Miksi suomalaiset lihovat?

Nyt on joka tuutista tullut juttua fitneksen vaaroista ja ylitreenaamisesta. Toki tällaiset asiat puhututtaa treenipiireissä ja on myös hyvä että tietoa tuodaan esille syömishäiriöistä, ylikunnosta ja vaikkapa kilpirauhasongelmista rankan dieetin sivutuotteena.
Mutta yksi aihe, josta aika harva bloggaaja uskaltaa puhua, on lihavuus. Jostain syystä jos kirjoittaa siitä aiheesta, niin heti on haukkumassa jotakuta tai pitää ylipainoisia vaan laiskoina ihmisinä! Itse ajattelen kuitenkin liikunta-alalla työskentelevänä, että olisin aika paljon enemmän yleisesti huolestunut niistä ihmisistä, jotka vain lihovat ja lihovat, kuin siitä porukasta, joka elää liian terveellisesti. Siis tätäkään ongelmaa nyt mitenkään vähättelemättä.
Mutta kun kokemusta tällä alalla itselläni karttuu, niin minua kiinnostaa kovasti myös ylipainon ehkäiseminen (yhteiskunnallisessa mittakaavassa) ja esimerkiksi reilusti ylipainoisten kanssa harjoitteleminen. Toivoisin myös, että voisin viedä sanomaa terveellisistä elintavoista eteenpäin niin, että se ei herättäisi niin paljon ärsytystä ja vastahankaa (kuten aika usein käy, kun jostain asiasta tehdään hihhulihomma).

IMG_0842

Olen tässä kesän aikana liikkunut paljon massatapahtumissa ja  – anteeksi kun nyt sanon tämän suoraan – me suomalaiset olemme järkyttävän ylipainoista porukkaa! Esimerkiksi ollessani Tallinnan risteilyllä olin aivan järkyttynyt siitä, millaisia ”jättiläisperheitä” (enkä nyt puhu perheenjäsenten määrästä) käveli jatkuvasti vastaan! Nykyään jo yli 20% suomalaisista kouluikäisistäkin on ylipainoisia tilastojen mukaan, joten sinänsä näyn ei pitäisi tulla yllätyksenä.

Moni siellä saattaa ajatella, että tämä terveyskiihkoilija oli siellä heti porkkana kourassa taivastelemassa, että ei hitto miten tajuttoman kokosia läskejä! No ei ihan niinkään; Mietin lähinnä sitä, että miten terveelliset elämäntavat eivät vain missään määrin tavoita niin suurta osaa meistä suomalaisista, vaikka joka hiton foorumissa puhutaan ruokavaliosta ja ylipainon vaaroista. On laihdutusvalmistetta/ryhmää/lehteä/treeniä/ohjelmaa ym. Lista on loputon.

Terveyden kannalta kaikista haitallisinta on juuri vyötärön ympärille kerääntynyt rasva. Naisilla vyötärönympärysmitan 80 cm ja miehillä 93 cm ylittyminen merkitsee suurentunutta sydän- ja verisuonitautien sekä tyypin 2 diabetesvaaraa.
Terveyden kannalta kaikista haitallisinta on juuri vyötärön ympärille kerääntynyt rasva. Naisilla vyötärönympärysmitan 80 cm ja miehillä 93 cm ylittyminen merkitsee suurentunutta sydän- ja verisuonitautien, sekä tyypin 2 diabetesvaaraa.

Varmaan aika monen mielikuva hyväkuntoisesta ihmisestä, on joku isossa kaupungissa asuva, smoothieita juova jumppaaja, joka huolehtii päivittäisestä proteiininsaannista ja ostelee värikkäitä treenitoppeja. Tai yhtä lailla mielikuvassa voi olla kiinteäkroppainen crossfit-karju, joka päivälliseksi paistaa kilon kanan rintafileitä ja hurauttaa töihin kalliilla maastopyörällään. Koen itse, että kaikki on minulla ns.ulottuvilla, on treenisalit, on superfoodit, treeniryhmät – siis voin ympäröidä itseni terveellisillä elintavoilla! Onko siis ongelma myös siinä, että läheskään kaikilla ei ole edes mahdollisuutta päästä käsiksi terveellisyyteen – siis jos yhtään ymmärrätte mitä haen takaa…?
Samalla kun me treeni-intoilijat (lähinnä pääkaupunkiseudulla asuvat, tilastoista tämäkin) sekoittelemme smoothieitamme, niin suurin ongelma, eli paikalleen jämähtäminen vain lisääntyy ja lisääntyy! Hyötyliikunta ei kiinnosta juuri ketään, lapset istuvat pädit sylissä ja juovat kokista ja marjastaminen on mummojen hommaa. Siinähän se ongelma on – me pieni osa hurahdamme aina milloin mihinkin bodyweight-trainingiin mutta suurin osa suomesta ei ole jaksanut pitkään aikaan hurahtaa muuhun, kuin hamppareihin ja telkkariin!

Ylipainoa lisääntyy eniten sosiaalisesti alemmissa luokissa. Ei ole varmaan crossfit Helsingin Jakomäessä ihan ykkösharrastus! Moni elää pienestä pitäen ympäristössä, jossa terveellisyys on ihan toissijainen juttu ja mitä sitten jos penskat syö muroja ja juo juissia. Liikunta on myös jossain määrin aika kallista (ja etenkin lasten liikuntaharrastukset!), toki riippuu paljon lajista. Varsinkin täällä Stadissa hinnat on aivan älyttömät, jos nyt puhutaan vaikka kuntosalimaksuista. On aika harvassa se jengi, joiden mielestä on ihan ok maksaa 120€ kuussa jostain uutuuskuntosalin treeneistä!
Omasta mielestäni joku 40€/kk voi olla aika pieni raha kuukaudessa liikuntaharrastukseen mutta varmasti aika moni työttömänä ollut tai opiskelija lukija voi allerkirjoittaa, että usein sekin on liikaa ja sillä rahalla ostaa sitten mieluummin ruokaa.
Josta pääsemme ruokaan. Miksi terveellinen ruoka ei kiinnosta kaikkia? Ei vaikka sen avulla laihtuisi, olisi energisempi, näyttäisi paremmalle ja olisi paremmalla tuulella? Edes nuo argumentit eivät riitä myyntipuheiksi yli puolelle suomalaisista, jotka ovat THL:n mukaan ylipainoisia! Edelleen se vehnä on kuitenkin halpaa ja ”hyvää” ja sokeri pitää koukussaan.

rasvaprosentti
Ihannerasvaprosentti vaihtelee vähän lähteiden mukaan. Naisilla luku on yleensä alle 25% ja miehillä vähän vaihedellen 15%-20%.

Pääkaupunkiseudulla asuvat ihmiset sekä koulutetut ihmiset ovat tutkimusten mukaan suomessa laihimpia. On varmaan paljon pieniä paikkakuntia, jossa liikuntapalvelut ovat aika huonot. Kuntalaisia ei juuri kannusteta liikkumaan (raha varmaan tässäkin pääsyynä) ja liikuntapalvelut ovat vähäiset, eli kunnalla ei ole välttämättä tarjota esimerkiksi kuntosalia kuntalaisilleen. Ja harva loppupeleissä ajaa 50km suuntaansa vain siksi, että pääsee jumppaamaan tunniksi jollekkin hienolle ketjusalille.
Maalla, omien kokemusteni mukaan, syöminen on aika paljon hyväksytympää ja ylensyömistäkään ei katsota vinoon. Syödään ”kunnolla” ja ”kunnon ruokaa”, eikä mitään kevytkeittoja. Usein ruokatarjonta voi olla kaupoissa myös rajoitetumpaa – siis tämänkin olen huomannut ihan käytännössä (enkä nyt puhu siitä worcesterkastikeesta, osa saattaa tietää tämän jutun 😀 …).
Eineksiä ja kaikenmaailman grillitassuja on runsaasti tarjolla, eli ei välttämättä ole ”superfoodvalikoimat” jossain kylän yhdessä ja ainoassa ruokakaupassa kovin isot… No tämä nyt oli enemmänkin vitsi! Tosin, miksi kauppias niitä hyllyssä pitämäänkään, koska ei niitä kukaan ostaisi! Kaikissa kaupoissa on kuitenkin valikoimissaan kasviksia ja lihaa, eli siinä nyt lähtökohtaisesti on avaimet ihan normaaliin terveelliseen ruokavalioon! Ja varmasti sieltä hyllystä löytyy myös maitotuotteita, hedelmiä, täysjyvää ym, joita syömällä voi normaalipainoon päästä ja siinä pysyä.

Eihän näillä niinsanotuilla superfoodeilla nyt ole mitään tekemistä perusterveellisen ruokavalion kanssa (paitsi että nokkonen, auringonkukat ja mustikat ovat superfoodia parhaimmillan ja kaikkien ulottuvilla!), mutta tarkoitin tällä sitä, että sellaista sosiaalista painetta elintapojen muutoksiin ei varmaan ole. Ei lähipiirissä ketään kiinnosta ruoan terveysvaikutukset, vaan syödään sitä mitä ennenkin ja kaiken lisäksi aivan liian paljon!

IMG_0831

Terveelliset elämäntavat eivät kuitenkaan ole omasta mielestäni ”kaikkien etuoikeus”. Se on etuoikeus niille, joiden kodissa on arvostettu terveellistä ruokaa ja vahdittu hyvällä tavalla linjoja. Se on niiden etuoikeus, jotka ovat jo nuorena saaneet esimerkin liikunnasta ja aamulla on tarjotta kaurapuuroa. Siinä on aika hyvä pohja lähteä itsekkin vanhempana lenkkipolulle. Eli suuremmalla todennäköisyydellä ei päädy niihin huonoihin tilastoihin.
Mikä teillä on vaikuttanut eniten omiin elintapoihinne? Onko väliä sillä missä asuu? Entä onko teidän mielestä mitään tehdävissä enää tälle suomalaisten ylipaino-ongelmalle?

fityoutoo

67 vastausta artikkeliin “Miksi suomalaiset lihovat?”

  1. Todella hyvä teksti 🙂 itselläni lähtökohdat liikuntaan hurahtamiselle ovat olleet aika huonot- olen pienestä kaupungista tai oikeastaan maalta alunperin kotoisin, vanhempani eivät ole kovinkaan liikunnallisia ja taloudelliset resurssit ovat vuosien varrella olleet opiskelijana tai osa-aikaisessa työssä olleella olleet ajoittain aika heikot. Ilman tämänhetkistä fitnessbuumia en varmaan olisi löytänyt liikunnan riemua. Toivottavasti trendi siis jatkuu! Varmasti siitä voi olla apua kansanterveydenkin tasolla. Kun ensin kuntosali- ja superfoodbuumi on pelastanut monta nuorempaa ihmistä huonoilta elämäntavoilta, voisi seuraavaksi iskeä vaikkapa voimakas hyötyliikuntabuumi josta innostuisivat vanhemmat kansalaiset 😉

    • Mielestäni kaiken perusta on ruokavalio. Terveellinen ruoka vaan on helv**in kallista. Itse pyrin panostamaan kalliimpaan ruokaan (kasvisruokavalio ja pyrin ostamaan paljon luomua) ja tingin sitten muusta. Kaikki ei varmaan näin toimi vaan ruoka on se mistä tingitään. Toisaalta yksin elävänä tai edes lapsettomana on varmaankin enemmän resursseja panostaa ruokaan toisin kuin monilapsisessa perheessä, ehkä. Meillä on kaksi lasta ja kyllä vaan menee ruokaan puolet tuloista (olen lisäksi opiskelija).

    • Kyllä terveellinen ruoka varmaan jossain tapauksessa onkin hieman kalliimpaa… Siis ainakin jos puhutaan luomusta, kalasta tai vaikka hedelmistä…. Mutta myös edullisesti voi syödä terveellistä ruokaa! Einekset eivät pidemmässä juokussa varmasti tule sen halvemmaksi. Sitäpaitsi kuten sanoit, on paljon kyse priorisoinnista, eli mihin asioihin taloudellisesti panostaa ja mistä pihistää.

    • En oo ikinä tajunnut miten muka on kallista syödä tervellisesti? Itse harrastan aika perus riisi-kana/jauheliha-pakastevihanneslinjaa enkä kyllä koe että pussia enempää lohkoaisi kuin kana vaikka juustokermakastikkeella ja pastalla. Kyllä terveellistä saa mun mielestä ihan samalla rahalla kuin epäterveellistä.

    • Kiva Milzi että tästä fitnessbuumista on siis ollut muitakin, kuin negatiivisia vaikutuksia ;)… Ja olet ihan oikeassa, ehkä seuraava ”juttu” voisi todellakin olla hyötyliikuntabuumi! Onneksi luomuliikunta onkin kovasti tulossa!

  2. Ongelma on juuri siinä, minkä virheen itsekin teet omassa tekstissäsi: Lähdet siitä, että ylipaino on se suurin ongelma, ja siitä pitää päästä eroon. Näin ei kuitenkaan ole, vaan ylipainoiselle parasta olisi terveiden elintapojen omaksuminen, ja koko painoasian siirtäminen syrjään. Katso vaikka yleareenasta dokumentti vaarallisesta laihdutuksesta. Toisena asiana haluaisin kritisoida tuota ylipainoisen käsitettä: Ketkä ovat noita ylipainoisia, joita pitäisi pelastaa superfoodiesi pariin? THL:n tilastot ylipainoisten määrästä ovat käsittääkseni BMIhin perustuvia, jotka eivät välttämättä kerro mitään yksittäisestä ihmisestä. Olen itse tällainen henkilö, BMIni on yli 30, mutta ns. ylipainoni ei mitenkään haittaa elämääni. Olen terve (asia on tutkittu). Kävin jopa lääkärissä kysymässä, että kuinka tähän pitäisi suhtautua, jolloin lääkäri käski olla tuijottamatta tuota indeksiä, ja sanoi minua sopusuhtaiseksi, ja koska liikun ja elän terveellisesti, ei painolla ole mitään merkitystä. Minua kenenkään ei tarvitse pelastaa ylipainon kourista, elän, liikun (niin voimaharjoittelua kuin rankkaa aerobistakin liikuntaa 4-5 krt/vko) ja syön, katson itseäni peilistä hymyillen. Hampaitani kiristelen lukiessani tämmöistä syyllistävää sontaa.

    • Niin, tietysti täytyy ratkaista ongelman syy, eikä seuraus! Mutta mielestäni pohdin tässä tekstissä enemmänkin sitä, ovatko ne terveelliset elämäntavat oikeasti kaikkien saatavilla…?
      Jos sinulla on ylipainoa ja voit hyvin, niin varmasti ymmärrät, ettei sitä voi mitenkään yleistää. Tosin jos todella syöt terveellisesti ja liikut noita määriä (ja aineenvaihduntasi on kunnossa), niin en edes ymmärrä, miten sinut pitäisi jostain ”pelastaa”….
      BMI ei varmasti kaikkien kohdalla kerro totuutta, mutta on oltava joku yleinen mittari, jolla asiaa tarkastellaan. Suurimman osan kohdalla BMI on varmasti ihan relevantti mittari. Voi toki väittää, että tilastot valehtelevat, mutta katsaus tonne kaduille ja asian näkee omin silmin.
      Merkittävä ylipaino on terveysriski ja altistaa ihmisen lukemattomille eri ongelmille ja tämä on fakta. Minä en siis sitä keksinyt tässä tekstissä. Se että paino asia siirretään syrjään ja siitä ei voi puhua avoimesti, on aika erikoinen ehdotus.

  3. Olen myös huomannut ylipainon yleistyneen Suomen katukuvassa huomattavasti viimeisten vuosien aikana. Mutta toisaalta minusta tuntuu juuri tällä hetkellä siltä, että väestöstä huomattava osa kuitenkin pitää huolta kunnostaan verrattuna moniin muihin maihin! Plussaa maallemme siitä että täällä on kaupoissa todella iso valinnanvara varsin vähäkalorisia tuotteita (mm. kevytmaito ja muut vähärasvaiset maitotuotteet, vähärasvaisia leikkeleitä, sokerittomia säilykkeitä). Lisäksi saamme nauttia siitä että täällä on vaihtoehtoja laktoosi-intoleranssista kärsiville! On mielestäni mielestäni mahtavaa, että jopa aika pienet ruokakaupat täällä palvelevat niin hyvin erilaisia ruokavalioita. 🙂

    Kävin juuri pari viikkoa sitten lomamatkalla Espanjan Barcelonassa. Olin aivan äimän käkenä siitä, miten valtavan paljon yleisempää ja suurempaa ylipaino oli siellä kuin täällä. Joka kulmassa oli pikaruokaloita, terveellisiä annoksia näytti pikaisen turistin silmään saavan aika harvoista ravintoloista ja tekemällä omat ruokaostokset ostoskeskuksessa. Ja koska siellä on niin kuuma, ei ihme etteivät ihmiset jaksa olla kovinkaan aktiivisia. 😀 Nyt pari viikkoa loman jälkeen olen kiinnittänyt huomiota siihen kuinka joka päivä näen ulkona lenkkeilijöitä, ihmisiä pyöräilemässä työmatkojaan jne! En tarkoita ettei ylipaino ole täällä ongelma (mielestäni se on), vaan että Barceloonaan verrattuna katukuvassamme on nyt runsaasti aktiivisia kuntoaan ylläpitäviä ihmisiä.

    Omiin elämäntapoihini vaikuttivat nuorempana eniten vanhempieni elämäntavat. Olinkin nuorempana ylipainoinen epäterveellisen ruokavalion takia ja sen vuoksi, että perheessäni ei ollut tapana syödä kylläisyyteen, vaan ähkyyn asti. Ei kysytty ”oletko kylläinen” vaan ”otatko vielä lisää, vielä on vähän jäljellä”. Muutettuani omilleni ja oltuani hetken urheilusta kiinnostuneen kumppanin kanssa hurahdin terveellisiin elämätapoihin ja opiskelemaan harrastuksena ravitsemukseen, ihmisen fysiologiaan, liikkuvuuteen ja lihaksiston kasvattamiseen liittyviä asioita. Seura vaikuttaa mielestäni paljon painoon! Lapsena opitut syömistottumukset, sosiaalisista syistä johtuvat mielialan heilahtelut, liikunnan määrä, sosiaaliset tapahtumat yms… 🙂

    • Sun kokemukset eivät yllätä – Etelä-Euroopassa ja Iso-Britanniassa ylipaino-ongelma onkin laajin koko Euroopan mittakaavassa.
      Espanjassakin melko hiilarivoittoinen ruokavalio varmasti vaikuttaa asiaan…
      Meillä täällä suomessa on tosiaan hyvät valikoimat terveellisistä ruoista. Tai siis kuten itse tossa tekstissä kirjoitinkin, niin ihan perus ruoka riittää kyllä terveellisen painon ylläpitämiseen. Lisäksi meillä on ihana puhdas luonto ja sieltä marjat ja sienet kaikkien viitseliäiden saatavilla!

      Kiva kuulla että löysit sporttisen kumppanin 😉 !

  4. Olen pienestä pitäen ollut ylipainoinen, maalta kotoisin ja perheestä, jossa varmasti on raha ollut tiukalla eikä liikuntaharrastuksiin ole patistettu. Aamupalaksi vedettiin paahtoleipää, kaakaota ja korppuja, eikä kukaan ikinä opettanut miten pitäisi syödä. Laihdutusyrityksiä on elämässä enemmän kuin pystyn laskea. Opiskelijana oli pakko ostaa sitä mihin rahat riitti (en ole koskaan ymmärtänyt miksi ne ranskalaiset ja nakit pitää laittaa tarjoukseen, niitähän ne vähävaraiset sitten vetää) eikä sitä osannut syödä oikein. Liikkuminen oli varhaisaikuisuudessa lähinnä kävelemistä, neljän, viiden kilometrin kävelyllä meinas jo lähteä henki eikä seuraavana päivänä voinut lähteä uudelleen kun oli niin poikki edellisestä.

    Nyt kolmenkympin tienoilla opin viimein miten tämä homma hoidetaan, ja painoa on pudonnut yli 30 kiloa. Osaan viimein syödä terveellisesti ja liikkua luonnostaan. Aloittamiseen riitti kunnon lenkkarit ja kävelysauvat sekä kahvakuula. Ei tarvinnut (kallista) kuntosalia alkuun pääsemiseksi. Minusta se on tekosyy ettei ole rahaa liikuntaharrastukseen, ulos ovesta pääsee vähillä ja kohtuuhintaisilla varusteilla.

    Olen kyllä sitä mieltä, että maalla taitaa olla ne ylipainoisemmat. Se näkyi esim. aikanaan jo siinä, että kun pienessä kunnassa menin sivukylältä yläasteelle keskustaan, kaikki ”kirkonkyläset” pelasivat pesäpalloa ja jääkiekkoa. Ei meillä sivukyläläisillä ollut sellaisesta mitään tietoa. Tuntui jo silloin siltä, että liikuntaharrastukset oli ”parempien” (varakkaampien) ihmisten saavutettavissa ainoastaan.

    • Kiitos kommentista ja onnea mielettömästä elämämuutoksesta! Olet aivan oikeassa siinä, ettei liikkuminen vaadi kalliita harrastuksia (vaikka osa sitä käyttääkin tekosyynä liikkumattomuudelle) eli voi ostaa alesta halvat lenkkarit ja käydä luonnossa vaikka kävelylle ja maksaa nolla euroa!

      Jos maalla ei kunnan puolesta tarjota lapsille mitään liikuntaharrastuksia, niin vanhemmilla on varmasti isompi kynnys kuskata monien kymmenien kilometrien päähän sitä nico-petteriä luistelutreeneihin. Meidän mökki on tosi pienellä paikkakunnalla, mutta muistelen, että kerran viikossa oli yleisurheilukerho, jossa itsekkin kävin. Oli tosi upea juttu, että sellaista pidettii lapsille ja nuorille ihan siis ”peräkylässäkin”. Me tykättiin myös tosi paljon uida ja pelata pesistä, siis myös aikuiset pelasivat meidän kanssa. Eipä tosin ollut edes tietokoneita, joiden ääreen jumahtaa…

  5. Kyllä näistä asioista pitää voida puhua ääneen. Juuri olen pohdiskellut samaa asiaa, mut on kasvatettu maalla ’kunnon ruualla’, joka on ajan myötä johtanut merkittävään ylipainoon.
    Viimeisen puolen vuoden aikana olen aloittanut aika merkittävän elämänmuutoksen ja samalla joutunut tarkastelemaan niitä asioita, mitä olemme jo ehtinet opettaa omille lapsille. Nyt koitan saada miehenkin ymmärtämään, että tämä peli ei voi jatkua, vaan meidän on vielä muutettava asioita, kun ei ole liian myöhäistä. Juissit ja murot siis pois! Lapset meinaa laittaa tässä kovasti vastaan, mutta periksi ei anneta, vaikka sitten vähän vähemmän muutoksia kerralla!

    • Iso hatunnosto sulle! Sillä, minkälaisen esimerkin antaa lapsilleen, on aivan ratkaiseva merkitys taas heidän tulevaisuuttaan ajatellen elintapojen suhteen. varmasti alussa voikin tuntua, että taistelee tuulimyllyjä vastaan, mutta toivon täydestä sydämestäni, että pidät pintasi! Hienoa juttua kerta kaikkiaan!

  6. Totta. Ketään ei kiinnosta ylipaino, ku onhan tää fitness huolenaihe numero 1.

    Ite on tullu liikuttua ihan pienestä asti. Ratsastin 15 vuotta, kävin partiossa ja osallistuin yleisurheilukisoihin ala-asteella. Kuitenkin olin tosi ylipainoinen 15 vuotiaaksi asti, koska kotona on leivän syönti ollu aina se ykkösjuttu ja parhaimmillaan tuli normiruuan päälle helposti vedettyä joku 10 palaa pashtoleipää päivässä. Ja muutenki oon ollu pienestä asti kova syömään. Ruoka maistuu kyllä aina!

    Meidän perheessä ei kyllä oikeastaan kukaan muu oo niin liikunnasta sitten ollutkaan kiinnostunut..paitsi isä aikanaan nosti punttia paljonkin, mutta hänestä aika jätti jo mun ollessa 7v.

    Ja ei sitä mun syömistä kukaan koskaan rajottanu. Niinku sanoit niin maalla asuin ja sielä todellaki vallitsi tämä ”syödä pitää!” -asenne. Mummokin naapurissa voissa uppopaistettuine lettuineen ja punasen maidon kera niin mikäs siinä.

    Mutta onneksi 15 vuotiaana omat silmät aukes ja kaivoin pään perseestä ja päätin, että se 80kg elopaino on ihan liikaa mun 163cm pituseen varteen ja ilmotin sen myös mutsille, joka siltä istumalta haali painonvartijoiden oppaat mun käsille ja autto mut laihtumisen alkuun. Ja niin nykäsin 25kg pois. Mutsi alotti tuekseni myös samaisen projektin, että kiitokset hänelle siitä.

    Joten joo…varmasti syy ylipainoon löytyy kasvuympäristöstä jne, mutta jokaisella on kuitenkin sama mahdollisuus heräämiseen. Nyt on niin paljon tietoa saatavilla eikä siltä oikeasti voi välttyä, että on kyllä ihan itsestä kiinni, jos siltikin vaan jatkaa paisumista.

    (Pois lukien tietty sairaudet jne)

    Sitä ite ainakin kuulee jos jonkinlaista selittelyä ja vänksläämistä. Tiedetään, että ollaan ihan överi ylipainoisia ja silti onnistutaan selittämään itselleen miks yks berliininmunkki aamiaiseksi ei haittaa.

    Mutta voisko sitten olla niin, että koska tää fitness on nyt niin mörkö monelle, että aletaankin ”kapunoida”. ”Mä en ainakaan ala tohon kotkotukseen.” ”Syön todellaki suklaata millon huvittaa. Järsikää te parsaa.” Tai ainakin muutamissa blogeissa oon havainnu tän kaltaista tekstiä.
    Vaikka eihän tässä koko maailman tarvii elää mitään joko tai elämää. Missä on ihmisten käsitys kultaisesta keskitiestä? Onko olemassa vaan vaihtoehdot vitun läski tai vitun fitness?? No eipä ole. Siihen väliin mahtuu psljo muitaki vaihtoehtoja, joka tuntuu unohtuneen

    Kiitos hyvästä tekstistä ja anteeksi pitkästä vastauksesta. 😀

    • Samaa mieltä Kada 🙂 Kultainen keskitie on paras tie ja mustavalkoinen ajattelu kuuseen. Kotiäiti-nimimerkille kertoisin, että Itse olen nelihenkisen perheen äiti ja asun pienellä paikkakunnalla. Harrastan juoksua, pyöräilyä, kahvakuulaa ja käyn myös paikallisella kunnan salilla ( josta maksan vuodessa yhtä paljon, kuin kaupungissa salilla yhdestä kuukaudesta). Harrastukseni ovat lähes ilmaisia siis 🙂 Ruoka maksaa Suomessa paljon, se on totta. Teemme mieheni kanssa ruokaa sushista kala-/nakkikeittoon ja vuohenjuustosalaatista janssonin kiusaukseen/makaronilaatikkoon. Paljon keittoja ja kauden kasviksia ja juureksia, kotimaisuutta ja lähiruokaa arvostaen. Marjat tulevat omista puskista. Tavallisella ruoalla ei kyllä mielestäni pääse oikein lihomaankaan, sillä olemme molemmat hoikkia, myös lapsemme. Tässä muutamia ajatuksiani. Kiitos hyvästä blogista!!

    • Kiitos Emmi sulle kun luet ja ah, tuli nälkä! Mulla kans unelma, että seuraavan asunnon pihalle saataisiin marjapuskia ja ehkä joku pieni kasvimaakin!
      Pienellä paikkakunnalla, jossa vietin paljon lapsuudestani maksaa kuntosali 20€ kuussa. Ei oo paha sekään :D. Ja sali ei kalpene yhtään isojen kaupunkien saleille. Tosin kuulemani mukaan käyttöaste voisi vielä kasvaa aika roimasti..

    • Älä suotta pyytele, oli hyvää asiaa! Kuten sanoinkin, niin varmasti monessa tämä fitness-buumi lisää kapinahenkeä. Terveellisyys ja terveet elämäntavat on tietysti ihan kaikkea muuta, kuin sitä, että käydään 5krt viikossa jossain uutuusjumpassa ja syödään superkontrolloidusti. Täällä monessakin kommentissa on mainittu tuo kultainen keskitie, mutta sitäkään ei tunnu moni vaan löytyvän. Ne liikuntasuositukset, mitä suomalaisille on annettu, ovat aivan naurettavan pienet…. Eli esimerkiksi hengästyttävää liikuntaa suositellaa viikossa 2,5h ja sehän ei ole määrä eikä mikään – paitsi tietysti silloin jos lähtökohtaisesti jo inhoaa liikuntaa. Itse ainakin toivoisin, että moni herättelisi itseään ja miettisi ihan realistisesti, että minkälaisia ongelmia voi kohdata nykyisillä elintavoilla… Eli ei siis vaan päätä sinne pensaaseen!

  7. Kotiäitejä ei valtio ainakaan kannusta yhtään mihinkää, kun voiko joku sanoa, että 300€/kk riittäisi ruokaan ja kuntosalimaksuihin? Itsellä ois kyllä kiinnostusta ruveta kokeilee kuntosalia ja syödä terveellisesti, mutta valitettavasti jostain on nipistettävä 🙁 makaronipussista riittää paljon pidemmäksi aikaa kuin tuorekurkusta, joten mieluummin ostan kaupasta sen makaronipussin, vaikka tiedänkin, että se on kaikkea muuta kuin terveellistä.. 4 vatsaa on kuitenkin saatava täyteen jollain keinkoa.. mutta ehkä minäkin vielä joskus raskin ja saan itseni parempaan kondikseen.. (150cm ja 67kg nyt)

    • Mutta mites kotiäiti jos tekisit tarkan budjetin ja suunnittelisit ruoat etukäteen? Toki makaroniakin voi ostaa, mutta täysjyvänä? Jauhelihaa ja sei ovat edullisia proteiinin lähteitä. Kohta on marja-aika metsissä ja sieltä pakkanen täyteen mustikkaa ja puolukkaa ja lapsille talvella vispipuuroa ja marjakeittoa. Tässä ihan vain muutama idea joka tuli mieleeni!
      Kuntosali ei ole mikään välttämättömyys! Kotiin voi ostaa kahvakuulan (voi löytää edullisesti vaikka Citymarketista/Prismasta) ja täällä päin on myös pururadoilla ns.kuntopisteitä. Lenkillä käydessä voi tehdä lihaskuntoa myös ilman välineitä.
      Vaikka tilanne voi vaikuttaa epätoivoiselta, niin ajattele kuitenkin asiaa niin, että panostat lapsiesi tulevaisuuteen! Annat heille esimerkin, että vaikka on tiukkaa, niin silti löytyy keinoja eikä tarvitse ”tyytyä” mihinkään.

    • Vehnä on vehnää oli se täysjyvää tai ei. Jos bloggaaja ei ole vielä lukenut kirjaa Eroon vehnästä, niin tee se pikaisesti.

    • Joo, en itsekkään käytä vehnää mutta tämä postaus ei nyt liittynyt siihen. Yleisesti en suosittele välttämättä leipääkään syömään, mutta se on oma lukunsa. Pää pointtini oli se, että vaihtoehtoja on.

  8. Itse olen aina syönyt ok terveellisesti, mutta.liikkuminen ollut aina huonoa ja alko maistunut. Sitten muutin maalle pieneen kylään ja hurahdin luonnon superfoodeihin ja muihinkin pikkuhiljaa, salilla tavotteellinen treenaaminenkin tuli kuvioihin 🙂 maalaisena elämäni kunnossa 🙂

    • Ylipaino on Suomen väestölle ongelma, mutta mielestäni tämmöinen fitnesshurahdus vs. ylipaino ei ole oikea tapa käsitellä asiaa. Molemmissa on omat huonot puolensa, eikä asiaa voi kovin hyvin arvioida keskenään, sillä ylipaino voi johtua erittäin monesta asiasta (sairaudet, varallisuus, BMI ei kerro totuutta ym.). Tietenkin terveellisen elämän valitseminen on parempi vaihtoehto kuin ylipaino. Kuitenkin myös Suomessa elää paljon ihmisiä, joille ylipaino ei aiheuta minkäänlaisia ongelmia. Miksi sitten pitäisi lähteä mukaan ”fitnesshömpötykseen”? Kaunistaakseen tilastoja? Ja jos ihminen on onnellinen ylipainoisena mahdollisten muiden sairauksiensa kanssa, miksi pitäisi laihduttaa?

      Mielestäni suurin ongelma ei ole siinä, etteivät ihmiset tiedä miten pitäisi syödä, vaan se, että he arvottavat asioita erilailla. Jollekin terveellinen elämä on tärkeämpää kuin vaikka ahkera työnteko tai perheen kanssa ajan viettäminen. Tässä korostuu paikkakuntien ero myös, pääkaupunkiseudulla asuu paljon sinkkuja, joilla ei ole perhettä. Tällöin on helpompi keskittyä itseensä, joka osaltaan myös selittää miksi pääkaupunkiseudulla on laihimmat ihmiset. Mielestäni jokainen aikuinen saa itse valita, miten täällä elämänsä elelee. Ylipaino on kuitenkin paljon pienempi valtion kassan kuluttaja kuin esimerkiksi alkoholista johtuvat ongelmat.

      On totta, että on vaikeampi valita terveellisiä vaihtoehtoja, jos on pienestä pitäen kasvatettu porkkanan sijaan hamppareilla. Tässä on suurin parantamisen paikka; lapselle ei pidä työntää vääränlaista ruokaa kurkusta alas. Jos itse syö huonosti, voisi lapsen ruokaan kuitenkin panostaa. Itse opiskelijana tiedän, että terveellinen ruoka on kallista, mutta aina sitä rahaa siihen löytyy. Lapsien ylipainoisuus on minusta huolestuttavampaa kuin aikuisten ja kouluissa pitäisi tähän kiinnittää huomiota esimerkiksi kouluterveydenhuollon kautta. Jokainen vaikuttaa elämäänsä kuitenkin itse. Lihavien vanhempien lapsi ei välttämättä itse tule koskaan olemaan lihava.

      Minua ei ole kasvatettu kaurapuurolla vaan muroilla ja muilla epäterveellisillä sokerituotteilla. En kuitenkaan ole läskeytynyt vaan liikuntaan olen saanut innostuksen koulusta ja omaamastani kovasta kilpailuvietistä. Kotona tuettiin ilmaisia harrastuksia, eikä varsinkaan kuskattu minnekkään. Nyt ajan 5 kertaa viikossa 30 km salille ja harrastan liikuntaa muutenkin aktiivisesti. Asun alle 5000 ihmisen paikkakunnalla. Kaupassa kuitenkin on terveellisiä ruokavaihtoehtoja, joten sillä ei ole väliä, missä asuu. Tekstisi oli paikoin aika kärjistävä. Esimerkiksi pappani on elänyt 70 vuotta tällä kermaavoitatäysmaitoa/ maalla voi syödä mitä huvittaa ja paljon- periaatteella, eikä hänessä ole grammaakaan ylimääräistä. Kevytkeitot eivät ole oikotie onneen, vaan kohtuus.

      Terveellinen elämä on etuoikeus niille, joita se kiinnostaa. Loppujen lopuksi kaikki on omasta päästä kiinni. Ei siitä mitä yhteiskunta tai tilastot meille syöttävät.

    • Ensinnäkin M, en ole missään kohtaa tekstissä sanonut, että ihmisten pitäisi lähteä mukaan mihinkään ”hömpötykseen” :). Mutta terveellisiin elintapoihin kannattaisi kyllä kaikkien lähteä mukaan, niitä tosin en pidä minään hömpötyksenä. Kyllä näillä terveysbuumeilla taitaa silti olla aika paljon enemmän hyviä vaikutuksia, kun ylipainon lisääntymisellä.

      Sanot että ylipaino voi johtua monesta eri asiasta; Juu, niin voikin mutta varmaan pääasiallisesti se meillä suomalaisilla johtuu ihan siitä, että me syödään väärää ruokaa, liian isoja annoksia ja makaamme passiivisina. Yleensä se ylipaino aiheuttaa sitten ne sairaudet, eikä toisin päin.
      Ja miksi ylipainoisen pitäisi laihduttaa? Jos ei ole juuri nyt sairas, niin eikai se tarkoita, etteikö tulevaisuudessa voisi olla sairas. Lihavien ihmisten terveysmenot ovat arviolta n.25% suuremmat kuin normaalipainoisten. Ei nämä asiat ole mitään arvausleikkeijä, vaan ihan faktaa.

      Miten paljon pienempi valtion kassan kuluttaja ylipaino on alkoholiin verrattuna? Tähän toivoisin jotain lukuja. Muistaakseni ylipainosta aiheutuu valtiolle vuosittain 330 miljoonan euron kustannukset. Ei ihan pieni luku siis tuokaan.

      Ja ihan viimeiseksi, miten voit näyttää lapsellesi hyvää esimerkkiä, jos itse syöt huonosti? Ruokailutottumusten opppiminen lähtee nimen omaan siitä, minkälaisen esimerkin vanhemmat antaa lapsilleen. Lihavien vanhempien lapsi tulee olemaan tilastollisesti aika todennäköisesti lihava.

    • Tosiaan hömpötyksellä tarkoitin siis sitä, että tuntuu, että jokaisen pitäisi olla nyt tosi fitness ja syödä superfoodeja ja harrastaa pinnalla olevia lajeja. Perusruoka ja peruslajit ovat se, mihin jokaisella on mahdollisuus ja jotka edustavat mielestäni kaikista parhaiten terveellistä elämäntapaa.

      Tässä n. vuoden vanha artikkeli http://www.hs.fi/kotimaa/a1374465874853 alkoholin kuluista valtiolle. Tarkoitin kommentillani herätellä ajatusta siihen, etteivät asiat ole mustavalkoisia tai perustu pelkkiin tilastoihin. En pidä yleistämisestä ja muutenkin kalskahti korvaan esimerkiksi se, kuinka katukuvasta näkee lihavuuden. Niin näkee, mutta lihavuuden taustalla voi eri ihmisillä olla eri syyt. Joku voi tehdä kaikkensa, jotta laihtuisi, mutta kilpirauhasongelmat vaikeuttavat sitä. Joku kärsii syömishäiriöstä, jolloin tulee ylensyöneeksi. Sitä en sano etteikö mainitsemasi syyt ole yhtä oikeita, yleistämiseen en kuitenkaan lähtisi.

      Terveysmenot voivat olla 25% suuremmat, mutta samoja sairauksia esiintyy myös laihoilla. Lihavuus ei yksistään aiheuta sairauksia, vaan on niihin riskitekijä. Laihuus taasen ei takaa sitä, ettet voisi sairastua yhtä lailla.
      Tilastoon taas on voitu ottaa myös sairauksia, jotka eivät mitenkään johdu lihavuudesta. Ihminen vain sattuu olevan lihava. Tässäkään ei siis sokeasti pidä uskoa tilastoon.

      Tarkoitin kommentillani, että aikuiset eivät ajattele lapselle aiheutuvia ongelmia esimerkiksi einesruokia heille syöttäessään. Tietysti on helpompi saada lapsi syömään terveellisesti, jos syö niin itsekin, mutta jos itse ei halua, voisi lapselle kuitenkin valita terveellisemmän vaihtoehdon.
      Ja mistä tämä tilasto? Yhtä hyvin voisi sanoa, että alkoholistin lapsesta tulee todennäköisesti alkoholisti. Aikuisten lihavuus on kuitenkin lapsen lihavuuden riskitekijä, muttei automaattisesti tarkoita lapsen lihavuutta.

      Jännä nähdä mihin tuo THL:n kansallinen lihavuusohjelma vaikuttaa tai vaikuttaako mihinkään. Mielenkiintoinen seikka oli myös se, että tutkimuksessa kerrottiin lihavuuden syyksi taloudellinen nousu. Kuitenkin lihavuutta esiintyy enemmän sosioekonomisesti huonommassa asemassa olevilla. Makeisverot ja muut nousevat, köyhät lihovat ja rahaa jää vähemmän terveellisten vaihtoehtojen ostoon. Verotus ei ole tähänkään ratkaisu, eihän alkoholinkaan verotus ole kulutusta vähentänyt, vaan ajanut ihmiset ”viinaralliin”.

      Asioita ei saa muutettua hyssyttelemällä, muttei myöskään holhoamalla. Asenteiden muutoksen on lähdettävä ihmisistä itsestään.Ja selvästi asenteet alkavat jo muuttua, sillä THL:n mukaan lihominen on hidastunut ja tasaantunut.

    • ”Terveellinen elämä on etuoikeus niille, joita se kiinnostaa. Loppujen lopuksi kaikki on omasta päästä kiinni. Ei siitä mitä yhteiskunta tai tilastot meille syöttävät.”

      Opiskelen sosiologiaa, ja totean kaksi viimeistä lausetta tältä pohjalta vääräksi. Olet siinä oikeassa, että meillä periaatteessa on viime kädessä valinnanvapaus omasta elämästämme, mutta yhteiskunnan ja sosialisaation vaikutus on valtava, vielä suurempi kuin henkilökohtaisten valintojen. Minusta on hyvin ongelmallista tarkastella esimerkiksi laihdutusta tai ylipäätään terveellistä elämää henkilökohtaisena valintana, asiana, joka ”loppujen lopuksi on omasta päästä kiinni”. Ei se ole. Kaikilla meillä ei ole resursseja tällaisten päätösten tekemiseen tai varsinkaan niistä kiinni pitämiseen. Yhteiskunta on tässä(kin) suhteessa parantumattomasti epätasa-arvoinen.

      Sosiaalinen luokka ja ympäristö määrittää hyvin pitkälle suhtautumisen esimerkiksi ruokaan, ja tämä ympäristö käsittää laajemminkin kuin vain oman perheen. Jos elät koko elämäsi ympäristössä, jossa syödään epäterveellisesti, jossa kaikki läheisimmät ihmisesi tekevät niin, jossa se on olennainen osa vapaa-ajankulttuuriasi, työpaikkaruokailuasi, mitä vain, on tältä pohjalta hyvin vaikea pyrkiä parempaan. Tämä ympäristö tekee sinusta pohjimmiltaan sen, kuka olet; se on sosiaalistanut sinut siksi, kuka nyt olet. Nämä ihmiset ovat juuri niitä, jotka repsahtelevat laihdutuksessa ja tuntevat itsensä sen jälkeen itsensä epäkelvoiksi; kyse ei lopulta ole mielen heikkoudesta, vaan siitä, etteivät he ole saaneet elämänsä varrelta riittävästi resursseja tällaisen tehtävän suorittamiseen.

      Minusta tämä oli hyvä keskustelunavaus, muutos nimittäin lähtee yhteiskunnalliselta tasolta. Ihmisellä on todella on valinnanvapaus, mutta tämä vapaus tarkoittaa eri asioita koulutettujen jälkeläisille kuin rekkamiehen lapsille. Suuri ongelma lihavuudesta puhuttaessa on syyllistäminen. Tietoa on kyllä nykyään kaikkien saatavilla, mutta käyttäytymismallien ja asenteiden muuttaminen on ihan toinen juttu, ne kun tulevat tavallisesti jo sukupolvien takaa. Tämä syyllistämisongelma yleensä ilmenee selvimmin (tyypillisimmin sosiaalisesti alempiluokkaisessa) laihduttajassa itsessään, kun hän leimaa taas yhden epäonnistuneen laihdutusyrityksen jälkeen itsensä luuseriksi. Et ole luuseri. Sinä et vaan ole saanut laihduttamiseen tai terveelliseen elämään samanlaisia eväitä kuin Kruununhaassa asuva kaverisi.

    • Välillä näinkin päin! Hienoa kuulla :)! Itsekin toivoisin kovasti, että pääsis vähän useammin maaseudulle nauttimaan kaikista luonnon antimista. Ne parhaat superfoodit löytyy nimittäin ihan sieltä metsistä…

  9. Olen lauran kanssa samaa mieltä asiasta, pitäisi keskittää enemmän resursseja siihen, että ihmisille saataisiin terveellistä ruokaa halvemmalla ja enemmän liikuntaa, ei niinkään keskittyä siihen miten kansalaisista saataisiin kevyempiä.

    Ongelma tuntuu olevan siinä, että kaikki on kallista, eikä nähdä niitä halvempia vaihtoehtoja. Ihan äärimmäisissäkin tapauksissa ymmärrän tämän raha-asian, kuten ylläolevassa kommentissa, sille ei vain voi mitään. Mutta jos rahaa on esimerkiksi 100€ kuussa ruokaan, vähän allekkin, voi päästä jo pitkälle. Sika-nautaa, seitiä, tarjouslohta ja muutenkin lihat tarjouksesta, kaalit, sipulit, kotimaiset juurekset ovat halpoja, banaanit ovat halpoja, sesonginmukaiset HeVi-tuotteet, puolukat pakastimesta, mustikat ja puolukat ja vadelmat metsästä ilmaiseksi, jos syö vilja/maitotuotteita, rahka ja kaurapuuro ovat melkoedullisia myöskin. Vielä kun ostaa kamaa enemmän Lidlistä, tulee viellä halvemmaksi. Nämä tekevät jo ison vaihdon terveellisempään, eikä kuluja välttämättä tule enempää. Toki vaivaa pitää nähdä, mutta jos halua ja motivaatiota on tarpeeksi, siihen varmasti pystyy. Uskon myös, että moni kokee ruokalaskun suuremmaksi, koska aikaisemmin ostetut herkut on vähän niinkuin kuitattu ”hemmotteluna” ja niitä ei ole viikottaiseen ruokabudjettiin laskettu, koska esimerkiksi sipsit ja karkit ovat ihan järkyttävän hintaisia nykyään.

    Toisaalta en myöskään ole ikinä tuominnut tai tule tuomitsemaan ihmisiä, jotka syövät epäterveellisesti ja/tai ovat ylipainoisia. Se on heidän oma kroppansa, ja niin kauan kun se itseä miellyttää, ei ole mun asia ärsyyntyä asiasta laiskinkaan. Toki kansanterveydellisellä tasolla ehkä, mutta en itse muutenkaan jaksa ajatella olevani täällä palvelemaan kansantaloutta mahdollisimman hyvin, vaan enemmänkin elämään omaa elämääni, joten sekään ei saa itseäni pahalle mielelle asiasta. Eri asia on siinä vaiheessa, kun halutaan (tai ainakin sanotaan että halutaan) muuttaa elämäntapoja, mutta mitään ei asialle voi muka tehdä. Mielikuvitusta pitää käyttää kyllä, mutta kyllä se onnistuu.

    • Ella siinä olet oikeassa, että on helpompi ennalta ehkäistä eikä pelkästään laihduttaa ihmisiä. Mutta myös sillä, että saadaan ihmiset laihtumaan – edes hieman – on jo selkeitä vaikutuksia terveyteen ja sitä myöten tietysti myös yhteiskuntaan. En minäkään ”tuomitse” ketään joka elää epäterveellisesti, mutta eipä tätä ongelmaa kannata hyssytelläkkään.
      En tiedä sinusta, mutta kyllä minua ainakin aika todella paljon kiinnostaa, mihin mun verorahojani käytetään! Se että saadaan ihmisiä itse muuttamaan omia elintapojaan ajoissa, on aikamoinen säästö yhteiskunnalle.

      Itse en suoraansanottuna yhtään pistä pahaksi vaikka esimerkiksi makeisveron korotusta. Ja kuten sanoit, terveellisesti voi syödä myös pienellä rahalla tosin vaatiin suunnittelua.

  10. Hyvä kirjoitus, mutta ikävä kyllä tästä vähän paistoi maalla asuvien lyttääminen ja pk-seudulla asuvien jalustalle nostaminen, jota en voi ymmärtää. Itse olen pieneltä paikkakunnalta maalta kotoisin eikä meillä ainakaan epäterveellisesti syöty kun olin lapsi. Päinvastoin. Muutenkin tuntuu ikävältä yleistää, että kaikki hyvin koulutetut ja varakkaat ihmiset asuvat pk-seudulla, koska tämä ei pidä paikkansa. Toki on totta, että ns. sosiaalinen status ja elämäntavat kulkevat jossain määrin käsi kädessä, mutta on tärkeää muistaa että kaikki ”luokat” ovat edustettuna sekä maalla että kaupungissa. Itselläni on vaativa ja arvostettu korkeakoulutus ja työskentelen sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samanlainen koulutustausta. Silti näen sekä työpaikallani että työpaikkani ulkopuolella merkittävästi ylipainoisia ihmisiä, vaikka työpaikkani sijaitseekin siellä Helsingin keskustassa. Samoin metrossa ja lähijunissa törmää ihan samanlaisiin ”juntteihin”, jos näin halutaan ajatella.

    Superfoodit eivät ole mielestäni terveellisen elämäntavan kannalta välttämättömiä (enkä ole ymmärtänyt miten eettistä sekään on lennättää jotain gojimarjoja jostain toisalta puolelta maailmaa kun täällä on metsät mustikkaa pullollaan), mutta jos niitä nyt välttämättä haluaa, niin eiköhän jokaisen paikallisen S-marketin hyllyiltä niitä löydy tai sitten voi tilata netistä. Uskallan myös väittää, että aika harvassa ovat ne pitäjät, joissa on vain se yksi pieni kyläkauppa josta ei muka mitään muuta saa kun pakastepizzaa ja ranskiksia. Muutenkin nyt maailma on pienentynyt netin myötä ja on kaikenlaisia nettivalmennuksia saatavilla, eivätkä nämä katso asuinpaikkaa.

    Se toki on totta, että isot ketjusalit ovat luonnollisesti vain isoissa kaupungeissa. Mutta kuka sanoo että tietyn salin uusin bodyweight-treeni on ainoa oikea tapa laihduttaa? Ja jopa ilman kuntosaliharjoitteluakin voi laihduttaa. On paljon muitakin liikuntamuotoja, kuten kävely, juoksu, uinti jne. Ja kuka sanoo, ettei pienemmillä paikkakunnilla ole harrastusmahdollisuuksia? Itse olen alle 10 000 asukkaan kunnasta kotoisin ja täällä on mm. pari erinomaista yksityissalia (tarjoavat ihan kisavalmennustakin), uimahalli, jäähalli, urheilutalo (mahdollisuus pelata sählyä, tennistä jne.), kunnan omistamia kuntosaleja, hyvin hoidettuja pururatoja, yleisurheilukenttä, futisjengejä…Ei siis aina kannata yleistää. Tekstistä huomaa, ettet ole kovin perehtynyt muun kuin pk-seudun tarjontaan ja mielikuva on todellisuutta vastaamaton.

    Pahoittelut tekstin negatiivisesta sävystä, mutta täältä suunnasta toivotaan vähän ajattelua outside of the box 😉

    • No ensinnäkin, olen itsekkin suht pieneltä paikkakunnalta kotoisin. Tai no keskisuurelta (alle 75 000 asukasta). Mutta äitini puolen suku on todella pieneltä paikkakunnalta (alle 3000 ihmistä), jossa olen itsekkin viettänyt ison osan lapsuudestani. Kokemukseni ovat oikeastaan jopa enemmän PK-alueen ulkopuolelta, olen täällä asunut ehkä 10% elämästäni. Minulla on myös paljon ystäviä, siis ihan Kilpisjärveltä Raaseporiin – pienistä sekä isoista paikoista!
      En todellakaan ”lyttää” siis maalla asuvia tai sen puoleen pienituloisiakaan. Olen ollut itsekkin muuten pienituloinen useita vuosia ja elänyt todella todella niukasti. Joka paikasta löytyy siis kaikenlaisia ihmisiä. Ajattelin, että varmasti lukijat tämän tajuaa, eikä mun tarvitse sitä erikseen kirjoittaa.

      Mutta otan tähän nyt suoran lainauksen FINRISKI-tutkimuksesta; ”Pääkaupunkiseudulla asuvat miehet ja naiset ovat muuta maata laihempia. Sosioekonomiset terveyserot näkyvät myös aikuisten ylipainon yleisyydessä. Ylipaino on yleisempää vähiten koulutetuilla miehillä ja naisilla. Koulutus lisää tietoa ja taitoa ymmärtää ja toteuttaa terveellisiä elintapoja.”
      No ei tämä silti tarkoita että IHAN JOKAINEN maalla asuva olisi esimerkiksi lihava. Tai IHAN JOKAINEN työtön, ei esimerkiksi pitäisi urheilusta. Mutta jos esim vertaa näkyä Helsingin keskusta versus vaikka Tuurin kyläkauppa (juu, sielläkin varmasti käy Helsinkiläisiä) niin eron ihmisten mittasuhteissa huomaa.

      Tuo superfood kommentti oli vitsi, taisin mainitakkin että se oli vitsi. Teksteissäni on usein aika paljon huumoria. En itseasiassa itsekkään syö goji-marjoja, vaan suomalaista ”superfoodia” (joka ei ole muuten edes mikään virallinen termi) eli juuri vaikkapa mustikoita tai nokkosta.

      Ja siinä olet oikeassa, että ”jopa” ilman kuntosalitreeniä voi laihduttaa. Itseasiassa ilman ylimääräistä liikuntaakin voi laihduttaa. Vain kävelemällä voi laihduttaa. Tai uimalla voi laihduttaa. Kuntosali ei ole todellakaan mikään vaatimus laihtumiselle, enkä sellaista viestiä edes kellekkään halua antaa.

  11. Yhteiskuntahan on nykyään melko ääripäistynyt – on niitä, jotka elävät superterveellisellä ravinteikkaalla ruualla ja silti toisessa päässä on ne jättimäisten eineshyllyjen uhrit. Vaikka printtimediat, televisio ja yleinen kohina on herättänyt ihmisiä liikkumaan ja kiinnostumaan hyvinvoinnista, on silti valtava määrä populaa, joilla ei ole harmainta aavistusta terveellisistä elämäntavoista. Suomalainen ”kotiruoka” on usein peruna- tai makaronipohjaista. Sillä me olemme vatsamme jo vuosia täyttäneet, tuntunee siis varmasti oudolta vaihtaa tuttu ja turvallinen lapsuudenkodin ruoka tuntemattomiin ja kalliisiin superfoodeihin.
    Oma ystäväni (ex-kilpaurheilija) lihoi urheilun jättämisen jälkeen muutamassa kuukaudessa yli kymmenkunta kiloa. Hän on käynyt vaikka minkämoisilla ravintokursseilla harrastukseensa liittyen, mutta hänellä ei ollut harmainta aavistusta miten syödään terveellisesti. Minä, (ex-ylipainoinen liikkumaton vätys), jouduin vääntämään rautalangasta, että paljonko sitä hiilarihöttöä ja proteiinia tulisi ruokavaliossa olla. Tuntuu absurdilta, ettei edes kovalla tasolla urheileva tiedä, miten ja mitä tulisi syödä pitääkseen painon kurissa. Ei siis ihme, ettei tavan tallaajakaan osaa valita oikeita aineksia kaupan hyllyltä kohti normaalipainoisempaa elämää.

    • Monta hyvää pointtia. Oman ruokavalion kokoaminen lähtee tietysti omasta ravitsemuksen tietämyksestä ja jos ei kiinnostusta ole, niin ei usein tietämystäkään. Ennen makaroni- ja perunaruoat ovat vastanneet ehkä vähän paremmin kulutusta, mutta nykyään ei.
      Kiva kuitenkin että olet itse ottanut asioista selvää ja sitä kautta auttanut myös ystävääsi! Ehkäpä se herättää sitten hänenkin kiinnostuksen :)!

  12. meil kotona on aina eletty tosi perinteisillä ruoilla, eli hiivaleipää on pöydässä aina, lihapullat kermaviiliin ja korppujauhoihin on normiruokaa ja perunaa joka aterialla. sekä makruloota ja kinkkukiusaus on ihan arkea. ainiin, ja se ruskea kastike!! oijoijoi.
    mä ite oon muuttanu tapojani terveellisemmäks 13-vuotiaana ja huomasin vaikutuksen heti: puolessa vuodessa lähti kiloja kasvavalta nuorelta 10 ja liikunta alkoi kiinnostaa. no, asun pienessä kyläkaupungissa ja kotona on rahat tiukoilla, joten etsinpä sitten kaupungin omia palveluita ja julkiselta liikkahallilta löytyy ympäri vuoden olevia ihan huippuja ryhmäliikuntatunteja naisille ja ei kyllä maksa maltaita, 65e/vuosi ja saa käydä vaik jokaisella tunnilla jos huvittaa 😀 samalla paikalla pääsee vuokraamaan kokonaisen jumppasalin välineineen (kahvakuulat, painot, levytangot, stepit, nauhat…) 2e/tunti. tai salille 2,5e/kerta. ihan huippu, vaik laatu ei oo mikää tasokas mut kyl treenit saa todellakin aikaseksi!! 🙂
    lisäksi jätin vehnän ja sokerin pois ja olo on parempi kun koskaan. muut meillä syö entiseen malliin ja sairastelee, olo on vetämätön ja näinpoispäin.
    onneks porukat hyväksyy tän vihdoin etten syö samal taval kun he. makrulootapäivänä äiti jättää mulle paistettavaks 100g jauhelihaa ja oman pienen vuoan, johon yleensä teen kasvis-jauhelihavuokaa: vähärasvasta kalkkunan jauhelihaa, kukkakaalia, parsakaalia, porkkanaa, sipulia ja valkuais-maitoseosta. on muuten ihan lempparia!! joskus jos ei oo tuoreita kasviksia niin pakastesekotukset käy oikein hyvin. 🙂 on muuten parempaa kun kämäset makaronit!
    muutaman vuoden oon nyt terveellisesti elänyt ja jatkuu vaan. superfoodit on alkanu hiljalleen lipua mielen syövereihin ja ne on seuraavana operaationa. 🙂

    • Olipa kiva lukea tällainen kommentti! Tosi hienoa, että nuoresta iästäsi huolimatta halusit parantaa ruokavaliota. Näin ei varmasti käy useinkaan, koska moni syö sitä mitä kotona tarjotaan ja mitä on tottunut syömään. Täytyy kyllä nostaa sulle hattua, kun olet noin ison ruokaremontin tehnyt!
      Aivan huippu juttu myös, että oot löytänyt noin edullisen salin! Monessa koulusssa järjestetään ilmaisin ryhmäliikuntaa ja oon itsekkin vetänyt aikoinani jumppia koulujen saleissa :). Ne tais maksaa 4€ kerta, eli vähän enemmän, mutta silti mielestäni hinta tosi kohtuullinen.

  13. Heippa.

    Kurjimman kohtalon koemme me, keskeneräisessä vaiheessa olevat laihduttajat. Kroppa on kuin valtamerilaiva vaikka 25kg on jo lähtenyt. Elämäntavat on paremmat ku 90% valtakunnan populasta, kuntotesteissä repii sellaisia tuloksia ettei parantamisen varaa juuri jää ja verenpaineet ja -arvot on huippuluokkaa. Silti, jos kävelen pääkaupunkilaista hyvinkoulutettua superfood-ihmistä vastaan Tallinnanristeilyllä, varmaankin tulee enemmän yökkäilevää kuin ihailevaa palautetta. Nyyh kun elämäni on kurjaa, ei jokaiselle vastaantulevalle viittis ruveta selittään että kyllä mää oikeesti liikun ja syön terveellisesti….

    Mitä jos vaan oikeasti unohdettais se vaa’an ja BMIn ihannointi, onhan osa uskottavista fitnesstipuistakin bmin mukaan ylipainoisia. Keskitytään mielummin elämäntapojen ja elämänlaadun parantamiseen. Kyllä se mahakin hiljalleen pienenee ku tarpeeks tekee hyviä valintoja elämänlaadun, ei vaa’anlukeman, parantamiseksi.

    • Eikö kuitenkin tärkeintä ole se, että itse tiedät kuinka kovan työn olet tehnyt ja osaat arvostaa itseäsi sen takia? Sinun ei tarvitse selitellä ulkomuotoasi kellekkään ja aivan huippuhieno juttu että olet muuttanut elintapoja radikaalisti. 25kg on hurja pudotus!
      EI vaakaa tai BMI:tä pidä, eikä tarvitse ihannoida. Mutta toki on hyvä olla joku mittari. Toki lihas painaa enemmän kuin läski, mutta harvan fitnesspimunkaan BMI on ylipainon saati lihavan puolella.

      Pääset varmasti kuntoon ja rauhallisella vauhdilla tulee myös todennäköisemmin pysyvemmät tulokset.

  14. Että mua ottaa päähän tuo vetoaminen ”kaikki terveellinen on niin kallista ja urheileminen se vasta maksaakin” Netti on täynnä ilmaisia jumppaohjeita/ohjelmia, kävely, juoksu, ulkoilu ei paljon maksa.
    Itsetehty ruoka; kaalilaatikko, kesäkeitto,makaronilaatikko jne / annos ei ole kallista ja varmasti terveellisempää kuin einekset!
    Terve ihminen jos on merkittävän ylipainoinen on liian mukavuudenhaluinen. Nykyään ei tunnu olevan aikaa kuin tv:n katseluun, netissä roikkumiseen ja pleikkarin pelaamiseen.
    Mä lähden nyt metsään kerään kanttarelleja: saan liikuntaa ja ruokaa ihan ilmaiseksi 🙂

  15. Olet ihan oikeassa. Ylipaino on vakava asia, joka maksaa yhteiskunnalle valtavan paljon rahaa joka vuosi. Meidän tulisi keskittyä siihen enemmän kuin huolehtia terveellisesti syövistä urheilijoista.

    Voitko laittaa viittauksen, että mistä tutkimuksesta/tilastosta tämä on ”Samalla kun me treeni-intoilijat (lähinnä pääkaupunkiseudulla asuvat, tilastoista tämäkin)”? Minä sanoisin ennemminkin, että treeni-intoilijoita on enemmän isoissa kaupungeissa kuin maaseudulla. Jäi vähän sellainen mielikuva kirjoituksesta, että maalla asuvat = kehäkolmosen ulkopuolella 🙂

  16. Tässä keskustelussa unohtuu nyt sellainen fakta, että ihmisen ei tarvitse harrastaa liikuntaa pudottakseen painoaan. Eli, jos kylältä puuttuu kuntosali ym. harrastemahdollisuudet ja/tai varallisuus ei anna myöten niin minulla on teille iloisia uutisia: teidän ei tarvitse liikkua.

    On tietysti suorastaan hengenvaarallista olla liikkumatta mutta sillä ei itsessään ole mitään tekemistä painonpudotuksen kanssa. Te voitte pudottaa ensimmäiset 50kg ihan vain sohvalla maaten, ja jos sen jälkeen liikkumisen ilo löytyy niin hyvä.

    • Jussi ei unohtunut :). Toin tämän pointin jo aikaisemmassa kommentissa esille. Mutta toki se liikunta helpottaa painonpudotusta ja muuttaa kehonkoostumusta, eli kyllä ehdottomasti suosittelisin liikuntaa osaksi painonpudotusprojektia. Mutta kuten sanoit, se ei ole välttämätöntä (ainakaan tiettyyn pisteeseen asti).

  17. Itse juoksen tarjousten perässä, nyt myös marjastan ja hoitelen parvekepuutarhaa. Auton möin pois reilu 4kk sitten ja syön päivittäin kunnon gourmetruokia. Ruokin myös alaikäisen pikkuveljeni joka asuu omassa asunnossa koska ei halunnut vanhempien mukana muuttaa toiselle paikkakunnalle ja pari koiraa ja tulot ovat n. 1200 luokkaa eli ihmettelen jos 2000 palkalla syödään mikropizzaa ja makaronimössöä! Kalaakin syön päivittäin ja tosi paljon kasviksia ja marjoja, viljaa ja maitotuotteita ostan tosi harvoin. Lisäravinteita löytyy myös. Kuntosalilla käyn 3-4kertaa viikossa, työn takia hintaa tulee max. 10e viikossa. Asun siis yksiössä ja kaiken maksan itse. En tosin syö mitään superfoodeja tai harvoin ostan edes mitään luomua, vaikka se paremmalle maistuukin. Marjoja kerään useita kymmeniä kiloja omaan ja muiden pakkaseen, tulee myös vaihtelua noihin peruslenkkeilyihin. Syön myös ’fitnesslautasmallin’ mukaan 6-7krt päivässä ja hyvin rahat riittää.. En ole mikään nautinnon haluinen tai hyväksyntää hakeva, elän omaa elämääni ja nautin säännöllisestä, terveellisestä elämäntavasta. Olen myös onnellinen siitä mitä olen jo saavuttanut enkä hamua koko ajan lisää..
    Alkoholia käytän ehkä max 2 krt vuoteen tänä vuonna alkoon ei ole mennyt euroakaan….

  18. Heippa! Mun mielestä tekstissä ja osissa kommenteistakin oli hyviä pointteja nostettu esille. Itse opiskelen myös terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää alaa ja nää tilastolukemat on tullut myös tutuiksi. Mielestäni vetoat asiallisesti tilastoihin ja faktoihin, etkä yritä osoitella ketään erikseen sormella. Tilastot ovat yleistäviä, mutta niistä saa kokonaiskuvan asioista. Jos tutkimusten mukaan pääkaupunkiseudulla asuvat ja koulutetut ihmiset ovat laihimpia ei se tarkoita, että JOKAINEN pk-seutulainen tai koulutettu olisi laiha tai terve tai urheilullinen tai JOKAINEN maalla asuva ylipainoinen. Nämä ovat tilastoja ja tilastot antavat yleiskuvaa maamme tilanteesta. Ja jotain yleiskuvaa kaivataan, jotta terveyspalveluja ym. osataan suunnata oikein. Ja moni tosiaan vetosi myös siihen, että kohtuus kaikessa ja normaalilla ruoalla ja sopivalla määrällä liikuntaa ei liho. Kaikkien ei tarvitse mennä samaan muottiin eikä tod. olla mitään fitness-urheilijoita, mutta ylipaino on terveysriski ja suuri kansanterveyden ongelma. Hyvä kirjoitus ja hienoa, että asioista puhutaan! Toki myös hyvä, että aihe herättää keskustelua ja ajatuksia.

  19. Hyvä kirjoitus! Mua on jo pitkään mietityttänyt miksi lihavuus on tällainen tabu yhteiskunnassa? Siitä ei saa puhua, ainakaan negatiiviseen sävyyn tai ainakaan kukaan normipainoinen. Eniten ärsyttää että lihavuuden syitä vähätellään ja lihavuus on jotenkin hyväksyttävämpää kuin laihuus. Treenaamista, normipainoa ym saa arvostella ja kommentoida mutta ylipainoa ka sohvaperunuutta ei.
    Itse olen entinen läski. Kukaan lähipiiristäni ei koskaan arvostellut mun läskejä (20 kg ylipainoa) eikä ehdotellut mitään dieettiä tm. Kukaan ei kommentoinut jos vaikka kerroin käyneeni kävelyllä tai jos kerroin syöneeni suklaalevyn illalla ennen ja jälkeen perhepizzan ei kukaan sanonut mitään. Kun laihduin ”fitnesshömpötyksellä” yli 20 kg olinkin yhtäkkiä vapaata riistaa: syömisiäni arvosteltiin, koko ajan joku tyrkytti makeaa, liikuntakin oli mennyt liiallisuuksiin jne. Jalkavamman vuoksi jouduin 6 kk liikuntakieltoon ja lihoin 10 kg. Kukaan ei kommentoinut painonnousua ja jos joskus itse murehdin että en pääse lenkille minulle vakuuteltiin että ei se haittaa. Ehtiihän sitä… Ennen kuin pääsin takaisin omiin mittoihini tulin raskaaksi ja nyt 2 kk pojan äitinä kropassa on n. 20 kg ylimäärästä enkä kestä itseäni. En missään nimessä aio jäädä tällaiseksi mutta vauva-arjen haastavuuden, koliikin ym vuoksi yritän oll itselleni armollinen vaikka muodonmuutos takaisin ei käy hetkessä. Mutta jos tuskailen ylipainoani ja omaa saamattomuuttani minulle sanotaan että onhan tässä aikaa, olet juuri saanut vauvan, kannattaako noita nyt pudottaa jos aiotte toista yrittää (!) jne. Kukaan ei ole sanonut että lopeta se vikinä ja jäätelön syöminen ja ala heiluttaa kahvakuulaa. Miksi näin? Ei mikään ihme että suomalaiset ovat lihavia!!!Ylipainoa ja sen todistettuja haittavaikutuksia vähätellään ja keksitään tekosyitä kuten rahanpuute, vauva ym jotta ei tarvitsisi nähdä sitä vaivaa että pidettäisiin itsestä huolta.Ylipaino itsessään on jo sairaus jota pitäisi hoitaa ruokavaliolla ja liikunnalla eikä vältellä aihetta kuin ruttoa.
    Nyt joku vetää taatusti herneet nenään mutta ei haittaa! Minähän olen itsekin tällä hetkellä ylipainoinen ja vielä pk-seudulta joten menköön 😉

    • Mua rupes ääneen naurattamaan kun luin kommenttisi, ihailtavaa itseironiaa. Vaikka tilanne ei takuuvarmasti ole helppo!
      Tosi hyviä huomioita muutenkin… Siinä olet varmasti ihan oikeassa, että ei varmasti kukaan patista tarttumaan kahvakuulaan! Sitä en kyllä ymmärrä, miksi EI kannattaisi laihduttaa jos tekee vielä toisen lapsen… Onhan ylipaino riski raskausaikanakin! Sitäpaitsi toisen lapsen synnyttyä on kaksinkertainen taakka edessä. Tottakai on aina parempi, jos saa itsensä normaalipainoiseksi lapsen syntymän jälkeen, mutta itselleen täytyy antaa aikaa. Olen tässä itsekkin huomannut pienen lapsen kanssa (joka siis on ollut kuitenkin suht helppo ja nukkunut hyvin) että kaikille omille tarpeille on aikansa…sitten joskus :).

  20. Hyviä pointteja ja ajatuksia! Tosin myös lihavuudesta kirjoitetaan blogimaailmassa paljon. Siitä vain kirjoittavat ei-fitness-ihmiset, lihavat tai entiset lihavat. Nettimaailma on täynnä myös suomalaisten blogeja joissa puhutaan lihavuudesta, iloitaan tai kärsitään, tiputetaan painoa tai epäonnistutaan siinä. Sellaiset ihmiset ei kelpaa kirjoittamaan fitfashionille 🙂

    Itse olen lihavasta perheestä ja myös mieheni on lihavasta perheestä. Minun suvussa tykätään ruuasta ja herkuista, ei juurikaan liikunnasta. Periaatteessa tiedetään mikä on terveellistä, mutta ollaan mieluiten ”kulinaristeja” ja siis lihotaan. Miehen perheessä ei oikeastaan tiedetä mikä on terveellistä ja syödään ns. kotiruokaa eikä kauheasti herkkuja. Lopputulos on kuitenkin melkein sama, ollaan ylipainoisia ja reilusti.
    Itsekin olin ylipainoinen, samoin mieheni. Me kuitenkin päätettiin ettei meidän lapsi ainakaan ole lihavasta perheestä 🙂
    Ja tosiaankaan se terveellinen syöminen ei ole aina rahasta kiinni, mutta helpompaahan se on kun on edes keskituloinen. Liikuntaa voi harrastaa ilmaiseksi lähes missä vain. Ja metsät on täynnä ilmaista ruokaa.
    Tänään urheilin uimalla tunnin järvessä ja huomenna menen metsään hakemaan pakastimeen täytettä. Ihan ilmaiseksi 🙂

    iive
    http://voimaahoitsulle.blogspot.fi/

    • Siis kyllä varmasti myös lihavuuden ja ylipainon kanssa kamppailevilla on paljon blogeja. Mutta jotenkin minusta tuntuu, että aihe on jotenkin tabu. Ja varsinkin silloin, jos normaalipainoinen puhuu ylipainosta.
      Sulla oli mielenkiintoinen tarina. Ihmiset on niin erilaisista lähtökohdista ja jokaisella on oma tarinansa. Hienoa kuulla, että olette päättäneet antaa lapsellenne (tai lapsille) erilaisen esimerkin, kuin mitä itse olette lapsuudessa saaneet.
      Mä kävin kans tänään metsässä! En löytänyt mitään sieltä, mutta paluumatkalla kerättiin ilmaiseksi herneitä – säästettiin varmaan kymppi jo siinä! Oli ihan mielettömän hyviä!

    • Kyllähän se niin on ettei laihoilla tunnu olevan oikeutta puhua lihavuudesta. Mulla ”on” koska oon ollut lihava. Eikä sen pitäis näin olla. Myös laihduttamisesta tulevat kommentit on aika kamalia. Nyt alkaa itselle tulla niitä miksi kommentteja ja syyllistäviä letkautuksia treenaamisesta ja syömisestä. Ikinä en vapaaehtoisesti kyllä enää luovu hyvästä kunnosta, ruuasta ja kerää läskipukua päälleni. On ihana olla oma itsensä ja energiaa tuntuu riittävän. Musta on tärkeää katkaista se sukupolvien ylipainoketju, ennen kuin on sitä ylipainoa. Eikä se tosiaankaan tarkoita sitä ettei lapseni saisi esim. Jäätelöä, kyllä saa mutta kyllä se liikkuukin sen edestä mm. kävellään/pyöräillään parin kilsan matkat päiväkotiin ees taas ja huolehditaan että tietokoneen ja telkkarin ääressä ei liikoja notkuta 🙂 siinä ei yks jäätelö paljoa tunnu.

      Kokeileppa seuraavan kerran mäntyvoittoista hiekkapohjaista metsää jos sellaista lähistöltä löytyy. Sekametsässä ei ainakaan keskisuomessa tunnu olevan mustikkaa, vain mäntymetsästä löytyy 🙂

    • Joo voi olla että mustikoiden suhteen täytyy mennä merta edemmäs kalaan… oon kuitenkin nyt keräillyt mm. nokkosta ja voikukkaa – sitä ei viitsi ihan tosta lähimmästä risteyksestä kerätä :). Sieniä olis kyllä huippu myös löytyy, ollaan miehen kans molemmat sienitykkääjiä!

  21. Mielenkiintoinen kirjoitus! Itse olen kotoisin perheestä, jossa on vanhempien kiireiden vuoksi syöty melko paljon einesruokia.. Valitettavasti olen ihan itsekseni ollut se ylipainoinen lapsi, kaikki sisarukseni ovat hoikkia. Liikunta ei myöskään ole kuulunut arkeemme, vaikka toki muutamia lajikokeluita oli. Ratsastin monta vuotta kunnes siihen ei vain ollut enää varaa. Ollessani teini-iän kynnyksellä, äitini lihoi ja koska olin itsekin pyöreä, meistä tuli ns laihdutuskavereita. VIRHE. :/ olen kamppaillut peilikuvani kanssa siitä lähtien, sillä opin äidiltäni, että tyytyväinen ei voi olla. Meidän laihduttelumme perustui aina ulkonäköön, ei terveyteen. Huoh.(rakastan äitiäni yli kaiken, mutta tuleville lapsilleni en tule ikinä mainitsemaankaan laihdutusta)

    Olen joutunut aikuisiällä opettamaan itselleni terveelliset elintavat (liikunta, ruokavalio) ja vaikka en ole laihtunut huomattavia määriä, tunnen oloni vahvemmaksi , eikä nivelpsoriasikseni vaivaa kovin usein, kiitos kuntosalin 🙂 kuntoilu on myös parantanut kehonkuvaani ja vienyt eteenpäin itseni hyväksymisessä. 13kg ylipaino kuitenkin tuntuu ja näkyy, joten aion kyllä pudottaa vielä painoa, vaikka olenkin itseni kanssa hyvissä väleissä.

    Kommenttini pointti taisi olla, että jokainen voi lähtökohdistaan huolimatta muuttaa elintapojaan paremmiksi! 🙂

    • Just tota samaa olen miettinyt nyt kun itse olen äiti… Eli millaisen kuvan annan lapselleni ruokaan ja etenkin vartaloon liittyen. Mäkin kasvoin aika vahvassa laihduttamisen ilmapiirissä. Olisi kamalaa, jos lapseni muistas vanhana sen, että mutsi aina puristeli läskimakkaroitaan peilin edessä ja voivotteli :D…
      Todella hienoa kuulla, että terveysongelmista huolimatta jaksat pitää treenimotivaatiota yllä! Tuollaiset tarinat muistuttaa itseäkin, miten moniulotteisia merkityksiä liikunnalla ja treenillä on! Kaikkea hyvää :)!

  22. Ja yks asia vielä mitä on ihan jumalattoman vaikea ymmärtää. HYÖTYLIIKUNTA! Siinä on kaikille ilmainen, jopa rahoja säästävä, tapa saada kerrytettyä viikon liikkumisia. Hissin sijasta portaat, auton sijasta omat jalat…jne. (mahdollisuuksien mukaan tietysti, että en nyt tarkoita, että jos lähimpään kauppaan on 20km ja on nelihenkinen perhe, että kävellen täytyy mennä)

    Mutta liian helposti sitä hypätään hissiin tai mennään autolla 100m matka lähi Siwaan (oikeasti..kuka tahansa jaksaa kantaa, vaikka 3 kauppakassillista ruokaa 100m…jopa kilometrin..ja jos ei heti jaksa niin muutaman kerran jälkeen jo jaksaa).

    Ja joo..ei tosiaan kuntosali ole maailman ainut tapa liikkua tai pudottaa painoa. On niin paljon muitakin vaihtoehtoja ja tosiaan..lenkillä käyminen ja kehon omalla painolla tehty harjoittelu, vaikka metsän siimeksessä, on täysin ilmaista.

    • ERITTÄIN hyvä kommentti!
      Hyötyliikunta olisi niin monelle helppo keino saada painoa pois – ei tarvita siihen rinnalle kuin ruokavalio kuntoon. Ei tarvitse ottaa pulttia siitä, että ei pääse kuntosalille tai jumppaan… Mutta kai tämän nykyisen lihavan yhteiskunnan ongelma onkin pääasiassa juuri se, että kaikki on niin helppoa, että muutumme aivan passiivisiksi.

      Kotijumppakin toimii erinomaisesti eikä periaatteessa mitään välineitä edes tarvita; On vaan harvassa ne, jotka oikeasti saavat itsensä motivoitumaan siihen.

  23. Kannatan liikuntaa. Kannatan terveellisiä elämäntapoja. Mutta kannatan vapautta valita, elää niin kuin tahtoo. Itse olen suuresti hedonisti, ja syön mitä huvittaa, koska huvittaa ja niin paljon kuin huvittaa – tekemättä siitä mitenkään elämää suurempaa asiaa. En myöskään tuomitse sportti- tai terveyshihhuleita – hyvä sulle, hihhuli, että on sisältöä elämässä! Go for it! Lopunperin ruoka on mulle polttoainetta, ja tähän asti se mikä on tullut sisään, on palanut pois, pienellä varianssilla. Aina jaksettiin niitä kuuluisia ”ootas kun oot 20/30/n vuotta” tyylisiä kommentteja viljellä. Sitä odotellessa (olen yli 30)… Myönnetään, että olen rapakunnossa, mutta en ole lihava, edes tukeva, vaikken ihan laiha sentään.

    Mitä tulee kaupunki vs. maaseutu -asiaan, on kokemusta kyläpahasesta, pikkukauoungista ja suuresta kaupungista. Aina jollakulla oli pallo ja jossain kenttä – se on sitten valinta, käyttääkö mahdollisuutensa.

    • Joo siinä olet oikeassa, että varmasti pienimmässäkin kylässä on edes joku mesta, jossa voi juosta, pelailla, uida kesällä ym. Keinoja on aina, jos tahtoa löytyy.

  24. Se mitä lapsille näytetään mallina todellakin vaikuttaa! Meillä lapsena syötiin n.4-5 kertaa viikossa eineksiä, ja _aina_ kaupasta sai ihan ikioman pringles tölkin. Pakkasessa myöskin oli aina jäätelöä ja alahyllyllä iso irttarirasia josta löyty aina karkkia. Lauantaisin syötiin koko perheen voimin, ja silloin todellakin syötiin kunnolla. Kylläisyys oli vasta alkua, ja kun oltiin santsattu se 4 kertaa niin alettiin vasta uskoa että juuri nyt ei mahdu enempää (mutta parin tunnin päästä saattaa mahtuakin)

    Äidiltä opin sen että oma kroppa on aina livava ja ällö. Sain monesti kuulla ’kuinka ihanan laiha sinä 6 vuotias lapsi voitkaan olla’. 8-vuotiaana uima treeneistä tullessani äitini tervehti minua: ’kylläpä niina toi sun kaveri leena on laiha. Taitaa ihan olla suakin laihempi’. Eipä siis ihmekään että koko ala asteen aikana en suostunut sortseja käyttämään. Edes thaimaan helteessä vaikka kuuma oli..

    Kuudennelta luokalta ysiin asti yritin rajoittaa syömisiäni mahdollisimman pieneen, joka tietysti vaikutti kasvuunkin. Rinnat jäi pieniksi ja lyhytkin olen.. (Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa:D) Näännyttämis jaksojen välissä sorruin kumminkin ahmimaan josta kehittyikin sitten bulimia, josta onneksi olen päässyt jo eroon. Nyt 18 vuotiaanakin on välillä vaikea ymmärtää mikä on kohtuu ja ’normi’. Normi siis ei ole tunnin juoksulenkki joka aamu (jonka jälkeen muuten tuli aina poikkeuksetta huono olo ja heikotus) taikka koko hapankorppurasian vetäminen kerralla. Silti vieläkin huomaan iloitsevani iltaisin jos on kalorimäärät jäänyt tuhanteen siltä päivältä..

    Joten äidit ja isät huomioikaa mitä mallia lapsillenne näytätte! Sillä oikeesti on iso merkitys, ja älkää nyt hyvänen aika vertailko niitä muihin.

    • Tässä taas yksi hyvä esimerkki siitä, miten vanhemmat antaa todellakin lapsilleen mallia mitä tulee elintapoihin ja syömiseen. Lapsi oppii sen jonkun tavan ja pitää sitä parhaimpana. Usein myös aikuisiällä.
      Ikävä vielä, että epäterveelliset ruokailutottumukset voi loppupeleissä johtaa syömishäiriöön :(. Kuten sanoin jo tossa aikaisemmin, niin koita miettiä, kuinka puhun vartalostani sitten kun lapset vanhempia.
      Tsemppiä hurjasti kultaisen keskitien löytämiseen. Sä oot vielä nuori ja toivon, että löydät terveen tarpeeksi rennon otteen syömiseen ja treenaamiseen.

  25. Tosi hyvä kirjoitus! Ja ajankohtainen. Itse opiskelen terveysalaa ja elän ihmisten kanssa jotka omaavat TODELLA terveelliset elämäntavat. Liikuntamäärät ovat suuria jaruoan kanssa juurikin hifistellään. Yks päivä kun olin kaupassa, seurasin nuoren pojan ostosten tekoa;ostoskärryt täyttyi valmisruoist, lihapiirakoista, pakastepizzoista ja valmishamppareista. Silloin mietin että nykyää elintavat ovat menneet kahteen suuntaan: he ketkä hifistelevöt ja he joilla on unohtunut normaalin ja terveellisen (esim kotiruoan) merkitys. Tää on todella haasteellinen asia puuttua ja saada niitä elintapoja muutettua ja juurikin sitä asennetta muutettua ja ihmisiä motivoitumaan terveelliseen elämää. Uskoisin että jokainne kyllä tietää kuinka tulisi elää, toinen asia on se että toteuttaako sitä.. 🙂

    • Totta ja olen huomannut ihan saman asian! Nykyään viedään jotkut jutut syömisessä ihan äärimmilleen..

      Niin ja kyllä tietoa on…sitä ampuu joka paikasta. Eri asia sitten poimia sieltä ne toimivat jutut ja löytää itselle toimiva ruokavalio. Toki varmaan monella sellainen perustietämys on, että pitäisi esim. vähentää valkoista viljaa ja sokeria. Silti juuri nuo kaksi lienee ne monen syömisen pääongelmat.

  26. Hei,

    Todella hyvä kirjoitus, niin kuin sinulla usein on. Olen samaa mieltä kuin monet täällä: miksi lihavuudesta ei saa puhua? Miksi urheilullinen elämäntyyli on jotenkin tuomittavaa, mutta sohvalla loikoileminen ja einesten syönti on ok? Ensinnäkin haluan tuoda esiin Elinkeinoelämän valtuuskunnan 2014 tekemän arvo- ja asennetutkimuksen. Tutkimuksen perusteella suomalaiset pitävät itseään kateuteen taipuvaisina. Tämä voi olla osasyy hyvien elämäntapojen haukkumiselle. Ollaan kateellisia ihmisille, joilla on itsekuria ja halua elää terveellisesti.

    Itseäni ärsyttää kaikki tekosyyt miksi ei voida elää terveellistä elämää? Terveellinen elämä ei tee elämästäsi lyhyempää tai rasittavampaa, päinvastoin. Miksi ihmisen kuuluu liikkua? Siksi, että liikunta vähentää stressiä, vahvistaa sydäntä, ehkäisee kansansairauksia, pitkäaikainen istuminen haitallista.

    • 18–64-vuotiaille suositellaan kohtuukuormitteista kestävyysliikuntaa (aerobista liikuntaa) – kuten reipasta kävelyä – ainakin 2.5 tuntia viikossa (esimerkiksi 30 minuuttia kerrallaan viitenä päivänä viikossa) tai raskasta liikuntaa – kuten hölkkää – 1 tunti ja 15 minuuttia viikossa (esimerkiksi jaettuna kolmeen liikuntakertaan).
    • Kaikille aikuisille liikuntasuositukseen kuuluu lisäksi luustolihasten voimaa ja kestävyyttä ylläpitävää tai lisäävää liikuntaa vähintään kahtena päivänä viikossa esimerkiksi kuntosaliharjoitteluna.
    (Lähde: Duodecim)

    Toinen yleinen tekosyy on kiire. Vuorokaudessa on 24 tuntia, josta kuuluu nukkua 7,5 tuntia. Jäljelle jää 16,5 tuntia. Jos joku tekee töitä taukoamatta yli 16 tuntia viikon jokaisena päivä, ei voi muuta kuin ihmetellä elämäntapoja muutenkin. Onko tosiaan niin kiire ettei ole joka vuorokaudessa ole edes 30 min aikaa laittaa ruuanlaittoon? Itse olen täyspäivänen opiskelija ja työssäkäyvä ihminen. Koulussa olen 8-16, töissä 16-19 ja käyn kotona syömässä ja salilla tai lenkillä 20-21 ja tämän jälkeen ehdin käydä kaupan kautta ja tehdä huomisen ruoat. Kaikki on kiinni suunnittelusta. Joku jo mainitsi että voi laihtua liikkumatta. Itse olen liikkumisen kannalla, vaikka ei edes haluaisi laihtua. Ihan sen terveellisyyden vuoksi.

    Kolmanteen, ja lempiaiheeseen: raha. En saa sitä pääkoppaani, miten eines on halvempi kuin oikea ruoka. Esimerkkinä on aamupala sokerimurot (frosties annos 30g + maitoa) vs. puuro (45g), 2 kananmunaa ja pienikokoinen banaani (100g).

    Tuote Hinta Annoksia Hinta/annos
    Eloveena 1kg 1,45 22,23 0,06525
    Munat 10 kpl 1,55 5 0,31
    Banaani 0,2 kg 0,25 2 0,125
    Aamiainen hinta 0,50025

    Tuote Hinta Annoksia Hinta/annos
    Frosties paket. 380g 3,12 12,67 0,246315789
    Maito 1l 0,95 4 0,2375
    Aamiainen hinta 0,483815789

    Anteeksi jos layout tuli sekavan näköiseksi, tein tuon excelillä. Hinnat otin Alepan verkkokaupasta, voivat olla jokseenkin kalliimpi kuin isoimmissa kaupoissa, mutta tässä näkee suhteelliset hinnat. Eli frosties-aamiainen on 2 centtiä kallimpi kuin tavallinen! Voisin tehdä laskelmat vielä ravintopitoisuus/hinta niin kappas kumma, hinta-laatu suhde on parempi terveellisessä aamiaisessa. Pointti varmaan tuli selväksi.

    Ei elinpaikalla ole väliä, ”minulla ei ole lähelläni salia tai superfoodeja” ei ole selitys. Lenkille pääsee vaikka pohjoisnavalla ja samaa ruokaa kaikista suomen kaupoista saa. Sekä eineksiä että kasviksia. Kaikki on kiinni priorisoinnista ja valinnoista. Selitys ”koska minulla on sairaus olen lihava” on myös lihavien selittelyä. Ei kivikauden ihmisillä ollut näin ns. elintapasairauksia kuten meillä nykyään tuppaa olevan lähes kaikilla. Ymmärrän toki että tietyt lääkkeet hidastaa aineenvaihduntaa, kerryttää nesteitä jne mutta en usko että nämä seikat on seuraus tähän:

    ”Yli puolet aikuisista on vähintään ylipainoisia (painoindeksi vähintään 25 kg/m2), ja joka viides voidaan luokitella lihavaksi (painoindeksi vähintään 30 kg/m2).” (Lähde THL).

    Joku sanoikin että, ei pidä tuijottaa BMI:tä eli painoindeksia. Mikä olisi sitten parempi mitta tilastoihin? Ajatelkaa, että joka VIIDES voidaan luokitella lihavaksi!

    • Olitpa kirjoittanut hyvän ja kattavan kommentin, kiitos siitä! Olit tuonut monia tosi hyviä pointteja esille ja en voi kuin nyökytellä!

      Monelle tuo kiire on varmasti lähinnä ajanhallintaongelma; Jos asiat laittaisi paperille, pitäisi kirjaa omasta ajankäytöstään ja suunnittelisi elämää paremmin, niin sieltä saattaaisikin löytyä rako sieltä toinen täältä liikkumiseen. Paljon myös tekosyyt ovat toiminnan tiellä; Heti jos ei ole kahta tuntia ”vapaata” aikaa, niin ei voi tehdä mitään – oikeasti puoli tuntiakin on hyvä. Ymmärrän, ettei kaikki halua kuudelta aamulla nousta lenkille, mutta ehkä voi löytyä jokin muukin ratkaisu?
      Minulla on mm. ystävänä kolmen lapsen yh-äiti, joka treenaa tavoitteellisesti. Jotenkin kun hänen kanssaan on keskustellut, niin vielä vähemmän kehtaa valittaa kiireitään (tämä ihminen siis myös normaalisti päivätyössä).

  27. Olen maalta kotoisin. Lapsena söin paljon leipää, perunaa, lihaa ja juustoa. Kasviksia sai kesäisin kasvimaalta ja marjoja metsästä. Talvella ei niinkään. Hedelmät olivat suurta ja harvinaista herkkua.

    Tuo sama kaava toimii edelleen kun maalla käyn. Isäni on sairaalloisen ylipainoinen, samoin kuin puoli sukua, jotka tunkevat (edelleen) voita, kermaa ja suolaa antamaan makua ihan joka ruokaa (Tai toisinsanoen se ruoka koostuu noista kolmesta lihan ja perunoiden lisäksi). Kahvipöydässä on pullaa, viineriä ja vaaleata leipää voin ja juuston kera. Äitini on ainut, joka on selvästi muuttanut syömistottumuksiaan (epäilen ”nuorekkaalla”, kaupungissa asuvalla tädilläni olevan osuutta asiaan) ja onkin porukan ainut normaalipainoinen.

    Tunnen olevani kuin eri planeetalta kun menen tuonne. Lapsille tuputetaan ruokaa alituiseen. Syödään parin tunnin välein ja toitotetaan miten sokeri antaa potkua.

    Omat ruokatottumukseni ovat muuttuneet ajan saatossa aiva erilaisiksi. Suurin syy on ollut oma olo, toinen tietoisuus siitä, että on vastuussa jälkikasvunkin ravinnosta ja sen terveellisyydestä.

    Kun ennen jouduin tähystykseen vatsvaivojeni kanssa, nykyään vatsavaivoja tulee vain maalla vietettyjen päivien jälkeen; mahaan koskee, pierettää, vatsa on kovalla, kramppailee. Ja sama on tyttärelläni.

    Vaikka vaikuttaisin miten kiittämättömältä, nykyään ajetaan kaupan kautta maalle. Täytetään hedelmäkipot ja viedään salaattitarpeet mukana. Niistä voi sitten aina sivuun väsätä salaatin lisäksi ja lapset voivat välipalaksi syödä hedelmiäkin vaihtoehtona vaalealle leivälle ja sokerijogurtille.

    Luulen, että tuolla maalla sukulaiseni ”ruokkivat” toisiaan sen suhteen, että mikä on muka itselle hyväksi. Puhutaan kerman, voin, vaaleiden jauhojen, suolan ja sokerin luonnollisuudesta, mutta samalla kärsitään korkeista verenpaineista, kolesterolista, diabeteksestä, liikalihavuudesta, kihtistä ja masennuksesta. Kun kukaan porukasta ei ehdota mitään uutta ja erilaista, pysytellään niissä samoissa kaavoissa ja yritetään uskotella itselle että ”kyllähän me syödään tosi terveellisesti” (kuten tätini oli sanonut lääkärille yli kympin kolesterolin jälkeen ja aloitettuaan lääkityksen), eikä edes uskalleta ajatella, että ruokavaliolla voisi saada muutoksia aikaan esim. verenpaineeseen.

    En tiedä mikä muutos todella pystyisi muuttamaan pinttyneitä ruokailutottumuksia kun sairaudet eivät sitä (eikä lääkärin sanoma) tee.

    • Kiitos kommentista Hanna! Sunkin omakohtaiset kokemukset ainakin osaltasi näyttivät mun veikkauksen todeksi. Ei tietenkään varmasti joka paikassa näin, mutta ihan varmasti juuri tuo myötäily ja ns. yhdessä ongelman hyväksyminen (voi on hyvää, vehnä on hyvää, kerma on hyvää) vie pois sitä tosiasiaa mielessä, että korkea verenpaine voi tappaa. Lisäksi siihen vielä huono tietämys terveydestä ja yleensäkkin ravitsemuksesta ja avot. Varmaan sitä katsotaan vähän pitkillä, jos joku syö yht äkkiä ”pelkkää salaattia” mutta vitsi miten hienoa, että olet valinnut oman polkus mitä kulkea! Täytyy nostaa hattu ja korkeelle!

    • Ai niin, piti lisätä, että pääsin mukaan siihen sun raakaruokakokeiluun. Joten tältä pohjalta uutta kokeilemaan:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta