Kyllä tätä syö ennen kuin turpiinsa ottaa!

Moni oli linkannut muutama päivä sitten ravitsemusterapeutti Hanna Partasen haastattelun facessa ja itsekin jaoin jutun Fit you too -blogin omilla fb-sivuilla (käykää muuten tykkäämässä, tuosta oikealta! 🙂 ) . Monella on vähän negatiivinen asenne Hanna Partasta kohtaa ja kenties ne johtuu jostain aikaisemmistä suht mielenkiintoisista lehtijutuista tai tv-esiintymisistä. Pääsin itse kuunteleeman häntä ”Naisen koot” -luennolla, jossa hän puihui syömisestä ja sen kohtuudesta. Olin itseasiassa tosi positiivisesti yllättynyt hänen osuudestaan ja pakko myöntään, että olin itsekin vähän skeptinen kuulija aluksi. Hänen puheenvuoronsa käsitteli siis syömisen kohtuutta ja syömiseen liittyviä päähänpinttymiä. Hän onkin tutkinut työkseen paljon suomalaisten syömiskäyttäytymistä ja myös sitä mikä ajaa meidät ylipainoisiksi.

Mun mielestä aika monella meni ehkä ohi se pointti, mitä Hanna tässä jutussa ajoi takaa. Ehkä juttu oli myös vähän liian raflaavasti otsikoitu klikkien haalimiseksi! Hänhän ei missään nimessä neuvonut ketää syömään pahaa ruokaa, niinkuin moni ymmärsi tai halusi ymmärtää! Voi myös olla, että moni ei tajua ilmiötä samalla tavalla kuin sellainen ihminen, joka on tekemisissä ruokavalioiden, ylipainon ja sen syiden kanssa. Kukka Laaksokin oli postannut saman jutun omalle FB-sivulleen ja hän selvästi oli samoilla linjoilla.
Kysymys ei siis ole pahan ruoan syömisestä. Vaan siitä, että oppii syömään myös ”ihan ok” ruokaa.

Elämäni ensimäinen TUOREtonnikalapihvi! Ei noussut ehkä makumaailmani kärkeen...
Elämäni ensimäinen TUOREtonnikalapihvi tällä viikolla! Ei noussut ehkä makumaailmani kärkeen…

Olen itse kuullut esimerkiksi nämä seuraavat lauseet monen monituista kertaa:
”Kasvikset ei maistu miltään”. Juu ja siksipä ne on upotettava rasvaan, ja lisättävä krutonkeja (höttöhiilaria ja rasvaa), sekä juustoa (rasvaa). On ihan totta, että useimmat kasvikset eivät ole kovin voimakkaan makuisia, eli joko niitä on opeteltava syömään sellaisenaan tai opeteltava maustamaan ne voimakkaamman makuisiksi. Useimmat eivät kuitenkaan koskaan opettele ja jatkavat kasvisten skippaamisen aterioilla. Pakastevihannesten kanssa pääsee tosi helpolla, mutta taas sama ongelma: Ei maistu tarpeeksi hyvälle. Tylsää ruokaa.
Entäpä jos ajattelisi asiaa vähän eri näkökulmasta välillä: Kannattaisiko minun syödä kasviksia siksi, että ateriani energiamäärä ei olisi niin iso, mutta määrällisesti ruokaa olisi tarpeeksi nälän selättämiseksi ja pois pitämiseksi? Toisin kuin esimerkiksi punaisesta lihasta tai rasvan ja hiilihydraatin yhdistelmästä (esimerkiksi pastasta), ei kasviksista tule niin tukkoista ja uneliasta oloa syömisen jälkeen. Haluaisinko mieluummin sellaisen olon loppupäiväksi? Haluaisinko myös kasvisten mukana tärkeitä vitamiineja jotka eivät välttämättä paranna oloa tai ulkomuotonani VÄLITTÖMÄSTI, mutta joilla pitkässä juoksussa on tosi suuri merkitys jaksamiseeni, ulkonäkööni ja yleiseen olotilaani? Kyllä!

ruokapostaus1 (1 of 1)
Paistettuja vihanneksia (tällä kertaa ihan tuoreita), munakasta, riisikakkuja ja kalkkunaleikettä. Hyvin tyypillistä helppoa ruokaa.

”Tekemäni ruoka maistuu tylsälle”. Mutta sen sijaan läheisen kinkkibuffan, natriumglutamaatilla höystetty buffako maistuu maukkaalle? Tai valmis pakastepizza?  Ja kaipaako ”maukas ruoka” aina rinnalleen kunnon kermaisen kastikkeen, juustogratiinin ja kaurapuuro nyrkin kokoisen voisilmän.?
TÄMÄ on nyt se pointti, joka menee monelta ohi: Kyllä kevyttä, terveellistä ja HYVÄNMAKUISTA ruokaa voi tehdä itsekin, jos on keittiössä valveutunut ja osaa käytää erilaisia mausteita ja raaka-aineita! Tämä sitten vaatii sen, että on kiinnostunut ruoanlaitosta ja on avoin uusia makuja kohtaan. Itsekin osaan tehdä sujuvasti ohjeesta ties mitä herkkuannoksia (terveellisiäkin), mutta yleensä päädyn arkena heittämään paistinpannulle puolikkaan pussin pakastevihanneksia ja sotken siihen suolalla&pippurilla maustetun kanan rintafileen tai jauhelihan! Jos oikein laiskottaa, niin avaan tonnikalapurkin – josta en edes erityisemmin pidä. Mutta ehkä tässä asiassa helppous menee maun edelle, etenkin kun ruoan pitää syntyä sutjakkaasti.
Kyllä mäkin rakastan esimerkiksi majoneesia ja mielelläni herkuttelen kermaisilla aurajuustoperunoilla toisinaan. Niitäkin pitäisi tietysti ottaa kohtuudella, vaikka kuinka hyvää oliskin. Mutta arjessa tyydyn pakastevihanneksiin, vaikka en toki tarkoita että kaikkien pitää niin puritaanisesti syödä. On tietysti ihan mahtava juttu jos osaa valmistaa terveellistä ruokaa niin, että lopputulos on herkullista! On silti kuitenkin fakta, että suomalainen syö esimerkiksi kasviksia edelleen aivan onnettoman vähän, eli keskimäärin n.160g päivässä ja sokeria moni käyttää päivittäin aivan liikaa.ruokapostaus3 (1 of 1)

Lohinyyttien ohje uusimmasta Pirkka-lehdestä! Tämä oli oikeasti tosi helppo ja nopea tehdä - ja terveellinenkin!
Lohinyyttien ohje uusimmasta Pirkka-lehdestä! Tämä oli oikeasti tosi helppo ja nopea tehdä – ja terveellinenkin!

Onko ruoan siis aina maistuttava ihan 10 plussalle? Riittääkö, että arjen perusruoka on ihan ok-makuista ja joskus jopa tylsääkin, ellei omassa keittiössä satu hääräilemään itse Kari Aihinen? Voisiko niitä ”tylsiä ruokia” opetella syömään, jos tavoitteena on vaikka pudottaa painoa tai muuten vain parantaa ruokavalion laatua? Aikuinen ihminen nimittäin kyllä sietää vähän tylsyyttä lautasellaankin – siis jos haluaa. Ne kasvikset uppooa myös ilman kastikkeita kun asennoituu niin, ettei tämä välttämättä ole nyt sitä herkuinta herkkuruokaani, mutta kelpaa kyllä. SItten kun esimerkiksi viikonloppuisin haluaa panostaa ruokaa kunnolla, niin se maistuu entistä spessummalle!

Nyt olisi kiva kuulla, että millaista ruokaa syötte arkena? Onko se joka kerta makuelämys vai enemmän tarkoitettu tyydyttämään nälkää…? Kommentteja kehiin!

fityoutoo

9 vastausta artikkeliin “Kyllä tätä syö ennen kuin turpiinsa ottaa!”

  1. Näin! Yleensä mennään hyvin simppelillä ja puhtaalla ruualla, ilman kermakastikkeita ja sokeriliemiä ja yllättävän nopein valmistusajoinkin. Valehtelematta väitän että suu tottuu ja maku ei ole ollenkaan mikään ihan ok, vaan monesti tosi hyvä (vai onko se vaan sitä että nälkäänsähän syö ja silloin kaikki on hyvää :D). Sitä paitsi oma vatsa ainakin tykkää paljon enemmän kun se on sitä yksinkertaista. Silloin tällöin ei sitten anopin kermakastikkeet ja suurinpiirtein voissa höytytetyt kasvikset ole ollenkaan niin suuri paha ja sen jälkkärikakunkin syö ilman kummittelevia taka-ajatuksia, nimenomaan nautiskelee taas siitä omasta arjesta poikkeavasta ateriasta ihan eri tavoin 🙂

    • Ja kun tottuu ns. pelkistettyihin makuihin, niin sitten niitä rasvaisia mössöjä alkaa vältellä! Mutta sama mulla – anoppilassa menee mitä vaan 😀 !

  2. Heippa!

    Täällä syödään ihan perus kotiruokaa. Kalaan pyrin tekemään kerran viikossa ja salaattia sekä kasviksia on joka aterialla. Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta ja mielestäni on tärkeää, että he oppivat maistamaan ja syömään monenlaisia makuja ja juurikin kasviksia.

    Salaatit ja kasvikset vaihtelevat meillä päivittäin. Pyrin kuitenkin tekemään salaatit aina niin, että niissä on mukana myös jotain ”rouskuvaa” (pähkinöitä tai siemeniä) sekä toisinaan myös hieman hedelmää (melonit, rypäleet ja omena toimivat hyvin salaatissa ). Joskus laitan joukkoon myös mozzarellaa tai fetaa, vaikka ne eivät kai ole ihan terveellisemmästä päästä. Määrällisesti noita juustoja tulee kuitenkin mielestäni aika vähän per hlö, kun salaattia syö koko perhe.

    Pakastekasviksia käytän jostain syystä tosi vähän…suosin tuoreita satokaudessa olevia kasviksia ja hedelmiä. 🙂

    • Juu ja muutama pala fetaa tai mozzarellaa on yksi lysti! 🙂 Kyllä mäkin laitan usein just esim juustoa salaattiin ja tykkään juustosta muutenkin! Mäkin tykkään mennä kasviksissa sesongin mukaan, mutta vauvan kanssa päivisin noi pakastevihannekset on luvattoman helppoja 😀 .

  3. Olin Hannan kanssa osin samoilla linjoilla, osin en. Jos hyvällä ruoalla tarkoitetaan sitä ultramegahyvää niin ei ruoan sinä tosissaan tartte siltä maistua. Sen sijaan hyvä ruoka on muutakin kuin kaloripommi ja en kannata syömisen rajoittamista, koska se osaltaan luo myös tylsän ruoan käsitteen. Enkä pidä siitä, että ruokaa jaotellaan hyvään tai huonoon, makumieltymyksiä toki on erilaisia. Oma asenne on enemmänkin ”ruoka on ruokaa” ja että jokainen ateria ansaitsee kunnioitusta ja että ns.tylsästäkin voi pikkujipoilla tehdä hyvää ilman että paukutellaan ns.kalorirajoja. tylsä ruoka ei ole kestävän hyvän syömisen perusta. Hyvällä ja uteliaalla mielellä ja yhdessä syöden ruoka maistuu paremmalta vaikkei se lempparia olisikaan. Koska syömme myös merkityksiä, emme vain makuja.

    Taidan itsekin tehdä postaukseni aiheesta 🙂

  4. Viikolla mennään ihan perusmeiningillä ja tällä hetkellä aika tarkasti ruokien suhteen. Yritän kuitenkin koko ajan etsiä hyviä ja terveellisiä reseptejä, koska pidän vaihtelusta! Pienilläkin muutoksilla saa entistä maistuvampaa evästä. Vihanneksia jossain muodossa joka aterialla 🙂

  5. Kasvikset höyryttymään, kana tai jauheliha pannulle –> sekasin ja mausteet –> valmista. Joskus jos oikein hurjaksi heittäydyn keitän sekaan vielä riisit. Maistuu vaikka kylmänä, on aivan hyvää perusruokaa ja tekee hyvän olon.
    Tottakai tollanen ruoka kuulostaa ”tylsältä” ja ”pahalta” niiden korviin, jotka vetää rasvaisia pitsoja ja pastoja arkiruokana. Kaikki se suolan, rasvan ja lisäaineiden määrä turruttaa makuaistin ja ihmekkö tuo jos kasvikset ei maistu.
    Asiaan jollain tavalla kytkeytyen; ehkä yks maailman rasittavin asia on se, että noi mun pöperöt mielletään ”fitnessruuaksi” ja ”nipottamiseksi” sekä ”epänormaaliksi”. Hieman on ihmisten käsitys vääristyny jos perus proteiini + kasvikset (+hiilari ja hyvät rasvat) on epänormaalia. Aina saa olla perustelemassa miksi syö niin tai näin tai miksi treenaa paljon jne. Usein kuulee sitä ”no se on fitness”. Joo, ehkä oonki, mutta kannattais niiden pitsanmussuttajienki vaihtaa vähän parempaan sapuskaan, siihen ”mauttomaan ja tylsään perusruokaan”.

  6. Patrik Borg, Mikael Fogelholm, Anette Palssa… kaikki laillistetut asiantuntevat ravitsemusterapeutit liputtavat samaa; kohtuutta. Arki ja Juhlatilanteet erilleen. Olin aika yllättynyt Hannan tekstistä, mutta hyvä ajatuksia herättävä. Ehkä meistä on tullut liian nirsoja ja täydellisyydenhakuisia? Jos maku/koostumus/ulkonäkö ei ole justeikäprecis niin heitetään roskiin niin kuin ravintolassa usein. Ja ne lapset! Uuteen makuun tottuu vasta 10-20maistelukerran jälkeen. Toistoja ja kokkaustapoja. Itselleni ruoka=polttoainetta ja syön myös ”pahaa” ruokaa kuten viherjauhetta ja inkivääriä vaikkei ne makuhermoja sivele, mutta keho tykkää. Jos ruoka on vähän palanut tai ylimaustettu menettelee, kylässä en jaksa nipottaa jos sinne on eksynyt jokunen oliivi joita en voi sietää. Asenne on mielestäni myös tärkeä; jos kasvisten kohdalla ajatellaan ”pupuruokaa” ja ”ällöttävää” ei se kovin hyvältä voi maistua. Mitkä on Katri sun omat suosikit/inhokit?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta