Missä välissä tässä ehtii muka palautua??

Liikunnanohjaajan työ on todella fyysistä ja huomaan palautumisen vaikeuden todella paljon helpommin, kuin 10-vuotta sitten! Silloin kroppa kesti muutenkin kulutusta vähän eri tavalla ja saatoin esimerkiksi pärjätä ihan muutaman tunnin työunilla just fine! Eikä tehnyt tiukkaakaan! Vielä noina aikoina en tehnyt fyysistä työtä, vaan olen työskennelly täysipäiväisesti liikunta-alalla oikeastaan vasta vuoden 2011 jälkeen.

Olen kertonut blogissakin, että viime toukokuussa olin kohtalaisen piipussa! Olin niin kyllästynyt liikuntaan kauden loputtua, etten kahteen viikkoon edes ajatellut treenaamista! Olin varmasti jonkinlaisessa hetkellisessä ylirasitustilassa ja itse huomaan sen ensimmäisenä siitä, että into liikuntaan häviää. Lisäksi kroppa käy usein niin ylikierroksilla, että nukahtaminen on vaikeaa. Normaalisti olen todella hyvä nukahtaja!

Kirjoitin viikonloppuna aiheesta Miksei voi vaan myöntää, että väsyttää? joka herätti tavallaan mut ajattelemaan sitä miten voisin edesauttaa omaa jaksamistani?  Nyt ollaan taas tilanteessa, että saan ihan tosissaan miettiä miten palaudun fyysisestä työstä! En tietenkään halua, että työ imee kaikki mehut ja kotona jaksan vain maata sohvalla. Varmasti moni fyysistä työtä tekevä tai tehnyt tietää mitä tarkoitan. Yksi syy siihen, miksi olen miettinyt alan vaihtoa on juurikin se, että haluan olla kotona aktiivinen lasten kanssa ja urheilla myös vapaa-aikana. Liikunnan ohjaaminen on ihanaa ja rakastan sitä, mutta kropalle se on säälimätöntä hommaa. Sitä jaksaa ehkä paremmin, jos kotona ei odota toinen työmaa 😀 …..

Miten sitten edistää omaa palautumista?

Työstä palautuminen on vähän eri juttu, kuin yksittäisistä treeneistä palautuminen! En ehkä liiku niin kovaa ohjaustyössä, kuin vaikka treenatessani salilla, mutta rasitusta tulee useita kertoja päivässä. En ole käyttänyt sykemittaria, mutta epäilen liikkuvani aserobisella alueella tai maksimissaan hieman kovempaa. Lisäksi työ sisältää jonkun verran ihan kävelyä ja tietysti työmatkoihin liittyy siirtymisiä kävellen (hankin auton siksi, että lapsia ei tarvii viedä ja hakea enää pyörällä!). Jos on kovin fyysinen työ, niin mun mielestä on ihan viisastakin välttää ylimääräistä hyötyliikuntaa, koska sillä yksinkertaisesti suojaa kroppaansa! Jos esimerkiksi polkisin polkupyörällä työmatkat (15km per suunta) ja siihen vielä yhdistettynä satunnaiset yövalvomiset, niin en kyllä jaksaisi!

Yksi tärkeä, ellei tärkein asia on tietysti uni ja lepo! Koitan kiinnittää yöuniin erityistä huomiota, etenkin kun joudun heräämään useimpina aamuina tosi aikaisin! On ollut muuten aikamoinen muutos, kun kiireettömät aamut on muuttuneet kukonpierun aikaan soivaan herätyskelloon! Viikonloppuna nukun hyvällä omallatunnolla päiväunet! Rentoutua ja levätä voi tietysti muutenkin kuin nukkumalla ja ensi viikonloppuna olen lähdössä bloggaajareissulle Lohjalle viettämään ansaitun tauon työstä ja pikkuriiviöistä!

Yksi mikä on mun lempparilihashuoltoa ja ihan paras juttu palautumisen kannalta on hieronta!! Varasin ensi viikolle ajan taas hierojalle ja tänään koitin myös ekaa kertaa värisevää foamrolleria, joka tuntui IHANALLE! Oletteko kokeilleet??? En oo vielä ehtinyt kyttäämään mistä niitä voi tilata, mutta mun on pakko saada sellainen kotiin! 

Viimeisenä on tietty vielä mainittava ruokavalio, jota en kyllä ole muuttanut hirveästi. Toki väsyneenä siinä on vaikeampaa tsempata ja olisi niin helppo vaan elää jollain valmiilla proteiinijuomilla. Lisäksi mun hiilarihimo on ollut aika huipussa ja tänään pelkästään olen vetänyt kiduksiini aamupalaksi kauraleipää, lounaaksi jonkun 10 palaa sushia, päivälliseksi mm. bataattiranuja ja pari pientä korvapuustoa jälkiruoaksi. Eikä tunnu missään! No, ehkä näitä aterioita vois kuitenkin vähän järkevöittää tästä.

Miten fyysistä työtä te teette ja kuinka väsyneitä olette työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin?
Onko liikunta enemmän kävelyä, nostelua, vai millaista liikuntaa? Minkä olette kokeneet hyväksi palautumisessa?
Nyt kaikki kommentoimaan, haluan lukea teidän kokemuksia! 🙂

Lue myös:

Voiko treenin jälkeistä lihaskipua estää?

fityoutoo

9 vastausta artikkeliin “Missä välissä tässä ehtii muka palautua??”

  1. Täällä yksi liikunnanohjaajana duunia tekevä! Tällä hetkellä ohjaan ryhmäliikuntaa 10 tuntia viikossa ja lasten/nuorten jumppatunteja 7h. Tähän kun lisätään pienryhmä- ja PT -ohjaukset niin tulee töiden takia liikuttua melko paljon 😀 Tällä hetkellä on omat reenit jätetty vähemmälle, ja panostanu nimenomaan palautumiseen. Eli lepoa, paljon hyvää ruokaa ja kehonhuoltoa <3
    Lisäksi ratsastusta tulee harrastettua se 4-7 kertaa viikossa, joinakin päivinä parikin hevosta + tallityöt. Eipä tarvi vapaapäivinä liikkua hirveesti 😀

    • Huh, tuleepas sullekin paljon liikuntaa! Varmasti tuon jälkeen ei tarvitse enää salille lähteä! Itse kyllä tykkäisin treenata salilla vapaa-aikana, mutta nyt ei ei ole kyllä järkevää. Ratsastaminen on muuten ihanaa, joskus olin kova heppatyttö mutta nykyään se on jäänyt – harmi!

  2. Mä olen kokki, eli työpäivät menee jaloillaan seisten, sekä kävellessä välillä enemmän ja välillä vähemmän ympäriinsä (myöskin portaita ylös alas kun hakee varastosta tavaraa). Treenaan sälilla nelisen kertaa viikossa, suht rankkoja treenejä yleensä. Välillä tämä kombo on liian väsyttävä ja saatan töistä tullessani olla jo aivan poikki, enkä ehkä jaksa ollenkaan lähteä enää sen jälkeen salille. Pyrinkin olemaan itselleni armollinen, sillä tiedän tarvitsevani paljon lepoa ja ihan vaan rauhassa kotona olemista palautuakseni kaikesta arjen tohinasta, enkä mielelläni luovu kunnon yöunista, jotka osaltaan auttavat palautumiseen. Kehonhuolto valitettavasti jää usein minimiin, mutta siinä yritän aina tsempata, jotta kroppa pysyisi kunnossa niin töitä ajatellen kuin myös yleisesti. Ja minäkin taidan hemmotella itseäni hieman ja varata hieronnan tulevalle viikolle!

    • Hyvä, varaa ihmeessä!!! Mullakin on keskiviikkona aika 🙂 . Olen tehnyt ennen tarjoilijan töitä ja huh se oli rankkaa! Varmasti kokin työ on myös aikamoista suhaamista, etenkin jos joutuu olemaan kuuman uunin lähellä koko ajan ja joku paksu työtakki päällä. Hikoilen jo pelkästä ajatuksesta!

  3. Itse teen fyysistä työtä, johon pelkästään askeleista tulee heittämällä ~17 000 askelta. Siihen päällä raskasta tavaran nostamista, kyykkäilyä ja korokkeille nousua tavaroiden kanssa. Lihakset ovat kovilla, jos vuoroja on 5, pahimpina jopa 6 viikossa. Lepo on tärkeää, sillä hetätyksetkin on jo 3.30 (juup, ei aina naurata), mutta päivällä ehtii ottaa päikkärit. Ruoka myös tärkeässä asemassa ja on vain muuttunut tärkeämmäksi, pakko syödä että jaksaa. Kotona 4 lasta ja lemmikit, omakotitalokin vaatii osansa. 😊 Mutta sen olen huomannut, että lenkki auttaa, joko juosten tai kävellen, lihakset rentoutuu. Joogan aloitin, mutta en ole vielä löytänyt siitä mitään, ehkä väärä kurssi minulle. Lattialla makoilu ei oo mun juttu, sitä ehtii tehdä myös yöllä ihan ilman maksua😁. Myös rennompi ote elämään kannattaa, pitää olla lempeä itselleen mutta myös läheisilleen. Aina ei jaksa ja se on ok. Hyvät vitamiinit ja paljon marjoja/hedelmiä ja kasviksia! Ja elämänasenne👌.
    Tsemppiä syksyyn ! Nämä ruuhkavuodet on toisinaan aikamoista selviytymistä, mutta on ne myös ihan parasta enkä mitään muuttaisi!❤

    • Huh, aikamoista! 😀 Mua nauratti tuo joogajuttu…. Ei se varmasti olekaan kaikkien juttu! Mutta entäs jos kokeilet erilaista joogaa..? Niitä on niin paljon erityyppisiä, fyysisempiä ja rauhallisempia! Itse tykkäisin hot-joogasta, mutta en ole toistaiseksi saanut ottanut tavaksi.
      Mutta ihan totta tuo rennompi ote kaikkeen. Siinä mulla on paljon harjoittelemista! Kaiken ei tosiaan tarvi aina olla täydellistä!

  4. Moi! Olen toiminut ryhmäliikuntaohjaajana vuodesta 2000, viimeiset 7 vuotta kokopäiväisesti mikä tarkoittaa vähän yli 20 ohjattua tuntia viikossa. Mulla ei ole lapsia, mikä ehkä osittain vaikuttaa siihen, että jaksan tätä työtä ja pystyn sitä tekemäänn – ts. kotona odottaa vain peruskotityöt, ei mitään kovin raskasta eikä haittaa vaikka työ painottuu iltaan ja olen töissä viikonloppunakin. Mutta silti joudun ehdottomasti satsaamaan todella paljon laadukkaaseen palautumiseen eli paljon unta (usein päikkäreitä! ja korvatulpat!), paljon ruokaa (myös hiilareita runsaasti!), paljon monipuolista kehonhuoltoa joka päivä, enkä todellakaan jaksa tehdä juuri mitään erityistä työni lisäksi (siis harrastaa mitään muuta liikuntaa, käydä teatterissa tai ravintoloissa, nähdä ihmisiä, juhlIa). Toistaiseksi kuitenkin haluan tehdä juuri tätä työtä ja juuri tällä tavalla – en muuttaisi nyt mitään. Mutta elämässä aina tapahtuu kaikenlaista – tilanne voi olla joidenkin vuosien päästä eri.

    Eli tiedän kyllä Katri mistä puhut! Ja tutulta kuulosta myös se, että vuosien vieriessä palautuminen on hidastunut ja nykyään vaaditaan aikaisempaa enemmän huoltoa ja unta. Tsemppiä töihin!

  5. En ole fyysisessä työssä, mutta useamman kerran pitkällisessä ylikunnossa eli alipalautumistilassa olleena uskon että kaikkeen ei vain pysty vaikka tekisi mitä. Mulle olisi täysi mahdottomuus tehdä mitään fyys rankkaa työtä vaikkei ole edes lapsia.. tuo hiilarihimo kertoo juuri siitä että kortisolin kanssa on ongelmaa kun on liikaa stressiä, lisämunuaisen uupumus kannattaa googlettaa, vaikkei olisi vielä ihan uupumisasteella.

  6. En tee fyyfiftä työtä vaan
    Ihmissuhdetyötä, paljon istumista ja tietokoneen ääressä istymista, vastuullista ja paljon päätöksiä sisältävää. Työskentelen 100 % ma- pe, välillä päivystykset päälle. Kotona 3 ja 5 vuotiaat lapset jotka päiväkodissa. Aiemmin lapsettomana olin aktiiviliikkujana, ohjasin oman työn ohella vielä jumppatunteja. Kun lapset syntyi, kaikki muuttui ja näin pitääkin olla. Nykyään olen työstäni loppuviikosta aivan loppu, viikonloput levätään ja otetaan mahdollisimman rennosti. Oma liikunta on lähinnä ulkoilua, kävelyä koiran kanssa, uintia ja joogaa. Kovat treenit ja jumpat on jääneet ja itseasiassa en niitä edes kaipaa. Eli vaikka teen ns. Istumatyötä niin palautumista arjesta ja omia voimavaroja mietin ihan päivittäin. Mietin mikä on tärkeää ja kaikki ylimääräinen on jäänyt pois. Ja tämä on ok.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 15
Tykkää jutusta