Matkaraporttia vihdoin!

Hei vuan kaikki!

Olette varmaan ihmetelleet, että mikä maa mut on nielaissut… No, niin ei tietenkään ole käynyt, vaan tässä on ollut pieniä vastoinkäymisiä matkan jälkeen. Nyt kuitenkin päivitystä vihdoin ja viimein!

Palattiin tosiaan kotiin viime viikon keskiviikkoaamuna ja siitä asti olen ollut selittämättömässä mahataudissa… Tai siis ehkä jo huomenna pitäisi sitten vihdoin ja viimein selvitä, että mikä ambomaan viirus muhun on iskenyt. Keskiviikosta lähtien mikään ei nimittäin ole pysynyt sisällä muutamaa tuntia kauempaa ja vaikka välillä jo luulinkin että tauti on voiton puolella, niin taas eilen helvetti oli pöntössä irti. Kirjaimellisesti! 
Nyt olen sitten muutaman päivän kotona  lekurin ohjeesta vuodelevossa ja tämä ”kököttely” alkaa ottaa voimille ja päälle! Sekin on varmaan vaikuttanut nyt tähän hetkelliseen blogi-innottomuuteen, koska päässäni liikkuu päivä päivältä vähemmän yhtään mitään tämän taudin seurauksena. Vai onko se vain tämä raskaus joka tätä päätä pehmentää?!


Ei siis puhettakaan, että olisin päässyt matkan jälkeen kunnolla treeniin taas kiinni ja olen ihan takuulla menettänyt kropastani jokaikisen lihaksen rippeenkin. Arvatkaa masentaako? Painokin on tippunut tehokkaan tyhjennyksen ansiosta, joka ei tilanteessani ole kovin toivottavaa. Eli ei tässä nyt ihan voittajafiilis ole. Ruokavalio on ollut myös aika ennennäkemätön(ainakin ennennäkemättömän surkea…) ja hyvin pitkälti on menty mehukeitto-paahtoleipälinjalla ja ties mitä. Nyt saisinkin työntää muutaman munkkirinkilän suuhuni ilman suurempia omantunnontuskia, mutta mikään herkkuhimo ei todellakaan ole ollut. On se niin väärin…silloin kun niitä SAA syödä, niin silloin ei tee mieli poimia yhtään mitään karkki- tai keksihyllystä!

Ajattelin kuitenkin ottaa tähän pientä raporttia matkasta, sikäli mikäli se jotakuta kiinnostaa. Itseäni matkablogit ei juurikaan kiinnosta ja uhraan reissun läpikäymiselle siis vain muutaman postauksen.  
Otetaan ihan ensiksi pieni kertaus missä olimme. Eli siis Balilla. Bali on yksi Indonesian saarista ja mielestäni se on ollut aina sellainen paikka, jossa on vain käytävä! Baliin liittyy mun mielestä jotenkin vain sellaista vapautta ja nuorekkuutta, jota ei oikein muissa kohteissa ole. Eipä siellä tosin törmättykkän mihinkään Mynämäen eläkeläisyhdistykseen, eli suurin osa turisteista oli nuoria. 
Thaimaan ja Malesian jälkeen en kuitenkaan kokenut hirveän suurta eroa enää Baliin ja tiesin myös etukäteen hiukan mitä odottaa. Jos ei koskaan ole matkannut Aasiassa, niin alku voi olla melkoinen shokki, koska elämämeno on vaan niin totaalisesti erilaista kun jossain Euroopan lomakohteissa. Kuumuus ja hajut nyt on varmaan päällimäisenä ne, johon on aina vähän totuttelemista. Silti aurinko on ihan taattu juttu, eikä sadetta näkynyt nytkään. Lisäksi kirkas turkoosi meri ja mielettömät biitsit on jotain, mitä ei vaan muualla ole. Ja onhan Aasiassa halpaa… ainakin jos jaksaa tingata kylmähermoisesti! 

Uluwatu Tempel


Lennettiin tosiaan ensin Singaporeen, josta jatkolennolla Denpasariin. Kaikenkaikkiaan koneessa istumista oli siis n.14h. En kehtaa sanoa mitään lentämisen rankkuudesta, koska istuin sekä meno- että tulomatkan busineksessa. Melkein hävettää tunnustaa. 🙂

Tulomatkalla voin tosin jo ennen koneen nousua pahoin ja pääkipukin vaivasi.. Täytyy antaa iso käsi Finskin lentoemännille, koska sain kyllä todella ystävällistä palvelua ja ahdistukseni otettiin todesta! Yöllä sain vielä erikseen välipalaa  ja vettä pullotolkulla. Silti piti turvonneiden koipien takia jumppailla muutaman tunnin välein. Välitän kiitokseni myös tukisukkien keksijälle!

Meillä ei ollut perillä oikeastaan mitään suunnitelmaa, paitsi hotellin olimme tosin varanneet kolmeksi ekaksi yöksi Seminyakista.  Tarkoitus oli vähän haistella meininkiä ja miettiä mitä seuraavaksi. Siitä jatkettiin kolmeksi päiväksi saaren eteläkärkeen Jimbaranille ja sieltä 9 päiväksi Gili-saarille. Ennen kotimatkaa oltiin vielä yksi yö Kuta-beachilla, joka on Balin bilekeskus, enkä löytänyt paljoakaan eroavaisuuksia esim. Thaimaan Phukettiin. Hotellimme oli täynnä bilettäviä (ja reippaasti ylipainoisia) Aussinuoria ja kadulla yritettiin tyrkyttää Hurrille kymmenen metrin välein piristeitä. Shoppailumahdollisuudet olivat toki ihan hyvät, mutta tuskin paria päivää kauempaa olisin jaksanut paikassa viettää. Äkkiä matkamuistot messiin ja kotia!



Yleisesti reissusta voisi sanoa, että kaikki meni oikein hyvin. Varsinkin Gilillä tunnelma oli ihanan leppoisa ja nautin joka hetkestä! Jouduin tästä siunatusta tilasta johtuen jättämään välistä kaikki riehakkaimmat ajanvietteet, joten aikaa rentoutumiselle oli kyllä ihan riittävästi :). Kaikista parasta reissussa oli siis täydellinen tekemättömyyden ja laiskuuden tila!!
Päiväohjelmamme olikin usein hyvin hastava; Herääminen noin kymmenen aikoihin ja sängystä ylösnousu otti tietysti oman aikansa, kun piti hoitaa parisuhdetta ;). Kulloisenkin aamun aamupalapaikan päättäminen ja aamupalan syöminen vei ainakin tunnin viiva pari. Päivät kuluivat mahdollisesti rannalla snorklaten tahi kirjaa lueskellen. Tai vaan maaten. Iltaisin milloin mitäkin, mahdollisimman kivaa ja rentoa tekemistä :). Vuokrattiin me sentään siellä Gilillä pyörät!



Reissussa ruokailurytmi oli totaalisen eri siitä mihin olen tottunut, eli normaalin 5-6 aterian sijaan söimme vain kolmesti, koska nälkä ei kuumuudesta johtuen oikein ollut. Sanoo siis nainen, joka yleensä kilkuttelee nälissään ruokakelloa kotimaassa vähintään kolmen tunnin välein! Miksikään tavaksi sitä ei tosin voinut ottaa, vaan palaan mahdollisimman pian taas takaisin puurokattilan ja rahkapurkin ääreen! Loma on loma, mutta ei sitä banana-pancake elämää ainakaan tämän naisen fysiikka kovin kauaa kestä. Noh, nyt on tosin pidetty huolta siitäkin, että lomaturvotuksista ei ole paljoa jäljellä…

Gili Trawangan night market, superhyvää ruokaa!!


Toisin kuin aikaisemmin, niin tällä kerralla kotiin paluun jälkeen ei kuitenkaan iskenyt mikään hillitön arkeenpaluumasis! Johtuu varmaan näistä aurinkoisista keleistä mitä paluumme jälkeen on ollut, vaikka olen kyllä hyvin tietoinen että muuten loma-ajankohta sattui aika nappiin ainakin Suomen ilmat huomioonottaen! Lisäksi oman haasteensa toi myös alati paisuva keskivartaloni, joka alkaa oleen pikkuhiljaa jopa minunkaltaiseni notkeusakrobaatin tiellä. Urhoillisesti kannoin kuitenkin oman rinkkani reissulla ja oli ihan hyvä, että meillä oli sentään yksi järjen ääni mukana. Muuten mä olisin varmaan mennytkin kaikenmaailman koskenlaskureissuille :D.
Kaikenkaikkiaan Bali oli todella hyvä kokemus. Reissaaminen saarella on helppoa ja ihmiset ystävällisiä ja suurin osa puhuu auttavasti myös Englantia. Moni hieno paikka jäi vielä kokematta, mutta emme halunneet buukata aikataulua liian täyteen. Nyt sitten mietitäänkin jo uutta lomakohdetta… Se tulee luultavasti olemaan seuraavalla kertaa kuitenkin lähempänä ja kai me löydetään itsemme sitten sieltä Bamse-klubin hotellista muiden lapsiperheiden joukosta…aaapuuuva! 😀

Nämä sienicoctailit jäi kyllä kokeilematta! Ei tainnut olla sitä perinteistä kanttarellimuhennosta…






fityoutoo

Yksi vastaus artikkeliin “Matkaraporttia vihdoin!”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta