Miksei voi vaan myöntää, että nyt just väsyttää?

*Postaus sisältää mainoslinkin

Katson puhelimen näytöllä jumppaavaa Kayla Itsinesiä. Kyykky, hyppy, kyykky, hyppy. Näyttää kivalta ja tehokkaalta. Ihan voisin jumpata vaikka tuossa metrin päässä sohvasta, jolla nyt makaan. Helppoahan se olisi kun jaksaisi. Vaan kun ei jaksa.

Miten voi olla, että sunnuntaina jo klo.14 olen jo aivan poikki? Kärsinkö mä jonkun hivenaineen puutteesta? Anemia? Liikaa hiilareita? Nukuinko kuitenkin liian vähän, vaikka sain nukkua koko yön vain yhdellä herätyksellä? Ei, kyllä sen täytyy olla vain tämä elämä, joka väsyttää juuri nyt!
En silti missään nimessä ole vain maannut koko päivää; Siivosin kodinhoitohuoneesta pyykkishown, lajittelin poikien vaatteet niin, ettei kaappiin jää liian pieniä vaatteita, laitoin uuden koneellisen tulemaan, tein varmaan 5kg kaalilaatikkoa ja pesin kuiva-ainekaapin. Onhan siinä jo aika paljon kaikkea, vaikkei omasta mieletä oikein mitään.

Aloitin keskiviikkona työt kokopäiväisenä liikunnanohjaajana, jotka jatkuu näillä näkymin joulukuun puoleenväliin. Tiedän, piti siirtyä pois jo alalta, mutta sain aika hyvän tarjouksen ja kivasta paikasta! Työ on päivätyötä paria iltavuoroa lukuunottamatta ja kk-palkka kuulostaa turvalliselta ajatukselta. Ainoa mitä taas mietin on työn fyysisyys, vaikka nyt mulla ei ole aivan tappotahti, eli n.3-5 jumppaa vain päivässä ja loppu on suunnittelu- ja toimistotyötä. En ehkä ota ollenkaan illoille ryhmäliikuntaa nyt syksyllä, koska on oikeasti opittava sanomaan ei, että kroppa ehtii palautua. Nyt vaan mietin, että meneekö homma taas siihen, että olen joka viikonloppu aivan puolikuollut…? Huomaan nimittäin selkeästi, että kroppa kaipaa enemmän aikaa ja lepoa kun on tälläinen työ. Kotona tekisi usein mieli vaan maata.
Eilen(kään) en jaksanut mennä salille ja koitin lohduttaa itseäni, että tein kaikkea muuta hyödyllistä (kuten selaisin mm. Zalandon aleja, jossa kaikista ostoksista saa -25% vielä tämän illan!!!!)* koska tarviin töihin uudet kengät.
Ajattelin, että huomenna sitten tuplainnokkaana bodaamaan! Nooo….. Innostus on kyllä tällä hetkellä paremminkin sanottuna -2! Ulkonakin oli koko päivän todella kaunis sää, mutta pääsin vasta viiden aikaan ulos kun mentiin koko jengi Haltialaan. 

Mun on jotenkin hirveän vaikea antaa itseni olla ihan luvan kanssa väsynyt! On tosi vaikea vain olla ja koen nopeasti huonoa omaatuntoa pelkästä löhöilystä! Sen takia meen mieluummin lomalle ulkomaille tai edes maalle, koska siellä en voi koko ajan säätää jotain. Eikö vaan voisi myöntää, että hei, nyt oon tosi väsynyt tästä viikosta ja nyt mun on lupa levätä? Onko pakko heti sille vapaalle päivälle sopia mielessään sellainen treeni, jossa kropasta revitään varmasti viimeinenkin energihiukkanen irti???

Mä tiedän, että oon ehkä itsekin bloggaajana ollut joskus syypäänä sille, miksi joku teistä saattaa tuntea huonoa omaatuntoa väsymyksestä. Multa on monesti kysytty, että miten hemmetissä jaksan liikkua ja syödä terveellisesti ”koko ajan” kaiken härdellin keskellä? Mun vastaus tulee tässä: EN AINA JAKSAKKAAN! En todellakaan! Olen välillä illalla aivan lopussa ja nukahdan usein jo lasten kanssa klo.9! Mulla ei vaan pysy silmät auki, koska oon painanu peräsuoli pitkällä koko päivän. Mä haluan oikeasti rohkaista teitä kaikkia ottamaan rennosti ja skrollatkaan äkkiä niiden jumppavideoiden yli 😀 ! Ei podeta huonoa omaatuntoa lepäämisestä!

PS. Vielä ehdit käydä jättämässä oman reseptivinkkisi eiliseen postaukseen!!

Muista painaa <3 jos tykkäsit! 

fityoutoo

2 vastausta artikkeliin “Miksei voi vaan myöntää, että nyt just väsyttää?”

  1. Elämää ei tarvitse suorittaa, ei sitten ollenkaan. Kaikki menee melkeinpä paremmin, kun vähän relaa 🙂

    Jos liikut jo tuon verran päivässä työsi takia, niin eikös siinä ole jo enemmänkin kuin tarpeeksi ihan vain normaalin ihmisen liikunnasta? Sinun, eikä kenenkään muun tarvitse olla yli-ihminen.

    Lepääminenkin on selkeästi taito. Sitä ei ole kaikilla, mikä taas omasta mielestäni on hassua.
    Minä siis lepään, jos sille on tarve. Liikun, kun huvittaa. Ehkä 2-4 kertaa viikossa. Ja se riittää, koska työni on sellaista semi-fyysistä.
    Tiskit ja pyykit saa odottaa jos minua ei vaan huvita. Kaikki sujuu huomenna paljon paremmin, jos tänään en tee niitä kun en vaan jaksa ja syödäänkin jotain nopeasti valmistuvaa.

    Lepäämistä on onneksi alettu arvostamaan yhä enemmän. ”Superäiti” on mielestäni vasta sitten, kun osaa huomioida itsensä ja lepäämisen tarpeensa kun on sellainen olo. Ei ketään kiinnosta ne pyykit tai se, onko nyt varmasti kyykkäilty salilla tarpeeksi.

    Harjoittele rentoutumista! Ja tsemppiä!

  2. Mun piti kommentoida jo aiemmin jokusen päivän takaiseen tekstiisi, missä pohdit jatkamista ja näkyvyyttä. Mielestäni blogisi on aito, rehellinen, viihdyttävä, fiksu ja hauska, sopivan yleisellä tasolla liikkuva ja kuitenkin persoonallinen. En kaipaa snäppejä ja suurta instanäkyvyyttä, löydän tänne blogiin muutenkin parin päivän välein. Mutta ymmärrän bloggausväsymyksen ja -ahdistuksen, kun hienoja blogeja tulee joka tuutista ja joku ehtii markkinoida itseään 16h päivässä. Itse en kuitenkaan jaksa lukea näitä kiiltokuvablogeja tai seurata bloggaajia jotka ovat tuotteistaneet itsensä ja perheensä, senkään takia että 3/4 postauksista tuppaa olemaan mainoksia.

    Väsymyksestä yms – olen sellainen joka tarvitsee paljon unta, en voi urheilla myöhään illalla ettei unet mene, stressaannun helposti jos kasaan itselleni liikaa velvollisuuksia, ja vihaan (arkisin) ruuanlaittoa ja täydellisestä ruokavaliosta huolehtimista. Olen hyväksynyt sen etten saa aikaiseksi niin palion kuin jotkut muut, ja että jos en saa joka päivä ujutettua lapselle parsakaalia niin syököön jotain muuta.

    -L

    ps. Kiitos Talk-muru-murovinkistä 😀 En olisi ikinä keksinyt ostaa niitä, kun näyttävät pahvin makuisilta (ja ovatkin), mutta 2-vuotias tykkää kovasti, ja meneehän ne itselläkin jogurtin kanssa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 31
Tykkää jutusta