Lördagkvälls tankar…

Mä olen tässä viimeaikoina miettinyt, että onkohan mulla ikävä töihin vai ikävä vaan sosiaalisia kontakteja, joita kotiäitinä on toki harvemmassa kuin ennen (niin ei oo ihme että kotiäidit käyttää facea varmaa 10 kertaa enemmän kuin muut!). Kyllä mä kuitenkin luulen, että mulla oikeasti on ikävä myös työntekoa ja tähän lienee kaksi syytä; Ensinnäkin nautin suunnattomasti liikunta-alalla työskentelystä ja toisekseen en ole vielä ehtinyt leipääntyä siihen. Mä uskon, että varmaan työhön kun työhön kyllästyy jossain vaiheessa ja kaipaa breikkiä siitä ja aika usealle mun tutulle äitiysloma on tullut siinä mielessä juuri hyvään saumaan. Koska kyllä jossain vaiheessa siihen pomppimiseen ja tsemppaamiseenkin väsyy.

fressi_tytöt
Niin, paitsi että me ei väsytä :)!

Jos mä siis saisin valita, että olisinko mä töissä vain olisinko kotona istumassa ja saisin saman rahan niin luultavasti töissä. En aio ainakaan lähitulevaisuudessa tehdä 8-16 työtä tai edes kokonaista päivää. Oma ihannetilanteeni olisi työskennellä neljä päivää viikosta noin kuusi tuntia kerrallaan sekalaisia vuoroja ja välillä viikonloppuja. Katsotaan, onko tällaiseen järjestelyyn taloudellisesti mahiksia tulevaisuudessa. Toisaalta kaikkea ei voi kyllä mitata rahassa, eikä varsinkaan aikaa perheen ja omien harrastusten parissa!

Musta tuntuu todella hyvältä kun tiedän, että mun ei ole pakko valita joko/tai mitä tulee työntekoon äitiysloman jälkeen, eli mun ei ole joko pakko mennä tekemään täyttä päivää ma-pe, vaan mä voin tehdä juuri sen verran kun mua huvittaa ja silloin kuin huvittaa! Alan tehdä hommia enemmän toiminimen puolella ja mulla on sellainen kutina että tulossa on vaikka mitä mielenkiintoisia työkuvioita! 
Mä kävin myös perjantaina moikkaamassa mun vanhoja luokkkavereita ja opettajia Arcadassa ja pikkuisen haikea fiilis tuli taas poislähtiessä. Opiskelu siellä ei kuitenkaan tunnu enää oikein mahdolliselta ajatukselta(lähinnä sen takia että mun ruotsi ei ole kuitenkaan vaadittavalla tasolla) ja viimeinen naula arkkuun taisi olla se kun sain kirjeen koulusta. Olin unohtanut ilmoittautua ensi lukukaudelle ajoissa, jonka johdosta menetin opiskeluoikeuteni :(. Mun piti monta kertaa ilmoittautua poissaolevaksi, mutta tässä on ollut niin paljon kaikkea muuta mielessä joten se yksinkertaisesti unohtui. Asia silti jäi vähän kaihertamaan, koska se on tavallaan päätetty mun puolesta, ettei mua tulla enää Arabianrannassa näkemään. Toisaalta mä haukkasin ehkä alun alkajenkin liian ison palan tosta kakusta ja niin ihanaa kun ruotsiksi opiskeleminen onkin, niin ammattikorkeakoulutasolla se ei ole tällä kielitaidolla ihan helppo homma… Tää oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, että asioita ei pidä jättää ikinä roikkumaan, vaan ne kannattaa tehdä heti!
Toivottavasti mä voin kuitenkin jatkaa opiskelua amk:ssa aikuispuolella jo ensi vuonna.

Mä olin muuten tänään Espoon rantamaratonilla hommissa eli Fressin tyttöjen kanssa pitämässä juoksijoille lämmittelyä! Mä niin nostan hattua niille juoksijoille ja me siellä mun kaverin kanssa naurettiin, että oltais varmaan huudettu jo heti siinä ekassa mutkassa että voiko kääntyä jo takasin :D! Mitä muuten tapahtuu jos ei ehdi kahdeksassa tunnissa maaliin? Lähteekö ne vapepan ja helikopterin kans etsiin sua sieltä lähimettistä :D??
Mä törmäsin lähtoviivalla sattumalta myös mun kaveriin Mariaan, joka oli päättänyt vasta torstaina että aikoo juosta maratonin tänään! Oiskohan huomenna muuten jossain joku maratoni, pitäsköhän mennä… Ai niin, en mä voi kun meidän piti mennä habitare-messuille :D!

maria
Itse jumpan vetämisessä nyt ei ollu mitään uutta, koska homma oli suunniteltu niin, että jopa se kesässä 30 maratoonia juokseva Pentti 48v:kin pystyy sen alkulämmittelyn toteuttamaan. Mua nauratti kun se jumppa alue oli urheilukentän kokoinen mutta suomalaiseen tyyliin ne ihmiset sulloutui sinne perimäiseen nurkkaan. Yks mies sitten uskaltautui ihan siihen melkein eturiviin ja mun teki mieli mennä antamaan sille papukaijamerkki! Mähän olen itse se, joka on aina eturivissä, koska mua ei juurikaan kiinnosta jos teen jotain väärin ja vielä vähemmän se jos se jotakuta kaivelee! 

katri_hanna
Meillä on muuten Hannan kanssa täysin samanikäiset vauvelit!

Kävin hakeen Puman pop-up myymälästä uudet kengät itselleni, koska ne näytti niin makeilta mun työkaverin Hannan jalassa!!! Pakkohan mun oli ne saada! Mulla on ollu jo pitkään hakusessa kunnolliset kävelyyn sopivat menokkaat, mut ei kuitenkaan mitään ihan ”lenkkari lenkkarit”. Noi mun nykyset Adidakset on oikee hävetyksen huippu ja ne näyttää juuri siltä kun vanhat lenkkarit yleensä. Silti mulla on joku ongelma, että mä en koskaan raaski heittää vanhoja kenkiä roskikseen, vaan mä säätän ne mökkikengiksi / pihakengiksi / roskistenvientikengiksi / kurakelikengiksi / kenkähyllytilanviejäkengiksi. Liikkuvalla ihmisellä noi treenivaatteet on kuitenkin kulutustavaraa ja siinä mielessä olen välineurheilia, etten ala missään papan pökkimissä tuolla vetämään. Mitkään ei oo niin hirveet, kun jotkut perspussilliset vanhat verkkarit tai sellanen teeppari johon on tarttunu hiki ikuisiksi ajoiksi kiinni! 🙂 Jokainen kuitenkin tyylillään ja kaikki ei oo vaan niin tarkkoja näistä treenirytkyistä kun itse olen.
Nyt mä taidan laittaa mahan viereen nukkumaan. Jumppasin tänään ainakin tunnin ja söin noin maratonin edestä ruokaa :D! Kohtuus ennen kaikkea! 

popot

fityoutoo

6 vastausta artikkeliin “Lördagkvälls tankar…”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta