Millainen arkiaktivisti olet??

Olin viime viikolla tulossa junalla kotiin töistä, kun vieressäni istui pari n.20-vuotiasta likkaa. Toinen heistä otti puhelimen esille katsoakseen reittioppaasta bussia juna-asemalta kotiin.
”Onsk sul pitkä matka asemalta kotiin?” Kysyi toinen tyttö toiselta.
”Ei oo, vaan yks pysäkin väli, mut en mä jaksa kävellä.”

Arvatkaa vaan heräsikö mun sisäinen terveyssaarnaajani eloon! Lisäksi tämä tyttö oli valitettavasti myös melko ylipainoinen. Mä ymmärrän että mummo ei jaksa kävellä. Tai lapsi ei jaksa kävellä. Tai jalka on leikattu eikä, jaksa kävellä. Tai on kuumeessa, eikä jaksa kävellä. Mutta jos on täysin terve ihminen, eikä jaksa kävellä yhtä bussipysäkin väliä (joka täällä Helsingin laitakaupungissa ei voi olla kilometriä pidempi!) niin kyllä jotain on aika pahasti vialla.

No, sanottuani tämän mun täytyy tunnustaa, että noin kymmenen vuotta sitten inhosin itsekkin hyötyliikuntaa ja käytin julkisia aina kun mahdollista. Tämä ”asennevamma” selittää myös ehkä sen, minkä takia olin nykyistä n.15-kiloa painavampi, mutten yhtään nykyistä pidempi :D. Mulle ei todellakaan tullut mieleen, että olisin jäänyt bussista pari pysäkkiä aikaisemmin pois vain siksi,että olisin saanut kävellä ylimääräistä. Ihme että ylipäätään halusin armeijaan, koska siellä pääosin kävellään, ollaan metsässä ja odotetaan asioita tapahtuvaksi ja inhosin niitä kaikkia kolmea :D. 

IMG_1334

Onneksi tässä aikojen saatossa olen tajunnut, mikä merkitys arkiaktiivisuudella ja hyötyliikunnalla on jo ihan painonhallinnankin kannalta! Se on siis kaikkea muuta liikuntaa, kuin sitä minkä menet tekemään tietoisesti (lähden salille=ei ole hyötyliikuntaa, kävelen ruokakauppaan ja takaisin=on hyötyliikuntaa). Aika usein esim. näissä nettiohjelmissa, joissa voit laskea oman peruskulutuksesi, sinua pyydetään kertomaan arkiaktiivisuustasosi. Metsurilla se on yleensä tosi korkea ja toimistotyöläisellä, joka rentoutuu loppuillan sohvalla maaten se on todella matala. Luultavasti toimistotyöläinen on kuitenkin metsuria väsyneempi. 

Oikeastaan viimeiset kaksi vuotta (pl. raskauden kolmea viimeistä aika hiton pitkää viikkoa) olen ollut mielestäni todella arkiaktiivinen; Tästä piti huolta vuosi sitten mm. kaksi työtä sekä opiskelu, joiden välillä sompailu piti liikkeessä aamusta iltaan. Sen lisäksi kaksi koiraa pakottaa ulos, jos ei nyt ihan lenkkeilemään joka kerta, niin ainakin kävelemään. Nyt kun perintöprinssi on kunnostautunut kukkien repimisessä, lehtien repimisessä ja keittiönkaappien sisällön ulosrepimisessä, niin saan syöksähdellä valonnopeudella aina lapsen ollessa vapaalla jalalla. Kotiäitinä ollessa ei itselläni ole ainakaan pelkoa, että pystyisin hautautumaan sohvannurkkaan naamakirjan kanssa.

IMG_1380

On ihan fysiikan laki, että jos olet päivisin pääosin työpöydän ääressä, etkä liiku minnekkään, niin illalla tunnin lenkki ei korvaa aiheutettua vahinkoa. Ja jos istuu koko päivän, ei voi syödä niin kuin kävelisi koko päivän. Sen takia sohvan nurkkaan rojahtaminen sipsien kanssa työpäivän jälkeen ei ole ainakaan paras vaihtoehto. Vaikka se olisi toki ehkä houkuttelevin vaihtoehto.
Varsinkin jos ei ehdi aina treenaamaan, niin kannattaa pysytellä kuitenkin liikkeessä. Mulla oli entisessä työssä työkaverina eräs lady, joka veti yövuorossa (ja joskus päivävuorossakin 🙂 ) karkkia kaksin käsin, mutta oli sutjakka kun mikä! Hän sanoikin, että on sellainen tuulispää, ettei ehdi kilot tarttua! Ja kyllä täytyy myöntää, että kun itsekin täällä viimeksi siivosin koko päivän ihan järkyttävällä apinanraivolla, niin tiesi tehneensä. Ei tarvinnut enää lähteä salille hikoilemaan sen jälkeen! Mitä vinkkejä teillä voisi olla arkiaktiivisuuden lisäämikseksi?
Mitä sitten kannattaa ottaa ruokailussa huomioon, oli sitten päivittäin aktiivi tai passiivi?

1. Jos hyötyliikuntaa tulee vähän, tai istut päivät: Suosittelen kevyttä lounasta, paljon kasviksia ja vettä. Illalla klo.18 jälkeen ei enää tuhtia syömistä, eikä varsinkaan mitään voileipäfiestaa. Mieluummin vihanneksia, hedelmiä ja proteiinipitoinen iltapala (munakas, ruokaisa salaatti, smoothie, rahkaa, prodejuoma yms.)
2. Jos työ on fyysinen (esim. kävelet, nostelet asioita paljon); Kannattaa myös lounaalla tankata sellaista hiilihydraattia, mikä itselle sopii (esim. riisiä, bataattia, perunaa yms.). Ja toki paljon kasviksia. Hiilareita voi syödä huoletta myös päivällisellä. Jos fyysisen työn lisäksi vielä treenaa, kannattaa siis syödä KUNNOLLA! Ei siis pelkkää kevyttä napostelua, vaan kunnon täyttävää ruokaa. Kroppa ei jaksa painaa koko päivää, jos lounas on pelkkä proteiinipatukka.

fityoutoo

8 vastausta artikkeliin “Millainen arkiaktivisti olet??”

  1. Heleppo homma arkiaktiivisuutta on heleppo lisätä!
    Sovit naapurin tai työkaverin kanssa et käy pistämässä satunnaisesti perunan, mangon, banaanin tai ananaksen autosi pakoputkeen. Muutaman kerran sä jaksat poistaa sen, mut parin viikon jälkeen auto jää parkkipaikalle ja sun on pakko lähteä töihin pyöräillen tai kävellen. Jos sulla on sit julkisen liikenteen näyttökortti, niin pistä näyttökortti kirjekuoreen, ota vaikka saksan puhelinluettelo ja arvo joku onnekas osoitteensa ilmoittaja ja postita bussikorttisi hänelle. Mukaan voi laittaa saatesanoina vaikka ”auf Wiedersehen vassokuu” 😀

  2. Pakko kommentoida kun osui niin hyvin omiin ajatuksiin. Kiitos tästä! Sain juuri loppuun erittäin mielenkiintoisen kirjan Arto Pesolan Luomuliikunnan vallankumous ja se mullisti mun ajatukset. Vaikka tiedänkin hyötyliikunnan edut ja toimistotyöhön vaihtaessa huomasin kehossa ihan konkreettisestikin, mutta vasta tuon jälkeen ryhdyin sanoista tekoihin. Ajattelin tehdä postauksen aiheesta ja kirjasta. Nykypäivänä tärkeä aihe, ehdottomasti! 🙂

    • Hei mä just bongasin juuri ton kirjan jossain, aijon ehdottomasti lukea sen! Ja käyn lukemassa sun postauksen siitä kirjasta :)!

  3. ihan ohimennen tuli mieleen, mut onko treenauksessa mitään hyötyä oikeastaan jos vaikka tekee läksyjä jossa on 10 kohtaa ja tekee aina yhden kohdan (menee 30sek-2min) ja tekee aina kohtien välissä 10 naistenpunnerrusta, vatsalihasta tms ? kun mietin et ei se huonoakaa varmaan tee jos noin tekee mut et hyötyykö siitä mitään oikeastaan kun tauko on noin pitkä noin pienen sarjan kanssa ? toivottavast tajusit mitä meinaan ! 😀 siinä tulis siis 100 punnerrusta / vatsalihasta tms. meikä kun näis treeniasioissa vähän hukassa … ;DD mietin nimittäin noita taukoja et onks ne liian pitkiä :))

    • Sorry Armi kun vastaan vasta nyt!
      Periaatteessa sillähän ei ole mitään väliä mitä tekee liikkeiden välissä…kroppahan ei tiedä, luetko läksyjä, naistenlehtiä, katsotko telkkaria ym. Sillä kuinka kovaa treenaat on merkitystä ja tottakai koko treenin kestolla. Lähtökohtaisesti liputan kaiken liikunnan puolesta, oli se sitten kotona, salilla, lenkillä missä vain. Itse en tiedä voisinko keskittyä sydän hakkaavana ja hikisenä läksyihin, mutta jos sä pystyt niin mikä ettei!

      Jos nyt ajatellaan sitten taas, että teet vaikka kymmenen kyykkyä omalla painolla 2min välein. Sehän ei luultavasti kovin paljon kuormita sun kroppaa, joten ei välttämättä ihan kunnon treenistä mene. Mutta olen kyllä lukenut sellaisiakin juttuja, että tällaisilla nopeilla ”jumppasessioilla” voisi olla rasvan palamista edistävä vaikutus..Mutta tästä ei ole kyllä mitään tutkimustulosta tähän hätään vinkata!

  4. Sulla on oikeesti mahtava ja mielenkiintoinen blogi! Tykkään kovasti kirjoitustyylistäsi ja ihana lukea jotenkin niin aitoa tekstiä 🙂 oot myös superkaunis ja aina niin fressin näkönen! 🙂 Ei muuta, piti vaan ensimmäistä kertaa kommentoidakin jotain!

    • Voi kiitos ihanasta kommentista!! En kyllä todellakaan ole aina fressin näköinen, mutta kiitos kuitenkin! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta