Kuntokuvat, joita ei pitänyt julkaista!

Kääk. Apuva.

Neuvon aina PT-asiakkaita ottamaan aloituskuvat itsestään, jotta näkee omin silmin kuinka kroppa edistyy ja tuottaako ruokavalio ja treeni tulosta. Vaaka voi olla huono mittari ja mittanauha on hieman epävarma sekin, koska mittauskohta pitäisi aina olla tismalleen sama. Parhaat mittarit ovat mielestäni housunkaulus (kiristää – ei kiristä) eli vaatteet yleensä ja sitten tietysti ne kamalat, aina rehelliset kuntokuvat!
Kuvista totuuden näkee omin silmin ja sitä tietenkin toivoo näkemänsä yllättävän positiivisesti! Joskus kun tuntuu, että siellä salilla tunnit ovat valuneet aivan hukkaan ja parsaa on pureskeltu leukalihas hapoilla, niin kannattaa kaivaa kuva-arkistot esille! Etenkin naisilla lihasmassa kasvaa piinallisen hitaasti ja vaikka treenaisi aina täysillä, niin olkapäitä ei räjäytetä ulos paidasta ihan muutamassa viikossa. Tarvitaan sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Nämä kuvat on otettu 17.12 eli 12 päivää synnytyksen jälkeen.
Nämä kuvat on otettu 17.12 eli 12 päivää synnytyksen jälkeen.

Mutta mistäkähän kaupasta sitä sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä voisi tilata tähän suuntaan??? Synnytyksestähän on kulunut jo kuukausi, enkä vieläkään ole tikissä 😀 ?? Ennen kuin kommenttiboxi räjähtää ikävistä kommenteista, niin selvennän, että tämä oli sarkasmia.

Olen puhunut täällä blogissakin siitä miten itsetuntoni on hyvä ja miten se kesti raskauden muuttaman vartalon blaa blaa blaa. Ja totta se onkin! En mä tunne itseäni yhtään huonommaksi tai rumemmaksi ihmiseksi nyt, kuin ollessani 15% rasvaprosentissa. Olenhan mä jumankauta kasvattanut 3,5 kiloisen ihmisen sisälläni ja ylpeä siitä! Mutta kyllä mä silti ajattelin kun katselin noita muutama viikko sitten otettuja kuntokuvia, että suunta ei oo ainakaan muuta kuin ylöspäin… Muu ei oo kasvanu kuin sisäreidet ja tissit, eikä kummassakaan ole enempää lihasta kuin ennen raskautta 😀 !
Ehtaa läskiä kropassa nyt ei varmasti ole mitenkään jumalattomasti, mutta kyllä on viimeisetkin lihaksenrippeet kadonneet ainakin kuvien perusteella – enkä todellakaan ole hurjan lihaksikas koskaan edes ollut! En edes uskalla mennä InBody-mittaukseen vaikka niistä onkin todella mielenkiintoista seurailla kehitystä. Toivoisin saavani hieman enemmän lihasmassaa mitä ennen raskautta, joten ”ihannepainoni” 60-62kg sijasta voi hyvin olla hieman korkeampi.

Koitin ensin räpsiä itselaukasimella kuvat, kun en kehdannut pyytää miestä ottamaan niitä. Niistä tuli tosi hottikset. Sen lisäksi, että näytin muuten vain aika hirveältä, mulla oli kuvissa ihana cameltoe. Olis kannattanut katsoa ensin peiliin 😀 …
Sen lisäksi mun mummokalsarit näkyi pinkkien leggareideni läpi, joten päätin poistaa jokaikisen kuvan! Sitten vaihdoin sortsit jalkaan ja pyysin kaveria ottamaan kuvat, jotta edes kamera on jotenkin jiirissä. Nähtyäni kuvat lopulta koneen ruudulla ajattelin olla julkaisematta niitä ollenkaan blogissa. Sulattelin asiaa pari viiikoa ja tulin siihen tulokseen, että whatthehell, olen ihan tavallinen, synnyttänyt nainen.
Omaksi yllätyksekseni huomasin myös, että mähän seison hitto aivan vinossa tai ainakin se omaan silmään näyttää siltä!! Mun rinta on vähän oudossa asennossa joka saa rangan menemään aivan vinksalleen (ehkä just näissä kuvissa se ei niin näy). Kai tässä täytyy etsiä joku fyssari ensimäisenä käsiinsä ja selvittää mistä hitosta tämä asento-ongelma johtuu. Sen lisäksi mun täytyy tarkistuttaa mun ryhti! Koitan muistutella itseäni istuessa ja kävellessä hyvästä ryhdistä ja keskivartalon kannattelemisesta, mutta epäilen, että joku ketju on kropassa kireänä. No, olipa hyvä että tämä asia tuli esille.

Kuten sanoin edellisessä postauksessa, niin vaikka treenaamaan ei joka päivä pääsisikään, niin ruokavalioon voi panostaa aina! Pelkästään se, että ruokakaupassa jättää namit ostamatta lisää onnistumisprosenttiaan suuresti! Ja suoraan sanottuna toistaiseksi voin panostaa vain siihen täysillä. Kaikki treenaaminen kun on nyt vähän epävarmaa.
Kuntoilubuumi on nyt  joka paikassa kuumimillaan ja on tosi harmi, että usein ne tehdyt lupaukset unohtuu nopeasti kun alkuinnostus on ohi. Saleille mahtuu viimeistään maaliskuussa, kun terveelliset elämäntavat olivat vain hetken huumaa. Itse ainakin pidän tärkeänä, että terveelliset elintavat ovat pysyvä juttu joka näkyy minusta myös ulospäin. Se ei ole koskaan kuuri, joka alkaa joka vuosi uudelleen. Mulle kyllä riitää vilkaisu noihin kuviin ja motivaatio kasvaa taas kohisten!
Haluan vahvan, notkean, kestävän ja urheilullisen vartalon. Seuraavissa kuntokuvissa toivottavasti on jo pientä kehitystä tapahtunut!

Mutta hei, lippu korkealle ja Suomi vei just MM-kullankin! Huikeeta, kannut kaakkoon!

fityoutoo

7 vastausta artikkeliin “Kuntokuvat, joita ei pitänyt julkaista!”

  1. Siis vau, näytät aivan upealta! Ei millään uskoisi että kuvissa on vasta 12 päivää synnytyksestä vaan ihmettelin ensin kun luin kuvatekstin et voikohan pitää paikkaansa 😀

    • No oi kiitos. Mä näytän kyllä omasta mielestä siltä, että en ole koskaan mitään urheilua kokeillutkaan…. 😀

  2. Mun yks jalka oli koko sun vartalon kokoinen vielä 12 pvä synnytyksestä. 😂 Lihasmuisti on kuitenkin niin vahvasti mukana että ei tossa kauan mene. Mulla oli melkein vuosi treeni taukoa ja kuitenkin tuntui että sitä ennen tehty työ ei ollut turha.

    • Heh no ei kai sentään! 😀 Kyllä mäkin luulen, että kroppa muistaa… kunhan taas tapani mukaan liioittelen heh heh!

  3. Pidin pari vuotta salitaukoa lasten ollessa pieniä. En vaan halunnut jättää lapsia enää vapaalla, kun töissäkin piti käydä. Kotijumppaa toki tein, ja lenkkeilen vaunujen kanssa. Nyt siitä on pari vuotta aikaa, ja taas olen hyvässä tikissä. Ei urheiluhullu perusluonne katoa lasten myötä, ellei tahdo! Hyvin se menee, ei stressiä.

    • Ymmärrän kyllä oikein hyvin tuon, ettei työpäivän jälkeen halua enää olla poissa lasten luota. Mä esim vierastan ajatusta lapsiparkista nyt, kun Ben on päivällä hoidossa – ajatus siitä et vien hoidosta hoitoon ei kyllä mahdu mun maailmaan. Meillä mieskin treenaa kyllä ja hänellä on vakiotreenit. Itse meinaan ottaa yhden äiti-lapsijumpan viikolle joka on tosi hyvä järjestely tähän hetkeen kun olen kotona. Sen lisäski salille joko aamulla aikaisin tai illalla myöhään. Tää on suunnitelma. Lapset kuitenkin aina kaiken edelle.

  4. Hyvältä näytät! Pienen treenauksen jälkeen olet taas tikissä.
    Itse synnytin toisen lapseni 5kk sitten. Kilot lähti imettäessä nopeasti (puntarin lukema näytti entiseltä noin kolmessa viikossa, kroppa luonnollisesti ei). Salitreenitkin aloitin jo syksyllä. Treeniaikoja on välillä hankala organisoida (vauva täysimetyksellä), mutta elän asenteella, että yksikin kerta viikossa on parempi kuin ei mitään.
    Nyt vauvan ja treeni-innon kasvaessa olen onnistunut treenailemaan enemmän ja monipuolisemmin (juoksu, hot yoga). Suorien vatsalihasten treenauksenkin aloin hetki sitten (apua, missä ne keskivartalon lihakset oikein on!?). Samalla huomasin itse olevani aivan vino ja kiero. En todellakaan tiedä, mistä johtuu. Hämmentävää! Täytyy tavata tuttu PT, joka myös fysioterapeutti, jos hän osaisi auttaa. Toki monipuolinen treeni auttaa pitkällä aikavälillä, mutta helpostihan sitä suosii sitä parempaa, helpompaa puolta, jolloin kropan epätasapaino vaan jatkuu.
    Tsemppiä treenailuun ja vauva-arkeen! Seuraan mielenkiinnolla ja otan vastaan kaikki vinkit 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta