Mässäilyä. Joka päivä.

Theon kanssa tutustumassa kaverini uuteen kahvilaan vanhassa kauppahallissa.
Theon kanssa tutustumassa kaverini uuteen kahvilaan vanhassa kauppahallissa. Blondie Bakles – suosittelen!!!

Olen tosi iloinen siitä, että olen saanut synnytyksen jälkeen ruokavalion mielestäni tosi hyvään reilaan! Välissä oli 2kk:n pituinen gluteeniton ja maidoton kokeilu, josta jäi ihan pysyviäkin muutoksia syömiseeni, vaikka kokonaan en gluteenista ja maitotuotteista (ainakaan tässä vaiheessa) luopunutkaan. Sokerin kulutus on alkuvuodesta vähentynyt merkittävästi, vaikka senkään suhteen en halua olla neuroottinen. Mulla oli pitkään mielessä, että syönkö tarpeeksi päivän mittaan ja lopulta päädyin merkkaamaan päivän syömiseni tarkasti ja sen pohjalta tein itselleni kalorilaskurilla ohjenuoran, jota olen melko tarkasti nyt viimeiset kolme viikkoa noudattanut. Kysymys ei todellakaan ole siitä, että söisin liikaa, vaan siitä etten söisi liian vähän. Liian vähäinen ruokamäärä ei pelkästään hidasta treenillä tavoiteltua kehitystä, mutta se myös jarruttaa toivottua kiinteytymistä ja tietysti vaikuttaa merkittävästi myös energiatasoihin! Vielä kun miettii hieman, missä vaiheessa päivää syö mitäkin, niin voi saada ruokavaliosta parhaat hyödyt!

Muistan joskus, kuinka eräs tuttuni söi aina todella pieniä ruoka-annoksia ja olin mielessäni hieman kateellinen hänelle (todella tyhmää, tiedän). Hänen lautaselleen päätyi aina joku minikokoinen kanasalaatti, tietysti ilman mitään kastikkeita. Sitä säesti lauseen ”ah mä oon niin nälkäinen, että voisin syödä hevosen!”. Hän olikin tosi hoikka ja syystä. Onneksi sittemmin olen tajunnut ruoan merkityksen omassa arjessani, jossa on menoa ja meininkiä! Tietysti energiaa tarvitsen tällä hetkellä liikunnan lisäksi myös imettämiseen. Ruoka on isossa roolissa arjessani ja mulla on ollutkin synnytyksen jälkeen lähes koko ajan nälkä 😀 . Nyt kun olen löytänyt hyvän, mulle toimivan ruokavalion, niin nälkä pääsee enää harvoin yllättämään. Etenkin kun olen tehnyt ruokia pakasterasiaan valmiiksi. Painan tällä hetkellä karvan päälle 67kg ja 64-65kg on varmaan se mulle ihan sopiva paino. Hauskaa on, että vaikka kuinka on PT tai muuten liikunnan-alan ammattilainen, niin ei se täydellisesti toteutettu ruokavalio ole mikään automaatio! Itseäni auttoi hirveästi, kun paneuduin kunnolla asiaan ja pitkästä aikaa kaivoin myös keittiö vaa’an esille; Kuinka paljon tarvitsen sitä, tätä ja tuota, että saan päivittäiset kalorit täyteen?

Tänään lounaalla ribsejä ja kasviksia.
Tänään lounaalla ribsejä ja kasviksia.

En tietenkään tiennyt alkuun mitään tarkkaa kalorimäärää, jota mun pitäisi imeä päivittäin itseeni. Päättelin, että se olisi jotain n.2300kcal, koska haluan pudottaa vielä hieman painoa. Parasta olisi tietenkin tilanne, jossa voi syödä paljon lihomatta! Usein naiset pelkäävät jollain tavalla syömistä, eivätkä ymmärrä, että kunnollista ruokaa saa syödä matalankin aktiivisuustason omaava ihminen aika lailla lihomatta! Yleensä ne ylimääräiset kalorit tulevat jostain muusta, kun oikeasta ruoasta. Ja ne ylimääräiset kalorit tulevat juuri siksi, koska kunnollista ruokaa ei viitsitä, tai uskalleta syödä riittävästi! Kalorimäärä on tietenkin aina suhteutettava omaan aktiivisuustasoon, mutta ensimmäisenä vähentäisin hiilareista ja niistäkin pikkuhiljaa. Eli en ehkä heti kokeilisi mitään ketoosidieettiä!
Epäilen, että vielä tammikuussa oli päiviä, jolloin päivittäiset kalorit saattoivat jäädä jopa alle 1500kcal:n. Se on hirvittävän vähän ja vaikka makaisin koko päivän vain sohvalla niin kuluttaisin ainakin sen verran! Ehkä todella pienikokoinen, vähän liikkuva nainen painoa pudottaessaan voi miettiä jotain tuon kaltaisia määriä, mutta todella yksilöllistä sekin.

Laskin kalorilaskurilla itselleni ruokavaliorungon, joka sisältää 2300kcal. Tottakai välillä syön enemmänkin ns. extraa, kuten esimerkiksi nyt täällä vanhemmillani ollessa. Pasha on muuten yksi mun lemppariherkuista! Olen syönyt viime viikot hirveän isoja annoksia, mutta lähinnä siksi, että syömäni ruoka koostuu pitkälti kasviksista. Niitä tulee lähemmäs kilo parhaina päivinä, mutta ihan vähintään reilu 500g joka päivä! Kaloreita otan mm. kaurapuurosta, kauraleivästä, kanasta, välillä punaisesta lihasta (arkisin luomujauhelista), avokadosta, siemenistä, maapähkinävoista ja kananmunista. Hiilareita ruokavaliossa on n.200g ja proteiineja 135g. Loppu tulee rasvasta, jota on aika runsaasti.

Pääsiäispäivällinen: Karitsaa, uunikasviksia ja muita "härpäkkeitä". NAM! Ps. Punkku jäi juomatta. Ei vaan oo mun juttu, vaikka kuinka yritän...
Pääsiäispäivällinen: Karitsaa, uunikasviksia ja muita ”härpäkkeitä”. NAM! Ps. Punkku jäi juomatta. Ei vaan oo mun juttu, vaikka kuinka yritän…

Älkää siis pelätkö ruokaa! Ei ole mitään noloa tai ”epänaisellista” syödä isoja annoksia, jos kuluttaa paljon! Itselleni sopii melko itseääntoistava ruokavalio, vaikka tottakai vaihtelen esimerkiksi proteiininlähteitä. Myös kasviksia koitan vaihdella päivittäin (tuoreita ja kypsennettyjä).
Nyt pysyn jotenkin kärryillä siitä, kuinka paljon olen syönyt päivän mittaan ja ruokavalio pysyy päivästä toiseen samoissa raameissa. Herkutkaan eivät toisinaan heilauta kehitystä suuntaan eikä toiseen!

Onko siellä muita suursyömäreitä? 🙂

Ps. Jos haluat kysyä jotain liittyen minuun tai vaikka työhöni, niin käy heittämässä kysymyksesi edelliseen Q&A -kysymyspostaukseen! 

fityoutoo

13 vastausta artikkeliin “Mässäilyä. Joka päivä.”

  1. Tästä on jo vuosia aikaa, mutta muistan edelleen tilanteen kun olin syömässä lounasravintolassa opiskeluaikojen työharjoittelun henkilökunnan kanssa. Olin tuohon aikaan todella hyvässä kunnossa ja treenasin paljon. Lastasin lautaselle ruokaa ihan hervottoman annoksen, vaikkakin itselleni se oli ihan normisatsi, koostuihan se pääasiassa kasviksista ja proteiinista vaikkakin annos oli kooltaan ainakin tuplasti sen mitä muilla. Palatessani pöytään tajusin koko porukan tuijottavan minua, ja yksi mies totesi ”eipä kyllä uskoisi kun sua katsoo, että syöt tuolla lailla”. En kerta kaikkiaan tiennyt mitä siihen olisi pitänyt sanoa, olisiko pitänyt alkaa luennoida siitä kuinka sitä ruokaa nyt vain tarvitsee paljon kun urheilee, vai olisiko pitänyt kommentoida miehen lautasta, että sulla voisi olla siinä vielä isompikin annos jos uunimakkarat ja kermaperunat veisivät vähemmän tilaa siitä. Tyydyin siis vain naurahtamaan jotain epämääräistä ja syömään ruokani. Jotenkin kuitenkin tuntui siltä että olin siitä eteenpäin aivan kuin joku luonnonoikku naiseksi syödessäni isoja annoksia ruokaa 😀

    • Musta tuntuu, että sellainen ”nainen ei saa syödä paljon” -ajattelu on edelleenkin voimissaan. Toisaalta myös epäilen, että osa ihmettelijöistä saattoi olla vain hieman kateellisia, kun saat ”luvan kanssa” vetää oikein kaksin käsin 🙂 ! Ehkä olisin sanonut, että tää meikeläisen kone tarvii paljon ja laadukasta polttoainetta!

  2. Mä oon aina ollut pieni kokoinen ja kova syömään. Kun olin 19v tallilla töissä niin tein fyysistä työtä melkein 12h päivä. Söin tarpeen mukaan ihan niin että ei ollut nälkä. Tilan omistaja oli fiksu emäntä siinä mielessä että hän tajusi että myös ”pikku tyttö” tarvii kunnolla ruokaa. Yhtenä päivänä meillä oli vieras ruokapöydässä joka oli ylipainoinen nainen. Minä en muista mitään hänen annoksesta, tuohon aikaan en tiennyt ns mitään kaloreista ym söin vaan niin että jaksoin ja ei ollut nälkä. Emäntä toi minun ruuan ja lautanen oli ihan täynnä spaghettia ja jauhelihakastiketta. Tämä ylipainoinen nainen tuijotti minun annosta, mä söin tyytyväisenä lautasen tyhjäksi ja silloin tää nainen sanoi että ”en olisi ikinä uskonut, mä luulin että syötte emännän kanssa samalta lautaselta” Vitsi että nauratti minua ja emäntää 😀
    Vieläkin olen kova syömään ja edelleen aika pieni kokoinen (nyt kyllä on lihasta enemmän kuin 19v ;)) ja vieläkin minun syömiset herättää juttua esim työpaikoilla. Edellisessä työpaikassa yks mies sanoi että hänellä ei olisi varaa pitää minua vaimona 😀
    Ja kyllä oma mieskin välillä kommentoi että ”jätä nyt minullekin edes vähän”. Kerran kun mies oli tehnyt järkyttävän ison makaroonilaatikon josta oli yli puolet jäljellä niin sanoi minulle ”et sit ota kaikkea evääksi” Kyllä nauratti, joo en ota 2kg makaroonilaatikkoa evääksi 😀

    • No onhan se tavallaan totta, että kun syö paljon niin se maksaa 😀 . Etenkin jos panostaa kunnon ruokaan…

      Tuntuu välillä, ettei meilläkään iso satsi kestä kovin kauaa, vaikka koinka koittas tehdä tupla- tai tripla-annoksen. Odotan mielenkiinnolla, kun noi kundit kasvaa ja alkaa syödä kunnon annoksia…

  3. Tieto lisää tuskaa ja kaikki ”Mä en syö mitään ja silti vaan lihon” -lausahdukset saa allekirjoittaneen hakkaamaan päätä seinään. Puhumattakaan siitä miten juuri omat valmennettavat ovat ihmeissään alettuaan syömään enemmän, kuin ikinä ennen samalla, kun paino tippuu tasaisella varmuudella. Miten sen sais uppoomaan ihmisiin, että syöminen on avain kaikkeen eikä sen lopettaminen. + veden juonti tietenkin.

    Täällä siis suursyömäri myös ”mihin tuo kaikki ruoka menee?” ”Taasko sä syöt?” ”Meinasitko syödä tuon kaiken??” ”Jos mä söisin noin olisin tosi lihava” kaikenlaista. Mutta rakastan syömistä ja oon tyytyväinen, kun kroppa on siinä tilassa, että oikeasti saa syödä huoletta todella reilusti. 🙂

    • Olen yhdessä fb-ryhmässä jossa usein käsitellään laihdutusta. Valitettavasti noi ”oon koko ajan vähentänyt syömistä ja silti paino ei putoa” -jutut on siellä todella yleisiä. Jotkut kehuvat, etteivät syö enää kuin vaivaiset 1000kcal ja silti läski on ja pysyy. I wonder why…

  4. Moikka! Ite tykkäisin syödä kanssa enemmän kasviksia, mutta tuntuu että vatsa ei kestä niitä niin paljoa.. Tällä hetkellä menee noin 0,5kg päivässä. Mitenköhän pystyisin nostamaan määrää ilman että turvattaisi tai vatsa menisi kovalle.. Juon vettä 3-4litraa päivässä. Osan kasviksista olen kypsentänyt ajoittain ja soseuttanutkin että sulaisi helpommin.. 🙂

    • No voi, onpa tosi harmi 🙁 ! On totta, että joidenkin vatsa voi olla niin herkkä, ettei esim juureksia voi syödä raakana ollenkaan. Onko sulla tietyt kasvikset, jotka on pahempia? Ja siis nimenomaan saat ummetusta?? Ainakin ekana tulee mieleen tietysti palkokasvit ja kaalit, jotka voi helposti pierettää. Niitä ehkä kannattaa vältää ja valita helpommin sulavia.

    • Jep, siis kaalit (parsakaali, kukkakaali, lehtikaali..) ei etenkään sovi, bataatti, sipuli ja pavut myös on aika ehdottomia.. Niistä siis turvotusta ja ilmavaivoja. Mutta joo, siis ummetusta tulee, jos liikaa kasviksia syön, olisko se sit että tulee liikaa kuitua myöskin.. Harmillista kyllä.

  5. Kyllä! Yksi suursyömäri ilmoittautuu! Naurattaa kun raahaan aina töihinkin kassitolkulla evästä kaikille tauoille ja muut tuntuvat elävän päivän kaupan keitolla ja kahvikekseillä. 😀 Mutta kun syö oikeaa ruokaa, niin saa syödä ihan kunnolla ja mikäs sen parempaa.

    Herkkujen suhteen ongelmia tuottaa se, että tarvin kunnon ruokaa kolmen tai neljän tunnin välein. En voi todellakaan korvata vaikkapa välipalaa munkilla, joten usein herkkuja syödessä sitten syö yli oman tarpeen, koska ne tulee aina ylimääräisenä…

    • Positiivinen ongelma 🙂 ! Itse olen huomannut itseni ja asiakkaiden kanssa, että usein riittävä määrä ruokaa myös vähentää niitä pullahimoja. Itselläni tyhjään vatsaan makeat/rasvaiset herkut tekee tosi huonon olon…. Ja nälkä on taas hetken päästä!

  6. Itekkin oon aina ollut kova syömään ja varsinkin alettuani treenaamaan kunnolla tulee ruokaa mätettyä ihan kiitettävästi 😀 Koululounaalla muut on jo aina valmiita, kun meikä lähtee toiselle kierrokselle.. NYt on kuitenkin tullut muutos, osaisikohan sanoo mistä tää johtuu. eli nyt yhtäkkiä (hyvin alkoholipitoisen viikonlopun jälkeen) ruokahalu on yhtäkkiä kadonnut. Viikko on jo aikaa ja treenejä on takana neljät. Voimatasoissa ei oo ollut muutoksia, mutta tuntuu että jo pienen annoksen jälkeen tulee vaan fiilis ettei tee mieli syödä enää. ( yksikin leipä riittää) Ennen saatoin vetää aamupalalla ison lautasen puuroo marjoilla ja raejuustolla sekä munakkaan tai hedelmän kylkeen. Nyt jää puurostakin puolet iltaan odottamaan.. Nälkä kyllä tulee, mutta tuntuu että se menee nopee ohi eikä siltikään juuri tee mieli ruokaa. Voihan olla, että kroppa vielä ”puhdistaa” itseään ja alkoholin ollessa niin energiapitoista ei kaipaa ravintoa.. Mutta silti, viikko jo kuitenkin takana ? Ainoo mistä ei tuu ällötystä on ehkä jäiset marjat ja paprika (?) 😀

  7. Haaveilen että joskus olisin niin hyvässä kunnossa että jaksaisin treenata niin paljon että ei juuri olisi mahdollista syödä liikaa. Eli joo tykkään syömisestä mutta nykykunnossa en kyllä paljoa kuluta. Tosin syön myös epäterveesti usein eli vaikka johonkin tunnetilaan kuten ihan vain tylsistymisen takia..joten ehkäpä mun sittenkin tarvitsisi kehittää elämä jossa ruoka ei olisi niin isossa roolissa että siitä kehittää itselleen ongelman!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta