Lauantai-illan pohdintaa…

Olen ärsyttävä. Ärsytän itseäni.

Olen viime sunnuntaista asti ollut täysin varma, että jotain tapahtuu, siis sisälläni. Olen voinut niin normaalisti koko raskauden ajan, että ehkä sen takia tunnistan pienenkin muutoksen kropassani. Sunnuntaina kun tuntemukset alavatsassa ja selässä alkoivat, niin olin varma että lähtö on lähellä. Olenkin tässä nyt viikon verran siis odottanut…ja odottanut. En oikeastaan edes tiedä miksi, koska järkevästi ajateltuna odottamisessa ei ole tällä hetkellä MITÄÄN järkeä! 

Odottaminen on ainakin minun tapauksessani täysin hukkaan heitettyä aikaa. Liian usein ihminen hukkaa elämäänsä jonkun asian, päivän, tapahtuman tai ”ihmeen” odottamiseen. Kaikki energia keskittyy siihen, mitä tulee ehkä kohta tapahtumaan, eikä siihen mitä nyt tapahtuu. Ongelma on tässä se, että lakkaat nauttimasta hetkestä, etkä nää mitä mahdollisuuksia se sinulle tarjoaa. Aika kuluu ja elämä sitä myöden.
Kunhan nyt vaan aika kuluisi mahdollisimman nopeasti… Ja taas pari aurinkoista kivaa päivää on mennyt kankkulan kaivoon! Sitäpaitsi olet taas pari päivää vanhempi ja nekin päivät olisi kannattanut käyttää hyväksi – niitä et saa mukaasi sinne 50-vuoden päähän kun sinulla on lonkkaproteesi ja pidätysvaikeuksia.



Voin edelleenkin ihan kivasti. Ei juuri vituta tai kolota, vatsa ei ole mikään hehtaari. Välillä toki joo vihloo, mutta ei mitään elämää suurempaa. Kiirekkään ei ole sen puoleen minnekkään ja sen sijaan että tylsistyisi niin kannattaisi varmaan NAUTTIA tästä elämän helppoudesta. Kaikilla se ei ole ihan itsestäänselvyys ja jotkut tilanteessani ovat varmaan niin kädet täynnä muuta perhettä ja kotitöitä, etteivät ehdi laskeskella minuutteja kotisohvalla. Tai sitten ovat niin tuskaisen kipeitä, että ei paljon kiinnosta enää koko raskaana olo. No, minullahan ei ole sitäkään ongelmaa.
Miksi hemmetissä siis en vaan voi jatkaa normaalia elämää, koska fakta on se, että tämä mukula on pihalla viimeistään kolmen viikon päästä – halusin tai en. Siihen asti kaikki energia kannattaisi varmaan kanavoida mm. 

– Hitaaseen ja kiireettömään ruokailuun, jonka voi tehdä kaikessa hiljaisuudessa
– Yksinäisiin vessareissuihin, jotka voi tehdä kaikessa hiljaisuudessa
– Nukkumiseen, jonka voi tehdä kaikessa hiljaisuudessa!!!
– Parisuhteesta nauttimiseen, jonka voi tehdä kaikessa hiljaisuudessa
 ja 
– Rentoutumiseen, rauhoittumiseen ja voimien keräämiseen, jonka voi tehdä hyvällä omallatunnolla ja kaikessa hiljaisuudessa.

PS. Kävin tänään vähän hölkkäämässä ja se tuntui itseasiassa aika mukavalta!
PPS. Terveisiä Tampereelle. Näin köyhän näkökulmasta on paljon lohduttavampaa, että 12,5miljoonaa jaetaan kymmenen ihmisen kesken…

fityoutoo

3 vastausta artikkeliin “Lauantai-illan pohdintaa…”

  1. Nauti katkottomista öistä ja siitä että saat aamulla nukkua pitkään. Nauti kahdenkeskisisestä ajasta miehes kans. 4kk kohta menny,sinä aikana ollaan vaan kerran oltu yksi ilta keskenämme.

  2. Ehkäpä se on aivan luonnollista, että mieli ei vain voi pysyä rauhallisena kun suuri elämänmuutos ja erityinen hetki on aivan kulman takana. Onnea ja jaksamista sinulle henkiseen valmistautumiseen. Se ei välttämättä ole rauhallista ja hiljaista kivojen asioiden tankkaamista tulevaa varten, mutta tämä on vain pieni hetki elämässä ja se pitää elää läpi. Jännittäminen on sallittua. Elämän ei aina voi/tarvi olla järkevää ajankäyttöä. Se voi olla välillä pienen ajanjakson minuuttien laskemista, jos kaikki on jo valmista ja haluaisi rientää jo eteenpäin kohti uusia haasteita. 🙂 Mietiskelinpä vaan. Iloa tähän jännittävään odotuksen loppuvaiheeseen. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta