Laiska se töitään luettelee

Jos mun pitäisi mainita jokin hyvä asia itsestäni, niin sanoisin ainakin, että olen kova tekemään töitä. Olen sellainen ihminen, että jos mua pyydetään tekemään joku homma, niin teen sen varmasti ja huolellisesti, enkä jätä muille mulle kuuluvia hommia. Mua ärsyttää sellaiset henkilöt, jotka kyllä lupaa hoitaa jonkun homman ja sitten kuitenkin itse päädyt tekemään sen, tai sitten sellaiset jotka katsoo vierestä ja kaivaa nenää kun toiset rehkii. Olipa kyseessä muutto, talkoot tms ihan mikä vaan, niin jos mä lupaudun mukaan, niin teen varmasti osani enkä seiso tumput suorina ja odota kahvitaukoa. Tän sanottuani mut pyydetään ihan takuulla sitten joka ikisen kaverin muuttoavuksi…..
”Valitettavasti en pääse kolmen viikon päästä muuttoavuksi, koska olen flunssassa” :D.

Tää kaikki on tullut mulle kasvatuksessa, koska porukkani ovat kunnon työläissakkia ja äitini on ollut melkein 30v yrittäjänä ja nyt 68-vuotiaana tekee edelleen 3 päivää viikosta töitä, koska ei osaa, eikä halua lopettaa. Yrittäminen on elämäntapa. Mua ei olis paljon kiinnostanut teininä työnteko, mutta puhelinlasku rupes oleen tällä suunsoittajalla sen verran iso, että isä käski maksaa sen itse. Sanoin ”ei oo töitä”, niin isä sano että kohta on. Hän oli kaupungin palveluksessa viherpuolella ja kohta mulla olikin töitä RISUNKERÄÄJÄNÄ! Tää tapahtui siis seiskaluokan kesällä. Joka aamu mä vedin liian isot näppylähanskat käteen ja isä kuskas mut jonnekkin risusavotalle, jossa mä heitin läppää viiskymppisten metsurien kanssa. Sitä kesti kuukauden ja kuukausi oli ihan riittävästi sitä hommaa.

Nokia-5110
Mun eka puhelin. Tällä mallilla oli vähän vaikee ladata kuvia instagramiin…

Sitten mutsi sanoi, että eräässä vanhainkodissa tarvitaan mummojen ja pappojen työntelijää. Poljin joka aamu 8km:n työmatkan pyörällä ja tein sitä mitä käskettiin; Vaihdoin lakanoita, annostelin kiisseliä kulhoihin ja työntelin pyörätuoleja. Siellä oli kans sellanen tyttö töissä samaan aikaan, joka oli balettitanssija (tai ainakin väitti olevansa). Olin pikkasen kade, kun sillä oli niin järkyttävän hyvä ryhti ja se oli niin laiha.

Sitten seuraavana kesänä oltiinkin pankkineidin kanssa metsähommissa!! Meidän yhteiset vaiheet on siis moninaiset. Tällä kertaa mä sain henkilökohtaisen ”ylennyksen” edelliskesästä ja päästiin istuttamaan puun taimia. Niitähän oli varmaan joku 2000kpl ja koko ajan oli sellinen olo että nää ei lopu ikinä. Aurinko paahtoi täydeltä terältä ja tuli ihan törkeen näköinen ”hihaton” rusketus!! 😀 Taidettiin pitää pari ylimääräistä kahvitaukoa, koska oli pakko puhua pojista.

katri2_03.jpeg
Tästä kuvasta on 12-vuotta. Hyvä luoja sentään. No, onneks noi samat glitteritädit on edelleen mun parhaat ystävät. (H & P, anteeks, anteeks ja anteeks :D)

Sitten mun ura vanhusten parissa sai taas jatkoa ja tää oli eka työpaikka jonka puhuin itse itselleni. Työnkuva oli sama, paitsi että tällä kertaa yks puoliksi halvaantunut pappa rakastui muhun, ja jaksoi aina muistuttaa ettei hän ole halvaantunut ”sieltä”. Sitten sillä oli muka aina kolikoita taskunpohjalla jotka sen piti saada, mutta näin  jälkeenpäin ajateltuna siinä tais olla kyllä ihan muu kyseessä.
Hymyilyttää kun ajattelee jälkeenpäin noita aikoja. Mulla tais olla ehkä vähän liiankin korkea työmoraali…

Lukiossa rupes taas olemaan pikkurahan puutetta, koska porukoilla oli kuitenkin kohtuu iso asuntolaina maksettavana ja mä olisin halunnut ostaa cd-levyjä (mm.trancea) ja Dieselin hupparin, joka oli siihen aikaan aivan must-vaate. Dieselin huppari jossa on rinnassa se karvanen D-kirjain. Pääsin kaverin kautta erääseen pikaruokapaikkaan ja tein eläimellisiä työvuoroja. Siinä paikassa ei ollut työntekijän rooli kovin kummonen. En mene yksityiskohtiin mutta siellä tapahtu kaikenlaista, jota en halua muistella. Aika monta kertaa menin itkien kotiin, koska olin henkisesti ja fyysisesti niin loppu. Äiti sanoi, että lopeta siellä, sähän tulet hulluksi!
Työura jatkui sitten mm. Irti huumeista RY:llä puhelintyössä ja meillä oli huikee työporukka. Työ nyt oli….no puhelinmyyntiä, mutta työmotivaatiota lisäs noin 150% se, että olin silmittömän rakastunut mun työkaveriin ja tunne oli molemminpuolinen. <3

katri3_03.jpeg
Pankkineitihän oli jo noina aikoina aivan tajuttoman kuumaa kamaa. Minä sen sijaa…no ”perfect”. Jotkut vähän paremmin istuvat liivit olis voinu olla kivat. Ja ryhti.

Varmaan hikisin kesä oli ikinä oli erään pitserian tarjoilijana. Malauta mä juoksin sinä kesänä!!! Tein pitkää vuoroa (omasta toiveesta), eikä se tarjoilijan työ silloin tuntunut hullummalta. Asiakkaat tykkäs ja turistien kanssa sai puhua englantia. Olin nopee ja tehokas ja aina jos siihen tuli kiireapulaiseksi joku nuorempi likka pyörimään jalkoihin, niin se ärsytti. Mä hoidin niitä tilauksia konekivääritekniikalla. Sit lähdin inttiin. Siitä on siis 11-vuotta. En mä ole vanha, eeeeeeeen….. 😀

selfie
Kerran selfie – aina selfie :D!!!

Tampereelle muutettaessa sain töitä henkilökohtaisena avustajana ja paikan ratkas varmasti mun työhakemus, joka oli printattu violetille paperille! No ei kai…
Palkka oli aivan kauhean surkea, mutta jotenkin sitä aina selvisi ja työ itsessään oli hauskaa. Tein töitä myös uimahallissa ja silloin heräsi mun kiinnostus liikunta-alaa kohtaan. Sitten hain kouluun Kuopioon, jonne pääsinkin opiskelemaan. En siitäkään kuitenkaan sen enempää.

Mä olen aina uskonut, että tekevälle löytyy töitä. Olen tehnyt valehtelematta töitä yli 20:ssa eri paikassa ja käynyt läpi suunnilleen kaikki huonosti palkatut ”hanttihommat”, vaikken koskaan ole sitä niin ajatellutkaan. Joku tekee kuitenkin sitä hanttihommaa koko lopun elämäänsä ja vielä nauttii siitä. Mulle on siis aivan sama, onko ihminen joku ylikoulutettu valtiotieteen maisteri vai siivooja. Työ kun työ.
Vinkkinä voisin sanoa kaikille työuraa aloitteleville, että; Ole oma-aloitteinen työntekijä ja ole AINA ajoissa.

fityoutoo

11 vastausta artikkeliin “Laiska se töitään luettelee”

    • No kiva! 🙂
      Mun mies kysy, että minkä hiton omanelämänkerran sä oikein kirjotit. No, olkoon tämä nyt vaikka sit sellanen…

  1. Hah, tää oli kyllä hauska juttu! 🙂 Mulla on vähän sama homma, että oon tehnyt ihan pienestä asti töitä rahojeni eteen, ensin se alkoi jollain WWF:n tuotteiden myymisellä, jolla sai kerättyä sitten itselleen valitsemansa tuotteen myynnin mukaan ja yläasteen lopulla alottelin oikeat työt isäni firmassa tehden jotain paperihommia. En tykännyt siitä yhtään, mutta työ kun työ. Pari kesää menikin sitten sen jälkeen samaa hommaa tehden kun sulla, eli vanhuksia lykkien. Se oli ihan hauskaa puuhaa ja samassa talossa oli paljon kavereita töissä niin mentiin aina yhdessä ulos ulkoiluttamaan mummoja ja faareja 😀 never again! Nyt on onneksi oma ala jo löytynyt, mutta onhan tässä keritty kaikenmoista välissäkin kokeilemaan pähkinöidenmyynnistä alkaen.

    • Mäkin olen aina tykännyt vanhuksista! Silloin oli vielä jotain arvoa sillä, että he pääsevät kävelylle ja saavat juttuseuraa samalla. Toi työ oli noin 100 kertaa mielekkäämpää kuin risujen kerääminen!
      Pähkinöiden myynti kuulostaakin mielenkiintoiselta. Mä olen ollut myös muuten torilla myymässä kukkia 0 tietämyksellä kukista. Tunnistin aluksi vain pelargonian ja annansilmän, mutta jo parin päivän jälkeen kukat ja niiden hoito tuli ihan selkärangasta :D. Olen tosin unohtanut jo kaiken..

  2. Ihana kirjoitus! 🙂 Tuli jotenkin tosi hyvälle tuulelle!!
    Ja ite oon siis samaa mieltä, työtä pitää tehdä ja töitä riittää tekevälle!
    Myös siinä oon samaa mieltä, että on mulle ei merkkaa kenenkään koulutuksen korkeus, hyviä työntekijöitä voi olla vaikka missä hommissa!

    Itsekin oon työurani alottanu hanttihommilla ja tehny vaikka minkälaista jätskipallon pyörittelyä ja pesulahommia. 😀

    T. Itsekin entinen glitter-täti 😉

    • Voi ei noi glittertopit!!! 😀 Mitä enemmän sparklea, niin sitä parempi…

      Mut ainakin oppi siihen, että ei sitä tiliä tuu jos ei mitään viitsi tehdä. Mulla on onneksi aina käynyt hyvä tuuri, enkä ole joutunut olemaan päivääkään työttömänä. Toki se johtuu myös siitä, että tällain hiljaisena ihmisenä on aina ollu uskallusta luoda uusia suhteita ja niiden kautta sitten tullut työmahdollisuuksiakin.
      Nyt ekan kerran mietin, että entäs jos töitä ei yrittäjänä ookkaan. Vaikka huoli on varmaan turha.

    • Mut eikö ookkin niin, että kun on paljon töissä niin vapaapäivät tuntuu paljon paremmalle!! 🙂

  3. Tekevälle löytää aina töitä. On ihan psk puhetta ettei saisi töitä, jos haluaa niin töitä löytyy. Itse taas olen ollut vain muutamassa paikassa töissä ja olen omistanutkin osan yrityksestä. Olen aloittanut työurani kanssa pohjalta (nurmikoita leikkasin talohuollossa 16 vuotiaana) ja opiskelin vasta työelämässä olessani korkeamman tutkinnon (millä voisi kyllä pyyhkiä..) tutkinnosta ei ole mitään hyötyä eikä kukaan ole sitä minulta koskaan kysynyt. Olen tehnyt töitä jo parikymmentä vuotta ja kertaakaan en ole myöhästynyt töistä. En edes opiskeluaikaan vaikka edellisenä iltana saattoi mennä pidempään. Ajoissa kannattaa olla aina. Harmi vaan, että omat ipanat eivät ole sen tärkeyttä sisäistäneet. Kai sieltä papan taskunpohjalta löytyi kuitenkin niitä senttejä? 😉

    • Tää on muuten jännä juttu, että harva on jo teini-ikäisenä töissä! Tähän vaikuttaa varmaan myös se, että töitä on nykyään vaikeempi saada jos on alaikäinen ja kaikesta on tullut niin helvetin byrokraattista. Tää on todella harmi, koska varmasti löytyy reippaita nuoria, jotka tekisivät kesälomilla jotain hommaa. Ilmaislehtien jakaminen ja lastenhoito taitaa olla nykyään ainoa homma, jota voi arkena tehdä koululainen.

      Kyllä siellä oli papalla kuule aina taskut täynnä kolikoita… Sitten se sama pappa huijas mut vielä viemään sen kaljalle läheiseen pubiin!!! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta