Mielensäpahoittaja

Oon koko viikon miettinyt, että mitä tähän postaukseen kirjoittaisin. Jutulla oli päivänselvä otsikko mutta sisällön suhteen emmin.

epic_day

Sain aika ikävää palautetta tässä joku aika sitten erään jumpan jälkeen ja se on jäänyt kummittelemaan mun mieleen koko viikoksi. Mulla oli muutenkin oikein super pitkä ja raskas päivä ja se oli kyllä oikein yks todella iso mätä kirsikka sen kakun päälle! Kun mä pääsin kotiin, niin mä olin fyysisesti ja henkisesti niin finaalissa, että toivoin vain, että kukaan ei puhuis mulle seuraavaan 10 tuntiin. Tai päivään. 
Olen miettinyt, että mikä saa jonkun aikuisen ihmisen sanomaan jotain niin epäkohteliasta – siis vielä ventovieraalle ihmiselle! Toki tätä sattuu kaikissa asiakaspalveluammateissa ja koskaan ei voi tietää, onko sillä asiakkaalla juuri sinä päivänä vaikka ollut huono päivä, onko hän saanut potkut, riidellyt kotona tms. (ei sillä että se toisaalta oikeuttaisi käyttäytymään tollosti). Ja kun palveluammatissa on, niin en voi kuitenkaan siinä tilanteessa ruveta väittelemään tai inttämään vastaan eli ei muuta kuin ymmärtäväinen hymy naamalle! Miksi kuitenkin jonkun yksittäisen ihmisen mielipide voi niin paljon suoraansanottuna vituttaa, vaikka itse tietääkin, että palauteella on vain tarkoitus ärsyttää (and yes, it worked)? Eikö voisi vain hymyillä, kiittää palautteesta ja painaa sen sinne ö-mappiin? Miksi jää mielessään kelaamaan ja kelaamaan sitä tilannetta ja miettii, olisko sittenkin pitänyt laukasta siihen joku näppärä? 
Miten te toimitte, jos joku tulee sanomaan teille jotain kohtuutonta?

Älkää ymmärtäkö väärin, palautetta mielelläni kuulen työstäni ja miten ikinä voi kehittyä jos kaikki vaan nyökyttelevät hiljaa. Fiksu ja rakentava palaute on sellainen juttu, missä me suomalaiset ei olla kovin hyviä. Sanon usein esim ryhmäliikuntatuntien jälkeen, että kuulen mielelläni mielipiteitä tunnista – no aina siellä silloin tällöin joku uskaltaa aukaista suunsa. Ihmiset voisivat rohkeasti vain sanoa, että hyppyjä oli liikaa tai musiikki oli liian kovalla. Ja kyllä PT:llekkin pitää sanoa jos treenit eivät vastaa odotuksia tai joku muu tökkii. Kyllä mun mielestä toiveita täytyy kuulla ja kunnioittaa. Mä rakastan työssäni ihmisiä ja teen tätä heille. 

IMG_2092

Kritiikki saa mun päässä joskus vähän liian isot mittasuhteet. Tää on varmaan taas joku lapsuuden trauma tai muu vastaava psykologis-kehityksinen häiriö, jonka olen joskus läpikäynyt, haha.  Jokainen meistä ihan takuulla saa kritiikkiä jossain elämänsä vaiheessa jostain suunnasta, mutta vähemmän tietenkin sellaiset hiljaiset hissukat, jotka eivät aiheuta kenessäkään suurempia tunteita. Myös myötäilemällä aina muiden mielipiteitä ja olemalla avuliaan rauhallinen seurakuntanuori välttyy mitä luultavammin myös pahimmalta ryöpytykseltä. Kyllä minäkin seurakuntaan kuulun, mutta rajansa kaikella! Silti mulle ei tulis mieleenkään, että mä esimerkiksi kaupan kassalla alkaisin pyörittelemään silmiäni ja kovaan ääneen epäilisin kassan kykyä vetää niitä kamoja siitä liukuhihnan läpi! Tai että annahan minä näytän kuinka se maitopurkki vedetään tästä näin. Olen tätä maitoa kuitenkin ostanut jo vuodesta 1400 lähtien.

Mulla on myös jonkinasteinen kiltin tytyön syndrooma, eli joskus aikoinaan yritin vähän liikaakin miellyttää ihmisiä. Ja sanoin AINA kyllä. Kunnes väsyin ja oli pakko opetella sanomaan ei.
Ihailen niitä ihmisiä, jotka myös seisovat omien mielipiteidensä takana ja etenkin niitä ihmisiä, jotka osaavat puolustaa itseään asiallisesti vääryyttä kohdatessaan. Työelämässä varsinkin tämä on ihan hyvä taito, koska aika monessa työyhteisössä nöyristelijät pelataan ulos. Tiedätte varmaan ne ihmiset, jotka päin naamaa ovat kuin kesäpäivän aurinko ja heti kun joku kahvipöydän alfanaaras puhuu sinusta seläntakana loskaa, niin nämä ihmiset nyökyttelevät ja sanovat ”joo oon huomannut ihan samaa. Sillä ei oo mitään tyylitajua ja tekis sille kampaukselleen jotain”. Tätä nyt ei voi nykyiseen työhöni enää soveltaa (onneksi), kun tässä kahvipöydässä istuu tasan se yksi ja sama naama ja kun mä käyn eri yrityksissä vetämässä jumppia, niin siellä ei juuri työkavereita (valitettavasti) ehdi näkemään.

Yksi on muuten ihme juttu. Olen saanut todella vähän negatiivistä palautetta tästä blogista ja senkin mitä olen saanut, olen ohittanut aika nopeasti. Jonkun yksittäisen anonyymin mielipide ei niin paljon jaksa ilahduttaa, että jäisin sitä märehtimään. Kai se on helpompaa kuin voi vaan nopeasti painaa hommat roskakoriin. Mutta kun tämä anonyymi tulee työpaikalla sanomaan päin naamaan, että oletpas vaikka ruma ja lihava ohjaaja (mitä nyt siis ei käynyt, tämä oli esimerkki) niin mitäs hittoa siinä sitten osaat sanoa…? Kiitos palautteesta? Otan tämän huomioon ja ensi kerraksi laihdutan ja käyn kauneusleikkauksessa, niin osaan uudella naamalla ja laihalla kropallani palvella teitä paremmin.
Oikein mukavaa päivänjatkoa.

feedback

 

fityoutoo

21 vastausta artikkeliin “Mielensäpahoittaja”

  1. I feel you! Olen itsekin miettinyt mistä ”syndroomasta” tässä on kyse kun olen just tollanen 😀 vaikka juuri se asiaton palaute asiakaspalvelutyössä pitäisi heti sivuuttaa ja olla ottamatta henkilökohtaisesti, niin menee aina kyllä tunteisiin! Ja aina hirveet
    analyysit pään sisällä. Eikä ehkä niinkään että asiaa suree, vaan juuri kuten sanoit, se v*tuttaa! Uskon että tämä on enimmäkseen juuri sellaista tietynlaista tunnollisuutta, mutta eniten kunnianhimoa. Haluaa olla hemmetin hyvä siinä mitä tekee, ja sitten joku laukoo jotain täysin asiatonta siihen liittyen. Rakentava palaute on asia erikseen, mutta tuollainen turhauttaa! Tekisi mieli puolustautua ja olla tyyliin ”hei nyt et voi kyllä sanoa noin” ja sitten pitääkin vaan olla hymy korvissa ja kiitellä 😀 huhhuh!

    • Onneksi nää on ainakin mulle todella harvinaisia tilanteita. Ehkä siksi tulikin vähän puuntakaa ja oikein ihmettelen, että se jäi silleen mieltä kaihertamaan. Muutama tuli kuitenkin tuon tunnin jälkeen myös sanomaan, että oli kiva tunti, joten ei se nyt voinut ihan käteen mennä :D! Ja mulla oli ainakin hyvä fiilis!

  2. Tiiän ton tunteen! Sain viime syksynä kans yhden hirveen kurapalautteen ja se meni tosissaan tunteisiin. Teki mieli päästää itku ja märehdin sitä sit blogissakin, kertomatta tietty sanatarkasti mistä on kyse, niin se sama syyttely jatkui vielä sielä kommenttiboxissakin, että ”en vaan osaa ottaa palautetta vastaan” ja ”miltä tästä kommentin antajasta nyt mahtaa tuntua kun sitä tuolla haukun”. Siitä ei tosiaan ollut kyse, vaan se meni niin tunteisiin, että mietin tosissaan oonko niin huono, että olin sen ansainnut, koska mun mielestä siinä ei ollut mitään todenmukaista ja kyselin sitten kavereiltakin, mitä ne on asiasta mieltä ja käskivät vaan painaa villasella koko asian, koska se ei heidänkään mielestä pitänyt paikkaansa. Mutta tottakai se negatiivinen palaute tuntuu pahalta ja mun mielestä ei meidänkään tarvitse kaikkea ymmärtää tai sietää vaikka palveluammatissa ollaan. Rakentava palaute on toki tervetullutta, mutta negatiivinen ei. Ihmisiä täs ollaan ja parhaamme varmasti yritetään, samoin kun se kaupan kassa, joka saa kaikki haukut.

    En tiedä oliko tässä mun kommentissa sen kummepaa järkeä, muuta kun, että I feel you ja tsemppiä! 🙂 Kyllä se vitutus laskee ja pikku hiljaa pystyy vaan painaa sen sinne mappi-Ö:hön. Mulla lisäks se vitutus sai sellasen tsempin päälle, että päätin seuraavalla kerralla näyttää kaikille, mistä kana kusee ja vedin sellasella tsempillä tunnit, että varmaan jäi superhyvä fiilis ja negatiiviset fiilikset unohtu 🙂

    • No ei tietenkään tarvitse ymmärtää kaikkea. Mäkin toivoisin, että en olisi niin herkkä ja niinhän se on, että sitä haluaisi kuitenkin olla paras mahdollinen ohjaaja.
      En mä kyllä tiedä oliks tossa mun tekstissäkään sen enempää järkeä :D… Ja kuten sanoit, niin ei kai tässä voi kuin vetää vielä paremmin.

  3. Hei, itsekin olen ryhmäliikuntaohjaaja ja nyt jäi häiritsemään että miksi et voinut kertoa mitä tämä negatiivinen ihminen sitten sanoi. Lukijoita varmasti kiinnostaa kuulla, jos kerran aiheen on aloittanut. Toinen juttu oli silloin kun kirjoitit että jouduit johonkin pysäyttävään tilanteeseen ja taisi olla jonkin näköinen elvytystilanne, mutta et sitten kuitenkaan kertonut mitä tapahtui. Tulee vaan mieleen että jos nämä ovat niin arkaluontoisia asioita, niin tarvitseeko niistä kirjoittaa ollenkaan. Facebookissakin ärsyttää ihmiset ketkä kirjoittavat jotain, joka pakottaa ihmisiä kysymään lisää ja usein ei sitten saakaan vastausta ollenkaan, kun se on ”yksityisasia”. Ja vielä siitä että jos tämä kritiikki oli jotain ihan naurettavaa, niin olisi ollut kyllä mielenkiintoista kuulla mitä se on. Tuskin kukaan ajattelisi sen jälkeen että ”joo, just näinhän se Katri vetää.”

    Sinänsä vaikka se ikävää onkin, niin mielummin kuitenkin tulee päin naamaa antamaan kritiikkiä kuin että sama palaute tulisi johdon kautta. Mutta siis varmasti on ollut ikävä saada tämä kritiikki ja itselläni olisi myös 100% varmasti mennyt loppuilta pilalle ja palautteesta riippuen varmaan seuraavakin ohjaus.

    • No en koe mitenkään aiheelliseksi tässä sitä avata sen tarkemmin. Mutta hän mm sanoi, että hänelle ei tullut tunnillani hiki ja antoi ymmärtää, että ehkä minulla itselläni on huono kunto. Kyseessä oli spinning tunti, joka tekee tästä vähän erikoisen kommentin.
      Kyllä muakin ärsyttää se, jos joku facebookissa vihjailee. En koe kuitenkaan tarpeelliseksi jakaa täällä blogissa ihan kaikkea ykstyiskohtien kanssa.

  4. Mielestäni tekstissä pohdittiin tökerösti annetun palautteen vastaanottamista. Tarvitseeko ääliöltä ottaa palaute kiitoksella. Oli palaute millaista vain, vaikka sitten valitusta ettei spinningissä tullut hiki, sen pystyy myös antamaan kohteliaasti. Esim. ”Miksiköhän tällä kertaa en saanut hikeä pintaan? Oliko tunti liian kevyt minulle?”

    • Valitettavasti nyt en kyllä pysynyt kärryillä. Itseasiassa en muuten haukkunut ketään ääliöksi, en edes tätä palautteen antajaa.

  5. On toi kyllä aika erikoinen kommentti ollu. Ylipäätään spinningissä on viel älyttömän helppo ite luovia, jos ohjaaja tekee mielestään liian kevyesti. Ois lisänny vastuksia vaan!

    Oon varmaan liian utelias, mut mua aina kiinnostaa kaikki yksityiskohdat, oli kyse sit blogista, tv-sarjasta tai mistä vaan. En tarkoittanut pahalla.

    Niin ja asiakkaat on asiakkaita. Kyllähän sitä pitää jokainen palaute ottaa hymyssä suin, vaikka kuinka tekis mieli pistää vastaan. Ja ei sitä viitsi kauheesti lähtee ketään neuvomaan, jos ei tulla neuvoa kysymään vaan ihan suoraan haastamaan riitaa. Asiakkaan näkökulmasta ohjatut tunnit on hyviä stressinpurkajia, osa tulee vaan urputtamaan ja osa onneksi nauttii ihan puhtaasti tekemisen meiningistä. Mun mielestä se on kuitenki aika harvinaista että päin näköä tullaan tunnista valittamaan, enemmänki löytyy niitä takarivin ilmeilijöitä jotka on tullu liian raskaalle tunnille eikä jaksa kevennettyjäkään vaihtoehtoja tehdä ja sit syytetään ohjaajaa. Ne ilmeilyt on semmosia että mulla menee hermot. 😀

    • Joo ymmärrän kyllä ja niinkuin sanoin, niin muakin ärsyttää jos joku on facebookissa tyyliin ”isoja uutisia…” tai ”ensi viikolla meidän elämä mullistuu!!”. Heh heh. En mä ottanutkaan sitä pahalla – no worries.
      Ei mullekkaan kyllä ole ennen sattunut… Joskus toki joku ei tykkää musiikista, joku haluaa olla pimeässä koko tunnin tms. mutta noissa tilantessa täytyy sit vain luovia, että ainakin suurin osa sais kivan tuntielämyksen.

  6. Minun mielestäni Katri teki ihan oikein kun kirjoitti tästä kyseisestä palautteesta kautta rantain. Kuitenkin blogia kirjoitetaan ”omalla naamalla” eikä mitenkään anonyymisti. Mietippä esim. lähikaupan kassahenkilön pitämää blogia, jossa tämä omalla naamalla ruotisi kaikki kamalat asiakkaat, niin eipä tarvitsisi olla kauaa töissä!
    Jokainen joka on tehnyt töitä minkä tahansa asiakkaiden kanssa tahansa tietää kyllä tyypin, jonka pitää päteä laukomalla omasta mielestään fiksun kuuloista palautetta.
    Hyvä teksti ja pystyin samaistumaan vaikken samalla alalla ihan työskentelekään.

    • Kiitos kivasta palautteesta <3. Jotenkin tää postauksen kirjoitus nosti taas sen tapauksen pintaan ja mä ehdin jo pelätä, ettei kukaan ymmärrä mitstä puhun :D!

  7. Ymmärrän pointtisi. Kenenkään ei tarvitse ottaa paskaa niskaan syyttä. Palaute on jees, myös rakentava. Palautteen antamistapa ratkaisee. Henkilökohtaisesti avaan oman sanaisen arkkuni, mikäli koen että minua kohtaan annetaan tulla mitä vaan syyttä. Aikanaan opin edellisen työpaikan omistajalta, että asiakas ei todellakaan ole aina oikeassa. Mutta aikansa se ottaa, että pääsee yli.

    • Yleensä se rakentava palaute on sitäpaitsi paljon kehittävämpää, kuin että kaikki vain kehuisi. En missään nimessä myöskään väitä olevani täydellinen plus että joskus sattuu vain päiviä ja tunteja ettei vain luista, sekoaa sanoissaan ja jaloissaan (no sitä ei yleensä kyllä asiakkaat huomaa :D…).
      Tarvii kyllä sanoa, että itse en asiakkaana ole ainakaan ollut ihan aina oikeassa!

  8. Huomaan, että mun on paljon helpompi puuttua tilanteisiin, jos jollekin toiselle kaadetaan kohtuutonta paskaa niskaan. Varsinkin jos itsellä on yhtään pinna kireällä, saatan hyvinkin kovaäänisesti puolustaa tuntematontakin esim. rasistiselta vyöryltä.

    Kai tämäkin on joku ”lapsuuden trauma” ja se, kuinka tyttöjen ”pitäisi” olla kilttejä. Onneksi siitä on pyristellyt pikku hiljaa eroon, mutta silti saatan jäädä hoo moilasena vain tuijottamaan, jos joku sanoo jotakin kohtuutonta. Jälkeenpäin tulee tietysti jotakin todella fiksua mieleen, tai ainut mitä saatan saada perään soperretuksi saattaa olla jotakin yhtä ala-arvoista ”ota se rautakanki pois perseestä”- tyyliä. Eli siis ihan yhtä tasokasta.

    • Haha, joo todella tasokasta :D. En ihan menis kokeilemaan… Tosin edellisessä työssäni taas totuin aika pitkälti siihen ”haista v v:n h”-tyyppiseen materiaaliin…

  9. Se, että ruodit tätä mielessäsi ja blogissasi, niin auttaa sua ihan oikeasti. Mä olen edennyt asiakaspalveluhommista joitain vuosia sitten esimiestehtäviin, joten palautetta tulee kyllä käsiteltyä ihan jatkuvasti. Jos ei asiakkailta niin sitten tiimiläisiltä. Ja sitä on laidasta laitaan. Jokaisen palautteen laitan korvan taakse ja pohdin, miten onnistuin sen vastaanottamisessa ja missä on kehitettävää. Pikkuhiljaa ne oikeat sanat sieltä löytyy.

    Mutta liikaa ei kannata vatvoa, ja sitten kannattaa hyväksyä se, että jotkut vaan vierittää vastuun omista teoistaan aina muille, niin kuin nyt tässä (Jos ei spinnussa tule hiki, se on ohjaajan syy). Se on kyseisen ihmisen asenteessa, ja siihen ei itse voi paljon vaikuttaa.

    • No säpä sen sanoit; Asenne! Siksi mua myös ärsyttää myös se, että koska mulla oli alla kivat tunnit ja kiva päivä, niin annoin tämän tapauksen vaikuttaa myös omaan asenteeseeni! Että jos joku olis silloin sanonut, että työnnä se positiivisuus hanuriisi, niin sinne se kyllä menikin…

  10. Höh! Tosiaan palautteenantotavalla on aika suuri merkitys ja etetnki ryhmäliikunnassa se tuntuu melko henkilökohtaiselta, koska itse suunnitellaan ja toteutetaan se tunti. Ymmärän, että tuntuu aika kuralta tollanen, mutta jos säkin kuitenkin vedät melko paljon tunteja ja 1 tyyliin sadasta sanoo jotain negaa, niin eikö ne 99 tyytyväistä ole kuitenkin enemmistö ja oikeessa? Monesti sitä juuttuu just niihin negatiivisiin palautteisiin ja ”unohtaa” hyvät. Ens kerralla vaan kunnon HC-spinu kehiin ja luulot pois ;D

    • Joo vedän mä ja oikeassa olet. Toi taitaa olla itseasiassa mun uran toinen vähän oudompi palaute, tai siis ”avautuminen” ehkä paremminkin…
      Sen verran täytyy sanoa, että ainakin mun asteikolla tuolla spinussa mentiin ihan täysillä… Tai siis ainakin mulla oli koko ajan sykkeet tapissa ja paita oli niin märkä että olisin voinut puristaa siitä litran vettä! Siks kai mä olinkin niin shokissa :D!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta