Mikä tää meidän naisten juttu oikein on??

Kiitos aivan hurjasti edellisen postauksen asiakaspalautteesta 😀 ! Ilmeisesti mun epämääräinen huumorintajuni olikin uponnut yllättävän moneen, eikä mua vain pidetty pelkästään tosi outona. Sarkasmi on haastava laji ja ylipäätään huumori. Ne jotka tuntee mut tietävät, että pidän nimeomaan todella kyseenalaisista vitseistä ja heitän myös ystävieni kanssa suorastaan sairasta läppää välillä. Sitä ei kaikki välttämättä ymmärrä (eikä tarvitsekaan).

Mutta mennäänpä nyt vähän vakavampaan aiheeseen, eli tässä postauksessa ei ole sarkasmia. Postaus syntyy usein mun blogissa niin, että joku asia tai aihen pyörii mun päässä tai mietityttää mua. Tää blogi on mulle väylä purkaa ajatuksia sekä tietysti myös jonkinlainen ”ilmainen terapeutti”, koska kuten tiedätte, niin asioista puhuminen (tai tässä tapauksessa niistä kirjoittaminen) selkiyttää ajatuksia. Lisäksi juttelen usein näistä asioista paljon mun kavereiden tai vaikka asiakkaiden kanssa, joten tuntuu luonnolliselta jakaa niitä myös blogissa. Mun kaverit jo tietää, että aika usein syvälliset aiheet joista yhdessä keskustellaan, saattaa päätyä myös blogiini.2009_3 (1 of 1)Oon miettinyt tässä viime aikoina, että mistä se itsensä ainainen vertaaminen toisiin oikein kumpuaa? Tuntuu olevan meille naisille ainakin erittäin yleistä! Myönnän, että syyllistyn tähän usein vaikka mulla on muuten mielestäni tosi hyvä itsetunto. Kysymys ei ole mun mielestä kateudesta (tai sellaisesta että toivoisin toiselle epäonnea), vaan enemmän kutsuisin sitä huonouden tuntemiseksi jonkun muun rinnalla. Nyt esimerkiksi raskaana ollessa kiusaan hieman itseäni sillä, että katselen näitä ns. täydellisen raskauskropan omaavia naisia ja kyllähän se syö naista. Tai kun tällä viikolla juttelin mun erittäin rakkaan ystävän kanssa (terkkuja vain M) ja mietin, että voi kunpa itselläkin vielä joskus olis noin vakaa työtilanne työssä jota rakastaa. Vaikka eihän mulla pitäs olla mitään harmittelemista!

– Miksi joku löytää elämänsä rakkauden, mutta itse en?
– Miksi laihtuminen on niin helppoa ja itselleni se on jatkuvaa taistelua?
– Miksi toinen löytää työpaikan helpommin kuin itse, vaikka olen mielestäni ihan pätevä hakija?
– Miksi joku pystyy olemaan herkuttelematta helpommin?
– Miten toi löytää aina noin täydellisesti istuvia vaatteita ja mulla on aina nää samat päällä?

2009_2 (1 of 1)Kysymys ei ole siis siitä, ettei joku (esim ystäväsi) ansaitsisi onnea tai rakkautta! Tai vaikka niitä pudotettuja kiloja. Voit olla todella onnellinen hänen puolestaan! Silti mietit, että voi kunpa pystyisin samaan. Miksen minäkin?? Olisinpa minäkin. Saisinpa minäkin.
Aivan usein silti vertaamme itseämme muihin ymmärtämättä, että mä oon mä; En mä voi elää samanlaista elämää kuin joku muu tai välttämättä saavuttaa samoja asioita! Mulla ei ole samanlaista kehoa, samanlaista elämäntilannetta, samanlaista historiaa eikä samanlaista ajattelutapaa kuin jollain muulla. Mä teen asioita eri motiiveista ja erilaisista lähtökohdista kuin joku muu!

Etenkin, kun mietitään miksi minä en onnistu jossain asiassa samalla tavalla kuin joku muu, niin syy on päivänselvä; Se löytyy tuosta lihavoidusta tekstistä! Jos joku muu kehittyy salilla vaikka minua nopeammin, niin syitä voi olla miljardeja sille, miksi näin käy. Hän voi olla motivoituneempi, hänellä on yksinkertaisesti enemmän aikaa treenata, hän on omistautuneempi kehonsa muokkaukselle tai kuka tietää vaikka kysymys olisi puhtaasti tuurista! Hän tekee vain koko hommaa eri lähtökohdista. En minä pääse hänen päänsä sisään ja sen takia en todellakaan voi verrata omaa elämääni jonkun toisen elämään. Ainoa johon voin vaikuttaa on lopulta se mun oma salitreenini ja kuinka sitä toteutan.2009_4 (1 of 1)

Kateus on sitten täysin eri juttu ja siitä useat bloggaritkin saavaat oikein aimo annoksen osakseen! Jonkun NÄENNÄISESTI täydellinen elämä saattaa herättää oman pienuuden. Se purkautuu katkeruutena ja katkeruus ilkeytenä. ”Tuo ei ansaitse. Jos en minäkään saa, niin ei pitäisi tuonkaan”. Olen kokenut itse, että kun nämä ajatukset tulevat esimerkiksi ystävyyden väliin, niin koko suhde on tuhoontuomittu ja silloin kannattaa päästää suosiolla irti. Kenenkään ei pitäisi tuntea huonoa omaantuntoa siitä, että menee hyvin tai että elämässä on saavuttanut jotain! Oli se sitten rakkaus, menestys töissä, hyvä kroppa, tai mitä vaan. Vaikka superhieno kahvinkeitin!
Sitäpaitsi, et voi koskaan tietää, mitä tämän täydellisesti aamupalansa asettelevan ihmisen taustalla on ja mitä tunteita hän tuntee.

Hommaan auttaa paljon se, kun laitat nyt silmät kiinni ja mietit viisi asiaa, jotka olet saavuttanut ja jotka tuottaa sulle onnea.
Varmasti sieltä löytyy sellaisia asioita, joista joku tällä hetkellä vain unelmoi. Siksi ei kannattaisi tuhlata aikaa miettimällä, miksi jollakin näkyy 6-pack vielä raskauden loppumetreilläkin, vaan ei mulla. Ja olisko se elämä nyt niin paljon upeampaa, jos se näkyisi.

Kuinka usein sinä löydät itsesi vertaamasta omaa elämääsi jonkun toisen elämään? Millaisia asioita ne ovat, joista tunnet huonoutta?

fityoutoo

6 vastausta artikkeliin “Mikä tää meidän naisten juttu oikein on??”

  1. Hahaa, oon itsekin raskaana ja kun tiedostan etten voi olla kireässä kunnossa niin vertaan itseäni instagramissa muihin raskaana oleviin.. typerää ehkä mutta minkäs teet 😁

    • Varsinkin, kun ei voi tietää noista ”ig julkkiksista” kuinka terveellistä heidän touhunsa on ja kuinka paljon on vain kysymys paineista pysyä hyvännnäköisenä läpi raskauden.

  2. Hei vaan! Käyn säännöllisesti lukemassa blogiasi ja tykkään kovasti. Nyt eka kerran availen sanaista arkkuani 🙂

    Kirjoitit nimittäin asiasta, joka mulle kolahti taas isosti. Olen jostakin syystä aina verrannut itseäni muihin. Ja luonnollisesti aina itseäni parempiin. Pari kertaa on oikeasti ottanut lujille, kun on joutunut toteamaan olevansa raakile niissäkin jutuissa, joissa kuvitteli olevansa muka pitkälläkin. Ja sitten matkan varrella on muuten vain ollut aivan liian monia riittämättömyyden tunteita.

    Työstän tätä puolta itsessäni, sillä juuri niin kuin kirjoitit, ei me tiedetä, mitä toisen elämään kuuluu. Ja koska todennäköisesti en vaihtaisi kenenkään elämään karvoineen kaikkineen, voin opetella olemaan entistä kiitollisempi omastani.

    Kiitos ajatusten herättelystä ja onnellista odotusta edelleen!

    • Oi kiitos kovasti onnentoivotuksista.
      Niin ja harvapa sitä lopulta vaihtaisi omaa elämäänsä mihinkään. Kaikke ei ole kultaa mikä kiiltää, blogeissa etenkään :).

  3. Saattaa kuulostaa oudolta, mutten muista koska olisin viimeksi vertaillut itseäni muihin tai tuntenut oloni millään tapaa huonoksi. On hyvä ja varma olla. 🙂

  4. Ja edellistä kommenttia en tarkoittanut sitten mitenkään nokkavana, näillä viikoilla ajatus vaan ei muotoudu enää kovin lahjakkaaseen muotoon useimmiten 😀 Ehkä olen sisäisesti osittain äijä, mutta kyllä varmasti helpottaa arkea kun ei mene energiaa noiden pohtimiseen. Enkä väitä olevani täydellinen, mutta ajatukset itsestä ja omasta elämästä on hyvät, ettei tuollaisia tule edes muistettua, tai siis että voisi ajatellakin että miksen ole jonkunlainen tai miksi joku on sellainen.

    Tsemppiä loppuviikoille, täällä tullaan yhä se pari viikkoa jäljessä. Ja masu kasvaa muuten aika samaa tahtia kuin siellä, ehkä pidempään varteen pääsee helpommin pikkutyypit piiloon!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta