Mara mielessäin…

Onko siellä muita, jotka juoksivat viime kesänä ensimmäisen maratoninsa tai puolimaran?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ne jotka on seuranneet pidempään mun blogia tietää, että sain Asicsilta viime keväänä haasteen osallistua Helsinki City Runiin ja meillä oli bloggaritiimin kanssa yhteistreenejä. Ylitin jopa hieman itseni kun a) oikeasti sain juostua sen puolikkaan ja b) se meni vielä suht helposti. Kaikki sanoi, että no kai sä nyt yhden puolimaratonin juokset vaikka selkä menosuuntaan, mutta itseäni vähän mietitytti loppuukohan multa kilometrin jälkeen happi!
Vielä sitä ennen mulla ei ollut juurikaan paloa juoksemiseen, enkä koskaan ollut ajatellut treenata tavoitteellisesti johonkin juoksutapahtumaan. Toisaalta sitten taas en miettinyt hetkeäkään kun minua kysyttiin Asicsin tiimiin ja olin heti täysillä mukana! Olin aina ajatellut, että puolimaraton kuuluu ”yleissivistykseen”, eli asia, joka on vaan tehtävä. Loppujen lopuksi treenaaminen ei ollut ihan niin aktiivista kun olisi varmaan pitänyt olla, koska etenkin pitkien lenkkien tekeminen tuntui ajatuksena vähän puuduttavalta. Ja tuntuu edelleen 😀 .
Luotin vaan jotenkin siihen, että kiitos suht hyvän peruskuntoni pääsen maaliin. Aika nyt ei ollut millään mittarilla kummoinen (2.17) mutta väliäkös sillä.

IMG_9669
Meidän HCR2015 tiimi, jota valmensi kestävyysjuoksija Aki Nummela.

Mähän olin tuolloin toukokuun puolikkaalla jo viikolla 12 raskaana, joten juoksut oli sitä myöden sitten kesän osalta juostu. Koska laskettu aika oli loppuvuodesta, niin en uskaltanut juurikaan unelmoida tämän tulevan kesän juoksuista. Enhän voinut tietää miten pystyn treenaamaan ja ylipäätään kiinnostaako lenkkeily enää. HCR oli kaikenkaikkiaan huikee kokemus! Mutta se harjoittelu… Onhan lenkkeily vaan aika tylsää loppujen lopuksi! Onneks me ollaan nyt mun entisen naapurin kanssa ruoskittu toisiamme kimppalenkeille ja vaikka siellä nyt ei ihan päästä kilometreillä keulimaan, niin aika menee paljon ripeämmin seurassa! Hyvän treenikaverin ehdoton ominaisuus on se, että se vähän puoliväkisinkin raahaa sut sohvannurkasta liikkeelle. Eilenkin mulla oli just sellainen fiilis, että evvk. En tosiaankaan olis lähtenyt, ellei Mari olisi sanonut, että kyllä nyt käydään edes kääntymässä!hcr_maali (1 of 1)

Mulla on tavoitteena ensi kesälle nyt jokatapauksessa joku juoksutapahtuma, jota en ole vielä päättänyt. Hieman mua houkuttelis ne polkujuoksuhommat, onko se nyt sitten ”trailrun” tjsp. Toisaalta sitä pitäis varmaan vähän treenata, koska maasto tuo omat haasteensa. Suomihan on kesäaikaan täynnä puolimaratoneja ja lyhyempiäkin matkoja ja juoksukalenterista oon niitä katsellut. En tiedä kuinka paljon huonompi kestävyyskunto mulla on tänä vuonna verrattuna viime vuoteen, mutta harjoittelua tuskin tulee hirveästi enempää 😀 . Toisaalta lenkkeily on todella kätevä laji, koska sen voi toteuttaa milloin vain ja lähteminen on helppoa. Ei oo aina sitä väline- ja matkustusshowta, joka on salille mennessä! Täältä iso peukku juoksulle ja ulkotreeneille!
(Siis ainakin silloin, jos ei tarvi yli 10km jaksaa…)

Mihin tapahtumiin osallistutte tänä vuonna tai kiinnostaako juoksu ylipäätään…?

Ps. Aamulla kampaaja….JAIKS!

fityoutoo

6 vastausta artikkeliin “Mara mielessäin…”

  1. Tänä vuonna olen osallistumassa Aurajoen yöjuoksuun kympin kisaan, hcr:n puolikkaalle, köpiksen maratonille, hcm:lle maralle ja toiveissa olisi saada myös osallistuminen vaaraton maratonille 86 kilsan matkalle. Olen siis niin hurahtanut juoksuun, että vois juosta jatkuvasti. Nyt ikäväksi iski flunssa ja harmittaa niin paljon kun ei pääse treenaamaan. Sen jälkeen kun hurahdin juoksuun niin kävely tuntuu yber vaikealta eikä tule juurikaan lähdettyä enää kävelylle.

    • No ei terve 😀 ! Nyt voidaan sanoa, että oot OIKEASTI hurahtanut… Tsemppiä noihin kaikkiin, eikös siinä ole jo munkin osuus juostuna 😉 ?!

  2. Heh, luettuani otsikon ajattelin, että olet ottanut kokonaisen maratonin haasteeksi, mutta ei nyt sentään! 😀 Mulla on toistaiseksi HCR ja Naistenkymppi ainoita lukkoonlyötyjä tavoitteita tälle keväälle, mutta eiköhän sitä kesälle ja varsinkin syksyllekin jotain juoksutapahtumia keksitä! 🙂 Hurahtaneita ollaan todellakin, juoksu! <3 😀 Mä juoksin HCR:n viime vuonna 16 raskausviikolla ja juoksut jatkui vielä hetken sen jälkeen. Nyt raskauden jälkeen on taas pikkuhiljaa pidennetty lenkkejä. Toki aloitin lihaskuntoa ja erityisesti lantionpohjaa ja corea vahvistamalla, mutta aika kivasti on jo päässyt kuntoon, että eiköhän se puolikas mene reilun kuukauden päästä! 🙂 Juoksuintoa sinne! Kaverin kanssa on kyllä tosi kiva juosta, kun aika menee nopsaan kuulumisia vaihtaen! 🙂

    • Samoin sinne! Mä kanssa ajoitan mieluummin sinne loppukesään / alkusyksyyn. HCR tuli kyllä mun kunnolle liian aikaisin ja ilmoittautuminenkin meni ihan ohi…
      Onneksi on tosiaan tuo kans juoksusta innostunut kaveri, niin tulee lähdettyä edes se 1-2krt viikossa…

  3. Ihan amatöörinä pakko kysyä, että kestääkö pienen vauvan äidillä eräät strategiset alueet sitä juoksun aiheuttamaa painetta pitkillä matkoilla? Joskus kuulin jonkun kätilön sanovan, että 12kk on oikein suositeltava aika välttää pitkien kestävyyssuoritusten aiheuttamaa rasitusta. Jos imettää, hormonaalisestikin tilanne on epäedullinen pomppimiselle (nivelet, sidekudos normaalia löysempänä).

    • Oon kysynyt tätä asiaa lantionpohjan kuntoutukseen erikoistuneelta fyssarilta ja hän sanoi näin: Riippuu täysin palautumisesta, treenitaustasta ja omasta tuntemuksesta. Mä oon treenannut lantionpohjaa jo synnytyksen aikana ja tietenkin sen jälkeen ja mulla ei oo ollut esimerkiksi minkäänlaista virtsankarkailua. Itsehän en oo kovin pitkiä matkoja vielä edes juossut (maksimissaan 7-8km). Tästä asiasta on paljon keskustelua mutta ainakin tämä ft sanoi, että osa on myös pelottelua.
      Mutta joo, oon vähän huonoa tosiaan sanomaan, koska en ole mikään kestävyysurheilija 🙂 …

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta