkoihin, vaikka moni niin halusikin ymmärtää. On toki väliä onko ylipaino 5 vai 50 kiloa, mutta on olemassa ihan viralliset suositukset tälle. Eli milloin riskit alkavat lisääntyä. Esim kehonkoostumusmittauksessa, jota itse käytän työssäni on skaala normaalipainossa iso eli usein pyöreämpikin henkilö voi olla ihan normaalipainossa. Toki katsomme rasvaprosenttia ja etenkin sisäelimiä ympäröivää rasvaa (joka voi olla koholla myös normaalipainoisilla).

    • Oleellista ei kai niinkään ole se, olisiko sanomaan meneminen ”poliittisesti korrektia”, vaan se olisiko siinä mitään tolkkua. On todella alentuvaa suhtautumista ihastella, että joku ventovieras (jonka elämästä ei itse tiedä muuta kuin mitä sillä hetkellä näkee) muuttaa elämäänsä parempaan suuntaan ”edes tämän treenin verran”. Se tuntematon iso ihminen lenkkipolulla tai salilla kun voi olla elämäntapaliikkuja, ja silminnähden huonokuntoisen tyypinkin huono kunto voi selittyä juuri esim. sairauden/vamman takia olleella pitkällä treenitauolla.

  31. Hyvä avautuminen tästä aiheesta! Oot oikeessa monessakin asiassa: mm. siinä, että nykyajan lapset ei juuri harrasta liikuntaa tai ihmiset (muutkin kuin lapset) ovat nykyään muutenkin laiskoja tekemään ruokaa tai ovat olevinaan kiireisiä, etteovät ehdi tekemään ruokaa. Onhan roskaruoan ja pikaruoan syöminen helpompaa!

    En kuitenkaan ole kanssasi samaa mieltä siitä, että lihavuus tulisi syömällä ainoastaan epäterveellistä ruokaa yhdistettynä liikkumattomuuteen. Ainakaan omalla kohdallani asia ei oo näin. Oon ollut harvinaisen vireä ja aktiivinen, terve lapsi, vaikka olinkin ylipainoinen. Harrastin jääkiekkoa, uintia ja futista samaan aikaan. Ja soitin viulua. Ulkoilin paljon, söin aina kotiruokaa ja kouluruokaa. Harrastin futista ja uintia molempia peräti 11 vuotta. Siihen asti kun olin 16 ja menin lukioon. Ja väitän, että kuntoni oli parempi kun monen muun ikäiseni, vaikkakin ylipainoa oli 10 kiloa. Lukio olikin astetta rankempaa, mutta söin terveellistä ruokaa. Tosin, ruokailuvälit olivat 7-8 tuntia … Liikuntaa harrastin edelleen. Lukion aikana lihoin 35 kiloa pelkän epäsäännöllisen ruokailurytmin, stressin ja bilettämisen takia. :(( nyt ylipainoa onkin jo 30kiloa, koska olen saanut osan pois. Mullakin tursuaa joka paikka, mutta silti olen tyytyväinen omaan ulkonäkööni, syömiseen, elämään ja edelleen olen terve. Syy miksi haluan laihtua on parempi olo. Se on kamalaa, kun hikoilen helposti, karseeta kun täytyy ajatella, että muut katselee läskejäni ja ajattelee että olen sairas, kauheinta on kuitenkin se, että polvea kolottaa kun juoksee.. Rakastan juoksemista, mutta tämän ylipainon kanssa se on miltein mahdotonta. Kuitenkin väitän, että lihavakin ihminen voi olla terve, voida hyvin, näyttää kauniilta ja heilläkin on oikeus kulkea bikineissä ilman pälyiliviä katseita ja olla ylpeitä omasta ulkonäöstään, läskeineen päivineen. Itse en ainakaan jaksa ajatella että joku on ”sairas” jos on ylipainonen. Mun kohdalla on tasan yks asia minkä kanssa joudun joka ikinen päivä kamppailemaan: se on sokeri!

    Vaikka tämä teksti onkin paatoksellinen, haluan sanoa, että on hienoa olla juuri tällainen kuin olen! En haluaisikaan olla mikään fitness-massaa edustava ihminen. Vaikka haluan kaksnumeroisen luvun puolelle, en tee sitä ainakaan muiden ihmisten takia vaan ainoastaan itseni takia.

    Terveisin ”terveellinen ylipainoinen”

    • Tässä postauksessa en puhukaan ylipainon ulkonäköseikoista, se on toissijainen asia ja jokainen saa näyttää mielestäni miltä lystää. Mun mielestä on hienoa, että teet muutoksia itsesti ja terveytesi vuoksi ja osaat arvostaa itseäsi sellaisena kuin olet. ”Kaunis” on niin vaikea käsite, että kuka senkin määrittelee… En minä ainakaan enkä haluakkaan. Minä tiedän paljon omasta mielestä kauniita ihmisiä ja he ovat kyllä kaikenlaisia ja kokoisia.

      Tavallaan kuitenkin kumosit oman väitteesi, eli siis sen, ettei ylipaino tule pelkästään syömällä huonosti ja liikkumalla vähän. Jos kouluisässä on ylipainoa 10kg, niin etenkin pitkällä lapsella se ei välttämättä ole kovin paljon, koska monen vartalo kehittyy vielä kovasti ennen lukioikää. Eli välttämättä aineenvaidunnallisia häiriötä ei esimerkiksi ole, mutta silti lapsi on vain pyöreämpää sorttia. Mutta kuten itse sanoit, niin lukiossa muutit radikaalisti tapojasi jonka takia kiloja kerääntyi.
      Jos lihot terveellisillä elintavoilla ja liikunnasta huolimatta, niin ”systeemissä” on jotain vikaa, eli taustalla voi olla sairaus.

  32. Kiitos, kun herätit miut, ylipainoisen ihmisen, horroksesta tällä kirjoituksellasi! Miun olisi vissiin pitänyt ottaa itteeni tästä kirjoituksesta ja haukkua siut alimpaan hel…, mutta en sitä tee, koska en niin tunne. 🙂

  33. Kyllä tämä tavoitti lihavan ihmisen joka yrittää pudottaa painoa, ruokavaliolla. Tammikuusta olen saanut -11kg pudotettua. Salille on vielä iso kynnys. En vaan kehtaa mennä.

    • Mutta upeita muutoksia olet jokatapauksessa saanut jo aikaan! Kannattaa alkuun tehdä vaikka kävelylenkkejä, sauvat on hyvä tehonlisääjä. Ja on matalan kynnyksen liikuntaa. Lisäksi voit ostaa kotiin käsipainot tai kahvakuulan ja riehua niiden kanssa rauhassa :). Salille ei tarvitse aina mennä ja ymmärrän, että kynnys on korkea. Siksi kannattaa tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä.

      Tsemppiä kovasti, hiljaa hyvä tulee. 11kg on jo iso määrä!!!

  34. Kun lihava ihminen lähtee lenkille niin vastaantulijoilta saa vain naureskelua ja läskiksi haukkumista. Kerran kun olin luistelemassa tultiin haukkumaan tynnyriksi. Siinäpä sitä liikunnaniloa ja intoa vai mitä? Terveelliset ruokailutavat ei yksinään auta ja vaikka menisi heseen salaatille saa vain katseita ja ivailua.
    Jos jonkun ulkonäkö ei miellytä tai ällöttää niin älä kiusaa itseäsi jäämällä tuijottamaan. Saatat vielä vaikka tutustua sellaiseen ihmiseen…Niin, mullahan on useampi diagnosoitu sairauskin minkä takia olen liikuntarajoitteinen mutten koskaan valita niistä. Keskisormen pystyn kuitenkin vielä nostamaan. Fiksuimmat tyypit kohtelee mua tavallisena ihmisenä ja semmoset ihmiset joilla on oma elämä millä on sisältöäkin.

    • Kiitos vaan kysymästä, minulla on monenkokoisia kavereita.
      Tosi ikävä, että olet kohdannut tuollaista kohtelua. En ymmärrä kuka kehtaa mennä tuntemattomalle kuittailemaan ja toivottavasti ei ole kovin yleistä. Esim mun jumpissa käy kaikenkokoisia ihmisiä, myös hyvin isoja ja meininki on aina tosi hyvä!

      Itse en siis nosta sulle keskaria pystyyn, vaikka se toimii mullakin.

  35. Arvostelluksi tulemisen pelko on yksi isoimmista syistä, mikä estää ylipainoisia ihmisiä lähtemään liikkumaan. Ylipainon ja sen tuomien terveysriskien kauhistelu mediassa ja nettikirjoittelussa vain pahentavat tuota pelkoa. Varmasti on aina joku yksilö, johon herättely tehoaa, mutta valtaosaa se vain lannistaa.

    Ylipainon terveysriskeistä on uutisoitu niin valtavasti viimeisen vuosikymmenen ajan, että tuskin kenellekään riskit enää tulevat yllätyksenä. Jos ylipainon ja terveysriskien kauhistelu todella auttaisivat, yhtään ylipainoista ei enää olisi. Mutta päinvastoin ylipaino senkuin lisääntyy. Strategiassa on siis vikaa.

    Siksi haluaisinkin haastaa jokaisen urheilubloggaajan/personal trainerin/jumppapirkon kirjoittamaan kannustavasti lihavien ihmisten liikkumisesta antamalla rohkaisevia esimerkkejä kovakuntoisista ylipainoisista. Kun mediaan, blogeihin ja joka tuuttiin saadaan se viesti, että kaiken kokoiset ja näköiset voivat harrastaa liikuntaa ja mielellään vielä esimerkkejä inspiroivista isommista liikkujista, kynnys madaltuu. Kaikki voittavat: lisää duunia personal trainereille ja muille liikunta-alan ammattilaisille ja terveyttä sekä parempaa kuntoa ylipainoisille.

    Kannattaa tsekata brittiläinen This girl can -kampanja, siinä on se asenne, millä homma saadaan kääntymään vihdoin oikeaan suuntaan. Eläviä esimerkkejä naisista, jotka koostaan huolimatta uskaltavat mennä liikkumaan. https://www.youtube.com/watch?v=aN7lt0CYwHg nykyisessä läskikammon ilmapiirissä se nimittäin vaatii jo melkoista itsetuntoa.

    • Mä olen sun kanssa eri mieltä. Terveysriskejä ei missään nimessä tuoda tarpeeksi esille ja tiedän sen lähipiiristäkin… Esim diabetes sairautena on monelle tuttu vain sanana ja valoillaan on ajatusmalli, että ”no sepä hoidetaan sitten lääkkeillä pois”. Lisäksi ylipaino on monen syövän riskitekijä ja tämäkin on monelle varmaan kaukainen ajatus.
      Ymmärrän, että ihmisiä täytyy kannustaa, mutta vaaroista pitää myös puhua ääneen. Moni myös ajattelee elämää ei ole enää 30v jälkeen, jolloin ne ylipainon riskit todella moninkertaistuvat (kuten n.15-ylikilon jälkeen diabetesriski kymmenkertaistuu).

      Tarvitaan siis kannustusta, ehdottomasti, mutta myös ihan ravisteluakin. Mua ainakin surettaa, että suomi on ihan rapakunnossa kohta ja tähän tuskin menee kauaa.

  36. Hyvä kirjoitus!! Allekirjoitan joidenkin muiden kommenteista sen, että laihakin voi olla sairas ja ylipainoinen ei välttämättä ole, MUTTA… Kuitenkin ylipaino lisää riskiä huomattavasti tiettyihin tauteihin kuten esim. tupakka tai alkoholi ja ne ovat kansanterveydellisiä ongelmia. Niin kannattaisi kyllä ehdottomasti puuttua varsinkin lasten ylipainoon!!! Alipainoonkin puututaan… Huvittava kommentti tuolla ylhäällä jossain, että lapsien pitää saada olla lapsia ja juoda sokerilitkua ja syödä nakkia ja hamppareita tyyliin joka päivä…. 😀 Ei huhhuh. Me ei onneks lapsena olla saatu joka päivä hamppareita. Ne kuulu tiettyihin hetkiin vain! Kyllä niitä joskus saatiin ja se on hyvä, ettei tullut sitten sellaista kiellettyä hedelmää niiistä hamppareista yms. Mutta ei ne kyllä päivittäiseen ruokavalioon kuulu lapsella eikä aikuisella!!!

    Ja mielestäni ravitsemussuositukset ovat erittäin hyvät. Itse syön melkolailla niiden mukaan. Leipää menee päivittäin pari-kolme palaa sekä herkkuja pari-kolme kertaa viikossa. Mun mielestä KOHTUUS on se mihin pitäis kiinnittää huomiota!!! Kukaan ei liho jos syö pari leipää päivässä tai kerran pari viikossa vähän sokerisia herkkuja…. Itellä tähän mennessä pysynyt paino viisi vuotta samana 50-53 kg ja pituus on 162cm. Ihan vain normaalia ruokavaliota noudattamalla ja liikkumalla. Ennen en syönyt yhtään herkkuja ja ruuan määräkin oli pienempi ja paino oli silloin ehkä aikalailla sama, joskus meni ehkäe 48-49 kiloon, mutta se ei enää ollut hyvä! 😀 Eli kyllä normaalia ruokaa voi syödä kohtuudella. Oon joskus miettinyt että miten ihmeessä jotkut ihmiset lihoo sitten niiiin paljon?? Pelottaa et jos mullekin yhtäkkiävaan käy niin! Vaikka tiedän, että tuskin käy ellei mitään sairautta tule joka sen voisi mahdollisesti aiheuttaa.. Toivon, että mahdollisiin tuleviin sairauksiinkin auttaisi tämä , että syön terveellisesti ja liikun.. Ja lääkärit niin toteavatkin sen olevan.. Hyvä yleiskunto ja terveellinen ruokavalio auttaa varmaan paljon kaikkeen. Ja enväitä etteikö lihavalla voisi olla hyvä kunto. Todellakin voi. Parempi kun mulla. Mutta silti jos itellä ois tilanne, että oisin huomattavan ylipainoinen kyllä varmasti haluaisin laihduttaa!!! Ihan jo terveydellisistä syistä. Pelkään sen verran sairauksia…

    • 80/20 sääntö toimii hyvin ruokavaliossa sekä lapsella että aikuisella. Eli kun suurin osa ruokavaliosta on perusterveellistä, niin silloin viikkoon mahtuu myös herkuttelua. Lisäksi tietysti lapsenkin voi opettaa siihen, että herkun ei aina tarvitse olla megapussi karkkia tai litra jäätelöä. Itse mä koitan jo nyt opettaa lapselle, että jos luvataan joku herkku, niin se on pieni. Ja kun herkku on luvattu ja saatu, niin sen jälkeen ei voi enää vaatia vain lisää. Toki tulee se aika, että poika menee itse kaupasta ostamaan, mutta mä voin ainakin vanhempana säädellä rahahanoja tiettyyn ikään asti, jos koko ajan ollaan mussuttamassa karkkia.
      Toki pulla tai piirakka tai kakku silloin tällöin voi myös olla ihan normaali osa kokonaisuutta enkä mä esim synttäreillä vahtaa mitä itse syön tai mitä poika syö. Kun muuten syödään päivällä normaalisti, niin ei sitä jaksa edes ahtaa hirveitä määriä itseensä.

  37. Ootpa sä ylimielinen!
    Oksettavaa ettet voi sitten yhtään miettiä toisen näkökulmasta asioita ja kuunella toisten mielipiteitä. Kuinka monta suomem ylipainoista tunnet? Et läheskään kaikkea!! Hirvittää ajatella sinun työskentelevän ylipainoisten kanssa!
    Ymmärrätkö ettei ylipaino ole ehkä vain sitö et voi ihanaa syödä? Oon niiiin paljon sairauksia, mitkä aiheuttaa ylipainoa. Ylipainolle on aina syyy.Aina ja se harvoin on,että ruoka on hyvää.
    Itse olen entinen ylipainoinen ja sen jlkn anorektikko, nykyään työskentelem auttaen syömishäiriöisiä ja laihduttajia,joten tiedäm, mistä puhun.
    Mikä tekee sinusta paremman kuin ylipainoisesta?(mikä mainitset yhdessä kommentissa)
    Yhtä hyvin kuluja aiheuttaa syömishäiriöt, alkoholismi ja mielenterveya oireet ja sama kuin ylipainossa niillekin on syyt eikä näitä ihmisiä voi syylistää!!

    • Oksettavaapa hyvinkin! Mutta seison silti 100% sanojeni takana.
      Ylipaino on monen asian seuraus, yleensä kuitenkin liian suuren energiasaannin ja liian vähäisen liikunnan ja inaktiivisuuden ansiota.
      Terkuin entinen ylipainoinen, nykyään auttaen laihduttajia. 🙂

    • Et selvästikkään ymmärrä, mitä tarkoitin!
      Usein ylipaino onkin liikunnan puutteen ja huonojen ruokailu tottumusten syy. Sitten voinkin miettiä, miksi näin käyttäytyy. Toisin kuin väität usein kyse ei ole vain laiskuudesta vain emotinaalisista tunteista esim. Traumoista yms yms. ,jotka syystä tai toisesta vaikuttaa ruokailuun. Jotkut lihovat jotkut käyttävät päihteitä jne. Nyky yhteiskunta on muutenkin niin stressaavaa ettei ihmisillä aina ole todellakaan helppoa. Toisilla ei ole edes varaa terveelliseen ruokaan.
      Kyllä niitäkin on, jotka syövät huvikseen, mutta suurimmalla osalla on taustalla muuta.

    • Ai alkoholisteja ei voi syyllistää!? Kyllä tasan voi ja samaan kategoriaan menee narkkaritkin. Alkoholismi ja huumeodenkäyttö on jokaisen omaa tyhmyyttä. Siitä ei voi muita syyllistää kuin itseään. Kukaan ei pakota ketään juomaan tai käyttämään huumeita. Kyllä ne valinnat tekee jokainen itse. Ja kyllä, tiedän tasan mistä puhun! Mua vituttaa ankarasti maksella verorahoja alkoholisteille ja narkeille kun olisi huomattavasti parempiakin kohteita, kuten vanhustenhoito, nuorisotyö, päiväkodit, koulut ym. Mutta ei, niin vaan pitää maksella näidenkin idioottien hoidot ym.

    • Mielenkiintoista, missä kohtaa kirjoitin ettei päihteiden käyttäjiä voi syyttää?
      Toisaalta osittain olen sitä mieltä. Ja voi kyllä minäkin tiedän,mistä puhun.
      Veljeni oli ihana nuori villi poika, mutta hänellä oli hieno tulevaisuus edessä. Mutta sitten kuoli paappa, mumma ja isä sekä lopuksi oma tytär. Hän katsoi kun sisko taisteli hengestään sairaalassa ja veljen vaimo-narsisti- sabotoi koko perhettämme. Viaton alkoholin käyttö alkoi muuttua ja lopulta tuli huumeet. Kun hän yritti päästä eroon vieroitus oireet oli liian lujat ja se epäonnistui. Lopulta hän sai paikan vieroituksessa-anteeksi verorahasi- ja pääsi irti päihteistä. Sitten mumma, joka oli hänen kallionsa kuoli yllättäen ja hän sortui taas. Ja kuoli.
      Jos ihmisellä on noin rankkaa, miten hänen mielensä voi? Miten hän voi jaksaa ajatella järkevästi?
      Päihteiden ongelmakäyttö on mielenterveysongelma, jota ihminen EI ymmärrä ja näillä ihmisillä on ollut traumoja, jotka ovat ajaneet heidät sinne!! Tiedän monia, jotka ovat kokeilleet huumeita, mutta ongelmakäyttäjiksi tulee ne, joilla on traumoja!

  38. Kylläpä oli ylimielisellä asenteella kirjoitettu mustavalkoinen teksti, ei ihan parasta mainosta itsellesi. Vaikka hormoonihuuruissasi sen ehkä kirjoititkin. 😉

  39. Täälläkin yksi loukkaantunut. Ymmärrän kyllä huolesi kansanterveydestä ja julkisista menoista, mutta tämä kirjoitus oli kyllä yksilöön kohdistuva ja syyllistävä. Luuletko, että kukaan meistä lihavista olisi lihava, jos kykenisimme jo 5-10kg painonnousun kohdalla lopettamaan lihomisen ja noin vain laihtumaan? Jos laihtuminen tai normaalipainossa pysyminen olisi kaikille ’piece of cake’, ei lihavia olisi olemassakaan. Onnittelut sinulle, kun olet selvästi yksi niistä onnekkaista, jotka tässä onnistuvat. Ihmiset ja elämät ovat erilaisia, kaikilla eivät ole samat lähtökohdat. Esim itse olen lapsena kotona oppinut terveelliset ruokatavat ja pidin useammasta urheilulajista. Sairastuin kuitenkin tietyistä syistä johtuen teini-iässä anoreksiaan, josta parannuin muutaman vuoden jälkeen. Kuitenkin anoreksian taustasyyt jäivät kunnolla hoitamatta, minkä seurauksena masennuin 17- vuotiaana. Elin noin 3 vuotta kuin sumussa- elämä oli vain olemassa olemista, tuskaa ja itkua. Sain ahmimishäiriön ja tuon masennusjakson ensimmäisen puolen vuoden aikana painoni nousi 35kg. Osan noiden kilojen kanssa elän vieläkin, nyt lähes 10 vuotta myöhemmin, masennuksesta ja ahmimishäiriöstä kuntoutuneena, normaalisti työelämässä olevana. Isoimmasta painosta on lähtenyt 5-10kg ihan vain ahmimisen loputtua, loput kilot tarvitsisivat varmaan suurempia toimenpiteitä. Kaikki voimani tällä saralla menevät kuitenkin normaalin ruokailurytmin ylläpitoon ja siihen, etten käsittele tunteitani ruoalla. Liikuntaa haluan harrastaa vain ilon vuoksi, en laihtumisen takia.

    Tällaiset syyllistävät kirjoitukset tuntuvat todella pahalta. On julmaa tuomita toisia ulkonäon perusteella tietämättä heidän taustojaan. Oletko oikeasti sitä mieltä, että minunkin lihomiseni oli oma vikani? Eli alaikäinen, masentunut ja syömishäiriöinen, joka on syönyt tuskaansa ajanjaksona, josta hän ei jälkeenpäin edes muista lähes mitään tapahtumia koska kaikki oli sumua, hänen olisi pitänyt tajuta masennuksen lomassa suuri läskiytensä ja tehdä asialle jotain? Vai pitäisikö minun nyt, juuri ja juuri syömishäiriöstä toipuneena (mikä on jo sekin aika suuri saavutus) alkaa himona laihduttamaan sen sijaan, että keskittyisin tasapainoisen elämän ylläpitoon ja positiivisen mielialan säilyttämiseen? Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi tietoinen ylipainon terveysriskeistä vaan siitä, että tällä hetkellä olen priorisoinut elämässäni muut asiat, mm mielenterveyteni, ja voimia minulla ei riitä loputtomiin.

    Tällaiset kirjoitukset ja kommentit eivät minussa saa aikaan muuta kuin ahdistusta, mielipahaa ja itseinhoa. Hyvä, että vielä pystyn hoitamaan arkeni ilman, että kokoajan vainoharhaisena miettisin kukakohan on taas tuomitsemassa läskejäni, koska niin monta kertaa tällaisia juttuja on jo ollut. En ole tilanteeni kanssa varmaankaan ainoa ja uskoisin, että oman tarinani kaltaisia on useita. Toivoisin enemmän hienotunteisuutta ja kunnioitusta – me läskitkin olemme ihmisiä!

    • Olen pahoillani että tunnet noin, mutta kirjoitus ei ollut todellakaan yksilöön kohdistuva. Jokaisen ylipainon takana on eri syyt, mutta kukaan ei voi kieltää, etteikö tämä ongelma räjähdä käsiin. Kirjoitus oli vain oma mielipiteeni asiasta ja kaikki eivät tietysti voi ajatella samalla tavalla.
      Varmastikaan monella ei ole aivan noin kimurantti tausta kuin sulla. Toivottavasti saat jotenkin tilanteen reilaan.

  40. Ja jos sitten otetaan tämä suomalaisten lihominen vielä suurempaan kontekstiin, niin se taitaa kuitenkin jäädä toiseksi esim verrattuna nälähätään ja pakolaisongelmaan. Kaikki on niin suhteellista.
    Ymmärrän kyllä ylipainon yhteiskunnallisena ongelmana, mutta kirjoituksesi sävy kyllä oli hieman epäkunnioittava. Ikään kuin lokeroit kaikki ylipainoiset samaan kasaan ja katselet heitä yläpuolelta, omasta kuplastasi. Ei uskoisi, että sinulla on siihen varaa.
    Ja lisäyksenä vielä isoluisuuteen, niin maalaisjärkeni kyllä sanoo vahvasti, että kyllä, 180cm pitkällä miehellä on hieman isommat luut kuin esimerkiksi 150cm naisella 😉 Ei kai se pituus lihaksia treenaamalla tule?

    • Kiitos mielipiteestä. Tiesitkö muuten, että maailmassa on enemmän ylipainoisia, kuin nälkää näkeviä ihmisiä.
      Ja mähän puhuin luun koosta, en pituudesta. En ole luun kasvun ja rankenteen specialisti, mutta kenestäkään pelkät luut tuskin tekevät raskasrakenteista.

  41. Ihan on pakko oikeen vielä tulla kommentoimaan luettuani kaikki edelliset kommentit läpi! 😀
    Itse entisenä (joskin lievänä) läskinä sekä nykyisenä normaalipainoisena terveydenhuollon ammattilaisena en siltikään voi tajuta, miksi tästä asiasta ei saisi kirjoittaa näinkin suoraan sävyyn kun Katri teki. Onhan Katrilla yleensäkin tosi suora tyyli kirjoittaa, mutta mitä sitten? Ja luin postauksen moneen kertaan vielä uudelleen läpi (joo, oli pakko!) enkä kyllä saa siitä millään ilveellä sellaista käsitystä, että hän arvostelisi mm. niitä henkilöitä, joilla on joku mielenterveydellinen syy taustalla. Tai että hän loukkaisi yksittäistä ihmistä kirjoituksella. Ymmärrän toki myös vastapuolen reaktion tähän, että joku voi tuntea piston sydämessä tai loukkaantuakin tekstistä. Mutta silti. Mä ainakin kolmannen lukukerrankin jälkeenkin vielä olen siinä uskossa, että A. Katri puhuu postauksessa kansanterveydellisestä ongelmasta nimeltä ylipaino sekä siihen usein liitoksissa olevista kansansairauksista. sekä B. Hän ei koe olevansa ”parempi” kuin ”läskit” tai heidän yläpuolellansa.
    Kuten varmaan tätä blogia pidempään lukeneet tietävät Katrin oman taustan ja elämänmuutoksen ja kuten myös minä, ryhtiliikkeen tehtyäni, tajuan ja tiedostan sen eron, joka oli ennen (lihavampana) vs. nyt (normaalipainossa.) . Vaikka mulla ei ollut kuin n. 10kg ylimääräistä, oli mun verenpaine jo hieman koholla! Pelästyin ihan hirveesti ja aloin tekemään asialle jotain. Nyt ”vain 10kg” laihduttaneena verenpaine on normaali, jopa matala ja saletisti ostin sillä itselleni lisää elinvuosia. Koska jos en olisi tehnyt ryhtiliikettä silloin, mitähän verenpaineeni nyt olisivat… Ja tämä oli vain yksi esimerkki, eikä 10kg pudotus (ja sen ylläpito) ole ollut todellakaan kovin helppoa mutta aivan varmasti kaiken sen arvoista!!!
    Me ollaan itse vastuussa itsestämme (sekä isä ja äiti ihmiset myös jälkikasvustaan) ja vain me itse voimme vaikuttaa terveyteemme! Toki perinnölliset, geneettiset ja muut seikat huomioonottaen, mutta silloinkin jos on perinnöllistä alttiutta mm. sydän ja verisuonisairauksiin, terveellisillä elintavoilla ei voi olla mitään huonoa vaikutusta. Maalaisjärkeä ja kohtuutta käyttäen 🙂
    Loppuun on vielä sanottava, että mielenterveys- ja päihdetyötä tekevänä ihmettelen sitä (kuten moni muukin on kommentoitunut) että päihdeongelmaisista, anorektikoista, bulimikoista sekä mielenterveysongelmista kärsivistä henkilöistä TAI esim. fitnesstä harrastavista ihmisistä voidaan puhua kuinka paljon vaan ja miten vaan, mutta ylipainosta pitäisi vaieta.
    Lisäksi haluan vielä korostaa omaa (sekä varmasti myös Katrin) mielipidettä siitä, että en välitä yhtään, onko ihminen laiha, lihaksikas, lihava, pyöreä, roteva- mitä vaan, kunhan hän itse on tyytyväinen, mutta se terveys olisi syytä silti muistaa! Mulle on ihan sama mitä muut musta ajattelee, kunhan mä itse tiedän miten voin, miten elän ja mitä valintoja teen! 🙂
    Peace!

    • Peace hyvinkin :). Kiva että joku nappasi pointin tästä jutusta. Tosin osasin varautua tähän että aiheuttaa kuumuntaa puolesta ja vastaan.

  42. Säälittää kovasti kaverin lapsi, joka elää pelkästään mäkkärin ranskalaisilla, kekseillä, pillimehuilla, kaakaon tapaisilla maustetuilla sokerimaidoilla, nuudeleilla ja suklaalla. Vanhemmat eivät näe tässä mitään ongelmaa, koska lapsi on laiha. Mitä nyt 3-vuotiaan reidet ja takapuoli on jo selluliitillä! Lasta myös työnnetään joka paikkaan rattaissa, koska vanhemmat eivät jaksa kävellä niin hitaasti, mitä pienen lapsen omin jaloin liikkuminen olisi. Vaikka lapsi on vielä hyvin hoikka, niin vanhempia katsoessa perintötekijät tulevat kyllä vielä lapsenkin lihavaksi täräyttämään.

    Lihavuuteen suhtaudutaan ihan liian hyssytellen. Lihavuutta puolustellaan liikaa ja koska laihduttaminen ja terveelliset elämäntavat ovat vähän ”ikäviä” ja ”työläitä”, lihavuudelle yritetään epätoivoisesti keksiä puolustuksia ja tehdä siitä hyväksyttävää. Näissäkin kommenteissa moni piston sydämessään tuntenut ja lihavana itsensä loukatuksi kokenut tulee puolustelemaan itseään ja yrittää ulkoistaa syyn lihavuuteen johonkin itsestä riippumattomaan tekijään.

    Ei kuitenkaan ole olemassa mitään sellaista tekosyytä, joka tekisi normaalipainoisuuden yhtään kenellekään mahdottomaksi asiaksi. Ei ole sellaista sairautta, jonka takia painoon ei voisi itse omilla teoillaan ja valinnoillaan vaikuttaa. Niin kauan kuin ihminen yrittää puolustella omaa lihavuuttaan näin, hän kieltää ongelman ja oman vastuunsa asiaan. Tässä kiteytyy lähinnä laiskuus ja tietämättömyys.

    Ei tarvitse olla mikään kympin rasvoissa oleva 24/7 fitness tms. överikuntoinen. Ihan normaaliin painoon ja terveempään elämään pääsee vähän vähemmälläkin kurinalaisuudella, pitää vain tietää mitä tekee ja olla motivoitunut kantamaan itse vastuuta omasta terveydestään ja omasta elämästään. Liian usein ylipainoiset valittavat ja tuskailevat, mutta ohjeita ja neuvoja annettaessa löytyy miljoona selitystä ja tekosyytä, miksi omasta elämästä ei voi muka yhtään mitään pientä asiaa muuttaa terveellisempään suuntaan.

    Katsokaa läskit peiliin, ja miettikää ihan oikeasti rehellisesti, oletteko ihan niin terveitä ja hyvinvoivia, mitä kuvittelette olevanne! Pyytäkää apua ja tehdää muutoksia elämäänne. Joka kerta kun koet tarvetta selitellä ”niin niin mutta kun”, niele selityksesi ja kohtaa ne muutoskohteet. Yritä, teet, toimi. Älä valita!

    • Kiitos kommentista, se oli aika… suora..
      On varmasti sellaisia sekä psyykkisiä että fyysisiä sairauksia, jotka vaikeuttavat painon pudottaista tai tai tekevät laihduttamisen jopa mahdottomaksi. Silti kaikilla asia ei ole näin.

    • Tykkäsin tästä kommentista. Joo, monilla ylipaino johtuu sairauksista jne. Mutta tarkoittaako se ettei asialle voisi tehdä mitään? Jos lääkkeet lihottaa, asiaa ei varmasti auta se, ettei liiku kuin sohvan ja jääkaapin väliä ja lautaselta löytyy vain makkaraa. Moni asia on asenteesta kiinni. Sairauksien taakse ei tarvitse piiloutua. Jos sairaus lihotti, tarkoittaako se sitä ettet diagnoosin saatuasi voi yrittää saada elämäntapojasi kuntoon niin että laihtuminen olisi mahdollista? Ja koska en todellakaan ole mikään erilaisten lihavuutta aiheuttavien sairauksien asiantuntija en tiedä mitään sairauksista joiden takia laihtuminen on mahdotonta. Tuskinpa silti kaikilla sairauden takia lihonneilla on sellaista.

  43. Tässä tekstissä on kohtia joille nyökyttelen myötämielisenä päätäni. Mutta toisaalta joitain kohtia, jotka saavat itseni kieltämättä provosoitumaan.
    Vaikka puhut ylipainon lisääntymisestä yleisesti voin uskoa kuinka tämä voi loukata sellaista, joka paino-ongelmien kanssa kamppailee. En myöskään usko, että kovinkaan moni kiloja kerryttänyt toivoo
    itselleen pt:tä, joka syylistää asiakasta tilanteesta. Ehkä aiemmin blogin välityksellä olet luonut itsestäsi kuvan työssäsi positiivisena tsempparina.. Jota tämä kirjoitus ei ihan tue.
    Henk.koht. itseäni ”harmittaa” kirjoitus terveysalanammattilaisista ja epäuskottavuudesta. Olen itse työssä terveysalalla, normaalipainoinen(tai ali) ja koen, ettei yhdenkään kollegani uskottavuus ole sidonnainen kiloihin! En myöskään haluaisi tunnistaa tekstistä itseäni sinua hoitaneena hoitajana 🙁

    • Miten mä syyllistän asiakasta tilanteesta, jonka hän itsekin tiedostaa ja hakeutuu sen takia mun valmennukseen? Silloinhan hän on jo päättänyt tehdä tilanteelle jotain ja lähes aina kohtaan ekoissa viesteissä saman lauseen; ”Haluan tehdä asialle jotain nyt, ennen kuin tilanne menee liian pitkälle”. Mä myös ihmettelen, miksi niin moni puhuu ulkonäköseikoista, vaikka mielestäni terveys on nro1.

      Ei terveysalalla nyt varmasti mikään terveyden perikuva tarvitse olla, mutta ainakin koulutettuna ihmisenä luulisi riskien olevan enemmän kuin hyvin tiedossa. Eikö sun mielestä?

  44. Mielestäni lapsen oikeuksiin kuuluu kunnollinen ravitsemus pienestä pitäen. Eihän lapsia saa muutenkaan kohdella huonosti! Viidesosa ekaluokkalaisista on ylipainoisia ja se ei ole lapsen valinta tai syytä. Ylipaino aiheuttaa lapselle vakavia haittoja, hän ei ehkä pysy leikeissä muiden perässä, kömpelyys vaivaa. Myöhemmin saattaa itsetunto olla kovilla. Puhumattakaan verenpainetaudin ja diabeteksen riskistä. Lapsuuden ruokatottumukset määräävät tutkimuksien mukaan pitkälti sen, mitä syömme aikuisena, tästä hyvä esimerkki on marjojen, kasvisten ja hedelmien syöntitottumukset.

  45. Ihan huippu kirjoitus, itse ylipainoisena todellakin pysähdyin. Olen ollut laiha koko ikäni ja todella mietin omia viime aikaisia valintojani. Ihan oikeasti rehellisesti.
    Olisiko aika lopettaa hyssyttely ja puhua asioista oikeilla nimillä?
    Ja ei en loukkaantunut vaan iloitsin suorasta kirjoitustyylistäsi 🙂

  46. Ehkä tuo ulkonäköasia korostui kommenteissakin, koska olihan se esillä myös postauksessasi. Kerroit että on ikävää nähdä kaikkialla lihavia ihmisiä ja harmittaa kun normaalipainoiset katoavat katukuvasta. Kerroit myös että sinua hoiti viimeksi terveydenhuollossa asioidessasi lihava ihminen. Onhan tuollaisten seikkojen miettiminenkin aika ulkonäkökeskeistä. Ylipainoisuuden lisääntyminen on tietysti sinällään huolestuttavaa, mutta ainakin itselleni (ylipainoinen kuin olen) tuli postauksesi sävystä lähinnä sellainen olo että minun pitäisi pysyä poissa normaalipainoisten silmistä kunnes olen saanut laihdutettua (keinolla millä hyvänsä) itseni normaalipainoiseksi. Vasta sitten voin olla terve ja tyytyväinen itseeni.

    Monella ylipainoisella (itsellänikin välillä) on ollut se ongelma, ettei välitä itsestään tai jopa inhoaa itseään ylipainonsa takia. Jos itsestään ei pidä niin on vaikeaa tehdä asioita oman itsen hyväksi tai ajatella omaa terveyttään. Muiden ihmisten tuomitsevat/inhoavat katseet eivät mitenkään helpota asiaa. Kuten ei myöskään se, että automaattisesti oletetaan että kaikki ylipainoiset vaan istuvat illat kotona mussuttamassa karkkia eivätkä liiku minnekään muuta kuin autolla.

    Itselleni on joskus terveydenhuollossa huomattavasti itseäni ylipainoisempi hoitaja kertonut ylipainon vaaroista ja kehottanut miettimään painonpudotusta. Otin hänen neuvonsa vakavasti, koska ajattelin että hän sekä ammattinsa että oman kokemuksensa perusteella tietää, että normaalipainoisena elämä olisi monella tavalla vähemmän stressaavaa.

    • Niin, kun ventovieraiden terveydestä ”huolestutaan” ylipainon perusteella, niin se perustuu ulkonäön pohjalta tehtyihin oletuksiin. Eihän kenenkään ohimennen näkemänsä yksilön elintavoista tai lapsenkasvatustavoista voi paljoa tietää. Eikä tosiaan ole mieltä arvioida terveydenhuollon ammattilaisten uskottavuutta ulkomuodon tai edes elintapojen perusteella. Heidän tehtävänsähän on tarjota lääketieteeseen perustuvaa tietoa ja apua paremman terveyden saavuttamiseksi, ei esim. markkinoida vaikkapa ravitsemussuositusten tehoa näyttämällä kuinka hoikiksi ovat itse niillä päässeet. Laihdutuskikkojen mainostajat ovat ihan eri porukka.

      Kuvaavaa on sekin, että tekstissä mainitaan erityisesti normaalipainoisten naisten harvinaistuminen, vaikka tilastollisesti miesten ylipaino on yleisempää. Naiset vain näyttävät silmiimme ylipainoisilta herkemmin, koska meihin iskostettu käsitys oikeanlaisesta kehosta vaatii naiselta enemmän hoikkuutta kuin mieheltä.

  47. Mattimyöhäisenä kommentoin, tämä oli hyvä kirjoitus! Ikävää että jotkut kommentoineista ja muista bloggareista ymmärsivät pointtisi väärin, ikään kuin tarkoituksesi olisi sanoa kuinka ällöttävää tursuileva läski on.

    Joku kommentoi, että lihavuuden aiheuttamista terveyshaitoista on valistettu vuosikymmeniä, ja silti ongelma vain pahenee, toisin kuin vaikka alkoholin ja tupakan kohdalla. Voihan se olla, että valistus ei ole oikea tapa puuttua lihavuuteen. Kuitenkin kun asiaa mietin, niin en itse muista koulussa saaneeni tai muuten lukeneeni lihavuuden osalta murto-osaakaan siitä valistuksesta, mitä esim. päihteiden osalta olen saanut. Ruokaympyrästä on toki kerrottu, mutta aika vähän siitäkin.

    Väitän, että valistuksen ja asiallisen keskustelun vähäisyys on yksi syy lihavuusongelman kasvuun. Paino koetaan henkilökohtaisena asiana, ja siihen puuttuminen koetaan ulkonäön kritisoimisena ja naurettavien kauneuskäsitysten tuputtamisena. Lihavuuden aiheuttamista terveysriskeistä on hyvin vaikea keskustella ilman, että joku loukkaantuu ja ottaa sen henkilökohtaisena arvosteluna. Siitä taas seuraa defenssireaktio – en varmasti noudata mitään helkkarin ruokaympyröitä ja minähän kannan läskini ylpeydellä, nääntykööt kukkakepit parsakaaliensa ääreen.

    Tietysti ongelman taustalla on valtavasti muitakin, tärkeämpiä syitä, lähinnä ravinneköyhän, sokeripitoisen ruuan rajaton saatavuus (halvalla!) yhdistettynä ihmisen biologiseen taipumukseen syödä liikaa. Saa nähdä mihin tämä epidemia vielä johtaa.

  48. Kiitos tästä kirjoituksesta. Ylipaino todellakin on erittäin vakava ongelma, ei vain yksilötasolla vaan myös yhteiskunnan kannalta.

    Haluaisin nyt kertoa oman kokemukseni ylipainosta. Olen kolmekymppinen nainen, jonka BMI on 28 eli olen siis ylipainoinen. Aloin alun perin lihoa jo ala-asteikäisenä, lähinnä siitä syystä, että satuin rakastamaan herkkuja ja löhöilyä. Tuolloin alkoi myös vuosikausia kestänyt koulukiusaaminen, joka kohdistui enimmäkseen ylipainooni. Olen saanut kuulla olevani ruma, läski, tyhmä ja kertakaikkiaan kelvoton ihmisyksilö niin monta kertaa, että lopulta sairastuin masennukseen, ahdistushäiriöön, paniikkihäiriöön ja ahmimishäiriöön.

    Olen elämässäni laihduttanut yhteensä varmaan 100 kiloa, mutta laihdutetut kilot ovat aina tulleet takaisin korkojen kera. Vika ei ole siinä, ettenkö tuntisi ravitsemussuosituksia tai tietäisi liikunnan hyödyistä. Syy lihavuuteeni on siinä, että olen ”syömisriippuvainen” eli esimerkiksi käsittelen kaikki tunteeni ruuan kautta. Siinä missä alkoholistit voivat luopua kokonaan viinasta, minä en kuitenkaan voi luopua kokonaan ruuasta. Ahmimishäiriö on psyykkinen ongelma kuten alkoholismikin, mutta ahmijoille on tarjolla valitettavan vähän hoitoa ja apua.

    Toinen syy lihavuuteeni on nollassa oleva itsetunto. En arvosta itseäni lainkaan, enkä näin ollen viitsi huolehtia itsestäni. En juurikaan käy ihmisten ilmoilla, koska olen mielestäni järkyttävän ruma läskeineni enkä halua kenenkään joutuvan katselemaan hyllyvää persettäni tai vatsamakkaroitani. Itseinho estää minua myös menemästä esimerkiksi lenkkipolulle tai uimahalliin.

    Ymmärrän kyllä, että läski on monen mielestä rumaa, mutta haluan muistuttaa, että lihavien haukkuminen ei korjaa valtakunnallista läskiongelmaa. Lihavuus on valitettavan usein psyykkinen ongelma, eikä useinkaan johdu pelkästään siitä, että liikunta tuntuu epämukavalta tai siitä, ettei olla tietoisia ravitsemussuosituksista.

    Toivoisin, että seuraavan kerran kun näette lihavia esimerkiksi kaupungilla tai uimarannalla, yrittäkää olla avarakatseisia. Se lihava valas on kenties uskaltautunut ensimmäistä kertaa 20 vuoteen uimarannalle, eikä siten kaipaa paheksuvia katseita. 🙂

  49. Ihan uskomatonta, että sä puhut tästä tekstistä loukkaantuvista ”mielensäpahoittajina” ja sun mielestä on ikävää, ettei kadulla voi mennä kasvotusten kommentoimaan ihmisten lihavuutta, koska se ei ole ”poliittisesti korrektia”.

    Tällä ilmiöllä on nimi, concern trolling. Mä olen aika varma, että Suomesta ei löydy yhtäkään läskiä, joka ei olisi tietoinen lihavuuden terveyshaitoista. Sun kaltaisten ihmisten kohdalla kyse tuskin on huolestumisesta, vaan siitä, että halutaan oikeus lytätä kanssaihmisiä sananvapauden varjolla. Itse olen ronskisti ylipainoinen ja olen onneksi säästynyt törkeyksiltä, kukaan ei ole viitsinyt tulla toteamaan että oletpas oksettavan näköinen porsasihminen. Lihavuuteni syyt eivät ole yksinkertaisia, mutta sitähän sä et voisi tietää, jos kävelisit mua vastaan. Ajattelisit vain, että voi muijaraukkaa, syönyt itsensä tuohon kuntoon ihan vain huvin vuoksi, eikö se tiedä että diabetes ja syöpä odottavat nurkan takana!

    Siitä olen ihan samaa mieltä, että lapsi ei tarvitse ranskalaisia ja mäkkiruokaa, mutta tässä kirjoituksessa ne pari hyvää pointtia hukkuvat järkyttävän tuomitsevan ylimielisen aivo-oksennuksen alle.

  50. Tästä blogikirjoituksesta jäi mieleeni, että lihava on laiska ja mukavuudenhaluinen. Mielestäni ihmisen ulkokuoresta ei pysty sanomaan onko hän laiska vai reipas, kuten akneihoisen ihosta ei voi sanoa, että hoitaako hän ihoaan huonosti vai sattuuko iho olemaan muuten vain akneiho. Ehkä vähän huono vertaus, mutta päällepäin on vaikea sanoa ihmisestä yhtään mitään. Tosi asia on kuitenkin se, että lihava syö liikaa ja epäterveellisesti, sitä ei käy kieltäminen.

    Itse olen 60 kg ylipainoinen, ennen 70 kg ylipainoinen. Olen 176 cm pitkä, joten voit aika nopeasti laskea mikä olisi minulle normaali paino ja mikä ylipaino. En ole aina ollut tällainen. Vielä vuonna 2009 olin normaalipainoinen, pystyin juoksemaan kerralla 15-30 km lenkkejä ja halusin kovasti osallistua puolimaratonille tai maratonille v. 2010. Kävin salilla ja minulla oli lihaksia ja habaa. 😀 Kaikki kuitenkin muuttui, kun yllättäen toinen polvi kipeytyi ilman syytä ja jalalle oli vaikea astua ilman kipua. Polvikipu jatkui puoli vuotta, en pystynyt juoksemaan enkä oikein kävelemäänkään eivätkä lääkärit tienneet mikä jalassa oli vikana. Eräs ortopedi punktoi toisen kerran polven, jonka jälkeen vaiva hävisi ja siirtyi toiseen polveen. Seuraavat puoli vuotta meni toista polvea ontuessa. Sitten selkä tuli kipeäksi ja lopulta sormien nivelet. Minulla ei ollut reumaa eikä syy selvinnyt. Voit varmaan kuvitella miten liikunnasta tullut ilo ja endorfiiniryöppy katosi. Ei huvittanut mennä enää salille, kun jalkaliikkeitä ei pystynyt tekemään eikä liioin käsiä ja selkää, kun joka paikkaa koski. Tilalle tuli syöminen. Tuli herkuteltua makeilla ja suolaisilla ruoilla. Tuon kipeimmän vuoden aikana lihoin 10 kg. Aina, kun yritin lisätä lenkkeilyä ja salillä käyntiä, ongelmat palasivat. Juoksin lääkärissä ja magneettikuvissa ja itkin tilannettani. Ahdisti ja söin lisää. Loppujen lopuksi selkä- ja sormiongelmat lähtivät pois eikä niistä ole ollut enää vaivaa pariin vuoteen. Polviongelmaan tuli selvyys vasta vuosi sitten keväällä ja vinossa ollut polvilumpio vapautettiin toukokuussa 2014, jonka jälkeen se on ollut kivuton. Syy oli joko anatomisesti tai liikunnasta rasittunut kalvo polvessa, joka veti polvilumpiota vinoon ja aiheutti kivun. Nyt kaikki on ollut ok ja sama leikkaus pitäisi tehdä toiseenkin polveen, jossa on sama ongelma.

    Kun olin liikunnallinen ja normaalipainoinen, minulla oli äärimmäisen tarkka ruokavalio. Pidin jogurtteja pahoina, vaaleaa leipää pahana ja tietysti kaikki muukin hyvä oli pahasta ja piti hävetä niiden syömistä. Kielletty hedelmä, jota ei missään nimessä saisi syödä. Miten olinkaan saanut ruoasta niin neuroottisen asian elämääni? Äitini on ollut ylipainoinen niin kauan kuin muistan ja hän muisti muistuttaa minua siitä, että vaalea leipä on pahasta, ranskalaiset on pahasta, sipsit, karkit ja jäätelö on pahasta. Kevyttuotteet, vihannekset ja terveellinen ruoka on hyvästä. Minulla oli karkkipäivä kerran viikossa ja silloin karkkeja syödessäni äitini muisti muistuttaa minua, että en saisi niitä syödä, koska ne ovat pahasta ja minä lihoisin. Lihoisin niin, että kaikki pitäisivät minua ällöttävänä enkä mahtuisi vaatteisiini. Olin kuitenkin hoikka. Kai hänellä oli tarkoituksena ettei minusta tulisi ylipainoista niin kuin hän oli. Meillä syötiin terveellisesti; kotiruokaa, ei eineksiä, ei pannulla paistamista vaan keitettyjä ruokia tai uuniruokia, ei rasvaa ruoanlaitossa, ei mausteita, äiti tuputti vihanneksia. Meillä ei ikinä ollut vaaleaa leipää ja muistan lapsuudesta sen, että tykkäsin vierailla siskoni luona, jossa sai syödä paahtoleipää. Söin niitä varmaan 6-8 viipaletta kerralla. Kavereiden synttäreillä vedin limpparia, sipsiä, kakkua ja karkkia niin paljon, että tuli paha olo. 11-vuotiaana muistan ajelleeni pyörällä kaupunkia ympäri, että saisin ostettua mahdollisimman monta karkkipussia. Minun piti käydä useassa kaupassa ne ostaakseni, jotta kassa ei ajattelisi minun olevan läski ja syövän epäterveellisesti ja kiellettyjä ruoka-aineita. Karkit olivat piilossa oman huoneeni kaapissa. Kun äiti oli kotona, pistin oven kiinni, luin lehtiä ja vedin karkkeja kaksin käsin. Jos kuulin hänen tulevan lähelle ovea, laitoin karkit äkkiä vaatemyttyjen alle piiloon ja aukaisin ikkunan ettei karkin haju tulisi esille. Ahmiminen alkoi jo lapsena. Sittemmin minulla on ollut kausia milloin ahmimista on esiintynyt uudestaan mm. jos tuli ero, ahmin. Jos elämää koetteli joku muu kriisi, ahmin. Kun olin jenkeissä töissä ja minua ahdisti, ahmin. Paino on sen vuoksi heittänyt monta vuotta +/- 10-20 kg, kunnes 2007 aloitin kurinalaisen elämän uudestaan ja kielsin itseltäni kaiken hyvän. Kun sitten polviongelmat alkoivat, alkoi myös ahminta.

    Minä tiedän mitkä ylipainon riskit ovat ja mikä on tyypin 2 diabetes. Tiedän myös mikä on terveellinen ruokavalio ja kuinka kauan tulisi liikkua, jos haluaa kuluttaa esimerkiksi yhden suklaalevyn. Ylipainon riskeistä toitotetaan joka tuutista. En ole laiska enkä mukavuudenhaluinen. Mieheni tosin sanoo, että haen enemmän lyhyen ajan nautintoja kuin pitkän ajan ja tällä hän tarkoittaa herkuttelua vs. laihtuminen ja omassa kehossaan viihtymisen. Olen aktiivinen ja hoidan meidän taloudessa lumityöt, aidan rakennuksen, haravoimisen, heinän niittämisen, nurmikon ajamisen, kivien keruun, kivien siirtelyn, koirien lenkittämisen pyörällä tai kickbikella tai kävellen. Pidän liikkumisesta enkä osaa maata sohvalla telkkaria katsellen. Jos en olisi murtanut olkapäätä toukokuussa kickbikella ajamisen yhteydessä kaatumisessa, olisin varmaan edelleenkin innoissani menossa pitkin metsäteitä kikkarin ja koirien kanssa parin tunnin lenkeillä. Nyt vaan valitettavasti tuli pysähdys ja kolmen kuukauden lepo aktiviteeteista, joihin liittyy käsien käyttö. Tällä kertaa en onneksi sortunut ahmimaan vaan olen tiputtanut painoa jo 10 kg.

    Viime syksynä olin saanut tarpeekseni ahmimisesta ja tk-lääkärin suosituksesta aloitin käynnit psykiatrisen sairaanhoitajan luona. Kävi ilmi, että historiassani on paljon tapahtumia, jotka ovat ajaneet minua ahmimiseen ja että minulla olisi syömishäiriö. Talvella aloitin BED-ryhmässä, jossa oli vertaistukea. Meillä kaikilla oli samanlaiset elämänkokemukset lapsuudesta ja nuoruudesta: syyttelyä, pelottelua, syömisen rajoittamista yms. Me kaikki reagoitiin ahdistukseen syömällä. Vertaistukiryhmä kesti melkein kolme kuukautta ja tuona aikana opimme syömään uudestaan ilman syyttämistä ja ahdistusta. On ok syödä pulla välillä, siitä ei tarvitse ahdistua. Ryhmän vetäjät painottivat säännöllistä ja runsasta syömistä lautasmallin mukaan. Tarpeeksi proteiinia, hiilihydraatteja ja rasvoja. Minulla oli ongelmana se, että söin liian vähän oikeaa ruokaa ja hiilihydraatteja, mikä kostautui illalla ahmimisena. Keho vain viestitti, että en ole syönyt tarpeeksi ja sen pitäisi saada energiaa. Kun opin tämän ja annoin itselleni luvan syödä riisiä, perunaa tai pastaa, ahmimiskohtaukset väheni ja paino alkoi tippua. Tosin hitaasti, mutta varmasti. En ole pitkään aikaan ollut yhtä huoleton syömisissäni kuin nyt. Jos minun tekee mieli jäätelöä, syön sen. Saattaa mennä viikkokin, etten syö muuta kuin perusruokaa. Syön satunnaisesti mikroruokia, en joka viikko, mutta joskus.

    Keskityn ruoan laittamiseen, koska perheeseemme kuuluu myös alle 2-vuotias poika ja haluan tarjota hänelle puhdasta ruokaa. En halua hänelle syöttää purkkiruokia vaan tarjoan kalaa, kanaa, kasvisruokaa ja naudanlihaa. Mahdollisimman monipuolisesti ruokia vaihdellen. Osana ruokaa perunaa tai riisiä sekä keitettyjä ja tuoreita kasviksia. Luomulihaa ja -vihanneksia ja pysyn kaukana GMO-tuotteista. Poika syö sen minkä haluaa syödä enkä tuputa hänelle ruokaa enkä aio tulevaisuudessa saarnata siitä, mikä on pahasta ja mikä hyvästä. En halua hänelle samanlaista syömisongelmaa mitä minulla on ollut. Uskon siihen, että esimerkkiä näyttämällä mm. kasvisten syömisellä on suurempi vaikutus kuin puheella. Mitä enemmän vanhempi alkaa sotkea lapsen syömistä, sen suuremmaksi ongelmaksi se muuttuu. Patrik Borgilla on hyvä blogikirjoitus aiheesta täällä (lue myös kommentit) —> http://patrikborg.blogspot.fi/2014/04/vanhempien-vaikutus-lasten-syomiseen.html

    Tulipas pitkä kommentti. Kiteytettynä: lihavan ihmisen syitä lihavuuteen voi olla monia muitakin kuin laiskuus ja mukavuudenhaluisuus, lihavat vanhemmat tai lihava äiti eivät välttämättä syötä lapselleen paskaa ja epäterveellistä ruokaa, lihava voi olla tietoinen ylipainon riskeistä ja vaaroista sekä siitä miten oikeasti pitäisi syödä. 😉

  51. Sinun olisi ehkä hyvä katsoa tämä video: https://www.youtube.com/watch?v=M0CfNA12aFw
    Kyseessä on oikeasti ammatikseen urheileva ihminen, johon verrattuna myös sinä olet aika pikkuluokan harrastaja vielä. Ja ylipainoinen, herrajumala!

    Mutta ihan vakavissaan puhuttuna, 30-vuotiaalta tällaista tekstiä? Huh huh. Lihavuus on pienin huolenaihe, jos kaikki olisivat samanlaisia ahdasmielisiä kaapissa-asustajia kuin sinä.

  52. Minua huolestuttaa ihmisten koventuneet asenteet.Toisen ihmisen ei anneta elää ja olla,vaan puututaan ulkonäköön,elämäntapaan..aivan kuin kaikkien tulisi olla samasta muotista,aivan kuin kaikkien tulisi olla kuin MINÄ.Minäminäminäminäminä.Minä tiedän miltä näyttää.Minä tiedän,miten elää.Ja muidenkin kuuluu tehdä juuri niin tai sitten minä PAHEKSUN.Paheksun läskejä.Paheksun huonoja vanhempia Paheksun sitä ja tätä.Mutta milloin on maailma paremmaksi muuttunut kaikesta paheksunnasta ja vihasta?Sitä ei kyllä nykymaailmasta puutu.Myötätuntoa ja ymmärrystä sen sijaan puuttuu.

  53. Hei!

    Vähän ajattelematon kirjoitus. Minusta toisen ihmisen lihavuus ei tulisi herättää tuollaisia tunteita kuin sinussa kirjoituksen mukaan herättää. Raskaaksi tulee elämä, kun mielensä pahottaa toisten ihmisten painosta. Ja jos tunteita herää, niin kannattaisi varmaan pitää omana tietona 😀

    Minun BMI on 25 luokkaa ja olen pullea, vaikka liikun (salitreeniä 3-4krt viikossa +jumpat ja lenkit) ja syön perusterveellisesti (no makeaa tulee vähän liian usein syötyä). Sukuni naiset ovat huomattavan ylipainoisia ja arvelen, että geenit eivät siis ole puolellani. Olen aivan varma, että geenit ja luideni leveys eivät ole esteitä laihtumiselle, mutta valitettavasti hidasteita ne ovat. Luulen että ”normaalin”/hoikan näköinen minusta tulisi, jos söisin silleen kuin Jutta ja puolen vuoden superdieteissä tms, mutta minusta elämäni on onnellisempaa niin, että jätän keittiövaa’an kaappiin odottamaan leivontahetkiä ja syön maalaisjärjen ja lautasmallin mukaisesti. Haaveilen pt:stä, joka osaisi auttaa minua laihduttamaan, mutta vielä minulla ei ole varaa sellaista hankkia.

    Älä tuomitse. Ja jos tuomitset, älä loukkaa muita sanomalla sitä ääneen 🙂 Muita loukkaamalla et saavuta mitään muuta kuin hölmön maineen itsellesi.

  54. No olen osittain samaa ja osittain eri mieltä. Pitää muistaa sellanen asia että amerikkalaisissa hyvin ylipainoiset ihmiset ovat lähes poikkeuksetta alemmassa sosioekonomisessa luokassa. Amerikassa vaikuttaa seikat: a) ei ole tietotaitoa syödä ja valmistaa terveellistä ruokaa b) ei ole varaa ostaa terveellistä ruokaa c) ei ole aikaa tehdä terveellistä ruokaa. Nämä eivät pahemmin päde Suomessa. Täällä ei juuri kukaan tee useampaa eri työtä samaan aikaan ja sellaisia sairaalloisia työtunteja päivässä joita köyhä luokka amerikassa joutuu tekemään. Täällä roskaruoka ei myöskään ole niin hirveästi halvempaa kun kasvikset, vaikka toki täälläkin on suhteellisen kallista syödä hyvin terveellisesti ja monipuolisesti pohjoisen lokaation vuoksi. Kolmanneksi suomessa kotiruoka on kuitenkin edelleen arvostetummassa asemmassa kun ulkona syöminen ja tiedetään kyllä varsin hyvin että puoli kiloa kasviksia päivässä jne. Suomessa siis lihominen on edelleen jossain määrin jokaisen luokan ongelma, ja ehkä jopa yleisintä korkeammassa sosioekonomisessa luokassa jossa työajat venyvät ja liikunnalle ja kotiruoalle ei jää juuri aikaa.

    Koen että ongelmasyöminen on jossainmäärin samanlainen epäterve itselääkinnän muoto kun tupakointi, liiallinen alkoholin käyttö yms. Ihmisten stressi, itsetunto-ongelmat ja muut käsittelemättömät henkiset vaivat ovat se syy miksi kropan terveydestä ei jakseta välittää, huonokuntoisuus ja lihominen puolestaan ruokkivat lisää itsetunto-ongelmia ja sitten taas syödään sen takia lisää suruun. Jos onnistutaan saamaan ihmisten henkiset ongelmat hoidettua niin kiinnostus liikkumiseen ja tervelliseen ruokaan tulee luonnostaan. Valitettavasti modernin kapitalistisen yhteiskunnan intresseihin ei kuulu terveet ja onneliset ihmiset sillä he eivät kuluta tarpeeksi. On paljon parempi pitää ihmiset jatkuvasti epätyytyväisenä koko elämäänsä: autot, kodit, vaatteet, paino, hampaat, karvat, kainalonväri, silmäpussit, liian pienet tissit, liian isot tissit, työpaikka, aviopuoliso, likaiset lattiat, ylivilkkaat lapset jne. Ongelmilla ja epävarmuuksilla myydään tavaraa, lomamatkoja, lääkkeitä, siivoustuotteita, identiteettiä. Valitettavasti harva ihminen pystyy tässä jatkuvan vertailun ryöpytyksessä itseään ja elämäänsä ehdoitta rakastamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta