Liian juntti Helsinkiin…?

Kuten teistä varmaan moni tietääkin, niin olen Joensuusta kotoisin ja sieltä muutin vuonna 2003 Tampereelle. Siellä ehdin asua 8-vuotta, kunnes muutin sitten Helsinkiin. Olin etäsuhteessa mun miehen kanssa melkein 1,5-vuotta, ennen kuin päästiin asumaan samalle paikkakunnalle. Pääsin kouluun ja ostettiin ensimmäinen yhteinen koti. Muistan, että olin aivan sekaisin ja pyörällä päästäni ja eksyin ihan joka paikkaan mennessä. No okei, yhä edelleen saatan hypätä keskustassa väärään sporaan ja löydän itseni Pasilan sijaan Länsiterminaalista…laihdutusjuttu1-1-of-1

Kun lukioikäisinä pyörittiin vailla mitään tekemistä Joensuun (erittäin) hiljaisilla kaduilla, niin monen unelma oli muuttaa ”isolle kirkolle”, eli Helsinkiin. Joensuu oli jotenkin niin nähty ja tottakai nuorena halusi elämään säpinää. Olisi ihanaa kun olisi kahviloita, jotka on auki myös sunnuntaisin! Ja jos baariin tuli joku ei-Joensuulainen, niin hänet kyllä bongattiin vuoren varmasti 😀 . Lukion jälkeen moni muuttikin sitten Helsinkiin ja tunsin olevani vähintään outo kun itse en tuntenut sinne mitään vetoa. Helsinki lähinnä pelotti ison kokonsa vuoksi.

Hurri on aina asunut Helsingissä ja itse taas pieneltä paikkakunnalta kotoisin. On siis ihan sanomattakin selvää, että meidän asuinpaikan suhteen tuskin koskaan päästään molempia tyydyttävään järjestelyyn. Jos saisin valita, niin asuisin jossain pienemmässä kaupungissa, mutta en Etelä-Suomessa. Unelmoin talosta läheltä järveä ja siitä, että koiraa voisi pitää vapaana metsässä. Nykyään ei edes tarvita mitään erikoisliikkeitä lähellä, kun kaiken saa netistä tilaamalla. No, tällä hetkellä käyn Helsingin keskustassa ehkä kerran kolmessa viikossa muutenkin. Välimatkat ovat pitkät, enkä jaksa käyttää aikaa bussissa ja junassa istumiseen. Helsingin ärsyttävä puoli on myös se, että kaikilla on koko ajan kiire, stressi ja jonkunlainen yhteisöllisyys puuttuu. Meillä on tosin ihan mukavat naapurit. Asuinalueemmekin on ihan ok.

Voin siis myöntää, että olen ihan juntti 😀 !
Siinä missä joku nauttii Kallion värikkäistä baareista tai lähiön jännittävistä seikkailusta, niin itse en kaipaa niitä yhtään. Rauhattomuus ja suorittaminen tarttuu täällä myös lapsiin. Tiedetään, olen varmaan jotenkin ahdasmielinen!
Mä uskon kovasti eri paikkojen energioihin ja jotkut paikat antaa enemmän voimaa kuin toiset. Varmasti paljon vaikuttaa myös se, missä on syntynyt. Toki myös pienillä paikkakunnilla on omat ongelmansa ja talvella on ankeaa vähän joka paikassa. Ja kai Helsinki on vielä ihan suht turvallinen kaupunki muihin isoihin Euroopan kaupunkeihin verrattuna.
Rakastan järveä, joten senkin takia jonkun kauniin järven rannalla asuminen on unelma, joka tuntuu ylitsepääsemättömän houkuttelevalta! Toki jollakin on elettävä ja tällä hetkellä mieheni työ on se joka sanelee missä me asutaan. Toki itselläkin on yrittäjänä täällä Helsingissä paremmat apajat kuin jossain pikkukylässä. Lisäksi lapset käyvät ruotsinkielisen koulun ja epäilen, että Kihniössä ei vielä järjestetä ruotsinkielistä opetusta…. Heh.
Ehkä me päästään sinne landelle siinä vaiheessa kun päästään joskus eläkkeelle. Eli sitä odotellessa 😀 ! 2809_1-1-of-1

Hei olisi todella kiva kuulla, että missä päin te asutte ja oletteko tyytyväisiä tällä hetkellä asuinpaikkaanne ja asuinympäristöön? Myös Helsinkiä saa kehua, en poista kommentteja 😀 !

fityoutoo

28 vastausta artikkeliin “Liian juntti Helsinkiin…?”

  1. Pienestä kylästä syntysin ja Oulun lähiöiden kasvatti pamautti itse vapaaehtosesti 18-vuotiaana Helsinkiin. Sitemmin olen kyllä täysin Espoolaistunut ja täällä vietellään auvoista perhe-elämää ylikalliissa rivarinpätkässä 😀 Joten siis nykysin taitaa olla espoolaisen identiteetti, mutta pikkupitäjän tyttö säilyy aina ja mukava käydä kotopuolessa fiilistelemässä. Ja jos joskus haluaa kotukonnoillle takasin voi myyä täältä sen rivarinpätkän ja rakentaa vaikka linnan samalla rahalla 😀 😀

    • Ahahahah tuo sun kommentti ”ylikalliista rivarinpätkästä” pitää niin hyvin paikkansa etten kestä 😀 ! Mun porukat asuu sellaisessa peräpöheikössä, että meidän asunnon hinnalla saisi ostettua varmaan 5 rivitalo YHTIÖÖ sillä hinnalla…

  2. Varoitus: Lahtityttö täällä innostuu kaupunkiaan kehumaan! Olen siis syntyperäinen lahtelainen, (kyllä, lahtelaisuus on identiteetti!) enkä halua koskaan, en ikinä muuttaa tästä kaupungista pois. Täällä on aivan kaikki mitä ihminen tarvitsee, paitsi voimanostoseura 😀
    Kaupungin arkkitehtuuri ei tietenkään huimaa päätä, mutta minkäpä suomalaisen nuoren kaupungin huimaa, jos totta puhutaan. Järviä löytyy, satama on kaunis ja siitä on ihan tosiaan tullut kaupunkilaisten kokoontumispaikka. Meillä on Sibeliustalo, uusi Katu-klubi ja niin paljon kivoja ravintoloita joissa ei tavan ihminen ehdi edes käymään. Ja ehdottomasti parasta mahdollista valmennusta tarjoava CrossFit Lahti <3
    Lahtihan on kiakkokaupunki, mutta myös hiihtokaupunki, kyldyyrikaupunki ja tavallisten, melko avointen ihmisten kaupunki. Tännehän tuli sotien jälkeen paljon karjalaisia siirtolaisia, joten karjalaistyyppinen kalatus ja vieraanvaraisuus on monella verenperintönä. Ostimme talon puolentoista kilometrin päästä rautatieasemasta samalla hinnalla kuin serkkuni Kalliosta yksiön. Huh. Tämä on ihana, rakas kaupunki jossa on ihana asua. Suosittelen, jos joskus järvi-ikävä äityy vallan mahdottomaksi asti!

    • Puhut kaupungin arkkitehtuurista, mutta et ole ehkä nähnyt rakkaan kotikaupunkini Joensuun kauppahallia! Siinä rakennus joka ei silmiä hivele!
      Mutta joo, onnistuit kyllä luomaan Lahesta (Lahe, eiks niin?) todella houkuttelevan kuvan! 🙂

  3. Mä olen kotoisin tosi pieneltä paikkakunnalta, ennen kuntaliitosta asukkaita oli vain nelisentuhatta. Opiskelujen perässä olen muuttanut Vaasaan reilu kolme vuotta sitten ja nyt joulukuussa valmistun ja sen jälkeen paikkakunnan vaihtaminen on melko todennäköisesti ajankohtaista. Pidän kyllä Vaasasta, mutta täällä pitäisi ainakin omalla alallani osata ruotsia paremmin kuin osaan ja totta puhuen haluaisin asua lähempänä perhettäni ja sukulaisiani. Kotipaikkakuntani kun on kolmen tunnin ajomatkan päässä täältä.

    Itselläni on hyvin samankaltaisia fiiliksiä Helsinkiä kohtaan kuin sinulla, vaikka en ole siellä koskaan asunutkaan. En ole lyhyemmilläkään visiiteillä juurikaan viihtynyt siellä. Aina Helsingissä ollessani huomaan kiireisen ilmapiirin, kaikilla tuntuu olevan kiire jonnekin. Kun on kotoisin paikkakunnalta, josta bussit kulkevat kahdesti päivästä ja nytkin asun kaupungissa, jossa julkinen liikenne ei ole kovin toimivaa, on huvittavaa seurata ihmisiä juoksemassa esimerkiksi metroon, vaikka ihan hetken kuluttua tulee seuraava. Vähän hirvittää, mitä valmistuminen tuo tullesaan. Poikaystävän kanssa opiskellaan kumpikin aloja, joilla on eniten työpaikkoja juurikin pk-seudulla, joka ei kuitenkaan houkuttele kumpaakaan meistä.

    • Siis tuo metro-viittaus oli niin osuva!! Muistan kun asuin Joensuussa, että siellä ei TODELLKAAN kulkenut bussit kuin joskus ja jouluna. Varmaan nykyään tilanne on vähän parempi… Ehkä joku P-Karjalan asukki voi asian paremmin kertoa. Mutta joo, täällä hemmetin kiire metroon ja kyllä, ne kulkee 4min välein. Ja se kiire tarttuu, se on pahinta!

  4. Täällä toinen maalaisjuntti! Rakastan metsää, järvimaisemaa, mökkielämää, omalta osaltaan pienten paikkakuntien turvallisuutta (vaikka hulluja saattaa olla ties missä), ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus (pienillä paikkakunnilla tuntee aikalailla joka toisen vastaantulevan), koirat voi olla vapaana isolla tontilla, ei liikenneruuhkia-tai valoja, lintujen laulu (joka ei peity autojen ääniin). Apua, listaa voisi jatkaa ties kuinka! Toki teini iässä tämä oli kamalaa, mutta vanhemmiten tullut arvostettua. Joku päivä haluan tarjota samanlaisen lapsuuden omille lapsilleni<3

    Toki kaupungeissa tykkään käydä, mutta ehkä kerran kolmessa/neljässä kuukaudessa. :'D ensinnäkin en osaa liikkua helsingissä tai käyttää metroja tai ratikoita. Ja oon surkea kartanlukija! Lisäksi ihmisten paljous alkaa ahistamaan, minne menetkin on joku aina selän takana. Myöskin aina pelottaa, että kuka varastaa laukun jne. Pyöriä ei vois ikimaailmassa jättää ilman lukkoa minnekään (pienellä paikkakunnalla voi mutta kerran munkin pyörä varastettiin ja samantien sain tietää nimen, että hei se oli tuo naapurin jaakko:D) Shoppailemaan on ihana lähteä, kun on valinnanvaraa. Mutta kaikista parasta on palata kotiin rauhaan! Ja kaikista paras lomakohde on lappi, haha lisää rauhaa!

    Onneksi meitä on moneen junaan! En ikinä muuttaisi helsinkiin, mutta ymmärrän heitä täysin jotka ei ikimaailmassa muuttaisi maalle. Se määrittää niin paljon, missä olet syntynyt ja lapsuuden viettänyt! 🙂

  5. Mä asun Ylöjärvellä, täällä oltu nyt 5 vuotta. Sitä ennen 5 vuotta Tampereella, sitä ennen Helsingissä 2 vuotta, sitä ennen 2 vuotta Usassa ja Ausseissa. Pikkupaikalta olen itsekin kotoisin, ja viihdyn nyt täällä järvien keskellä niin hyvin etten oikeastaan tiedä missä enää mieluummin asuisin 🙂 tosi rauhallinen paikka asua, kuitenkin Tampereella autolla vain 20min! Tsemppiä eloon, vastaavia kuvioita vierestä seuranneena ei oo helppoo 🙂

    • Mun hyvä ystävä asuu Siivikkalassa ja se on IHANA paikka! Heiltä ei kuitenkaan oo mikään älytön matka kaupunkiin mutta kuitenkin ihan keskellä metsää. Sellaisesta haaveilen.

    • Siivikkala on todellakin ihan place to be! Itse olen koko elämäni (heh reilu 20 vuotta, mutta kuitenkin) elänyt täällä lintukodossa, ja voin todellakin lämpimästi suositella. Juuri äsken tein neljän koiran kanssa tunnin metsälenkin ja sai olla rauhassa (vastaantulijat ovat harvassa, mutta jos joku sattuu eksymään samoilla poluille, on se yleensä joku naapurustosta).

      Työmatkaan Tampereen toiselle puolelle menee autolla 25 minuuttia ja bussilla 45 minuuttia, joten välimatkat taittuvat täältä keskeltä ei mitään jouhevasti. Ihan hirvittää muuttaa joko Turun tai Helsingin kaupunkilähiöön johonkin pikkuruiseen yksiöön/kaksioon sitten kun opiskelupaikka aukeaa…

  6. Mä oon alunperin Oulun seudulta kotosin ja nytten asun Seinäjoella. En tykkää yhtään! Siis tosi kaunis kaupunkihan tää on ja kokoonsa nähen tapahtuu suhteellisen paljon eikä Tampereelle ole pitkä matka. Ei vaan tunnu omalta niin yhtään. Edelleenkin näin muutama vuosi täällä oltua tää on vaan paikka jossa asun, kämppä ei koti.

    • Seinäjoella oon käynyt vain pari kertaa Provinssissa joten en osaa sanoa siitä paikasta mitään. Mutta Oulusta tykkään kyllä kovasti!

  7. Mie ymmärrän täysin miltä siusta tuntuu…itse asun aivan itärajalla…käytännössä keskellä ei mitään mutta tämän onnellisempi en asuinpaikkaani voisi olla ja muualla en haluaisi lapsiani kasvattaa…kiirettömyys,luonto,puhdas ilma ja yhteisöllisyys on asioita mitä maalla arvostan!mutta erilaisuus on rikkaus ja meitä on onneksi joka paikkaan asujia☺1

    • Ihana kuulla ettei kaikki ryntää sieltä Helsinkiin. Saanko udella missä päin siellä? Itä-Suomessa luonto on upeaa!

    • Ilomantsissa asutaan,peruskoulun jälkeen oli hirvittävä hinku pois täältä ja kaupungissa opiskelu vuodet asuinkin mutta heti valmistuttuani veri veti takaisin!onneksi molemmilla on täällä oman alan työtä,muutenhan olisi pakko työn perässä muuttaa pois!luonto ja siellä mahdollisuus liikkua on ehdottomasti juurikin yksi parhaista puolista,innolla odotan taas talvea ja hiihtoretkiä vaara maisemissa!ja sitten kun lähetään kaupunkiin niin kyllä on lapsille ihmettelemistä ja pientä jännitystä kun äiti ei osaa kaupungissa liikkua,kartta kädessä ympyrää pyöritään😂niin ja tosiaan joensuun kuuluisan kaunis kauppahallihan puretaan vihdoin pois!

  8. Täällä ilmoittautuu toinen lahtelainen. Oon ite kymenlaaksosta kotosin ja käynyt opiskelemassa pk-seudulla. Kuutisen vuotta sitten tuli ajankohtaiseksi muuttaa vuokrakämpästä omaan ja päädyttiin ostamaan helsingin kaksion hinnalla täältä reilun 200 neliön omakotitalo. 🙂 Alue on ihan mahtava, meillä on noin sata metriä järvelle, jossa kesäsisn uidaan tietysti, naapuri osti sup-laudan niin nykyään siis suppailaan myös sekä veneillään. Isompi vene meillä on vesijärvellä, josta periaatteessa päässee vaikka jyväskylään asti jos veneily kiinnostaa!
    Täällä on oikeen wanhan ajan yhteisöllisyyttä, lapset menee ja tulee kavereiden kanssa, yhdeltä naapurilta saa omenoita, toiselta viinimarjoja. Heti voi nimetä viisi perhettä kenelle voi soittaa millon vaan jos tarvii vaikka lastenhoitoapua. Samoin meillä on naapurin lapset olleet hoidossa usein.
    Vietetään myös aikaa aikuisten kesken ja viimeisimpänä koitetaan nyt saada äitien jumpparinkiä aikaan ku tässä asuu yks liikunnanohjaaja kans. 😉
    Mä tykkään lahdesta kans kaupunkina, mun mielestä täällä on paljon kaikkea kulttuuritarjontaa niin lapsille kuin aikuisille. Kaikki mitä tarvii niin löytyy! Niin ja luonto <3 muistinko mainita, et järven lisäksi tässä omakotitaloalueen vierestä lähtee siis lenkkipolku heti tosta tien toiselta puolelta. Myös monta muuta paikkaa tullut koluttua, hyvä vaelluspaikka myös ihan muutaman kilsan päässä entisen Nastolan, nykyisen Lahden puolella eli Lapakisto (suosittelen kyllä sieltäkin vaikka tulemaan sinne, tosi kiva paikka perheen kanssa viettää aikaa!)

    Niin ja ite tosiaan pendelöin junalla helsinkiin, Kättärin huudeille kolmasti viikossa. Ajallisesti mulla menee 1,5h ovelta ovelle. Oon kuullut et osa kollegoista kun tulee Espoosta niin kilpailee ajallisesti samassa sarjassa.

    Elisiis tervetuloa Lahteen ;))

    • Siis en kestä miten ihanalta kuulostaa <3 <3 <3 !!! Uskon että aika leppoisaa on siellä …Ehkä me muutetaan teidän naapuriin! 😀

  9. Mä asun Kuopiossa, jossa kivaa on se, että kaikkialle pääsee kävellen tai jos oikein pitkä matka, niin pyörällä. Ei mee aikaa hukkaan julkisissa tai ruuhkassa istuessa. Pururata lähtee ihan kotitalon nurkalta, siinä on talvella hiihtolatu. Ja ikkunasta näkyy puita, ja pilkottas sieltä välistä Kallavesikin. Sopii minulle 🙂

    Saatan olla juntti, sillä viimeksi Hkissä käydessäni jouduin järjettömän koti-ikävän valtaan. Vierailin ystäväni luona, joka asuu keskeneräisellä asutusalueella Kalasatamassa. Oli lumeton syyspäivä, meluista, pölyistä ja järkyttävän ahdasta. Ystävä pitää kaihtimia kiinni ympäri vuorokauden, sillä asunto on maan tasalla, ihmiset kulkevat ikkunoiden ohi ja niistä näkyy taloyhtiön roskikset – naapuritalon seinän ja ikkunoiden lisäksi.
    Helsingissä on tosin todella erilaisia alueita, laidasta laitaan. Mutta tuo edellinen kokemukseni sai minut melko vakuuttuneeksi siitä että minun paikkani maailmassa on täällä.

  10. Joensuussa kulkee bussit nykyään arkisin JOPA klo 1 aikaan yöllä. Vielä muutama vuosi sitten viimeinen vuoro meni ennen keskiyötä. Kaupunki kilpailutti bussiyrittäjän ja vuorot parani heti, tuli uudemmat bussit ja tiettyyn kellon aikaan pääsee halvemmalla 🙂

    Mä olen itse kotoisin Espoosta ja muutin Joensuuhun opiskelemaan. Oon ihan rakastunut tähän kaupunkiin ja suuri haave olisi jäädä tänne, mutts työtilanteen takia se tuskin on mahdollista.

    Ja olen siis asunut Espoon ja Joensuun lisäksi Imatralla, Kouvolassa ja Juankoskella ja aina Joensuuhun palatessa tuntuu siltä, että tänne mä kuulun ♡

    Musta on kivaa, että kaupunkialueella pyörällä pääsee kaikkialle, kaupungissa etäisyydet ei oo niin pitkiä verrattuna Espooseen. Ihmiset on ystävällisiä ja täällä on vaan ihanaa 😀

    Vaikka etelän vetelälle talvet on aika kylmiä täällä!

  11. Mä oon Rääkkylä-Kitee -akselilta, ja Joensuuhan oli teininä mun silmissä iso kaupunki! Hinku pois pikkutuppukylästä oli kova jo ylä-asteella, ja onnistuin linkoamaan itseni Kuopion ja Uppsalan kautta Helsinkiin vuonna 1999. Täällä olen viihtynyt hyvin! Toki pikkupaikkakuntalaisuus näkyy siinä että tykkään asua lähellä luontoa ja että lenkkipolut on kodin vieressä. Mutta laiskana ihmisenä arvostan kerrostaloasumista ja palveluiden läheisyyttä, ja sitä, että olen kaupungin ihmisvilinässä anonyymi!

  12. Täällä yksi turkulainen Helsingissä, tosin asuin kouluvuoteni pikkupaikkakunnalla omakotitalossa. Haaveilin etenkin lukioiässä Helsingissä asumisesta, ja opiskelujen jälkeen muutinkin töiden perässä tänne. Nyt 11 vuotta Stadissa takana, sinä aikana yksi vuosi Tampereella työprojektin vuoksi asumista sekä Saksa-Ruotsi-Norja-Tanska-akselilla niin paljon työprojekteissa oloa että melkein voisi sanoa asumiseksi 😀 Viihdyn Helsingissä tosi hyvin, mutta sanoisin että täällä kaikki riippuu asuinalueesta. Itse rakastan merta ja mulle on tärkeää että merelle on korkeintaan lyhyt kävelymatka. Sen lisäksi on tärkeää rauhallinen ja yhteisöllinen asuinalue. Monet radanvarsipaikat on aivan horroria enkä suostuisi ikinä asumaan niissä – mieluummin sit kauemmas metropolialueen laidalle.

    Nyt asutaan Kampissa miehen, ison koiran ja vastasyntyneen kanssa. Merelle ( Eiranrantaan, Hietsuun) alle vartin kävelymatka, rauhalliset kotikorttelit ja mukavat naapurit, ja bonuksena tietty kaikki keskustan palvelut ja mahdollisuus päästä julkisilla mihin päin Suomea tahansa max 15 min kävelymatkan takaa 🙂 Meillä tuskin on varaa jäädä alueelle kun jossain vaiheessa vaihdetaan isompiin neliöihin, mutta tiedän jo etukäteen mitkä asuinalueet on merellisiä ja yhteisöllisiä ja mihin taas en mistään hinnasta (tai halvasta hinnasta) muuttaisi.

  13. Itse Joensuun omana tyttönä sanon Helsinkiin lähtiessäni meneväni ”isolle kirkolle”. How junttia is that. :DDDD
    Tuntuu, että nuorempana lähes kaikilla ikätovereilla oli järjetön hinku Helsinkiin, ”kun ei täällä Joensuussa oo mittään”. Toiset lähti, toiset tuli maitojunalla takaisin. Nykyään suuri osa ystävistä asuu Helsingissä, mutta itse tyydyn vain vierailemaan. Työt ja mies ovat tietenkin sellaisia asioita joiden perässä tulee ymmärrettävästi lähdettyä minne tarve vaatii, oli se sitten ”coolia” tai ei. 😀
    Tsemppiä Helsinkiin, muista ettei Joensuu lähde koskaan sydämestäsi. 😉

  14. Karjaalla asutaan. Pieni paikka mutta tykkään, en oo koskaan halunnu muualle asumaan. Tai no en muista, ehkä teininä oon ajatellut että Helsinkiin ois siisti päästä asumaan. Ei oo paha matka Helsinkiin eikä Turkuun 🙂 Junayhteydetkin löytyy.

    Ja nyt kun kerrankin jaksan kommentoida johonkin niin kerrotaan nyt samalla, ai vitsi sulta lentää hyvää läppää.! 😀 Saa välillä repeillä ihan kunnolla sun jutuille.

  15. Keski-Suomesta muutin Helsinkiin opiskelemaan (alallani ei olisi ollut kuitenkaan töitä). Opintojen jälkeen muutin tänne Turun seudulle ja nyt asun saaressa lähellä Turkua (14km). Rantaoikeus on 700m päässä olevaan rantaan, siellä pieni purjevene ja moottorivene. Aina olen ennen asunut sisäsuomessa joten kaipaan vähän täältä meren ääreltä makean veden äärelle, mutta on tämäkin ok. Helsinkiin en kaipaa paitsi nii hetkinä kun kyllästyn totaalisesti perheen pyörittämiseen ja arkeen. Mutta ne hetket menee ohi. Terkuin Iiris blogista aitikuosiin.blogspot.fi

  16. Minä asun parhaillaan Joensuussa- mieluiten asuisin sekä jossain isossa omakotitalossa meren rannalla että jossain jugend kerrostalossa meren rannalla…

  17. Asun pikkuruisessa (toki alati kasvavassa) Torniossa Suomen ja Ruotsin rajalla. Täällä on hyvä asua ja kasvattaa lapsia 🙂

    Olen asunut myös Tukholmassa, Vaasassa, Oulussa ja Rovaniemellä. Kaikki ihan ok paikkoja asua, tosin olin tuolloin lapseton sinkku.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta