Kunto testattu, ehkä kovemmin mitä koskaan!

Kirjoitin tällä viikolla, että ”unelmoin” triathlonin kokeilemisesta täällä maalla ollessa. Kyseessä ei siis ollut mikään virallinen kisa, vaan suunnittelin reitin ja matkat ihan itse. Myös lajijärjestystä muutin logistisista syistä, normaalisti järjestys on uinti pyöräily ja juoksu. Itse vaihdoin kuitenkin juoksun ja pyöräilyn paikkaa.No, loppujen lopuksi vaikea sanoa, oliko tuolla vaihdolla väliä vai ei. Ajattelin, että koska juoksu on mun heikoin lenkki, niin siihen olisi kuitenkin ”tuoreemmat jalat” kuin jos se olisi ollut vasta viimeisenä. Juoksu olikin kaikista v-mäisin osuus… En ollut koskaan juossut edes noin pitkää matkaa (joo, oli ihan loogista tehdä se nyt 😀 )!
Harvoin kuitenkaan kaikki menee kuin strömsöössä. Eli pieniä vastoinkäymisiäkin oli matkan varrella…tai oikeastaan heti alussa.

IMG_3158

Tiistaina sää koko triathlonin toteuttamiseen olisi ollut aivan täydellinen, koska ei tuullut juuri ollenkaan ja sää sopivan lämmin! No, äitini oli kuitenkin töissä, eikä Benillä ollut lapsenvahtia. Isäni lähti nimittäin uintiosuutta valvomaan moottoriveneen kanssa ja suoraansanottuna en olisi ehkä ihan omin päin uskaltanutkaan lähteä matkaan. Olen tosiaan harrastanut aikoinaan uintia, eli se ei missään nimessä ollut heikoin lenkki mielestäni.
Eilen sää näytti kuitenkin uhkaavasti liian tuuliselta, mutta forecan mukaan tänään olisi myrsky, joten tänään mahdollisuuteni olisivat olleet vielä huonommat! Eipä siis muuta kuin veneen kyytiin ja aloituspaikalle toiveet korkealla ja adrenaliini veressä!
Uin tiistai-iltana 45min lähes peilityynessä järvessä ja kulki kuin unelma! Uinti oli kevyttä ja helppoa. Eilen peilityynestä järvestä ei ollut enää tietoakaan.

No, aika nopeasti eilen huomasin, että raskasta tulee olemaan… Aallot löivät koko ajan päälle ja veivät mua aivan väärään suuntaan. Happea pystyin vaparissa ottamaan vain oikealta puolelta. Olin suunnitellut vuorottelevani vapaauinnilla ja selkäuinnilla (joka on mun ”laji”), mutta aaltojen takia selän uiminen oli aivan mahdotonta! Puolen tunnin jälkeen mä ajattelin, että ei tästä tuu yhtään mitään ja isä muutamankin kerran huusi, että eikö olis jo aika lopettaa… ? 40min kauhoin raivon vallassa eli 750 metriä yhteensä. En siis pettymyksekseni saanut uitua koko kahta kilometriä, mutta voin rehellisesti sanoa, että TUNTUI kuin olisin uinut! 2km on muutenkin aika pitkä matka, toki uintitaustasta on paljon hyötyä taloudellisen tekniikan ansiosta.
Kaiken lisäksi veneeseen noustessa löin sääreni veneen pohjaan ja verta tulvi veneen lattialle! Isäni sai slaagin ja kielsi mua jatkamasta koko hullua triathlonia ja sanoi, ettei mun ideoissa ole mitään järkeä… 😀

Mun todella suloiset sääret!
Mun todella suloiset sääret!

Ei sitten muuta kuin äkkiä rantaan, kuivaus ja juoksukamat päälle! Tässä vaiheessa mun sykemittari oli sanonut sopimuksen irti, mikähän hitto sitäkin vaivaa…? Ollut käytössä alle 20krt ja näyttää että patteri tyhjä vaikka eilen käytin sitä liikkeessä ja patteri oli lähes täynnä! Sen lisäksi mun puhelimen akku ei oikein lataudu jostain syystä enkä uskaltanut laittaa Sports Trackeria päälle, että akkua riittäisi lopun matkaa (jos tulisi jokin hätä ja täytyisi soittaa apua). Ei ollut tekniikka ihan mun puolella!!
Lähdin myös juoksemaan reppu selässä – virhe! Niinpä nappasin parin kilometrin jälkeen repun selästä, jätin sen puun latvaan killumaan ja jatkoin juoksemista pullo ja kännykkä kädessä ja työnsin muutaman energiageelin ja iPodin urkkaliiveihin 😀 … Mullahan ON kotona Helsingissä sellainen pullovyö… mutta tulin siihen tulokseen, että en mä sitä tarvitse! Ehkä seuraavalla kerralla olen fiksumpi.

Söin neljän tunnin aikana yhden banaani ja pari energiageeliä sekä join 2L urheilujuomaa.
Söin neljän tunnin aikana yhden banaani ja pari energiageeliä sekä join 2L urheilujuomaa.

Juoksu kulki kymmeneen kilsaan asti aika hyvin, mutta sen jälkeen tuli pari tosi pitkää ylämäkee ja ne kyllä söi… Ylämäet koitin juosta loppuun mutta niiden jälkeen kävelin parikymmentä metriä. Huomasin kuitenkin, että pysähtyminen on ihan ihan pahin juttu – jos jalkoja ei pidä liikkeessä, niin ne jumahtaa!

Juoksua tuli siis yhteensä 16km ja siihen meni 1,5h.

IMG_1117

Lopuksi oli pyöräily ja se tuntui ihan lasten leikiltä juoksun jälkeen. Vetäisin S-Marketin pihassa banaanin ja sen jälkeen sain taas jonkun ihmeen energiapiikin ja mankeloin ekat 10km hulluna! Reitti oli ekat 20km aika tasaista tietä ja vaikka toi mun Helkama ei todellakaan ollut mikään paras pyörä triathloniin, niin kyllä sillä pääsi eteenpäin. Ainoa ongelma oli se, että vauhti ei oikein pysynyt päällä ilman raivokasta polkemista, vaikka ennen lähtöä täytin renkaat.
Viimeinen 5km piti sisällään todella v-mäisiä ylämäkiä useamman ja sillon jalat kyllä hapotti huolella! Pääsin perille just ja just ennen kuin aurinko laski ja pyöräilyä tuli yhteensä 32km.

Pohjois-Karjalan huikeat maisemat!!!
Pohjois-Karjalan huikeat maisemat!!!

Heti reissun jälkeen venyttelin kevyesti jalkoja ja join Gainomaxin. Mulla ei ollut yhtään nälkä… Koitin vähän puoliväkisin syödä jotain pientä, mutta enemmän olo oli vähän ällöttävä. Mitä te maratoonarit tai muut kestävyysurheilijat syötte/juotte heti pitkän suorituksen jälkeen?? Tää oli kyllä ehdottomasti oman elämäni pisin urheilusuoritus tähän mennessä, joten en oikein tiennyt mitä kannattaisi / ei kannattaisi tehdä maaliin tultua. Joskus vedin Nike Conventionissa 6 jumppaa päivän aikana, mutta jotenkin eri asia kun välissä oli kunnon tauot levätä ja syödä ja nyt vedin 4h ihan kyytiä.
Mietin myös, olisiko pitänyt vielä pyöräilyn päälle kävellä, mutta tulin suoraan sisälla ja ravistelin ja venyttelin kevyesti jalkoja. Tänään jalat (ja vatsalihakset!) on olleet aika väsyneet, muttei kuitenkaan aivan tönköt, mitä ennustelin! Myös toi oikean jalan polven sisäsyrjä vähän särkee välillä. Mulla on pallo mukana ja aijon tässä päivällä rullata jalkoja, koska olen kokenut sen todella hyväksi keinoksi palautella lihaksia! Kunnon rullalla rullaaminen olisi nyt täydellistä mutta sekin jäi kotiin, joten pallo saa kelvata. Kotona mun suosikki rullaukseen on tämä* rulla, jota voin kyllä suositella erittäin lämpimästi kaikille! Muistattehan, että tuolta foamroller.fi:stä* saatte koodilla fityoutoo vielä 10% alennusta kaikista tuotteista!

IMG_1113

Näin yhteenvetona voisin sanoa, että huomasin kuinka kroppa kyllä jaksaa jos vain pää kestää! Harmittaa todella paljon, että sääjumalat ei olleet uinnin suhteen mun puolella ja jos olisin uinut tuossa säässä koko matkan, niin olisi varmaan mennyt koko ilta!
Kaikenkaikkiaan neljän tunnin aikatavoitteeni ylittyi kymmenellä minuutilla, joten kyllä mä voin ihan tyytyväinen kokonaisaikaan olla, kun edes tiennyt pääsisinkö maaliin! En nyt järjestä sitä arvontaa, kun ajanottovälineet hajosivat, eikä suoritus muutenkaan ollut ”täydellinen”.
Matkan aikana ajattelin, että ei hitto, ei musta maratoonaria kyllä tule!! Mutta kyllä tästä pieni nälkä jäi kytemään eli tekisi mieli kokeilla vielä uudemmankin kerran, olen siis todistetusti vähän hullu! Parasta oli kuitenkin huomata, että mä pystyn ja jaksan!
Se on tunne ylitse muiden!!

IMG_3162

fityoutoo

15 vastausta artikkeliin “Kunto testattu, ehkä kovemmin mitä koskaan!”

  1. oooot kylllä crazyyy! ;p mutta hieno suoritus. päästähän se on kiinni! ihana tuo iskäskin, kun oli niin huolissaan susta ja voivotteli sun hulluuttas 😀

    -Hanna

    • No oon kyllä 😀 !
      Joo iskä oli ihan paineissa, se pelkäs koko ajan että tosta mun ratsusta putoo ketjut kesken matkan enkä saa niitä paikalleen…Se myös tuli puoleen matkaan juoksua katsoon että oonko hengissä. Luotto mun kuntoon siis aika korkeella heh heh…

  2. Juoksin tuossa pari viikkoa sitten ensinmäisen maratonin, ja sen jälkeen ruokahaluni katosi melkei kokonaan useaksi päiväksi. Kun taas puolimaratonejen jälkeen nälkä on ollut pohjaton 🙂 Hieno suoritus sulta! SEn suorituksen jälkeinen olo on ky llä parasta mitä on! oon samaa mieltä että kroppa kyllä kestää mutta itsensä psyykkaaminen on tärkeää noilla pitkillä matkoilla! Kiitos hyvästä blogista!

    • Ole hyvä, kiva, että tykkäät lukea!
      Kyllä siinä juoksun aikana ylämäissä piti vähän psyykkailla… Mutta tosiaan mä oon tosi sinnikäs kuitenkin, eikä luovuttaminen tullut kuuloonkaan! Eri asia tosin sillon, jos jokin kropassa olis pettänyt – kivun kans en kyllä ala leikkimään.

  3. Hei huippu suoritus!!! Uiminen ulkovesissä on kyllä niin säiden armoilla, se voi olla peityynessä järvessä nautinnollista tai niin kuin sinäkin huomasit aallokossa suoraan helvetistä. Siinä uintiosuudella saa kyllä joko hyvän aloituksen jos on tyyntä tai sellasen raivon päälle jos on aallokkoo että ainut ajatus on vaan päästä sieltä vedestä äkkiä pois pyörän selkään. Tuosta syömisestä sen verran että ainakin itsellä on aina niin että pitkän suorituksen jälkeen ei vaan mikään maistu ja olo on kuin krapulaisella, vaikka itse suoritus olis menny hyvin ja tankkaus onnistunu. Sama homma pitkillä lenkeillä. Väkisin joutuu juomaan ja syömään. Hamstraan aina kaikkee hyvää kotiin mutta kumma juttu ku ei vaan maistu. Lähinnä se on just urheilujuomaa ja gainomaxia mitä pystyy vähän kerralla juomaan. Mut sitten parina seuraavana päivänä se nälkä on ihan pohjaton eikä meinaa lähtee sitten millään:)

    • Kiitos kovasti! Olo oli tosiaan kun olis ollut pienessä hönössä! 😀 Eilen ruokahalu oli jo entisellään, mutta mitään varsinaista meganälkää ei tullut sillonkaan.
      Mäkin itseasiassa ostin tänne odottelemaan ison pussin jugurttirusinoita, mutta ei niihin sitten mitään himoa tullutkaan…

  4. Hyvä sä! 🙂

    Monesti ruokahalu katoaa kovien pitkien suoritusten jälkeen hetkeksi. Vaivaa helposti myös huono olo, eli pitäisi syödä, mutta ruoka ei maistu. Puolimatkan triathlonin jälkeen mulle ei koskaan ruoka maistu, mutta jotain suolaista on pakko saada ja monesti cociksesta saa alkuun sokeria (sitä on maalissa tarjolla). Niinkin terveellistä safkaa kuin sipsiä on tänä kesänä uponnut kahden puolimatkan kisan jälkeen. 😀 Toisaalta taas perusmatkan/puolimaratonin jälkeen sitä ongelmaa ei ole ollut, tai pitkän peruskestävyyssykkeillä ajetun pyörälenkin (yli 4h) jälkeen.

    Kaksi viikkoa sitten kisatun Finntriathlonin jälkeen olo oli huonoin mitä koskaan kisan jälkeen. Varmasti siis sääkin vaikuttaa siihen, miten nesteet ja energiat on imeytyny ja paljonko niitä olisi tarvinnu vs. paljonko niitä meni. Helle on kinkkinen.

    • Kiitos kommentista Ninni! Olet ilmeisesti jo kokenut tekijä!
      Mä en yhtään osannut arvioida mitä pitäs syödä ennen, aikana ja jälkeen… Mun urheilusuoritukset kun yleensä kestää sen 1-2h maksimissaan, joten niihin ei ole tarvinnut juuri tankkailla. Noi energiageelit oli aika käteviä ja niitä varmaan käytän jatkossakin!
      Oman lisänsä tuo se, että mulla on todella alhainen verenpaine (yläpaine yleensä alle 100) ja nyt kesällä on ollu päivitäin heikotuskohtauksia. Mullakin on itseasiassa kotona sipsipussi kaapista, josta saatan kauhaista jos huono olo iskee! Siksi suolan saannista täytyy muutenkin pitää kunnolla huolta..
      Menetkö Helsinki City Triathloniin??

    • Kaksi vuotta sitten ensimmäisen triathlonin puolimatkan suoritin, neljä sellaista päässyt maaliin ja yhden keskeyttäny. Lisäksi lyhyempiä matkoja eli perus- ja pikamatkaa. Joten jotain kokemusta on ehtiny kertyä. 🙂 Mutta on tää silti hankalaa, eikä energia imeydy aina tai ei muista tankata kisassa tarpeeksi. Hyvä esimerkki kesäkuussa Italiassa puolimatkalla: http://energianurkkaus.fitfashion.fi/2014/06/04/italy-ironman-70-3/

      Hiilaria ei ainakaan saa välttää. Edellisenä päivänä on hyvä syödä hyvin, jos seuraavana päivänä on pitkä lenkki. Samoin ennen pitkää lenkkiä kunnon aamupala tai kunnolla päivän aikana, jos aloittaa vasta myöhemmin lenkin. PItkää kisaa ennen on hyvä tankata pari päivää. Geelit ja banaani on hyvä pitkällä lenkillä. Kun pitkiä treenejä tulee pajon, niin löytää itelle sopivan energiamuodon. Geelit on toki kalliita, että halvemmallakin pääsee. Rusinoita, banaania, sämpylää, snickersiä.. 😀

      Tiedän tuon alhaisen verenpaineen. Jos jostain syystä yläpaine näyttäis 120, niin se olis itelle jo korkea. Yleensä yläpaine 95-105.

      HCT jää mulla väliin. Kuopiossa SM-perusmatka viikon päästä ja tuolloin HCT:n aikana Vaasassa perusmatka. 🙂

  5. Voin kertoa, että syöminen pitkän suorituksen jälkeen on edelleen mysteeri mullekin.. Puoli maratoneja ja vähän pitempiä matkoja on tullut juostua, ja lenkin jälkeen on yleensä ihan jäätävä nälkä. Ihan sama, mitä sitä silloin pistää suuhunsa, niin tulee aivan varmasti ylös.. Että NAMNAM…

    • Mulla on yleensä esimerkiksi tunnin rankan jumpan jälkeen tosi nälkä, mutta kun syön hieman jotain (esim palkkarin) niin tulee jopa ähky. Tää on varmasti tosi yksilöllistä, mutta mäkin huomasin, että nälkä tulee vasta jälkeenpäin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta