Läpimurto.

Autoilussani tapahtui juuri läpimurto. Ajoin nimittäin yksin Mellunmäestä kotiin. Kaikille muille ajotaitoisille ihmisille tämä nyt ei ole todellakaan mikään saavutus, mutta voin kertoa, että tälle autoilufobiasta kärsivälle on!
Useimmillehan autoilu on kivaa hommaa ja ajokortti vapauttaa ja helpottaa elämää…Niin kaikkien muiden paitsi minun mielestäni!
Vihaan autolla ajamista, eikä kyse ole todellakaan siitä ettenkö osaisi sitä ajaa! Se on vaan mielestäni todella ahdistavaa hommaa.. 
Olen ollut kerran kolarissa (peltikolari), eli perääni ajettiin liikennevaloissa ja sen jälkeen olen kärsinyt vakava-asteisesta autoilukammosta! Asiaa helpottaa varmasti myös se, että aina tilaisuuden tullen kieltäydyn ajamasta. Tai no joo, ajanhan mä välillä.. Salille, jonne on matkaa 1.8km! On vaan kuitenkin tosiasia, että auto helpottaa elämää – varsinkin jos valitsee elämän lähes sivistyksen ulkopuolelta, kuten allekirjoittanut. Mieluummin olen siis kulkenut julkisilla vaikka tunnin, kuin että ajaisin saman 15minuutissa autolla. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että ei tässä paniikkinappulan painamisessa ole enää mitään järkeä. 
Anonyymit ajopelkoiset ottakaa yhteyttä, PIAN!
Palasin siis juuri kotiin Tampereelta ja sydämeeni jäi taas vähintään näsinneulan mentävä aukko… Byhyy.
Onneksi ensi kuun lopussa odottaa kahden viikon praktik i Tammerfors!! Syön ainakin kilon sillä reissulla mustaamakkaraa ja käyn tsekkaamassa Tampereen mestat oikein läpikotaisin!
Keskustaan on ilmestynyt  kuulemma ainakin yksi tutustumisen arvoinen puoti nimeltään nollakolme joka jo pelkästään nimensä perusteella sietää saada vuoden Tamperelaisuuspalkinnon! Pientä vinkkiä olen myös kuullut, että Laukontorilla rupee saamaan tuoretta pullaa…Mahtaako pitää paikkansa sisäpiiri?? Laittakaas vinkkiä tulemaan!
Eilen kyllä vauhditettiin hääsuunnittelua sen verran puolikuivalla, että aamulla oli vaikea muistaa mitä tuli suunniteltua :D. Siinä vaiheessa kun sisko nosti pöydälle sellasen puolen metrin pinon häälehtiä, niin tiesin, että tästä ei tulla selviämään kuivin suin! Ja viimeistään sitten siinä vaiheessa, kun omassa päässä herää ajatus, että olisikohan sitten joskus ehkä itselläkin varaa tuollaiseen Oscar de la Rentan hääpukuun(jos vähän jostain muusta tinkisi…), niin kannattaa siirtyä hyvin pian kyllä valkoviinistä väkevimpiin! Sitten ollaan nimittäin jo aika syvällä… Jopa paatunein steriloitu feministivanhapiika alkaa pakostikin miettimään, minkä värisiä nimikoituja pillejä kannattaisi valita roosan värisen astiaston kanssa kun alkaa lukemaan noita lehtiä!! Meininki niissä on ihan H-U-L-L-U-A! Jos oikein pitäisi rankaista heteromiestä, niin pakottaisin varmaan häntä lukemaan 10  Martha Steward-Wedding-lehteä putkeen. Sen jälkeen siitä poika poloisesta ei olisi psyykkeen tasolla enää mitään jäljellä!
Tänä aamuna suunnittelutiimimme kärsikin sitten kuka väsymyksestä kuka muuten heikosta hapesta, mutta onneksi itselläni olo on ollut mitä mainion! Koska peli oli niinsanotusti jo menetetty tämän viikonlopun osalta, niin rakkaan ystävän kanssa herkuteltiin vähän Siilinkarilla ja sitten herkuteltiin muutaman tunnin päästä vähän lisää Chicken pocketin merkeissä! Viime viikonlopusta viisastuneena jätin kuitenkin risotot ja pastat rauhaan… 
Tänään onkin luvassa kesäkauden avajaiset kaverin kanssa (keksin nuo avajaiset juuri syyksi) ja koska isäntäkin on veljensä polttareissa, niin minäkään en jää kyllä kotiin itkemään ikävääni! Jos sitä vaikka taas puolen vuoden tauon jälkeen sutis vähän lilaa luomiin… Tulkaahan moikkaamaan jos satutte törmäämään tänään Helsingin yöelämässä, jaetaan siinä samalla vaikka joku kesäksi kuntoon vinkki samalla, kun ryystetään ”laihdutusjuomia”…

ps. Tekniikka takkuilee taas. Eilen piti blogissa alkaa uusi Patukkaa poskeen-osio, mutta kai toi youtube luulee videon sisältävän jotain arvelluttavaa materiaalia kun ei suostu sitä vastaanottamaan! :D. Pitää siis venata niin kauan, kunnes it-könsikäs palaa strippiluolista kotio… 

fityoutoo

2 vastausta artikkeliin “Läpimurto.”

  1. I so feel you! Mä jouduin alkaa pitkästä aikaa kylmiltään ajeleen kolme kertaa viikossa (aikuisopiskelun takia 😉 60km suunta ja samaan kastiin kuulun, inhoan ajamista. Mua tympii se, että aina tuntuu tavalla tai toisella ettei tilanne ole mun hallinnassani eikä ikinä voi olla varma, että matka sujuu suunnitelmien mukaan. MUTTA nyt on ollut kyllä hetkiä, kun olen ajamisesta ihan nauttinutkin, uskomatonta mutta totta. Mutta fiilis ei ole vieläkään kyllä sellainen, että mitenkään ratin taakse erityisesti haluaisin istua. Tsemppiä! ;D

  2. Kyllä tässä on itselläkin aika tarttua härkää sarvista. Koko ajan homma menee vaan pahempaan suuntaan. Tää mun fobia liittyy selkeesti siihen, että en tiedä mihin mun pitää mennä! En siis pelkää kolaria niinkään… Pahinta on, että saan ratissa ihan paniikkihäiriön oireita, eli kädet puutuu ja hikoaa ja sydän tykyttää ihan kamalasti. This can’t be normal…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta