Millaisia vaiheita kävin läpi omassa ruokavaliomuutoksessani?

Oon kertonut moneen otteeseen blogissa siitä, miten olen onnistunut muuttamaan omaa ruokavaliotani kymmenen vuoden ajan. Kyllä, kymmenen VUODEN.

En kymmenen päivän.
En kymmenen viikon.
En edes kymmenen kuukauden aikana sitä onnistunut muuttamaan. Siinä meni aika hemmetin paljon kauemmin!

Näiden kuvien välissä on kaksi raskautta ja synnytystä. Siis tossa ekassa kuvassa en oo vielä raskaana 😀 …

Ajattelin tähän koota ”oman polkuni” sieltä Lidlin kalapuikoista ja 4pack suklaamuffinssipaketeista tähän päivään, jolloin voin sanoa jo syöväni terveellisesti. Ja mikä tärkeintä (enkä tätä kohtaa voi tarpeeksi korostaa!); Voin syödä miettimättä syömistä! En analysoi, suunnittele, häpeile tai pode huonoa omaa tuntoa syömiseni takia. Mun ei myöskään tarvitse esittää mitään. Mun ei tarvitse esittää syöväni hyvin vähärasvaisesti, tai pelkkiä raakakakkuja, tai mahdollisimman paleosti. Saarioisten maksalaatikko ja viherjauhe ei oikeassa elämässä sulje toisiaan pois. Ne voi molemmat olla osa normaalia, tasapainoista ruokavaliota.
Kun oma ruokavalio on kunnossa, ei tarvitse myöskään vaivata päätään toisten syömisillä. Ei tarvitse kadehtia ravintolassa kun joku muu tilaa hillittömän kokoisen burgerin, koska haluan olla joku ”mulle pelkkä salaatti ja jäävesi” -ihminen. Toki neuvon, jos joku tuttu jotain ruokavalioon liittyvää kysyy, mutta en tuputa! Okei, vedän sanani takaisin. Välillä saatan motkottaa hurrille vaikkapa liiallisesta lihansyönnistä tai liian vähästä vedenjuonnista. Mutta muutoin. 

Lähdetään kuitenkin ihan sieltä niistä päivistä, kun aloin miettimään, onko ruokavaliossani mahdollisesti jotain korjattavaa.

Vaihe 1. Halusin muuttua – en muuttanut mitään

Tämä on todella tärkeä vaihe mielestäni, vaikkka mitään konkreettista ei tapahtuisikaan! Muistelen, että ikäänkuin unelmoin siitä, että voisin syödä terveellisesti. Motivaatiota ei ollut vielä niin paljon, että olisin löytänyt itseni syömästä iltaisin muutakin kuin friteerattuja kanapalloja. Tässä oli kuitenkin alku muutokselle ja alku oman hyvinvoinnin rakentamiselle!

Vaihe 2. Innostuin ja sitä kesti yleensä alkuviikon…

Kuten yleensä, niin uusi elämä alkaa maanantaisin! Luultavasti olin viikonloppuna vähän biletellyt menemään, joten sunnuntaista toivuttuani olin valmis uuteen tulemiseen! Saatoin heittää kaiken epäterveellisen jopa roskiin ja ostin jotain terveellistä tilalle (kuten pakastevihanneksia). Homma meni heti plörinäksi, kun menin liian nälkäisenä kauppaan tai joku kaveri pyysi mäkkiin. McFeast, isoilla ranuilla TIETYSTI.

Vaihe 3. Huomasin joidenkin asioiden muuttuneen arjessa

Aloin syömään säännöllisesti ja melko sopivan kokoisia annoksia. Tämä oli varmaan eka muutos, jonka onnistuin tekemään. Söin edelleen aivan liian vähän kasviksia ja liikaa herkkuja etenkin viikonloppuisin, mutta en enää skippaillut aterioita (opiskelin ja asuin koululla, joten se auttoi varmasti myös syömisen säännöllisyyteen). Terveisiä muuten rakkaille entisille opiskelukavereille, nuudelit ja raejuusto nevö foget <3 .

Vaihe 4. Hyviä kausia…

Sitten innostuin ihan oikeasti pudottamaan painoa ja hankin ammattilaiselta ruokavalion! Olin jo työelämässä tällöin. Saatoin parikin viikkoa syödä todella ns. orjallisesti ja terveellisesti. Se tuntui aina hyvältä, kun siinä onnistui. Sitten kuitenkin menin vähän solmuun sen kyttäämisen kanssa ja vedin homman lekkeriksi. En ollut oikeasti valmis ihan näin suureen muutokseen ja motivaatio muuttui hirveiksi paineiksi. Joita en kestänyt. En ole koskaan omannut hirveän kovaa itsehillintää ja taiteilin jatkuvasti siinä ja rajoilla ”mikä mahtuu mun ruokavalioon”. Söin salaa, joka oli vähän outoa ottaen huomioon, että asuin yksin.
Mulla oli myös purnukkaa jos jonkinnäköistä ja hifistely toi sellaisen tunteen, että tässä ollaa tosissaan. Oikeesti, lopulta suurin osa niistä jauheista lensi roskiin!

Mun tietämys ruokavaliosta oli myös vähän niin ja näin. Sain kerran ilmaistapaamisen PT:ltä liityttyäni yhden salin jäseneksi ja hän kysyin millaiset ”makrot” mulla on ruokavaliossani. Heitin ihan hatusta, että ”joku 40g hiilaria”. Sehän on oikeasti ihan järkyttävän vähän, enkä tajunnut yhtään mitä edes puhuin.

Vaihe 5. Fitnessihmisen fitnesselämää

En voi väittää, että olisin kisadieetillä syönyt kovin laadukkaasti. Ruoka oli lopulta aika yksipuolista ja ymmärrettävästi tähtäsi siihen, että ruoka on vähäkalorista. Nykyään kierrän kaukaa esimerkiksi kevyttuotteet ja myös kaikki teollisen makuiset patukat ja muut ”bodyruoat”. En sano, että niissä mitään pahaa olisi, mutta koitan itse panostaa siihen, että syön ihan normaalia ruokaa.

Olevinaan nautin niistä proteiinipatukoista, tai no varmaan nautinkin, koska olin niin jäätävissä sokerihimoissa. Saatoin keskellä yötä herätä syömään proteiinipatukkaa, jonka olin piilottanut itseltäni. Söin myös ihme funlight-rahkasössöjä ja vein joka paikkaan omat eväät. Oli hyvä koittaa toki tuotakin maailmaa, nykyään ei musta siihen olisi. Ruoan ja syömisen miettiminen vei varmaan 80% mun energiasta.

Vaihe 6. Rentoa, mutta terveellistä syömistä.

Nykyään ruokavalioni on varmasti monenkin mittapuulla terveellinen ja kyllä, panostan siihen paljon! Oon löytänyt itselleni hyvän tavan syödä ja ainakin tällä hetkellä voin aivan loistavasti! En voi sanoa mitään yksittäistä ruoka-ainetta, joka olisi muuttanut omaa oloani, mutta hyviä ravintorikkaita ruoka-aineita on pitkä lista! Lisäämisen filosofia toimii oikeasti aivan superhyvin ruokavalion koostamisessa: Kun lisää monta kertaa päivässä jotain hyvää lautaselle, niin sillä on lopulta suurin merkitys!

On mullakin toki paheita ja niistä esimerkkinä vaikka pepsi max ja irttarit. Molemmat on varmaan jollain mittarilla ihan jätettä 😀 . Koitan rajoittaa maxin juomista kahteen päivään viikossa, mutta onneksi en juo mitään muita hiilihapollisia juomia lisäksi.

Ihan suurin muutos on ollut tässä matkan varrella kasvisten käyttö. Voisin väittää, että kellä tahansa se voi olla avain merkittävään hyvinvoinnin lisääntymiseen! Kasvisten lisäksi kovien rasvojen vähentäminen aika radikaalisti on toinen juttu, joka on kyllä vienyt omaa oloani ja etenkin kehonkoostumustani tässä vuosien varrella hyvään suuntaan! Käytin joskus ihan sairaasti valmisruokaa ja etenkin kaikkea pakaste*askaa, hyvin rasvatussa muodossa.

Oon kaksi kertaa palautunut raskaudesta normaalipainoiseksi ilman mitään kuureja tai dieettejä. Se onnistuu vain, jos ruokavalio on luonteva osa elämää, eikä mikään ainainen taistelu. Hyvinvointiin tietysti vaikuttaa myös uni, mutta liikunnalla on ollut sinänsä pienin rooli jos nyt miettii ihan sitä miltä näytän tänä päivänä. Voin siis lämpimästi suositella ruokavalion korjaamista pienin askelin, koska hyvin ravittu keho tuntuu ja näyttää hyvältä.

Oliko noissa vaiheissa teille tuttuja fiiliksiä?

fityoutoo

10 vastausta artikkeliin “Millaisia vaiheita kävin läpi omassa ruokavaliomuutoksessani?”

  1. Oon viime päivinä omassa päässäni pyöritellyt ajatuksia oman hyvinvoinnin lisäämisestä. Miksei se voi olla alkuun enemmän vihanneksia päivittäin, marjoja ja hedelmiä?? Mulla se on aina ollu se liikunta ja sitä pitää olla paljon ja nyt tällä hetkellä mun kroppa ei siihen pysty (yöunet kun lapsi valvottaa tai hormonit jne)

    • Ihan omastakin kokemuksesta voin sanoa, että väsyneenä liikunta on melkein aina huono idea. Ellei se oli tosi kevyttä ja virkistävää. Mun pääprioriteeteissa lepo on mennyt treenin ohi jo aikoja sitten. Kroppa ei vaan palaudu kunnolla!

  2. Kuullostaa kyllä tutulta, ja löydän omalta polulta nuo samat vaiheet – tosin millään kisadietillä en ole ollut, mutta periaatteessa tuollaistakin vaihetta eletty..

    • Ja moni elää, siis nimenomaan sen ”fitnessvaiheen” kun ruokien punnitseminen ja ne omat eväät tuo elämään turvallisuuden ja hallinnan tunnetta.

  3. Hahhaa allekirjoitan täysin kaikki nämä vaiheet omalla tavallani! 😀 😀 Nyt onneksi tosiaan samassa pisteessä syöden rennon terveellisesti. Minullakin meni suunnilleen 4-5 vuotta, enkä usko, että tässä on oikotietä onneen kenelläkään.

    • En mäkään usko. Ja asiat huomaa vasta kun katsoo pidemmälle taaksepäin, eli muutoksia pitää vaan malttaa odottaa. Tottakai olisi ihanaa jos aivoissa olisi vain joku kytkin jota kääntää. Tai sitten se oli mulla vaan aika pirun tiukassa!

  4. Mulla on valitettavasti nyt toi kohta 4 menossa. Niin toivon, että löytäisin balanssin näitten syömisten kanssa. Mulla on tässä ammattilainen mukana ja nyt onneksi viilattiin taas ruokavaliota niin oon taas innoissani tästä touhusta. Toivottavasti nyt intoa myös riittää.

    • Se taiteilu siinä rennon ja neuroottisen rajalla on vaikeaa ja siihen vaikuttaa paljon kaikki omat aikasemmat kokemukset. Toivottavasti sun PT ei aseta liikaa vaatimuksia/tavoitteita vaan koittaa löytää syömiseen enemmän sitä rentoutta ja järkevyyttä. Joskusse PT:n palkkaaminen voi tulla NIIN oikeaan aikaan, mutta joskus sille muutokselle ei vaan vielä ole itse valmis.

  5. tämä postaus antaa toivoa. aina jotenkin valehtelen ittelleni, että en pysty ikinä saamaan tasapainoa, kun joko syön päin prinkkalaa tai olen kuukausia herkku- ja sokerilakossa. mutta jos sä sait tasapainon, niin ehkä minäkin saan? mulle tuntuu ihan mahdottomalta ajatella, että ei laskisi kaloreita tai stressaisi ruoasta. itse ajattelen ruokaa koko ajan, ja se ahdistaa. mutta toivon kipinä on syttynyt: ehkä mäkin jonain päivänä pääsen balanssiin ja en stressaisi ruoasta! kiitos <3

    • Varmasti saat! Muutoksia kyllä tulee, vaikka itse tuntuisi, että elämä on yhtä lakkoilua ja lipsumisia. Kannattaa muuten jonkun kanssa (vaikka esim kaverin joka on samassa tilanteessa) myös keskustella näistä jutuista, koska itselleni se oli helppo tapa prosessoida omia ajatuksia. Ja kun itseään kuunteli, niin ymmärsi miten hukassa sitä välillä olikaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 28
Tykkää jutusta