Mennään hamp…eikun salaatille!

Mulla on tapana katsoa joka viikko Sinkkuelämän uusintoja telkkarista. Kuinkahan monta kertaa olen ne jaksot nähnyt…no varmaan kymmeniä! Yhteen asiaan kiinnitin huomiota; Carrie tapaa istua kavereineen usein ravintolassa tai kahvilassa vaihtamassa kuulumisia. Ja siis ylipäätään he syövät usein jotain. 
Mutta kukaan ei ole laiharilla. Siis miten tämä on edes mahdollista??

Ben1v

Tapaamani ihmiset ovat usein laihdutuskuurilla. Ainoastaan mieheni, isäni sekä muutama rimppakinttugeeneillä varustettu ystäväni, eivät halua laihduttaa tai tilata aina vain salaattia. Hyvin usein jutellessani tuttujen ja ystävien kanssa keskustelu kääntyy laihduttamiseen, ruokavalioon ja siihen, miten pitäisi treenata enemmän. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, koska itseasiassa taidan itsekkin puhua kampaajalleni milloin mistäkin hiuskriisistä aina tavatessamme. 
Kukaan ei oikeasti nykyään halua mennä kakulle tai hampparille, tai edes kehtaa ehdottaa sitä. Varsinkaan minulle :).
Kaikkea syömistä ylipäätään selitellään hirveästi ja myönnän itsekkin, että joskus aikoinaan jopa ruokakaupassa mietin, että tunnistaakohan joku minut, kun otan pakastealtaasta paketin jäätelöä. Tämähän on ihan järjetöntä!?! Hei mitä väliä, vaikka mä uisin siellä magnum- ja kingispuikkojen seassa!

Jostain syystä mua hiukan ärsyttää fitnessblogin kirjoittajana myös se, että nykyään on vain hyvää tai pahaa ruokaa. Toki on terveellisiä ruokia ja tietysti niitä kannattaa syödä. Jos jotain haluaisin viestittää tämän blogin välityksellä mun lukijoille, niin se, että kannattaa syödä monipuolisesti kaikkea! Mutta sellaista ruokaa, josta tulee paha olo, päänsärky, turvotus tai muuten kipeä olo – sitä ei kannata syödä. Kroppa kyllä kertoo jos joku sopii tai ei sovi. 
Se taas ei mielestäni ole ihan normaalia, että vuodesta toiseen itketään jonkun muutaman kilon takia, eikä siksi voida koskaan mennä muuta kuin salaatille. Joskus se läski ei katoa ihan vain siitä syystä, että sen takia on stressattava koko ajan.
Miettikää millaista olisi katsoa Sinkkuelämän tyttöjä jos ainoa puheenaihe olisi pöydässä olisi, että mitä viitsii tilata kun kaikki on niin lihottavaa? Ja että oi voi, tänään vaaka näytti 58,4kg vaikka vasta eilen se oli 58,2kg!?!

diet_quote

Mäkin haluan elää ilman rajoitteita ja syödä niin, että voin hyvin. En dieettaa (tai korkeintaan muodikkaasti ”joustodieettaan” 🙂 ) ja olen normaalipainoinen. Eikä sillä etteikö ylipainoinen saisi herkutella (kun joku asiaan kuitenkin tarttuu). Mutta olen mielestäni ihan yhtä hyvä fitnessbloggari myös se jäde kädessä. Yleensä ruoasta stressaavat vielä juuri ne normaalipainoiset, joilla todellakin olisi varaa silloin tällöin vähän löysätä. 

On siis vähän sääli, että herkuttelusta on tehty ihan kauhean iso haloo nykyään! Kaikki pyörii salaattien, raaka-kakkujen ja karkkilakkojen ympärillä ja tämä kertoo myös sen, että todella monella on vaikeuksia hallita omaa syömistään ja asioita täytyy tehdä ”yön pimeydessä, kun kukaan ei nää”. Mä toki ymmärrän sen, että mun seurassa monelle tulee ehkä joku tarve puolustella omia elintapojaan, vaikka totuus on oikeasti se, että mua ei hirveästi edes kiinnosta (siis en sano tätä negatiivisessa mielessä). Jos joku pyytää multa apua, niin autan tottakai, mutta en mä ala kyttäämään mun lähipiirissä olevien kaloreita ja jokainen kantakoot omat lihaksensa tai läskinsä itse. Enkä mä ala esim ravintolassa tilaamaan annoksiani sen mukaan, että tuleekohan jollekkin paha mieli, kun ”mulla varaa syödä”. Totuushan on oikeasti se, että mulla ei ole välttämättä yhtään ”varaa” sen enempää, mutta en halua stressata muutaman sadan kalorin takia ja kysymys on kuitenkin niin isosta kokonaisuudesta. Eikä se oikeasti ole mun murhe, jos jollakulla ei ole selkärankaa pudottaa niitä viimeisiä kiloja, valitettavaa mutta totta. Mä en voi olla vastuussa muiden läskeistä :).

Ylipäätään se, että koko ajan ollaan niin älyttömän kaloritietoisia, on jotenkin ahdistavaa. Lasketaan kaloreita, mutta samaan aikaan jumahdetaan paikalleen. Moni menee autolla lyhyetkin matkat töihin (okei, tähän pyöräni menetettyä olen sortunut liian usein itsekkin!), kauppaan tai menee salille polkemaan kuntopyörää – eli siis istumaan perseelleen kun on ensin päivän istunut töissä :D! Autolla salille istumaan, siis tässä ollaan jo laiskuuden ytimessä! Mä väitän, että nämä omat raskauskilot olen menettänyt suurimmaksi osaksi siitä syystä, että mulla ei ole aikaa nykyään enää istahtaa! Eteen, taakse, ylös ja alas. Suunta vaihtuu koko ajan.

Aktiivinen elämäntyyli, mielekäs treeni, rentoutuminen ja monipuolinen ja värikäs ruokavalio joka tuntuu hyvälle kropassa – tässäpä tämän vuoden suosituin ihmedieetti! Eikä tarvitse aina tilata salaattia! 😉
Ps. Suosittelen lukemaan Lihastohtorin mahtavan postauksen terveysfriikkailuun liittyen täältä!

pukemassa

fityoutoo

17 vastausta artikkeliin “Mennään hamp…eikun salaatille!”

  1. Aivan mahtava postaus!! Olen lukenut blogiasi vasta muutaman viikon, mutta joka kerta tulee hyvä mieli kun kirjoittelet. Itse kilpaurheilen ja vaikka kuri on kovaa pitää myös osata höllätä ja ihana että osaat sanoa sen noin, varsinkin kun tuntuu että liian moni blogi nykyään ylikorostaa kaikkea terveellisyyttä ja itsekuria. Sait siis varmasti pysyvän lukijan.

    • Moikka Eva! Tosi kiva että tykkäät blogista!
      Kiva myös kuulla että myös tosissaan treenaavat osaa höllätä. Mulla ei ole hirveästi tutuissa kilpaurheilijoita (jos fitnesskisaajia ei lasketa, mutta heidän syömisensä nyt on muutenkin niin outoa 😀 ), mutta kun joskus aikoinaan itse uin, niin silloin ei ravinnon merkityksestä juuri puhuttu. Nykyään sitä tungetaan varmaan urheillijoillekkin joka tuutista. Mutta toki ruoan täytyy olla tosi laadukasta koska huonolla ruoalla ei jaksa sitä treenimäärää.

  2. Todella hyvä kirjoitus, allekirjoitan erityisesti tuon normaalipainoisten ainaisen dieettaamisen! Itse laihdutin aikanaan yläasteella huomaamattani yli 20kiloa syömällä tavallista kotiruokaa ja liikkumalla paljon. Kun aupairina olon jälkeen olin lihonnut hyvin laihasta muutaman kilon lähemmäs normaalimpaa painoa, yritin pakonomaisesti laihduttaa ne pari kiloa kaikilla mahdollisilla paastoilla. Sittemmin sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan ja lihoin muutamien kuukausien aikana 20 kiloa. Voi kuinka onnellinen olisinkin nyt 60kiloisena tämän 80kilon sijaan kun paino ei liiku alaspäin kirveelläkään! ”Onneksi” suvussani on kilpirauhassairauksia etten voi kokonaan syyttää sairaanomaisia laihdutuskeinojani vajaatoiminnasta..

    • Moikka! Ikävä kuulla tosta kilpparihommasta :(. Mun isällä on myös kilpirauhasongelmia, mutta itse olen (kai) niiltä säästynyt. Sanon kai, koska multa ei ole mitattu ja toistaiseksi olen ollut tyytyväinen elämään. Mutta olen monesti kuullut ja nähnytkin, että kilppariprobleemat voi nopeasti aiheuttaa paisumisen. Toivottavasti löydät keinoja painon pudottamiseen ja minullekkin saa laittaa viestiä :).

    • Onko sinulla kokemusta ruokavalion suunnittelusta kilpirauhasvaivoista kärsiville? Olen kyllä miettinyt ammattilaisen apua, jotta saisin muodostettua itselleni terveellisen ruokavalion joka tukisi painonpudotusta häiritsemättä kilpirauhasen toimintaa. Minulla on ostettuna fitfarmin superdieetti, mutta sen ruokavalion vähäiset hiilihydraattimäärät mietityttävät, koska olen ymmärtänyt ettei kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivien ole hyvä vetää hiilareita liian alas. Toisaalta myös superdieetin gramman tarkat ohjeet ja määräykset sallituista ruoka-aineista eivät välttämättä kohdallani ole se paras ratkaisu, koska tunnistan omat syömishäiriötaipumukseni menneisyydestäni..

  3. Ite jos käyn ulkona syömässä (mitä tapahtuu aika harvoin), tilaan sitä mitä tekee mieli. Miusta on tyhmääki maksaa salaatista joku 13euroo kun samanlaisen voi tehä puolet halvemmalla kotonakin -ja sen vielä osaa tehäki.
    Ravintosisältöjä tulee kyllä jonkinverran katottua, mutta en tajuu sellasta kun joka suupala lasketaan kalorilaskurin tmv. kautta. Joillekin ehkä ookoo ja haluavat tietää tarkalleen paljon syövät kaloreita, mut itteeni ei kiinnosta niin nipotarkasti.

    Vaikka alotinkin tänään ite 3 viikon herkuttomuuden, niin se ei johtunu siitä et iiik, kaloreita vaan ärsytti kun kontrolli petti pahasti ja haluun saada sen takasin :).
    Hyvä Katri taas jälleen! 🙂

    • Mä kyllä lounaalla saatan tilata salaattia, mutta tosiaan tätä tapahtuu ehkä kerran pari kuukaudessa. Ja tosiaan taitaa olla salaatissa parhaat katteet – silloin otankin jotain scampeja tms tyyriimpää, koska en viitsi jostain broitskun suikaleista maksaa (elleivät ole jossain älyhyvässä soosissa!)…
      Mä kanssa kyyläsin sun blogista että siellä heitettiin haaste ja tsemppiä sinne! Tuu sit kertoo miten kävi ;)!

  4. Tämä kyllä oli todella hyvä postaus ja täyttä asiaa! Varmasti keholle ja mielelle on paaaljon parempi nauttia silloin tällöin jäätelö kun oikein mieli tekee sen sijasta, että pitkin hampain jättäisi sen kaupan hyllylle ja masentelisi asiaa koko loppupäivän. Mulle on joskus myös käynyt niin, että olen sitten yrittänyt korvata esim. jäätelöhimoa jollain muulla ruoalla, ja lopputulos on ollut paljon huonompi kuin silloin, jos olisin vaan ostanut sen yhden puikon 😀 Ja kuten itse kirjoitit, viimeisten kilojen pudotuksen esteenä saattaa juurikin olla se stressi syömisestä.

    • Itseasiassa tosi moni stressaa niitä ”ikuisia kiloja”. Ja tottahan se onkin, että laihdutus vaikeutuu mitä pidemmälle päästään. Mutta siinä olet oikeassa että yleensä se korvaushoito himoissa jossain vaiheessa kosahtaa, eli sitten lapataan kaksin käsin. Mä syön niitä ns. terveellisiä herkkuja ja sitten niitä ns.pahisherkkuja molempia silloin tällöin, mut molempia riittää kohtuullinen määrä.

  5. Itsellä taas on vähän päinvastaisia kokemuksia. Jotkut tuttavat eivät niinkään arvosta terveellisesti syömistä, pitävät mäkkisafkailua hyväksyttävämpänä vaihtoehtona ja ihmettelevät sitä jos joku miettii mitä haluaa laittaa suuhunsa. Onneksi kuitenkin nykyisin fiksusti syömistä suvaitaan yleisellä tasolla paremmin kuin vaikkapa pari vuotta takaperin.

    • Tämä riippuu myös tosi paljon kaveri- ja tuttavapiiristä. Ja varmaan tietysti mun ammatista :D. Kukaan ei nimittäin pyydä mua ikinä mäkkiin! En tiedä johtuuko siitä että pitävät mua ruokanatsina vai siksi etteivät itsekkään syö siellä…?

  6. Hyvä postaus ja täyttä asiaa! Mielikuva sinusta uiskentelemassa pakastealtaassa magnum- ja kingispuikkojen seassa sai tyrskähtelemään 😀

    • Mutta ihan mielelläni uisin! Magnum tosin ei ole mikään suosikkini…Paaaaaaitsi että kai sellaisen mantelipuikon vois vetästä kesähelteellä eikä niin hellekkään tarvitse olla ;)…

  7. Hei!

    Todella hyvä postaus!! Olen 21-vuotias nuori nainen, joka on vuoden aikana pudottanut n. 30 kg ”tervein menetelmin”. Opiskelen restonomiksi ja seuraan paljon ruokakeskusteluja blogeissa. Olen hirvittävän stressaantunut siitä, että tiedän mikä ruoka on ns. ”hyvää ja mikä pahaa”, ja minua ärsyttää se suunnattomasti. Huomaan ajattelevani, että valitsen aina sen ravintosisällölisesti paremman vaihtoehdon. Varsinkin nyt, kun etsin sitä kultaista keskitietä, uusilla elämäntavoilla. Joskus se, että tietää liikaa on pahasta. Välillä mietin jopa alan vaihtoa, koska en saa enää aina nautintoa ruoasta samalla tavalla kuin ennen… Välillä mieli on ihmisen pahin vihollinen, surullista mutta totta.

    • Moikka Maarit!

      Anna itsellesi kuitenkin aikaa löytää itsellesi se kultainen keskitie. Varsinkin kun sulla on takana aika raju painonpudotus. Henkisessä työssä kestää usein kauemmin ja ajan myötä varmasti opit nauttimaan ruoasta etkä enää jaoittele niitä niin kylmästi hyviin ja huonoihin. Balanssin löytyminen on pitkällinen prosessi, siis päässä, mutta lopulta opit varmasti syömään kokematta huonoa omaatuntoa. Ja siinä samalla se painokin pysyy halutuissa lukemissa. Tärkeintä on pitää se perus runo terveellisenä, mutta siinäkään ei tarvita mitään kalorilaskentaa! Ihanaa kevättä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta