Minkä tyypin herkuttelija olet?

Kirjoitan yleensä terveellisistä aiheista, mutta nyt ajattelin pienenä ”kevennyksenä” kirjoittaa aivan jostain muusta! Nimittäin herkuttelemisesta ja erilaisista herkuttelijatyypeistä! Toki eihän herkut tai herkuttelu aina ole pelkästään epäterveellinen juttu varsinkin, kun nykyään joka paikka tunkee terveellisen raakakakun tai maidottoman jäätelön reseptiä eetteriin… Mutta uskon, että ymmärrätte varmaan jutun pointin!

Toissa lauantaina vietettiin pieniä babyshower kahvitteluita, joihin olin itse siia kutsunut mun rakkaimpia ystäviä! Mun kaimani kanssa väännettiin jos jonkinnäköistä paakkelssia!
Toissa lauantaina vietettiin pieniä babyshower kahvitteluita, joihin olin itse kutsunut mun rakkaimpia ystäviä! Ihanan Katri-kaimani kanssa väännettiin jos jonkinnäköistä paakkelssia yötä myöden!

Mun työssäni käsittelen asiakkaiden kanssa yleensä sitä ”huonoa herkuttelua” tai enemmänkin sitä tilannetta, kun homma ei ihan pysy hallinnassa. Eli yksinkertaisesti rasvaa, sokeria ja suolaa tai niiden yhdistemiä menee liikaa kurkusta alas aiheuttaen sitten ikäviä seurauksia! Oman syömiskäyttäytymisen tiedostaminen voi olla myös avain järkevämpään suhteeseen ruoan kanssa, varsinkin jos kokee, ettei oikein hallitse kaikkia ruokaan liittyviä tilanteita ja tunteita. Siksi tässä postauksessa on myös pieni järjenhiven mukana.

Jokaisen tulisi silti mielestäni myös herkutella säännöllisesti! Toki pelkästään hyvä ja maittava ruoka on ainakin mulle järjissä pysymisen kannalta tärkeä juttu (oon aikamoinen a-luokan ”food lover”!), mutta hyvä on myös välillä unohtaa kalorit tai ylipäätään ajattelu siitä, mikä on tai ei ole just täydellisen terveellistä! Ja sitten sinne arkeen kannattaa toki myös ottaa mukaan niitä terveellisempiä vaihtoehtoja ja kokeille ennakkoluulottomasti vaikka raakasuklaata tai raakakakun leipomista!

Voisin aloittaa kuitenkin kuvailemalla itseäni herkuttelijana.

Olen ehdottomasti maistelija. Saatan esimerkiksi hamstrata ison pussin irtokarkkeja, mutta lopulta maistelen muutaman ja kyllästyn. Sama pätee suklaaseen ja leivonnaisiin. Vedän erittäin harvoin övereitä mistään herkusta, koska yleensä parin palan jälkeen mun ei tee mieli enää syödä tai alkaa jopa ällöttää! Jos leivon, niin kyllästyn yleensä leivonnaiseeni ennen kuin se on tullut edes uunista ulos. Ainoa herkku muuten, josta tykkään ihan oikeasti niin paljon, että voin syödä ison määrän kerralla on suklaarusinat ja letut (omatekemät, jonka taikinassa on tarpeeksi suolaa, uskokaa tai älkää…). Yleensä tykkään ottaa siis pienen palan kaikkea ja usein makeanhimo häviää parin suupalan jälkeen.

Mässyttelijä on taas maistelijan vastakohta ja minäkin olen joskus kuulunut enempi tähän kategoriaan! Mässyttelijä on se tyyppi, joka vetää aina sen koko paketin sitä jäätelöä kerrallaan! Tai kokonaisen omenapiirakan, kun nyt tuli kerta leivottua! Hänen ”ongelmansa” onkin se, että vaikka makeanhimo on mennyt jo ajat sitten ohitse, niin on vain pakko jatkaa… You stop, when you drop! Mielestäni on aivan absurdi ajatus, että joku vetää litran jäätelöä kerrallaan, mutta tiedän monia, joiden mielestä ajatus ei ole hullu laisinkaan! Yksikään karkkipussi ei ole liian iso mässyttelijän tuhottavaksi, ja yhdeltä istumalta tietysti!

Keräilijä nimensä mukaisesti keräilee käden ulottuville jos jonkinmoista herkkua! Kun leffailta koittaa, on tilanteeseen varauduttu sipsein, karkkipussein, on keksit, on jädet, on kaikki tarpeellinen tunnelman saavuttamiseksi. Mitä usempaa, sitä parempi! Keräilijä hamstraa yhtä kertaa varten kaupasta sellaisen valkoiman eri sortteja, että kaikkea ei välttämättä edes kerkeä maistelemaan!

Hekumoitsija herkuttelee usein ajatuksen tasolla! Tähän kategoriaan tunnnustan myös itse kuuluvani! Kerään paljon herkkureseptejä kirjanmerkkeihin, pinnailen pinterestissä ties mitä ihanannäköisiä pullia ja piirakoita ja olen aivan mahdoton kaupassa; Saatan jäädä hekumoitsemaan johonkin paistopisteelle kaikkia niitä eri sortteja, mitä on tarjolla! Tämä herkumointi on myös monelle dieettiläiselle tuttua! Joskus, jos kuljen kaupungilla, saatan jäädä kahvilan ohi kävellessä vain tuijottamaan, mitä kaikkea ihanaa vitriinissä on esillä! Mieheni tietää jo mut, että esimerkiksi ulkomailla saatan jäädä kuolaamaan paikallisia paakkelsseja matkan varrelle, eli siitä johtuu, jos jään vähän jälkeen 😀 . Harvoin mä mitään sitten kuitenkaan raskin ostaa….

20150807_014357-1
Kanadan reissulla kuljin monesti tämän paikan ohi, missä ihmiset jonotti näitä ”läpysköjä”. Viimeisenä päivänä en voinut enää vastustaa kiusausta, vaan menin minäkin jonon jatkoksi! Saanko esitellä, paikallinen herkku ”Beavertale” eli tollainen friteerattu pulla, jonka päälle sai valita eri täytteitä!

Hämäräherkuttelija taas on just kuin mun mies! Häntä ei näy, mutta yht äkkiä kuulen Aino-jäätelöpaketin aukeavan keittiössä! Todistusaineistoksi jää vain suklaajäden jäljet jälkiruokakulhoon…Hämäräherkuttelijan tunnistaa siitä, että hän vetäytyy mielellään omiin oloihinsa lempiherkkunsa kanssa, eikä pidä liikaa ääntä itsestään. Ainoa ääni on vain yksinäisen sipisipussin rapina tai jääkaapin oven aukeaminen…

Suunnittelija ei herkuttele hetken mielijohteesta, vaan hänellä on selkeä suunnitelma herkkuhetkeen! Ainakin päivä ja kellonaika on mielessä ja jopa suunnitelma siitä, mitä hyvää silloin tullaan saamaan! Ihmiset, jotka noudattavat tiettyä ruokavaliota usein myös suunnittelevat herkuttelunsa. Mielestäni se on ok juttu siinä mielessä, että itsensä palkitseminen jollain oikein hyvällä ei ”koe inflaatiota”, eli jos viikossa on esimerkiksi yksi herkkupäivä tai hetki, niin silloin sellainen aivoton mussutus jää pois. Sen lisäksi kroppa saa tietysti oikeasta ravinnosta energiaa pitkin viikkoa, eikä kermamunkeista tai hamppareista. Silloin keho ei kaipaakkaan jatkuvasti niitä sokeriövereitä.
Itse pyrin tähän suunniteltuun syömiseen – tosin en siinä oikein ole onnistunut etenkään näin lomalla. Toisaalta tiedän, että herkkujen kanssa kohtuus on tärkeintä, eikä välttämättä se, että tietää ensi tiistaina syövänsä 100g irtokarkkeja.

No, mihin kategoriaan itse kuulutte ja kuinka usein tulee herkuteltua (siis niillä perinteisillä karkeilla, sipseillä ym..)?

PS. Muistakaas käydä antamassa äänenne Fit you too-blogille The Blog Awards Finlandissa, jossa olen ehdolla Sport-kategoriassa!!! Tässäkin taas yksi oikein sporttinen postaus :D!
Nöyrin kiitos jo kaikille äänestäneille <3.

fityoutoo

7 vastausta artikkeliin “Minkä tyypin herkuttelija olet?”

  1. Mä olen hekumoitsija ja joskus hämäräherkuttelija 😀
    Himot vaihtelee kuitenkin tosi paljon – joskus menee pitkiä aikoja ilma sen suurempia herkkuhimoja, joskus monta viikkoa niin että kaikkialla näkee ja haistaa herkkuja 🙂
    Mutta ehkä eniten olen joo hekumoitsija; tykkään kulkea ja unelmoida ”tuosta ja tuosta herkusta..” -ja lopulta en ota mitään

  2. Itse olen yrittänyt opetella suunnitellusta mässyttelystä pois. Saatan olla pari viikkoa ja syödä täysin ruokavalion mukaan mutta sitten kun se yksi päivä koittaa että en kontrolloi yhtään, vedän esim sipsipussin (ja paljon muuta) niin nopeasti että mahaan koskee ja oksettaa… nyt olen opetellut herkkupäivinä herkuttelemaan ”oikealla kotiruualla mutta hötöllä” eikä samaa enää tapahdu yhtä pahassa mittakaavassa ja ehdin jopa nauttia ruoasta. Jostain syystä sipsit ja karkit saavat minut totaalisesti menettämään järkeni 😀

  3. Mässyttelijä täällä:( yritän myös päästä siitä eroon. Ensin voin noudattaa tiukkaa ruokavaliota vaikka kk mutta sitten kun saan syödä niin lähtee lapasesta ja ruotuun palaaminen on hankalaa koska herkut pysyy vaan mielessä 🙁

  4. Mässyttelijä täälläkin… Mikään karkkipussi ei todellakaan ole liian iso. Ja kun kerran retkahtaa, niin sitten tekee jatkuvasti mieli makeaa. :/ Olen yrittänyt opetella siihen, että ostan vain suklaapatukan tai vastaavan, kun jotain makeaa tekee mieli, ja jätän ne karkkipussit suosiolla kauppaan.

  5. Olipas kiva herkuttelija-analyysi. Olen ollut keräilijä, mutta kyllästynyt nopsaan liikatarjontaan ja osa herkuista jäänyt tosiaan avaamatta. Nyt olen muuttunut maisteijaksi, huh ja onneksi näin. Kroppa on alkanut kiittämään kun lappaa suuhunsa nälkään normiruokaa ja herkuista riittää enää vaikkapa rivi tai kaks suklaata tai minipussi karkkia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta