Lopun alkua?

Otsikko kuulostaa dramaattiselta, mutta tilanne ei onneksi ole sitä :D… Tai miten sen nyt ottaa, pari päivää fiilis on ollut sellainen että kyllä – käsillä saattaisi hyvinkin olla näiden bileiden viimeiset hitaat! 

Kuten kerroinkin, niin viime viikonloppuna juhlittiin avomieheni hyvän ystävän häitä Klaus K-hotellissa. Juhlat saatiin juhlittua lauantaina kunnialla ja hyvin jaksoin vaikka jaloissa vähän turvotti loppuillasta(kenkävalinta olisi toki voinut olla hieman armollisempi…mutta kun ei kato tajunnu!). Olin kuitenkin tosi iloinen, että päästiin vielä näinkin viime tingassa viettämään ihania juhlia ja tietenkin myös ison hurrin kanssa mahdollisesti jopa viimeistä yhteistä viikonloppua aivan kahdestaan – siis hetkeen. Ilo irti viimeiseen asti!


Aamulla rakas ystäväni Reija Hiushuone Dandysta huolehti tämän mamman tupeen sellaiseen kuntoon, että ei jäänyt juhla-look ainakaan siitä kiinni!
Meissä Suomalaisissa on se ihmeellinen piirre, että me ei oikein osata omasta mielestäni aina pukeutua tilanteen vaatimalla tavalla ja häät ovat kyllä ihan siellä juhlien yläpäässä arvokkuutensa puolesta. Ei tulisi itselleni mieleenkään siis aamulla lähtisi kotoa tukka hädin tuskin kammattuna ja jossain nukkaisessa villapaidassa, kun kyseessä on kuitenkin kahden ihmisen yksi elämän tärkeimmistä päivistä!  Itse ainakin haluaisin omissa häissäni, että porukka on hieman nähnyt vaivaa ulkoisen olemuksensa eteen…ettei ihan lähdetä niinkuin viereiseen S-markettiin ostoksille. Että ihan tiedoksi vaan jos ja kun kutsukortti kilahtaa postiluukusta :D…
Mitä mieltä olette? Osataanko me pukeutua fiksusti juhliin?
Tässä kuitenkin siis kuvamateriaalia omasta lookistani. Mekko on se sama ”vanha” äitiysmekko joka on nyt käynyt läpi kolmet kokkareet…Ja ollut varmasti rahansa väärti (ostettu kesän jälkeen Nellyn mammavaatealesta!).





No, palatakseni vähän tuohon otsikkoon, niin olin tosiaan uhonnut kaikille, että kun hääkakku on maisteltu niin olen valmis tositoimiin! Kakku olikin muuten sen verran taivaallisen makuista, että hyvä tosiaan että ehdin maistella :D…
Sunnuntaina päivällä sain sitten ensin ihmeellisen migreenityyppisen kohtauksen, kun alkoi tuntumaan ettei päähän kierrä kunnolla veri ja sitten alkoi myös alavatsa/alaselkäjomotukset ja väsymys, jotka ovatkin jatkuneet sitten ihan tähän hetkeen asti. Josko siellä siis jotakin olisi meneillään ”down there”. Nyt siis olen vähän odottavalla kannalla, että mitäs tässä tapahtuu vai tapahtuuko mitään…?
Eilen ja tänään kävin oikein reippaalla kävelylenkillä josko siitä olisi vauhdittamaan hommaa! Kävely ei edelleenkään tunnu mitenkään erityisen mukavalta, mutta ajattelin että jos siitä olisi jotain hyötyä niin sama se. Koska jos olen joskus sanonut, että ei paina missään, niin ei päde enää! Nyt nimittäin painaa ja kohtuullisen ikävästi.Tyypillä tuntuu olevan myös kaikkien aikojen kovimmat menohalut tällä hetkellä, koska monoa tulee vähän joka puolelle koko ajan! Näköjään iskän nyrkkeilygeenit on otettu käyttöön jo ihan ensimetreillä….hohhoijaa. Olo ei siltikään ole vielä mitenkään megatukala ja koska parempi puoliskoni on edelleen toipuva selkäinvalidi niin hoidan tässä perheessä edelleen kaikki kumartumiset ja nostelut :D….

Mikäli minusta ei siis hetkeen kuulu, niin tiedätte syyn. Muuten yritän päivitellä tilannetta, koska tiedän, että myös moni hyvä ystäväni seuraa tätä blogia odotellen uutisia. Ihan kaikille kun ei kerkeä viestiä laittelemaan…

PS. Kokattiin tänään kuhaa! Siinä on muuten ihan mielettömän hyvä kala! Kahdelle hengelle fileet kustansi vajaa viisi euroa, joten ei mitenkään mielettömän kallistakaan ja ravintoarvot ovat kunnossa! 

fityoutoo

2 vastausta artikkeliin “Lopun alkua?”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta