Liian itsekäs haluamaan kolmatta

Luitte varmaan eilen iltapäivälehdistä, kuinka Suomessa on syntynyt vähiten lapsia sitten sotavuosien. Se sai mut itsenikin pohtimaan sitä, olisinko vielä valmis kolmanteen lapseen. Aina välillä leikittelen idealla ja kiusaan sillä hurria. Eikö olisi ihana vielä yksi vauvvvvva…? Ehkä se kolmas olisi sitten tyttö?? 
Ei varmasti tule minään yllärinä, että nimikin on jo valmiina!

Mä toivon, etten nosta liian monen lukijan verenpainetta tällä postauksella, mutta aion olla aivan suora ajatuksissani. Ja ennen kuin kukaan ennättää sanomaan, että lapsia ”ei tehdä”, niin ymmärrän täysin, että lapsi ei ole koskaan itsestäänselvyys. Beniä aloin odottaa yllättäen (minulla ei ollut fitnessdieetin takia puoleen vuoteen kuukautisia, mutta tulin silti raskaaksi), mutta Theon tekeminen olikin sitten pidempi prosessi, yli puoli vuotta. Mietin jo, ettei häntä välttämättä koskaan tulekaan.

Mietin monesti, miksi haikailen kolmatta lasta, kun meillä on kuitenkin kaikki tällä hetkellä niin balanssissa, kun ikinä pikkulapsiarjessa voi olla 😀 . Perheessä on kaksi suht täysjärkistä vanhempaa, jotka kestää satunnaiset yörumbat vielä melko hyvin. Toki huonojakin jaksoja öiden suhteen on ollut, mutta omat voimavarat ovat vielä toistaiseksi riittäneet hyvin. Iso kiitos siitä kuuluu myös meidän tukiverkolle, eli lähinnä mieheni vanhemmille ja toki myös omilleni. Ihana tuki on ollut myös mieheni maailman ihanin täti, sekä oma siskoni, joka rientää apuun Maija Poppasen lailla aina kun mieheni on viikonloppureissussa. Hänen omat lapset ovat jo niin isoja, että hänellä löytyy taas virtaa herätä aamulla kukonpierun aikaan!

En tiedä onko se kolmannen lapsen kaipuu kuitenkin enemmän se ajatus siitä pienestä vauvasta, jota olisi ihana nuuskutella. Vai onko se ajatus siitä pienestä tytöstä, joka kuitenkin olisi varmaan poika, koska suvussamme tyttöjä ei ole ihan hetkeen näkynyt 😀 . Jollain (sairaalla) tavalla kaipaan myös raskaana oloa ja vähän suren sitä, etten voi enää koskaan synnyttää! Okei, tässä kohdassa ehkä aika kultaa muistoja ja varmaan miettisin kolmannella kerralla, että miten %€#”*& ikinä olen voinut toivoa tätä tapahtuvaksi TAAS!

Eilen kun tulin poikien kanssa kotiin niin he halusivat molemmat jäädä meidän omalle pihalle leikkimään. He siis leikkivät siellä ilman, että jonkun aikuisen piti olla jatkuvasti vieressä. Musta tuntui NIIN vapauttavalta!!! Siis onko oikeasti niin, että vielä joku päivä nää lapset ei vaadi jomman kumman aikuisen läsnäoloa 24/7???
Ehkä se on se syy miksi kolmas lapsi vaan tuntuu loppujen lopuksi niin mahdottomalta ajatukselta: Nyt kun vihdoinkin alkaa helpottaa, niin haluan nauttia siitä! Meillä on vielä pienemmän kanssa kuitenkin esimerkiksi vaipparumba+yöheräily aivan akuutisti päällä, joten kyllä tässä hetki menee, että meillä on kaksi kundia jotka voitelee omat leipänsä ja solmii kenkänsä. Välillä, siis niinä tiukkoina hetkinä ajattelen, että kuinka monta vuotta vielä…. Mutta koko ajan mennään pikku hiljaa eteenpäin! Mä unelmoin jo salaa niistä hetkistä, kun lapset pärjäävät muutaman tunnin yksin kotona.

Onko muilla samanlaisia mietteitä lapsiluvun suhteen…? 

PS. Käy lukemassa Match by K:n sivuilta millä kriteereillä niitä potentiaalisia isejä ja äitejä etsitään!

fityoutoo

5 vastausta artikkeliin “Liian itsekäs haluamaan kolmatta”

  1. Minulla on aivan samat ajatukset menossa, paitsi en voi vielä jättää kovin moneksi sekunniksi keskenään ulos näitä kahta (3 ja 2) .
    Välillä käyn armotonta neuvottelua itseni kanssa kun elimistö vielä haikailee raskautta ja vauvaa, mutta mieli jarruttelee. Kuitenkin pääsen taas urheilemaan, saan syödä jo lähes rauhassa, kahvin ehtii juoda kuumana, pääsen suihkuun ilman että joku vahtii lapsia, molemmat kävelee omilla jaloillaan, etc. Etc. Joten ei, vauvaa meille ei enää tule. Ja heti sen kuitenkin ääneen sanottua surettaa 😁
    Ja entäs jos se kolmas saisi synnytyksessä vammoja? Entäs jos olisi Down? Ehkäpä olen onnellinen kahden ihanan ja rakkaan lapsen äitinä 😍 kyllä näissä vielä puuhaa riittää.

  2. Meillä vähän samat ajatukset, tosin tuli kaksoset eka rykäsyllä joten senkin takia vähän ehkä jäi kaipuu vielä yhteen lisää 🙂
    Jätkät reilu kolme vee leikki mallikkaasti jo keskenään pihalla, huikean hyvä että leikkikaveri tuli samalla kertaa.
    Vähän tässä ehkä myös se arveluttaa, että kun kundit on identtiset, että jos sitten kolmonen olisikin kolmonen ja nelonen, että vieläkö toisen kerran sen vetäisi yhtä kunnialla läpi kuin ekan setin.
    Tavallaan itse sitä on jo työstänyt mietiskelyn niin, että ei enää mut silti sitä on se vauvavaateloota kaapissa edelleen ja toisinaan herää mietteisiin, että mitä jos..

  3. Todellakin tiedän tunteen, itse olen nyt kohta vuoden miettinyt mahdollisuutta kolmannesta mutta juuri noina hetkinä kun lapset leikkivät kahdestaan ja ovat ulkonakin jo ilman jatkuvaa valvontaa, on vaan niin hyvä olla hiljaisuudessa hetken itsekseen. Ehkä se nimenomaan on juuri se ajatus pienestä suloisesta tuhisijasta joka houkuttaa, koska omalla kohdalla se ei ainakaan raskausaika tai synnytys ole.
    Työssäni nuuskuttelen pieniä vauvoja päivittäin mutta myös näen sen kääntöpuolen kun kaikki ei menekään hyvin, joten se saa miettimään miksi ottaa riski, kun jo kaksi tervettä lasta on saanut.

  4. Minulla on yksi lapsi, ja toinen tulossa. Lapsiluvussa mietin paljolti myös, kuinka raadolliselta kuulostaakin, taloudellista tilannetta. Perheessämme on kaksi aikuista tienaamassa normaalia ”duunarin palkkaa”, ja haluaisin suoda lapsilleni mahdollisuudet esim harrastaa monipuolisesti. Myös terveellinen ruokavalio koko perheelle vaatii oman rahallisen panostuksen, puhumattakaan jos haluaisi viedä silloin tällöin ulkomaille maailmaa ja kulttuureja näkemään. 3 tai enemmälle lapselle minulla ei olisi mahdollisuutta suoda tällaisia mahdollisuuksia.

  5. Mä mietin vuosia vastaavia ajatuksia.. JOS.. JA EHKÄ EI.. Kaksi aiempaa lasta ovat 9v.ja syksyllä 7v. Ja niin vain meille suotiin vielä kolmas lapsi viime vuoden lopulla. Meidän kohdalla toive oli sillai taustalla kytemässä vuosia.. Jotenkin vuodet kuluivat ja sitten vauva ei tullut ns. itsestään selvyytenä. Hän täydensi kyllä perheemme, todellakin.
    Mietin omaa ikääni(36v.)ja mm. taloutta ja ajan riittämistä lapsille/puolisolle /harrastuksille..
    Isoja asioita kyllä, ei taida olla yhtä oikeaa vastausta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 19
Tykkää jutusta