Mistä löytää sporttinen treffikumppani?

Minulla on tähän oikea vastaus, jonka kerron mielelläni pientä maksua vastaan :D! No ei vaan, eipä taida olla aina se samanhenkisen ihmisen löytäminen ihan läpihuutojuttu. 

Koska tämä on urheilullisen elämäntyylin blogi, niin nyt käsitellään sporttisia parisuhteita! Vai onko teidän mielestä edes tärkeää, että parisuhteen toinen osapuoli on urheilullinen…?
Mun mielestä on! Jotkut sanovat ”pinnallista”, mutta itse sanon ”välttämätöntä”. Liikunta ja terveelliset elämäntavat ovat niin iso osa ainakin minua, että en ikinä voisi kuvitella ihmisen kanssa, joka on niissä asioissa täysin eri aaltopituudella!

crossfit4

Olen saanut tutustua deittailukulttuuriin lähemmin useammankin sinkkukaverini kautta. Kuten tiedätte, olen itse ollut jo hyvän aikaa parisuhteessa maailman ihanimman miehen kanssa ja oma deittailuhistoria ulottuu vuoteen 500ekr. Mutta seuraan kyllä suurella mielenkiinnolla ystävieni parinetsintäoperaatiota! Olen myös järkännyt muutamat treffit ja itseasiassa löytänyt myös siskolleni miehen – laivalta (eikä siskoni edes itse ollut siellä) :D! Eli en todellakaan ole ihan eilisen teeren tyttöjä tässä parittamishommassa! Mä oon jopa joskus vakavan eivakavasti miettinyt jotain rakkausvalmentajan hommaa. Sehän liipaa aika läheltä life coachingia ja sinkut on vähän niinkuin läski – eivät ikinä lopu maailmasta!!!

Ei varmaan ole mikään salaisuus, että kun ihminen ohittaa suunnilleen 25v:n rajapyykin, niin alkaa pakostikin miettimään parisuhdetta ja lapsia (miehet yleensä siinä n.35-vuotiaana, kun niillä kroppaa kestää synnytyksen vähän vanhempanakin..). Kaikkiahan ne ei toki kiinnosta, mutta suurintaosaa kuitenkin. Mistä sen kunnollisen könsikkään (tai vastaavasti naisen) voi sitten löytää? Siis ihan normaalin ja urheilullisen sitoutumiskammottoman ihmisen? Sitä suurta mysteeriä tässä onkin selvitetty kissojen ja koirien kanssa! Eikä se tunnu olevan homma ihan helpoimmasta päästä!
IMG_1426

AIka harva heistä enää jaksaa hillua joka viikonloppu baareissa, joten on keksittävä suunnitelma b. Sitäpaitsi jokainen vähänkään deittailua kokeillut tietää, että timantin löytäminen kännikalojen meressä on aika epätoivoista. Ja mahtaako ne oikeasti urheilulliset ja terveellistä elämätyyliä noudattavat miehet edes paljon yökerhoissa notkua… Täytyy siis kokeilla jotain muuta. Mutta mitä?

Jos halutaan löytää nimenomaan urheilullinen ihminen, niin kannattanee varmaan mennä sellaiseen tilaan jossa urheillaan! Joidenkin mielestä salilla ei ehdottomasti voi ruveta pokaamaan ketään, mutta itse olen täysin eri mieltä; Ymmärrän, ettei siinä kesken mavesarjan voi tulla kenenkään pakaroita hieromaan, mutta homman voi aloittaa ehkä vähän vähemmän tyrkysti. Olen noin tuhat ja yksi kertaa aloittanut salilla keskutelun jonkun tuntemattoman ihmisen kanssa (johtuen ehkä myös tästä todella sulkeutuneesta luonteestani :D). En siis ymmärrä miten sali voi olla huono paikka tutustua uuteen ihmiseen…siis ihan romanttisessakin mielessä? Mieluummin tutustuisin siellä salilla kuin että menisin jonnekin jääkiekkokaukalon laidalle huutelemaan, että jätkät hei, antakaa teidän puhelinnumerot!  Mitä olette mieltä, onko noloa olla salilla haku päällä…? 
Ja sen verran mitä olen noilla crossfit saleilla käynyt, niin siellä on ainakin rentoa ja hyvännäköistä porukkaa! Ei sillä, että tässä nyt mikään miss suomi itsekään olisin, mutta tuskinpa kukaan laittaa pahakseen vähän reenatumpia pakaroita.

crossfit7

Olen saanut näiden samaisten ystävieni kautta tutustua myös Tinderiin! Kyseessä on siis deittiaplikaatio, joka menee aikapitkälti samaan kastiin nettideittailun kanssa. Uskoisin kuitenkin, että näillä ns.normaaleilla miehillä on kuitenkin paljon matalampi kynnys liittyä Tinderiin, kun laittaa seuranhakuilmoitus nettiin. On siellä Tinderissäkin toki kaikenlaista ehdokasta tyrkyllä :D. En osaa sanoa naisista, kun ystäväni eivät naisia harrasta, mutta varmaan porukka on vähintään yhtä värikästä… Onneksi löytyy jokaiselle jotakin!

dating

Miten sitten voi pelkän kuvan perusteella tietää, kenen kanssa maailmat kolahtaa yksiin? No ei mitenkään. Niin ellet laita kuvaa itsestäsi 20m syvyydessä sukelluskamat päällä ja toivo, että joku intohimoinen sukeltaja painaa kohdallasi ”kyllä”.
Toinen vaihtoehto on laittaa kuva joka on otettu esim salilla mutta…
Miesten bodausselfiet ovat mielestäni hieman ällöttäviä, eivätkä ainakaan minussa herätä mielenkiintoa! En usko, että lähtisin treffeille miehen kanssa, joka viestii maailmalle, että a) olen lihaksikas ja b) olen lihaksikas ja käyn myös solariumissa.
Jotenkin se ajatus, että laittaisin itsestäni jonkun posettelukuvan pelkissä alusvaatteissa seuranhakuilmoitukseen on vähän vieras… Mutta monelle miehelle se ei ainakaan tunnu olevan vieras! Olen ihan yllättynyt siitä, miten paljon miehet ottaa itsestään vessanpeiliselfieita! Mihin tämä maailma on mennyt :D!?

täydellinen_pari

Kaikenlaiset urheilutapahtumat voisi olla myös hyvä idea! Tosin on vähän tylsää kykkiä jossain katsomossa jos ei yhtään seuraa itse lajia ja yleensä varsinkin miehet on niin uppotuneena siihen palloon/kiekkoon, että siinä ei paljon silmäpelailu kiinnosta. 😀
No mitäs vaihtoehtoja tässä jää jäljelle mistä bongata urheilullinen deittikaveri…? Voi juosta jonkun pururadalla kiinni ja toivoa, että toinen ei kiristä tahtia?
Tai jos on kiinnostunut vaikka jostain työkaverista, niin pyytää tämän tuijottamaan jalkapalloa leffan sijaan? Tämä ei kyllä mulla toimis, koska en tajua jalkapallosta tuon taivaallista ja mulle on aivan yks hailee voittaako Ruotsi vai Brasilia. 
Mutta siis kertokaa nyt te, että missä olette tavanneet sporttisia miehiä??? 
Tai onko teidän mielestä ylipäätään mitään väliä, treenaako mies vai ei? Kaipaan runsaasti kommentointia – tai siis en minä niinkään vaan kaikki suomen sporttiset sinkut :)!

fityoutoo

41 vastausta artikkeliin “Mistä löytää sporttinen treffikumppani?”

  1. No niin ja täältä tulee kokemuksen syvä rintaääni 😀 meilläpä onkin salilla sinkkurannekkeet 😉

    Mutta joo, kyllä se on tärkeetä, että elämäntapoja voi ainakin jollain tasolla jakaa. Ehkä itsellä nyt se ettei toinen juo alkoholia ja syö epäterveellisesti kovin usein ja on aktiivinen. Mutta ehkä en lähtis enää toista kertaa tsekkaan kumpi ottaa enemmän selfieitä 🙂

  2. Haha, hitsi jos olisin vielä sinkku niin palkkaisin sut heti!! 😀 Repeilin täällä taas huolella näille sun jutuille!

    • No nyt en kyllä sano, että ”jos tulevaisuudessa tulee tarvetta”… 😀 Toivottavasti ei tuu! Meillä on sama huumorintaju!

  3. Haha, täällä toinen, joka repeilee 😀 Nauroin ääneen tossa pakarahieronta-kohdassa, ehkä en arvostaisi kovinkaan paljon tällasta iskuyritystä, vaikka olisinkin sinkku 😀

    • Joo saattaisi olla kevyesti tunkeilevaa. Muutenkin ehkä tollanen suora koskettelu ei oo ehkä mun makuun.
      Ja suoraansanottuna en mä kyllä omankaan ukon kanssa rupea imuttelemaan salilla!

  4. Oman kultani tapasin facebookin kautta, komea profiilikuva viehätti.Juttelimme kavereina niitä näitä ja kun sitten huomattiin, että ajatusmaailma osuu yksiin käytiin kahvilla. Vain ystävinä. Sen kahvittelun jälkeen kaikki muuttui ja muutaman kuukauden jälkeen aloimmekin seurustella.

    • Hei meillä lähes sama tarina! Eli kiitos vain Mark Zuckerberg facebookista eli meidän miehistä!

    • Niin paitsi että facebook on siinä mielessä hankala, että sieltä voi olla hankala ketään ”löytää”… ellei siis ole vaikka jossain samassa ryhmässä tms tai jos tuntee edes kaukaisesti muuta kautta…

  5. Minä tapasin mieheni jo teininä. Urheilimme samassa seurassa ja olin ainoa tyttö miesten joukossa. Kolme vuotta siinä kasvettiin ja tutustuttiin ennen kun aloimme seurustella ja nyt lähtee kuudes vuosi yhdessä. Itse en enää kilpaile, mutta en osaisi kuvitellakkaan suhdetta tavallisen tallaajan kanssa. Ja uskoisin, että miehenkin on helpompi urheilla kun puoliso tietää mitä laji vaatii.

    • No aivan varmasti, varsinkin jo on kilpaurheilu kyseessä. Isot treenimäärät ja joskus askeettinenkin elämä vaatii aika paljon parisuhteelta ja kyllähän se helpottaa, kun on toisen 100% tuki takana.

  6. Mä en kuulu facebookkiin, enkä tinderiin, enkä minnekkään muuallekkaan sosiaaliseen mediaan missä jaetaan kuvia (en laske tätä satunnaista blogeihin kommentoimista somettamiseksi). Olin joskus mutta sitten tuli vähän semmosia henk. koht. juttuja mitkä pakottivat mut ”erakoitumaan”. Mutta tähän miesasiaan; en siis tavannut omaa nykyistä miestäni sosiaalisen median kautta. Enkä laivalla. Enkä kahvilassa. Enkä baarissa. En meinaan käytä alkoholia lainkaan, enkä tupakoikaan. Enkä bailaa (eikä muuten mieskään!). Tapasin hänet salilla. Muistan kuin eilisen päivän sen, kuinka tuo urheilullinen mies tuli kysymään minulta, tahtoisinko tehdä hänen kanssaan hauiskääntöjä scott-penkissä 😀 olin myyty! Siitä asti ollaankin oltu kuin paita ja perse. Eikä tää mun murukaan muuten kuulu sosiaaliseen mediaan. Eli löysin aikamoisen aarteen itselleni salilta 🙂 Oma vinkkini on siis; treenatkaa kovaa ja sosialisoikaa enemmän oikeassa elämässä, ei netissä.

    • Hei ihan mahtavaa, onpa sun miehesi ollut rohkea! Mutta eipä sitä koskaan voi mitään voitaa, jos ei mitään riskeeraakkaan! Ehkä teidän oli sitten vain luotu toisillenne, kun kohta johdatti yhteen <3.

  7. Olen tavannut mieheni yhteisen tuttavan kautta ja illan aikana kävelisi, että käydään kummatkin samalla salilla. Tosin kävin silloin enemmänkin ryhmäliikunnoissa mutta se ei ollut se pointti. 😀 tapaamis iltana oli tämän kyseisen salin pikkujoulut jonka itse skippasin mutta oltaisiin voitu törmätä jo sielläkin. 🙂

  8. Juu tosiaanki se 25 on jotenki maaginen ikä kun silloin sitä miettii tai on vähä pakkokin miettiä. Itse päädyttiin sillon poikaystävän kanssa jatkamaan kumpikin omia polkujamme ja tässä nyt vuosi katseltu maailmaa yksinään. Sen oon kyllä huomannu että tällee plus 25na se miehen löytäminen tuntuu vieläkin vaikeammalta, koska kaikki on jo varattuja… tai sitten juuri eronneita.
    Ja mitä tinderiin tulee, ihmettelen myöskin sitä miesten vessaselfieiden määrää.. apuva! 😀

    • No kyllä oot valitettavasti aika oikeassa… Tosiaan moni lähtee jo toiselle kierrokselle – ei sinänsä että siinä mitään ongelmaa olisi. Tai kuten sanoit, niin moni on jo varattu. Enkä juuri eronneen kanssa kyllä laittas kyllä rahojani likoon… Tsemppiä kuitenkin miehenhakuun! Eikös se kuitenkin aina mene niin, että kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen aukee…

  9. Jos kilpaurheilee on varmaan eri asiat kriteereinä puolison valinnassa. Minä olen vain tämmönen tavallinen harrastaja.. salia ja jalkapalloa. Mies katsoo moottoripyöräilyn olevan sopivaa liikuntaa itselleen, inhoaa juoksemista yms. Ollaan oltu melko sopuisasti yhdessä nyt 7 vuotta ja 5 niistä naimisissa. Erilaiset liikuntatottumukset ei ole aiheuttaneet meille mitään kränää. 🙂 Tavattiin aikoinaan festareilla, kun hän tuli lainaamaan mun viltinreunaa kavereidensa kanssa. Meitä tosin yhdistää se, ettei kumpikaan viihdy baareissa kun muutaman kerran vuodessa. 😀

    • Itseasiassa ei meilläkään juuri ole salin lisäksi muita samoja harrastuksia (jos kokkausta ei lasketa 🙂 )! Ja nykyään ei käydä edes samalla salilla. Mä tykkään treenata vähän enempi veren maku suussa ja mies sitten taas omien kilpaurheiluvuosien (nyrkkeily) jälkeen haluaa ottaa rennommin.. Mulla se herääminen on tullut myöhempään :D.
      Meillä myös se on hyvin paljon yhdistävä tekijä, ettei juurikaan alkoholia juoda.

  10. Minä löysin sen timantin juurikin sieltä kännikalojen keskeltä. Lähdin viettämään iltaa ja olin päättänyt että nyt ei etsitä ketään vaan ollaan vaan. Ja kas kummaa Se oikea löytyi ! Huumorintajuinen, sporttinen ja rehellinen. Eli juuri minulle sopiva =)

    Tsemppiä kaikille ”metsästykseen” 😉

    • Kyllä varmasti baarissakin hyviä sporttisia miehiä löytyy ja kyllähän sen jo ruumiinrakenteesta voi päätellä, kuka on nostellut muutakin kuin kaukosäädintä! Kyllä sporttisuus ja hyvä kunto näkyy päällepäin.
      Ihana kun olet löytänyt kivan miehen <3!

  11. Oman mieheni tapasin baarissa 10 vuotta sitten, joten siinä kävi ihan hyvä tuuri 🙂 Hän on aina ollut urheilullinen ja itse olin totaalinen sohvaperuna vuosikaudet, mutta ei se silti meidän suhteessamme ollut mikään ongelma. Nykyään ollaan molemmat liikunnallisia ihmisiä ja onhan se toki tuonut uutta puhtia suhteeseen. Mukavaa, kun on yhteisiä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Ja mun saliharrastuksen aloittamisessa on ollu suuri apu, kun on oma tsemppari ja neuvonantaja kotona 🙂

    • Mahtavaa kuulla, että olette kimpassa kokeneet ”valaistumisen”! Ihan varmasti se vaikuttaa suhteeseen, kun molemmat jaksaa enemmän ja turhaa stressiä on vähemmän. Ainakin meidän parisuhteessa treeni toimii molemmille hyvänä stressinpoistoväylänä ja sit joskus käydään yhdessä tekemässä jotain vähemmän vakavaa, siis kävelemässä, pyöräilemässä tms.

  12. Täähän oli mielenkiintoinen aihe!! 😀 oon ite sinkku ja ehkä blogistaniki välittyy että elän terveellisesti ja liikun paljon. Arvostan ja varmasti alitajuisesti ’etsinkin’ sellasta miestä jolla olis samankaltaiset arvot ja arki. Mut jessus – mistä semmosia löytää?! 😀 tinderistä ei, salilta ei eikä lenkkipolultakaa. Ainakaa vielä :’D juopottelevat baariukot ei oo ehkä se houkuttelevin vaihtehto mut ainaki tällai 25-30v iässä nimenomaan baari tuntuu olevan se the paikka jossa harrastetaa nykyajan metsästystä :’D haha. No, kyllä se onni osuu kohdalle vielä mut aiheena tää on musta oikeesti kyllä mielenkiintoinen!

    • No sitähän mää kysyin! 😀 Mistä?? Mun mielestä nykyään on liian vähän nimenomaan houkuttelevia tapoja löytää muita sinkkuja. Jos ei halua laittaa viestiä jonnekkin Suomi24:seen ja saada pelkkiä pervoja kimppuunsa, tai mennä jonnekkin sinkkutanhuun… Joo kiitos ei!

  13. Mä vannon urheilutapahtumien nimeen, vaikka tää tähän mennessä kymmenvuotinen taival saikin alkusysäyksensä netistä. Noi liikunta-/urheilutapahtumat on parempia kuin miesten pokaaminen esim. salilla, koska se tilanne on jo lähtökohtaisesti vähän sellanen spesiaali. Se tapahtuma myös kestää useammin pidempään kuin tavallinen salitreeni ja vastaan tulevat naamatkin on sellasia, että niihin samoihin ei törmää joka päivä. Musta ainakin tuntuis vaikeammalta lähestyä jotain miestä, jonka kanssa oon käynyt samaan aikaan salilla viikko tolkulla.. että ensin ei edes tervehditä ja sitten yhtäkkiä alkais kauhee iskuyritys? No way. Oikeesti aika hankalaa. Onneks ei ite tarvii enää etsiä, kun se oma on löytynyt <3

    • Toisaalta on helppo, jos on jutellut jo aiemmin – siitä voi sitten vähän raottaa taustoja, eli tyyliin missä päin muuten asut, ootko treenannut täällä pitkään tms. Kyllä siinä sitten yleensä tulee esille jos on varattu saati lapsia (ainakin itse yllärinä alan puhumaan aika nopeesti lapsesta…). Jos toinen ei anna yhtään vastakaikua niin siinä voi sitten vaan jatkaa muina naisina ja seuraavalla kerralla jättää moikkausasteelle. En mäkään missään nimessä suosittele, että alkaa suoralta kädeltä vamppaamaan, vaan kyllä täytyy ensin tehdä vähän tausta risöörtsiä!!

  14. Täälläkin mies löytyi samasta urheiluseurasta ja on kyllä valehtelematta maailman paras mies! Kuuntelee kotona huolet ja varmistaa salilla kyykyt, mikäs sen mukavampaa 🙂

  15. Pian 11 vuotta sitten tapasin miehen, jonka kanssa avioiduin 4 vuotta sitte. Kummallakin omat harrastuksensa ja minä hoidan sen liikuntapuolen 😉 Meillä on kuitenkin muuten yhteisiäjuttuja paljon ja mikä tärkeintä yhteisiä arvoja ja haaveita… Saan harrastukseni tukea mieheltäni ja aina kun kilpalavoille on ollut suunta, on hän ollut hyvin mukana. Minä en voisi kuvitella elämää ilman häntä ja siinä ei hänen harrastuksillaan ole väliä <3 Toiset kaipaavat ehkä siinä liikunnallisuudessakin yhteistä säveltä…

    http://outinfitness.fitfashion.fi/

    • Kuten tossa aikaisemmin jo kommentoin, niin ei meilläkään niinsanotusti yhteisiä harrastuksia ole (siis jos satunnaisia kävely/pyörälenkkejä ja kokkausta ei lasketa). Mä en myöskään kaipaa, et treenattais yhdessä – no ehkä joskus mutta nykyään se on aikataulun puolesta kyllä mahdotontakin.
      Mutta kuten sanoit niin se tuki on tärkeintä ja että toinen tajuaa miksi haluaa käyttää aikaa ja panostaa johonkin itselle tärkeään juttuun.

  16. Beach Volleyta vaan pelaamaan ihmiset!!

    Oman superkuuman könsikkääni löysin nimittäin biitsiltä pallonpeluun merkeissä juurikin, siinä kuuman kesäauringon ja liplattelevan veden äärellä hikoillessa alkaa lämpenemään varmasti muutkin kuin hiekka… ja voin sanoa että se oli menoa, vieläkin naurattaa ja päätä huippaa vuoden yhteiselon jälkeen ja toivon, että näitä vuosia on vielä piiiiiiitkästi tulevaisuuteen edessä 🙂 ♡

    • Ah mikä tarina… Saat mut uskomaan rakkauteen!! 😀 Tai no siis uskon mä siihen muutenkin, mutta nyt vielä entistä enemmän – miten romanttista!

  17. Mä löysin mun rakkaan kun olin tekemässä vapaaehtoistyötä Sotilaskodissa ja poikkis oli silloin varusmiehenä.. 🙂 kävi kuullemma normaalia useammin kahvilla sinä viikonloppuna.. 😉 ja hän ”opetti” minut salitavoille, mm. penkkitulos käytännössä nollasta 60kg:n ja en olisi ikinä pystynyt siihen ilman häntä 🙂 käymme yhdessä salilla ja se on parasta mitä tiedän.<3

  18. Hävettää tunnustaa, mutta oma kulta löytyi Suomi24 Treffisivustolta! 😀 Ensin ajattelin, että ei tuu kyllä yhtään mitään, ja tuumasin jättää tapailun niihin ensimmäisiin treffeihin. Kaveri kuitenkin kannusti tapaamaan jätkän vielä toisen kerran, olihan hänen porukoillaan kuitenkin uima-allas, hahhaa :DD Siitä se sitten lähti!
    Meitä yhdistää urheilun saralla suuri rakkaus jalkapalloiluun (: Ei ole mitään parempaa kuin käydä yhdessä potkimassa tai hirveillä rääkkilenkeillä, MM-kisojen katsomisesta puhumattakaan 😉
    Nyt reilu vuosi yhdessä oloa takana, yhteinen koti ja koira ja perheenlisäystä tulossa <3

    • Hei älä yhtään häpeile! Mun kaveri on myös kihloissa ihanan miehen kanssa ja he tapasivat juuri tuolla! Toi uima-allas oli kyllä aika paha :D… Toisaalta mitäpä sitä ei tekis pienten iltauintien eteen!
      Mun on kyllä pakko sanoa, että meitä ei yhdistä jalkapallo… Siis joku Messi on ihan nobody mulle! 😀

  19. Heh, itse tapasin nykyisen poikaystäväni TInderistä =D Viihdyin siellä 1,5 päivää ja rupesi ahdistamaan, mutta muru tarttui mukaan nähtävästi 😉 Olen myös tapaillut muutamaa samalta salilta, mutta ne ei vaan toimineet. Toisen kanssa olen vielä kaveri, toinen nyt on mitä on. Mutta yhdyn kyllä tekstiisi, että kyllä se toisen puolikkaan pitää olla urheilullinen, jotta hän ymmärtää omat liikunnalliset ”pakkomielteet” =D

    http://nana-superfitme.fitfashion.fi

    • Sulla kävi siis kala pyydykseen varsin nopeasti ;)! Hienoa kuulla, että sitäkin kautta voi tulla ihan kunnon matcheja. Ja miksi ei tulisi! Vaatii toki aikaa kahlata sitä tarjontaa läpi…

  20. Itse en ole mikään kilpaurheilija, mutta en voisi kuvitellakkaan seurustelevani miehen kanssa, joka ei urheilusta välitä. Sen verran usein ja paljon tulee boxilla aikaansa vietettyä, että asiasta ymmärtämätön ihminen ei takuulla katsoisi toisen luuhailua salilla kovinkaan suopeasti – yhteinen aika kun näin ollen jäisi minimaaliseksi. Oman kumppanini löysinkin nimenomaiselta crossfit -salilta. Satuin aloittamaan kyseisen lajin sinkkunaisen kulta-ajalla, jolloin on-rampeillä oli alle 10 ihmistä ja harrastajakunta painottunut enemmän miehiin kuin naisiin 😀 En ollut tippakaaan haku päällä, koska olin melko hiljattain eronnut edellisestä poikaystävästäni. Mutta niin siinä kävi, että elämäni mies asteli tuosta nuon vaan vierelleni opettamalla minulle tuplanaruhyppyjä ja viemällä minut treffeille voimistelusaliin. Eikä olla todellakaan saliltamme ainoa pari joita harrastus on tuonut yhteen ”vanhemmalla”(ISOISSA lainausmerkeissä) iällä, sieltä löytyy yksi jos toinenkin onnellinen rakkaustarina jaettavaksi ! 😀

    • Mä kans silloin joskus katselin, että varsiin terveen näköisiä nuoria miehiä siellä salilla viihtyi! Ihanalta kuulostaa toi teidänkin tarina… Sitten kun menette naimisiin niin muistakaa kävellä hyppynarujen ali ;)!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

 
Tykkää jutusta