Lihava tyttö

Istuin muutama päivä sitten Malmin asemalla odottamassa junaa. Viereeni tuli istumaan tyttö, joka oli tosi lihava. Hän kaivoi laukustaan kolmioleivän ja 1,5litran kokista. ”No niin justiinsa, ei sun tuota pitäis syödä” oli ensimäinen ajatukseni.

Lihavuus on asia, jota tulee työnkin puolesta pakostikin mietittyä aika usein. En itse ole ollut koskaan mikään ”super-size”, niin en osaa sanoa miltä tosi lihavan elämä tuntuu. Nyt en sitten puhu niistä ihmisistä, joilla on se 5-10kg ylipainoa, vaan niistä joilla on se 30-50kg ylipainoa ainakin.
Sairaalloinen lihavuus on asia, jota ei voi olla huomaamatta. Minusta itsestäni tuntuu, että jos olisin toooosi lihava, niin en uskaltaisi esimerkiksi kaupasta ostaa mitään muuta kuin salaattia, koska ihmiset tuomitsisivat heti minut. Niinhän tavallaan tein itsekin heti ajatuksissani, kun lihava tyttö tuli istumaan viereeni. Lihavia pidetää usein myös jotenkin laiskoina ihmisinä, joka ei tietenkään pidä paikkaansa. Voithan itsekkin mennä ensin lenkille ja sitten vetää pellillisen pitsaa! No, oletko laiska? Et, syöt vain hallitsemattomasti.
Eniten minut tekee surulliseksi nähdä tosi lihavia lapsia tai teinejä. Heidän vanhemmilleen tekisi mieleni pitää oikein kunnon saarnat, mutta minkäs teet, yleensä vanhemmat ovat samassa jamassa. Kyttään usein supermarketeissa muiden ruokaostoksia ja lihava perhe ostaa AINA epäterveellistä ruokaa. Eineksia, pitsaa, ranskiksia, vanukkaita, muroja, mehuja ja karkkeja. Naapurissamme on aika lihava pikkupoika ja kun kävelimme yhtä matkaa bussille hän kertoi, että syö joka aamu aamupalaksi pitsaa, jota isä tuo yöllä töistä. PITSAA?!? MITÄ HELVETTIÄ??? Teki mieli mennä hakemaan iskä pihalle ja antaa sellainen verbalinen selkäsauna että never before!

Itse en sitten taas ymmärrä yhtään tätä ”lihavat on lepposia”-ajattelutapaa. Miten sairas ihminen voi olla lepposa? Miksi anorektikko ei ole lepposa?? Ylipaino ja alipaino ovat sairauksia. Ihminen on sairas!!
Katsoin joskus telkkarista, kun kaksi ylipanoista tyttöä olivat perustaneet blogin, jonka sanomana oli, että on ihan ok olla ylipainoinen. Mitäpä jos pari anorektikkoa perustaisi blogin, jossa he kertoisivat kaikille teinitytöille että on ihan ok painaa 35kg ja työntää sormet kurkkuun. Eihän sellaista kukaan sallisi! Miksi on ok olla liian lihava, muttei liian laiha? Jos Adele olisi anorektikko, niin lähettelisikö Lady Gaga hänelle siinä tapauksessa sydämenmuotoisia kakkuja?
On ok olla pikkusen pläski ja vähän pyöree, mutta jos jatkat elämääsi edelleen suklaapatukoiden ja kermamunkkien maailmassa, niin kohta olet lääkityksellä!

Yleensä ne, jotka ovat vielä ihan normaalipainoisia, tai vain lievästi ylipainoisia stressaavat eniten lihomisestaan. Useat heistä ovat joskus olleet hoikkia, joten oma paisunut ulkomuoto ärsyttää ja käytetään kaikki konstit laihdutuspilleireistä elmukelmuun että saadaan ylikilot pois. Elämä pyörii kovasti oman painon ja oman ulkomuodon ympärillä. On mielestäni ihan tervettäkin olla huolissaan, koska esim. 2-tyypin diabeteksen saamiseksi ei tarvitse muistuttaa ryhävalasta! Diabetes voi tulla hitaasti edeten ja se voidaan huomata ihan sattumalta. Oireena voi olla ihan väsymys ja yleinen uupumus, eikä välttämättä mitään muuta. Keskivartalolihavuus ja liikkumattomuus ovat suurimpia kakkostyypin diabeteksen aiheuttajia. Ja sitten kun se tulee, niin se ei lähde pois. Sad but true.
Epäilen kuitenkin, että moni sairaalloisen ylipainoinen ei enää edes jaksa stressata enää lihavuudestaan. On eri asia pudottaa 5kg viime jouluna tulleita kiloja pois, kuin 30 viimeisen 10vuoden aikana tulleita. Kysymys on jo niin isosta ongelmasta, että siihen ei edes säästörulla elmukelmua enää auta. Heistä useimmat ovat varmaan aina olleet tosi lihavia ja se on heille ikäänkuin normaali olotila.
Kannattaa lukea Shauna Reidin kirja Dieettitytön huimat seikkailut. Yksi parhaista kirjoista joita olen lukenut! Shauna kertoo omasta taistelustaan ylipainoa vastaan ja kuvaa todella hyvin niitä tunteita, joita lihavuuteen liittyy. Tuon kirjan luettuani tajusin, että ei ole ihan helppoa lopettaa olemasta lihava ja alkaa laihaksi, vaikka muiden mielestä sen pitäisi käydä käden käänteessä.

fityoutoo

14 vastausta artikkeliin “Lihava tyttö”

  1. Hyvää tekstiä! Niin ja voi huh että aamupalaksi PITSAA… jos poika on vielä nuori, niin nyt olis varmaan viimehetket tehdä muutos tuohon asiaan! Myöhemmin on varmaan tuplasti vaikeampi muuttaa tottumuksiaan.. mutta tosiaan, jos se on lähtöisin vanhemmista jotka kiikuttaa viikottain kaupasta kaikkea muuta kun sitä mitä kasvava nuori tarvitsis, niin eikai siinä pojan auta.. surullista. 🙁 Eikö ne vanhemmat ajattele ollenkaan kun ne katsoo niitä lihavia lapsia, mitä mahtaa lasten kaverit ajatella, jos niitäkään hirveästi on.. lihavuuden takiahan monesti syrjitään. Eikö ne ajattele miten tollanen ravinto vaikuttaa kaikkeen muuhunkin.. koulussa jaksamiseen, keskittymiseen..voi huhhuh. Pistää kyllä vihaksi! Tekis mieli painella niiden kotiin, keittää kaikille oikeen aamupuurot ja lyödä vitamiinit nassuun!! :DD

  2. Kuinka tuskaa olikaan joskus työskennellä kassalla kun näitä lapsiparkoja näki päivittäin. Vanhemmat ei tajua millaisen karhun palveluksen ne lapsilleen sillä tavalla tekevät. Vanhempien hyvät kuin huonotkin ruokatottumukset kun tahtoo periytyä lapsille…

  3. anteeks, pakko puuttua tohon leppoisuus-asiaan. anoreksia on mielenterveysongelma, mielenterveysongelmaiset – laihduttamiseen pakkomielteiset – on harvemmin kovin chillejä. oon kuitenki samaa mieltä aika monessa asiassa, miks lihavuuteen kannustetaan?

  4. TÄYTTÄ ASIAA! Ite oon tosi alipainoinen, mua haukutaan koulussa usein anorektikoksi, vaikken todellakaan ole, syön ihan normisti niinkuin muutkin, enkä ihannoi laihuutta. Mutta, kyllähän lihaviakin haukutaan, mutta kuitenkin kaikki huutaa tyylii jtn ”Anorektikot on täysiä pellejä eikä niillä oo elämää!”

  5. pakko sanoo et säälittävää tekstiä. ootko ajatellu (nyt tohon ku anorektikkoja ei suvaita) että jos ne ihan avoimesti laihuttaa ja jättää syömättä ja oksentelee, se on sairasta. se on sairaus. lihava ihminen on ite valinnu tilansa, mut niin on laihakin. mut jos läskillä naksahtaa päässä ja se alkaa lihottamaan itseensä, haukutaan sitäkin. joten ihan turhaa yleistystä toi ettei läskei muka haukuttais.ite vähän ylipainosena voin sanoo, et tää ei oo aina kiinni itestä. mulla esim. geenit. syön terveellisesti ja liikun paljon (ja oon aina liikkunu, pienenä olin reilusti alipainonen ja sit paino vaan nous vaikka kuinka lisäsin liikuntaa) nyt oon vuoden ajan juossu joka päivä pitkiäki lenkkejä (iha päiväst riippuu, 1-7 km suunnilleen päivässä) ja niiden päälle ratsastus (oma, joten n. 6x viikossa tallille pyöräl, ratsastus ja pyörällä kotiin) & sen lisäks koiran kanssa ulkona paljon. Syön terveellisesti ja vähän (aamupalan jos ehin, kouluruoan, kotona ku tuun ni saatan syödä hedelmän ja illalla kaheksan aikaa hedelmän tai myslii tai jotain) enkä edes syö hirveen usein mitään makeeta. siltiki oon reilusti ylipainonen.

  6. Anonyymille: En ole sanonut, ettei lihavia haukuttaisi. Onhan muakin kiusattu lukiossa, koska olin pyöreä (ja se ikävä kyllä jollain sairaalla tavalla kuuluu nykyään koulumaailmaan, että kaikkia ”poikkeavia” kiusataan). En ollut edes mikään ”hehtaariläski” vaan lähinnä tukeva.Jos on sairaalloisen lihava – jota sinä et varmaankaan ole, on kyse pitkän ajan kehityksestä kohti itsaria. Jos ihmisen kehonkoostumuksesta selviää, että hän on sairaalloisen lihava, ei sellainen ihminen voi mitenkään väittää elävänsä terveellisesti. Meillä on erilaisia ruumiinrakenteita (tosin isoja luita ei ole olemassakaan), mutta rasva vaan kerääntyy eri paikkoihin ja joillekkin ei sitten minnekkään. Voi siis vaikuttaa pyöreältä vaikka eläisikin terveellisesti.Kenenkään geenit ei tee kuitenkaan ihmisestä todella ylipainoista – sori, mutta tämä on fakta.PT:n näkökulmasta, jos elät niinkuin kirjoitat, niin et voi olla ylipainoinen. Joko a)liioittelet elämäntapojasi tai b)et oikeasti edes ole ylipainoinen. Ruokavaliosi on nimittäin aivan onneton. Etkä tuolla syömisellä lihomaan pääse. Suosittelen lukemaan mun seuraavan postauksen laihdutuksesta!

  7. Olet joo oikeassa, mutta ajattele jos se naapurisi pikku poika perheineen löytävät blogisi, ja lukevat tän… ;DD

  8. Vaikka olenkin sairaalloisen lihava, en silti ole ajattelematta itseäni ja ulkonäköäni päivittäin. Minulla on 70 kg ylipainoa, että sitä ei ihan hetkessä pudoteta. Ehkä se onkin se mikä ahdistaa. Sekin ahdistaa, kun ventovieraat ihmiset haukkuvat liikkuessani kaupassa tai ulkona. Eipä hirveästi huvita kävellä ulkona, kun jostain kuuluu ”haha, läski lyllertää ja lenkkeilee, ei susta kuitenkaan tule hoikkaa.” Tai kaupassa: ”mitäs pullero aiot ostaa?” tai ”kato, läski osti vihanneksia, laihdutuskuurilleko meinaat, mitä suotta, et kuitenkaan onnistu.” On aika selvää, että ihmisten keskuudessa liikkuminen aiheuttaa nykyisin kovaa stressiä ja helpoimmalla pääsee, kun sulkeutuu neljän seinän sisälle.

    Vielä 2010 juoksin 20 km lenkkejä ja minulta erottui vatsalihakset. Tykkäsin ja tykkäisin edelleenkin treenata, mutta salille en enää mene. Eräätkin tytöt naureskelivat minulle ja haukkuivat minua, kun kerran olin salilla. Sen jälkeen en ole siellä käynyt, enkä käy.

  9. Valitettavaa, että fat shaming on näin yleistä ja melko surullista luettavaa oli tämä tekstikin, vaikka osittain puhuitkin siitä, että lihavuus on myös sairaus. Mutta en ymmärrä, mikä vika siinä on, että kaksi ylipainoista tyttöä perustavat blogin ja puhuvat siitä, että on OIKEIN rakastaa itseään lihavuudesta huolimatta. Koska sellaisenahan lihavat nähdään: heillä ei ole oikeutta rakastaa omaa kehoaan, koska se on epäterveellistä. Silti samanlaista tuomintaa ei näy ihmisiä kohtaan, jotka polttavat esimerkiksi tupakkaa tai ovat sairaalloisen laihoja. Ja tuosta anorektikkojen perustamasta blogista kun puhuit, niin se on aivan totta. Ei ehkä suoranaisesti sanota, että on okei olla laiha ja työntää sormet kurkkuun, mutta ihannoidaan mm. reisien väliin tulevaa rakoa, jota ei muuten normaalipainoisena voi saavuttaa, ellet omista erittäin vänkyriä sääriä. Myöskin laihuus (sairaalloinen laihuus) nähdään sellaisena superihmisen ominaisuutena, ja vain ne laihat saisivat rakastaa itseään. En näe mitään ongelmaa siinä, että lihavat saisivat myös kohottaa itsetuntooan: sitähän kautta se paraneminen myös lähtee kun ensin opitaan se itsensä rakastaminen ja itsearvostaminen ja sitten voidaan vasta miettiä, millä tavoin sitä elämän laatua voisi parantaa. Useimmilla lihavilla tuo ruoka on meinaan ainut lohtu elämässä ja siksi siitä on myös vaikea luopua.

  10. Jos maailma olisi täydellinen olisimme kaikki kauniita, laihoja ja sekikkäitä ja elämämme olisi yberihanaa.

    Toivon totisesti ettei vastaasi tule niitä elämän oikeita ongelmia ( kuten kuolemaa, sairauksia, masennusta,alkoholismia,narsismia, väkivaltaa jne,,,)……..

    Onneksi sinun ei tarvitse kantaa muiden painoa, vaan he kantavat sen ihan itse. Läski ei tartu vaikka sitä vihaatkin. Usein se mitä vihaamme ja halveksimme on se mitä pelkäämme itsessämme. Jos pelkään kiukkuisia ihmisiä pelkään useimmiten kiukkua itsessäni.

    Jos voisimme hallita toisiamme haukkumalla ja huutamalla Juoppo ei joisi, narkkari ei narkkaisi, läski ei söisi, tupakoitsija ei tupakoisi.

    Asioilla mitä teemme on laajempia asiayhteyksiä, addiktioita ja sosioekonomisia taustoja kuin pelkällä hetken vieressä istumalla voisi olettaa…

    Terveysterrorismi on nykyään sallittua. Läskiä saa julkisesti pilkata, kiusata työpaikalla ja pitää tyhmänä ja saamattomana laiskurina.

    On se kumma kun ei saa enää puhua mustasta pekasta, neekerin suukoista tai laulaa suvivirttä kouluissa . Mutta läskiksi saa julkisesti haukkua, mustamaalata kaikki yli 10 kg ylipainoiset.

  11. Lihavuus ei onneksi tartu eikä ole vieressäni istujalle terveysriski. Katso peiliin ja puhu itsestäsi, älä minusta. Puutu omiin asioihisi, älä minun !

    • Kiitos vaan kommenteistaSI. Huomasin muuten, että kirjoittelet blogiin eri nimimerkeillä, mutta samasta osoitteesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta