Millaista on elämä kaksikielisessä perheessä?

Kuten varmasti moni teistä tietää, niin meillä puhutaan sekä suomea, että ruotsia. Mieheni on suomenruotsalainen ja hänen isänsä puhuu ruotsia ja äiti suomea. Eli ihan niinkuin meilläkin! Meidän pojat on äidinkieleltään ruotsinkielisiä, eli he ovat nyt ”daghemmetissä” ja menevät sitten aikanaa ”skolaniin” 😀 .

Mulla ei ole ollut ruotsinkieleen sitten minkäänlaista kosketusta ennen kuin tapasin hurrin! Kirjoitin ylioppilaskokeissa B:n eli aika surkean arvosanan. Mulla on fiilis, että ainakin tosi moni pääkaupunkiseudulla asuva puhuu aika hyvää ruotsia, vaikka ei nukkuisikaan samassa sängyssä suomenruotsalaisen kanssa.
Voitte kuvitella kuinka paljon ruotsia tarvitsi susirajalla, kun olin nuori. Ei ikinä! Paljon järkevämpää olisi ollut opetella suoraan venäjää, joka on aika täydellinen myyntivaltti, etenkin jos mielii siellä päin asiakaspalvelutehtäviin.
Mun vanhemmat asuu todella pienellä paikkakunnalla Pohjois-Karjalassa. Kun meidän perhe menee siellä kylälle kauppaan ja ihmiset kuulevat ruotsia, niin joka ikinen kääntyy katsomaan! Jätte exotisk! 😀

Koska ollaan seurusteltu jo pian 9 vuotta, niin on sanomattakin selvä, että osaan nykyään itsekin prataa svenskaa aika hyvin. En voi tajua, miten joku edes voisi olla oppimatta kieltä, kun sitä kuitenkin kuulee ihan joka päivä? Yhdeksässä vuodessa oppisi varmasti vaikka mandariinikiinaa. Meillä ainakin kaikki on lähtenyt siitä, että kuulin kuinka hurri puhui Benille hyvin yksinkertaisia juttuja kun hän oli vauva. Ja tietysti nykyään sitä kuulee kaksin verroin. Lisäksi altistun toiselle kotimaiselle aina kun olen anoppilassa, hurri puhuu puhelimessa tai olemme hänen kautta tulleiden ystävien luona (lähes kaikki hurrin kaverit ovat ruotsinkielisiä).

Nykyään on hauskaa huomata, että harva suomenruotsalainen jaksaa enää vaihtaa kielen suomeksi kun tulen tilanteeseen mukaan. Joskus alkuaikoina se vähän häiritsi, kun mun takia piti vaihtaa puhuttua kieltä. Toisaalta ymmärrän, että se on kohteliasta, kun en voinut päästä keskusteluun mukaan. Suomenruotsalaiset ovat kokemukseni mukaan hyvin kohteliaita ja muutenkin vähän omanlaisiaan ihmisiä. Minun mieheni perheen ja suvun tyyli olla ja kommunikoida on tosi paljon erilainen kuin omani.
Mun ymmärtäminen on todella hyvää, mutta puheen tuotto vaatii pientä käynnistelyä (eikä alkoholista ole yhtään haittaa heh heh). Enemmän se on kiinni uskaltamisesta; Vaikka periaatteessa tietäisin täysin, miten jokin asia sanotaan, niin joskus jännittää liikaa. Usein alussa sovitaan, mitä kieltä puhutaan. Tämäkin tuntui alussa tosi hassulta. Viimeksi tänään Benin uuden ryhmän hoitaja kysyi multa mitä kieltä haluan mulle puhuttavan.

Se, että olen oppinut puhumaan ruotsia on aivan sairaan makee juttu! Mieheni suku on saksasta, joten hän puhuu saksaakin vaivatta ja vielä päälle espanjaa auttavasti. Olisipa hienoa, jos itsekin pystyisi puhumaan useampia kieliä! Tietysti se melkein vaatii sitten sitä, että kieltä pääsee jossain käyttämään. Ymmärrän, että kielen oppimiseen ei välttämättä ole motivaatiota, jos ei sitä tarvitse missään puhua. Kielen ylläpitäminen on niin vaivalloista. Itsestä tuntuu, että se on jo niin selkärangassa ja lisäksi minusta on ihan kivaa puhua ruotsia ja puhuisin sitä tosi mielelläni myös lapsille. Se vaan ei onnistu.

Meillä on nimittäin aika tarkkaa siinä, että puhun pojille suomea. Mun kieli on poikien aivojen asetuksissa aina suomi ja etenkin isommalla menee pasmat ihan sekaisin, jos alan puhumaan ruotsia. Hän puuttuu aika nopeasti siihen ja ärsyyntyy silmin nähden. Joskus mulla tulee ihan vaistomaisesti joku komento ruotsiksi (sluta, släpp loss, skrik int, hör du ym) . En tiedä meneekö ne paremmin perille heh heh. Tuskin.
On tietysti ihan tosi iso siunaus, että lapseni saavat ikäänkuin ”yhden hinnalla kaksi” mitä tulee kielen oppimiseen! Englanti on tietysti myös tärkeä ja kannustan heitä kyllä muidenkin kielten opiskeluun.

Onko siellä muita kaksikielisessä perheessä eläviä? Mitä kieliä teillä puhutaan? 
Jos olet suomenkielinen osapuoli, niin oletko oppinut toista kieltä (aktiivisesti tai passiivisesti)?

 

fityoutoo

8 vastausta artikkeliin “Millaista on elämä kaksikielisessä perheessä?”

  1. Me asutaan Ruotsissa ja nykyään meillä on kaksi poikaa (4v ja 9kk). Puolison tapasin samassa työpaikassa ollessa mutta tuolloin meidän työkieli oli englanti. Meillä on toiminut se että me puhutaan edelleen toisillemme englantia, minä lapsille suomea ja puoliso (on tosin puoliksi suomalainen muttei kotona koskaan ole opetettu suomea vaikka äiti&isovanhemmat suomalaisia!!) suurimmaksi osin puhuu ruotsia lapsille, kiltisti kyllä auttaa myös suomen opettamisesa minkä kykenee :D! Me asutaan vielä suomen kielen hallintoalueella eli päiväkodissa on suomenkielistäkin henkilökuntaa joka auttaa kielen kehittämisessä. Meidän vanhempi osaa jo ganska flytande kaikkia kolmea kieltä mikä on vähän yllättävää mutta helpottaa kaikkia kun pystyy kommunikoimaan kaikilla näillä kielillä :). Itse olen saanut töitä täällä juuri sen takia että osaan suomeakin, eikä tule käytettyä ruotsia kyllä päivittäin vaikka Ruotsissa asuukin..

    • Wow, teillä onkin aikamoinen kielikylpy kotona 😀 . Lapset kyllä uskomattoman hienosti omaksuu sen kolmekin kieltä. Heillä on mieletön etu tulevaisuudessa tuosta kielitaidosta!

  2. Olen itse kaksikielisessä perheessä minä puhun suomea mieheni turkkia. Olen itse oppinut tosi hyvin turkkia ja nykyään puhumme keskenämme turkkia englannin sijaan . ( Nyt tietenkin oma englanti rupeaa hieman unohtumaan kun ei sitä käytä puheessa päivittäin) . Meillä on yksi lapsi 2v ja hänellä on geenimutaatio ja ei vieläkään osaa olenkaan puhua eikä ole varmaa puhuuko ikinä kunnolla. Tämän takia itsellä jäänyt suomen puhuminen pojallemme vähemmälle.

    • Turkki onkin tosi hauskan kuuloinen kieli! Olen monesti miettinyt onkohan sen oppiminen vaikeaa…? Ja tosi upeaa että ylläpidät kielitaitoasi yllä. Mun mielestä olis kans hauska puhua miehen kanssa pelkästään ruotsia, mutta se sekoittaa lapsia liikaa.

    • No sanoisin että turkin kielen oppiminen on helpompaa kuin suomen kielen mutta vaikeampaa kuin englannin . kielioppi saman tapaista ku suomessa ja kans äänetaan samalla tavalla kuin kirjoitetaan. Näin suomalaisena kanki kielisenä vaikeinta on ku löytyy muutama eri s ja c sekä i niin niitä sitten yritä lausua ku susta ne kuulostaa kaikki ihan samalle 😀

    • Siksi, että he pääsevät ruotsinkieliseen hoitoon ja kouluun. Koulut ovat usein paljon pienempiä ja työntekijät pysyvät pitempään. Lisäksi tää on mun miehelle tärkeä juttu, että äidinkieli pysyy samana kuin hänellä. Mullekin se oli aika itsestään selvää 🙂 .

  3. Moi!

    Täällä toinen Itä-Suomesta kotoisin oleva nainen, jolla on mies suomenruotsalainen. Kimpassa oltu vuosia, ja asuttiin Itä-Suomessa viime vuoden loppuun. Meillä on 2-vuotias poika, joka puhuu molempia kieliä. Nyt asutaan Etelä-Suomessa, ja saatiin poika ruotsinkieliseen hoitoon. Äidinkieli on kylläkin suomi, valittiin siksi kun asuttiin silloin vielä minun kotiseudulla, eikä olisi vaikuttanut siellä mihinkään. Tuntuu että ruotsi sujuu nyt hänellä paremminkin kuin suomi, kun lisäksi suurin osa sukulaisista puhuu täällä ruotsia. Itse ymmärrän oikeastaan kaiken mitä puhutaan, ja periaatteessa osaisin vastatakin ruotsiksi. Mieheni kanssa tavatessa vain aloimme aikanaan keskenään suomea puhua, kun se on hänelle helppoa ja luontevaa. Jotenkin tuntuisi hassulta meidän välistä kotikieltä muuttaa. Ehkä tässä pikku hiljaa pitäisi alkaa yrittää saada tilaisuuksia puhua ja kehittää omaa ruotsinkielen taitoa. Pojalle puhun suomea, jotta oppisi myös sen kunnolla. Ehdottomasti on rikkaus, että lapsi saa mahdollisuuden oppia kaksi kieltä kotona. Eikä se itsellekään pahaa tee 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 14
Tykkää jutusta