Jos liikun kuin urheilija, niin miksi en syö kuin urheilija??

Tällä viikolla liikuntaa on tullut työn puolesta 16,5h ja ”oma-aloitteisesti” kunnollista treeniä n.2-3h (kävelyä, pyöräilyä ja kuntosali eilen). Onneksi osa työpäivän aikana ohjatuista tunneista on kevyempiä, kuten esim. kuntosaliohjausta. Määrä kuulostaa tietysti aika hurjalta, mutta keho tottuu pitkässä juoksussa (heh, kirjaimellisesti) liikkumiseen ja verrattuna tammikuuhun jaksan jo paljon paremmin. Silloin olin työpäivien jälkeen aika sipissä, kun fyysinen rasitus kasvoi yht äkkiä.
Nythän teen vain kolmipäiväistä työviikkoa. Tää mahdollisuus on aivan loistava oman jaksamiseni kannalta ja oon superkiitollinen että se on mahdollista!
Myönnän kyllä silti, että tää kevät on ollut raskas.

Yksi asia jossa oon onnistunut vaihetelevasti on syöminen. Voisi sanoa vähän kärjistäen, että liikun kuin urheilija, mutta syön kuin väsynyt kotiäiti 😀 . Töissä syöminen on helppoa, koska mulla on yleensä omat eväät mukana ja syön käytännössä aina kun pystyn. Pidän myös repussa pientä pähkinärasiaa, josta nappailen aina jumppien välillä lisäenergiaa. Lisäksi mulla on aina mukana mm.riisikakkuja, sekä joku valmis proteiinijuoma välipaloiksi.

Mutta mutta. Jos mä haluaisin jaksaa ja kehittyä optimaalisesti, niin kyllä mun ruokavalioni pitäisi olla vielä suunnitelmallisempaa! En tiedä syönkö edelleen liian vähän ja myös se MITÄ syö on tietenkin tärkeää: Paljon ruokaa mutta laadukasta sellaista. Mun annoskoot ovat isoja, mutta välipalat on ongelmallisia, koska etenkin lasten kanssa ollessa ne on niiiiin helppo skipata. Ohops vaan ja kello on laukannut 5 tuntia eteenpäin, shit! Toki arkea on helppo syyttää, mutta koko ajan ei vaan ehdi miettimään omia ruokailujaan ja sitten kun ehtii, niin on yleensä jo tosi kova nälkä.

Mietiskelin hieman tätä ruokavalioasiaa ja etenkin sitä, miten saisin ruokailusta itselleni helpompaa ja vastaamaan enemmän omia tarpeita. Mulla suurimmat ongelma lienee nämä:

  • Ruokien preppaus, eli valmistaminen ja sopivien annoksien ja valmisteleminen töihin. Tähän kuuluu myös mm. kasvisten esikäsittely, eli esim kasvistikkujen viipalointi jolloin niitä on helppo ottaa mukaan (ja antaa myös lapsille)!
  • Ruoan ostaminen KERRALLA riittävästi. Eli ei vain 1-2päivää eteenpäin, vaan mielellään viideksi päiväksi!
  • Valmistettavien ruokien suunnittelu etukäteen (mitä syödään ja mitä kaikkia lisukkeita laitetaan, esim paistetaanko riisin lisäksi bataattilohkoja). 

Tein eilen ihanaa kasvislasagnea ja vaikka se oli aika suuritöinen (sisältäen mm. aivan hervottoman kuorimis- ja pilkkomisoperaation..) niin aiettä on helppoa, kun ruokaa valmistuu kerralla paljon ja siitä syö ja syöttää lapsetkin ainakin 2-3päivää. Kaikki vaiva siis kannatti. Liian usein meillä ruoasta riittää vain yhdelle kerralle.
Mitä tulee tuohon toiseen kohtaan, niin nyt kun meille on tullut toisinaan Sannan Ruokakassi, niin on jotenkin hirmu kiva kun ruoan raaka-aineita on riittävästi jääkaapissa! Sieltä tulee aina kolme proteiinin lähdettä, jotka voivat olla vaikka paketti kanaa, lohifilee ja jauheliha. En aina ole tehnyt reseptien mukaan, mutta kiva kun ruokaa on riittävästi jääkaapissa. Miten se voi olla niin vaikeaa osta sitä itse riittävästi??? Toisaalta sieltä ruokakassista tulee välillä kaikkea aika turhaakin.
Osa-ongelma on kyllä meidän liian pikkuruinen jääkaappi… Meillä pitäs olla joku ihan kunnollinen jenkkijääkaappi, johon saa ruoat omiin osastoihin, eikä mikään jää piileskelemään takariviin. Olisi muuten kiva kuulla suosituksia hyvästä perhejääkaapista?? Etenkin sellaisesta, jossa kasvikset ja hedelmät pysyy litistymättä sulassa sovussa?

Onko siellä muita aktiivisesti liikkuvia, joiden ravintopuoli kaipaa vielä hiomista?

fityoutoo

10 vastausta artikkeliin “Jos liikun kuin urheilija, niin miksi en syö kuin urheilija??”

  1. Minäminäminä! Mää treenaan ja syön kuin haluan. Ja syön ruokaa. Paljon. Syön ihan kuin ajatuksella että jos en kohta saakaan. En ymmärrä. Minullakin näkyisi tuloksia jos söisi kuten ajattelee tai haluaa syövänsä :/

    • Joo vielä kun ne hyvät suunnitelmat siirtää sinne lautaselle… No, pikkuhiljaa! Se on ajatustyötä itsensä kanssa!

  2. Minulta ei jää aterioita väliin kun syön samaan aikaan lasten kanssa. Ruokaa tulee usein, vaikkakin välillä pieniä määriä kerrallaan kun juniori vaatii vielä apua. Yhteiset ruokailuhetket ovat myös mukavia kaikille, yhteistä aikaa pöydän ääressä ihan rauhassa. Ja koska lapsia tulee ruokittua säännöllisesti, on helppo huolehtia myös itsestään kun syö aina samalla jotain, vaikka se olisi joskus vain lapsen jämät.

    • Toi on kyllä hyvä vinkki! Meillä aina välillä nuo yhteiset ruokailut lipsuu ja osaksi siksi, että ollaan niin eri aikoihin kotona. Oikein hävettää myöntää, mutta enpä muista milloin oltas syöty esim päivällinen koko perhe yhdessä! Aamiainen toki menee lasten kanssa, mutta yleensä itse syötän lapset (tai no, lapsen ja vahdin toista) ja syön vasta sitten ”rauhassa”.

  3. itsellä on tietty ruokarytmi ja jos se sotkeentuu niin sit oon kyllä pulassa. aina jos olen päivän liikenteessä koitan kattoa evästä mukaan (pähkinät,hedelmää, protskupatukka) ja sitten jos tiiän et käyn lounaalla niin en ota lounasta mukaan. muuten iskee niin kamala kiukkunälkä että siitä kärsii ihmiset ympärillä 😀 on kyllä päiviä kun tulee syötyy kulutukseen nähden liian vähän ja illalla joutuu sit tankata enemmän kun laki sallii. vielä raskaana kun olen nii vaikeampi miettiä onko syöny tarpeeksi vai ei, vaikea homma! just mietin että ennen sai vaa pohtia onko lihakset saanu tarpeeks ruokaa,nyt saa ruokkia niiden kilpailijaa vauvaakin 😀

    • Kiukkunälkä, saatan tietää mistä puhut 😀 !!!
      Mä oon siis tosi sietämätön tosi nälkäisenä (+väsyneenä) mut koitan vaan hammasta purra. Tähänkin on pitänyt opetella…

  4. tuntuu mitä enemmän liikun sitä vähemmän tunnen nälkää vaikka asian pitäisi(kai)olla päinvastoin? treenin jälkeen menee ainakin tunti ennen kun syön jotain tai maistuu. monet lehtien ruokapäiväkirjat lukeneena kaikissa ravitsemusterapeutti sanoo kovaa/paljon treenaajille samaa; lisää ruokaa ja etenkin hiilareita. silloin karsia vaikka kasviksista jotta saa riittävästi energiaa. voisiko puoliso tehdä jotain? omat vinkkini käydä kaupassa 2krt viikossa ostaa isot satsit kerralla, pistää kalenteriin 1-2h kokkaus foodprep aika ja siitä pitää kiinni tehdä pakkaseen niitä ruoka-annoksia, vihannesten pilkkomisessa ostaa vaikka kirsikkatomaatteja, porkkanoita, kurkkua joita ei tarvitse paljon käsitellä. ja aina ei tarvitse olla juuri sitä monimutkaista salaattia tai hienoksi pilkottuja paloja. voisitko eineksiin turvautua? helpolla pääsee ja mielestäni tärkeämpi syödä jotain kun kitua tuntikausia ilman.

    • Mulla on ollut nykyään usein niin, että ei tee mieli rankan treenin jälkeen yhtään syödä ja joudun vähän ”väkisin” tankkaamaan.
      Tuo foodprep on kyllä asia, joka pitäs laittaa nyt järjestykseen. Ja itseasiassa jo vähän laitoinkin, koska kokkasin aamulla ison kattilallisen riisiä ja vihanneksia 🙂 . Salaattipussit on ihan meidän pelastus, niitä menee aika paljon!

  5. Meillä on kans liian pieni jääkaappi (+ sellanen naurettava mini pakastinluukku siellä sisällä) ja se ärsyttää!! Se oikeesti vaikeuttaa preppausta ja ruokien säilömistä. Kaupassa pakko käydä sellanen 3 x vko.
    Talvella ei ongelmaa, koska parvekkeellamme vallitsee arktiset olot mutta nyt alkaa jo olla sen verta lämmintä, ettei partsilla tohdi päiväkausia pitää eikä kaappiin vaan kertakaikkiaan mahdu!

    Mut sit taas koko keittiö on niin pieni ettei sinne mahu isompaa kaappia.. HUOH..
    Mun unelma ois kaks jättimäistä jääkaappia vierekkäin ja jätit pakastimet. 😀 Tarttis varmaan sellasen kauppojen pakastehuoneen.

    • Äh meillä on ihan tää sama. Tosi haastavaa saada mahtumaan esim kattilaa sinne ja nykyään pidänkin kuistilla osa ruoista! ja meillä myös ihan mini se hevi-osaston lokero. Meillä kai mahtus isompikin kaappi ja täytyy nyt jossain vaiheessa se hankkia, ennen kuin noi kundit alkaa vetää tosissaan ruokaa 😀 !

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 10
Tykkää jutusta